Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tälle luonnevialle nimi? Esitän aina roolia, koska tuntuu ettei mitään omaa itseä olekaan
13.10.2024 |
Minulla on ollut ihan perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä eikä mitään traumahommeleita, mitkä selittäisi. Mutta jostain syystä olen oppinut hyvin pienestä saakka, että ei ole suotavaa olla oma itsensä, vaan olen kehittänyt roolin, jota esitän kaikille.
Nyt keski-iässä se rooli alkaa tuntua koko ajan hankalammalta, ihan kuin olisi koko ajan liian pienet kengät väärissä jaloissa ja jalkani vielä kasvaisi koko ajan. Mutta kun yritän miettiä, kuka olen sen roolin alla, tuntuu että siellä ei ole ketään.
En esimerkiksi pidä lainkaan menneiden muisteluista, koska tuntuu aina, että ne on tapahtuneet vieraalle ihmiselle -poislukien jotkut ahdistavat, kielteiset muistot, silloin olen ilmeisesti ollut ihan itsenäni läsnä että on syntynyt tunnemuisto. Muistan kyllä asioita paljon ja hyvin, mutta ne ei tunnu liittyvän mitenkään minuun.
Mietin nyt, että onko tälle joku termi? Jos ilmiö on tunnistettu, siihen voisi sitä kautta löytää apua.
Kommentit (202)
Autismi/aspergeri ja sen maskaus eli apinoidaan muilta sosiaalisia roolimalleja.
T. Asperger n33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa persoonallisuushäiriö tai borderline niinkuin sitä ennen kutsuttiin.
Dissosiaatiossa mielen rakenteiden välille syntyy haitallisia katkoksia. Tavallisessa elämässä ihmisen tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti ovat saumattomassa yhteydessä toisiinsa. Dissosiatiivisissa oireissa tai häiriöissä näiden yhteys katkeaa tilapäisesti tai pitkäaikaisesti.
Liian pienet kengät jalassa viittaisi persoonallisuuden kypsymättömyyteen. Kehityshaasteita?
Vierailija kirjoitti:
Liian pienet kengät jalassa viittaisi persoonallisuuden kypsymättömyyteen. Kehityshaasteita?
Minusta ennemminkin siihen, että Ap on jumissa ja ei ikään kuin pääse koskaan olemaan vapaa oma itsensä muiden kanssa. Vaan sitoo itsensä selkärangasta tulevalla automaatioreaktiolla muottiin, johon hän ei oikeasti mahdu tai johon hän on vääränlainen. Sellainen puristaa, sattuu, hiertää ja häiritsee jatkuvana epämukavana olona. Koskaan ei ole hyvä olla ja aina jotenkin pingottaa ja elämä hiertää. Hän asettaa peilin itsensä eteen ja se on kovaa työtä pitää se siinä aina ja kaikkialla onnistuneesti.
Toisaalta ei tarvitse jaksaa muiden reaktioita ja mielensä pahoittamista siitä mitä oikeasti on. Ehkä on kyse myös itsetunnosta. Todellinen minä ei ainakaan tule koskaan kokonaisuudessaan arvioiduksi ja arvostelluksi. Jos ei jaksa tai uskalla olla oma itsensä, ainakin voi saada mielihyvää siitä että näyttää muille juuri sen mitä he haluavatkin nähdä. Voi saada jotain tyydytystä ettei häiritse muita ja saa muille hyvää mieltä. Joillekin persoonille toisten jatkuva draamahakuisuus, muilta odottaminen, huono pettymystensietokyky ja kaikesta pienestäkin riitely ja nalkuttaminen on raskasta ja ihan suoraan ahdistavaa. On ahdistavaa ja raivostuttavaa kun muiden mielialat ja tuuli on jatkuvasti itsestä, omista tekemisistä ja olemisista kiinni. Pitäisi tietenkin näyttää närhen munat mutta en jaksa sitä paskamyrskyä. Näin yhdellä aspergerilla ainakin. Samastun Apn kirjoitukseen vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ap ole sortunut keskustelemaan ketjussa eri persoonina ja vastailemaan itsellesi anonyymiteetin suojassa?
En epäile, enkä syytä, enkä moralisoi, mutta jos olet, niin et voi parantua mistään, jos rakennat itsellesi jonkun uuden lohduttaja-/ymmärtäjä/yläpeukuttajapersoonan.
Joskus täytyy vaan löytää itsensä. Ja omistaa ne kirjoituksensa, ovat ne kuinka epämääräisiä, tylsiä tai ongelmallisia tahansa.
-winner-
Mistä ihmeestä sulle edes on tullut mitään tuollaista mieleen? Mä en näe koko ketjussa mitään tuollaiseen viittaavaa.
Oon yksi ketjuun kommentoineista keski-ikäisenä autisminkirjon diagnoosin saaneista naisista. Moni kaltaiseni on kirjoittanut tähän ketjuun, ja mä tunnistan todella paljon asioita heidän kaikkien kirjoituksista. Selvästi myös AP tunnisti itseään naisten autisminkirjoa ja maskaamista kuvailevissa teksteiss
Jos olet päivänkin Vauvassa näet alapeukuttajat, persoonilla leikkijät, mielipidevaikuttajat ja omien ketjujensa nostajat ja vakavilla asioilla leikkijät. AP itse kertoo pakenevansa rooleihin. Miksei mulle tulisi tuollainen mieleen? Mä toivon, että AP saa apua vertaisketjussa ja tsemppaisin, ettei mene sieltä missä aita on matalin, ihan oman itsensä takia.
Jännästi mun kysymys saa 9 alapeukkua ja sinun kommenttisi myös 9 yläpeukkua ;D
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ap ole sortunut keskustelemaan ketjussa eri persoonina ja vastailemaan itsellesi anonyymiteetin suojassa?
En epäile, enkä syytä, enkä moralisoi, mutta jos olet, niin et voi parantua mistään, jos rakennat itsellesi jonkun uuden lohduttaja-/ymmärtäjä/yläpeukuttajapersoonan.
Joskus täytyy vaan löytää itsensä. Ja omistaa ne kirjoituksensa, ovat ne kuinka epämääräisiä, tylsiä tai ongelmallisia tahansa.
-winner-
Mistä ihmeestä sulle edes on tullut mitään tuollaista mieleen? Mä en näe koko ketjussa mitään tuollaiseen viittaavaa.
Oon yksi ketjuun kommentoineista keski-ikäisenä autisminkirjon diagnoosin saaneista naisista. Moni kaltaiseni on kirjoittanut tähän ketjuun, ja mä tunnistan todella paljon asioita heidän kaikkien kirjoituksista. Selvästi myös AP tunnisti itseään naisten
Jos olet päivänkin Vauvassa näet alapeukuttajat, persoonilla leikkijät, mielipidevaikuttajat ja omien ketjujensa nostajat ja vakavilla asioilla leikkijät. AP itse kertoo pakenevansa rooleihin. Miksei mulle tulisi tuollainen mieleen? Mä toivon, että AP saa apua vertaisketjussa ja tsemppaisin, ettei mene sieltä missä aita on matalin, ihan oman itsensä takia.
Jännästi mun kysymys saa 9 alapeukkua ja sinun kommenttisi myös 9 yläpeukkua ;D
-winner-
Vertaistukea hän on saanutkin muilta jotka kokevat hyvin samalla tavalla kuin Ap ja jotka samaistuvat hänen kirjoituksiinsa. Oli Ap autistinen tai ei. Autismi ei btw ole jotain matalimmalta menemistä, vaan tässä maailmassa jopa itsemurhaan ajava piirrepatteristo kuten aiemmin on jotkut maininneet. Ehkä siihen on ihan kunnon syy ihan sun kommenttien sisällössä miksi sua alapeukutetaan ja sulle vastannutta yläpeukutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on päinvastainen ongelma, olen liiankin "oma itseni" kaikkialla, asioin sitten viranomaisten kanssa, vanhojen kavereiden kanssa, lapsuudenperheeni kanssa tai vaikkapa uusien tuttavuuksien kanssa. Olen sellainen rehellinen oma itseni, töksäyttelen asiat niinkuin ne ovat, en osaa valehdella enkä esittää. Mutta en myöskään ole sinisilmäinen, päinvastoin. Joskus haluaisin osata esittää jotain muuta kuin olen, en esim. osaa miellyttää niin hyvin muita ventovieraita jossain.
Ja täällä vielä yksi erilainen, mä nimittäin tykkään rooleista. On vapauttavaa saada olla ns joku muu. Olen sitä töissä, ja tiettyjen kavereiden ja suvun parissa. Suojakuori on just hyvä mulle olla olemassa. Aidoin minä ei ole mikään erikoinen tyyppi 😁 rooliminä taas on mukava, kestävä, kiinnostunut muiden asioista, tehokaskin jne.
"Jos ei jaksa tai uskalla olla oma itsensä, ainakin voi saada mielihyvää siitä että näyttää muille juuri sen mitä he haluavatkin nähdä."
Tai mitä luulee/uskoo toisten haluavan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on päinvastainen ongelma, olen liiankin "oma itseni" kaikkialla, asioin sitten viranomaisten kanssa, vanhojen kavereiden kanssa, lapsuudenperheeni kanssa tai vaikkapa uusien tuttavuuksien kanssa. Olen sellainen rehellinen oma itseni, töksäyttelen asiat niinkuin ne ovat, en osaa valehdella enkä esittää. Mutta en myöskään ole sinisilmäinen, päinvastoin. Joskus haluaisin osata esittää jotain muuta kuin olen, en esim. osaa miellyttää niin hyvin muita ventovieraita jossain.
Sinä kuulostat autistilta, eivät nuo feikkaajat, jotka feikkaavat normia keski-ikäiseksi niin hyvin ettei kukaan huomaa mitään ja luovat normaalin elämän siinä sivussa :D jos pystyy "maskaamaan" niin hyvin, että menee vuosikymmen täydestä ja pystyy luomaan normaalit sosiaaliset kuviot (ei siis itsekään ylikuormitu), ei ole autisti.
Ei lapsen luontaista oppimistapaa, matkimista, voi pitää maskaamisena. Jokaisella ihmisellä on matkimisen synnynmäinem taito, ja lähimpien hoitajien kasvoista oppimisen taito, se on ihmisen selvitytmismekanismi kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinussa ole mitään vikaa, olet vain hyvin sisäistänyt kasvatuksesi naiseksi. Kasvatuksen, joka on loputonta itsensä ja oman persoonansa kutistamista, jotta muilla olisi parempi mieli ja asiat sujuisi joutuisammin. Tervetuloa keski-iän kriisiksi kutsuttuun aikaan missä vihdoin vapaudut näistä kahleista.
Kuinka voin vapautua, jos ei ole ketään vapautumassa?
Minusta tuntuu, että en ole kutistanut itseäni, vaan olen joutunut laajentamaan niin, että olen mennyt keskeltä niin ohueksi että siellä on pelkkä reikä. Ihan kuten Bilbo Reppuli sanoo, että voinokare, joka on levitetty liian isolle leipäpalalle.
Esimerkiksi se, että koko ajan täytyy puhua tai vähintäänkin teeskennellä kuuntelevansa ja nyökytellä. Miksei voida vaan olla hiljaa?
Tai täytyy olla olevinaan kiinnostunut asioista, joista ei ole, koska jos et ole kiinnostunut
Miten niin pitää olla kiinnostunut jostain? Ei pidä ja sen voi myös sanoa eikä se ole sen kummempaa. Minusta sinulla on vain kuvitelmia siitä minkälainen pitäisi olla tai mitä pitäisi ajatella. Päästä niistä kuvitteellista rajoista irti ja ole oma itsesi ja varsinkin lopeta itsesi tarkkailu ja analysointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistinaisten aivot vastaavat usein normimiesten aivoja. Näin olen lukenut.
Olen tätä joskus miettinyt, kun olen insinöörialalla, ja tunnen joitakin naisia, joiden epäilen olevan kirjolla. Mutta eivät he tosiaan ole stereotyyppisiä miesautisteja.
Kyvyttömyys ajatella tilanteita tai asioita muiden kannalta on ehkä silmiinpistävin piirre. Tai jos ajatellaan, se on hyvin hyvin yksioikoista. Norminaiset ovat joskus aivan neuroottisia sen suhteen että jokainen on huomioitu ja ettei ketään vahingossa tullut loukattua jne jne. Usein naiset ovat hyviä ajattelemaan, tai ainakin pyrkivät ajattelemaan, tilanteet muiden kannalta.
Asioiden tiukka lokeroiminen, omat hyvin rajatut kiinnostuksen kohteet. Täysi ymmärtämättömyys muita kiinnostuksen kohteita kohtaan.
Perhe- tai parisuhdekeskeisyys. Ystävystyminen on vaikeaa, mutta puoliso usein on, ja sulkeudutaan siihen. Tässä mielessä autistinaisilla on helpompaa kuin autistimiehillä.
Tuntemani naiset ovat pääsääntöisesti älykkäitä. Luulen että he tietoisesti prosessoivat ne asiat mitä muut naiset tekevät intuitiivisesti.
Olisiko roolin esittäminen myös pyrkimys hyvään käytökseen. Ikäänkuin ei päästäisi huonoja puoliaan valloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolin esittäminen on elämän suorittamista ei oman elämän elämistä. Lopulta huomaat valehdelleesi itsellesi ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muka autisteilla muistamisen ongelmia?
Kyllä voi olla, mm. työmuistin heikkoutta.
Puhtaasti autismissa ei ole muistiongelmia, päin vastoin.
Älkää aina tupatko sitä adhd-shittiä sotkemaan autistin keskittynyttä toimintaa.
Työmuistin ongelmat kuuluu autismiin. Itsellänikin keskimääräistä parempi muisti, mutta työmuisti sysipaska ja siksi eläkkeellä. Periaatteessa se olisi kierrettävissä syöttämällä informaatio nopeammin kuin 99% väestöstä sen kykenee havaitsemaan, mutta tällaista opppimismahdollisuutta ei ole. Pitkään luulin, että en kykene oppimaan kunnes havaitsin, että maailma on vain liian hidas minulle jotta siihen kykenisin. Kuvailisin sitä polkupyörällä ajoksi, kun ajaa nopeasti pysyy pystyssä ja matka taittuu joutuisasti. Mutta kun muu maailma polkee niin järkyttävän hitaasti ja maailma tahti on niin järkyttävän hidas niin sillä polunopeudella minä kaadun. Ei minulla jää mitään mieleen kun kaikki tulee niin hitaasti. Pahinta on se, että oppimiseen sisältyy toisto, joka aiheuttaa minulla aivan päinvastaisen reaktion eli alan unohtaa vielä enemmän mitä enemmän asiaa toistetaan kunnes menetän kokonaan kyvyn ymmärtää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muka autisteilla muistamisen ongelmia?
Kyllä voi olla, mm. työmuistin heikkoutta.
Puhtaasti autismissa ei ole muistiongelmia, päin vastoin.
Älkää aina tupatko sitä adhd-shittiä sotkemaan autistin keskittynyttä toimintaa.
Työmuistin ongelmat kuuluu autismiin. Itsellänikin keskimääräistä parempi muisti, mutta työmuisti sysipaska ja siksi eläkkeellä. Periaatteessa se olisi kierrettävissä syöttämällä informaatio nopeammin kuin 99% väestöstä sen kykenee havaitsemaan, mutta tällaista opppimismahdollisuutta ei ole. Pitkään luulin, että en kykene oppimaan kunnes havaitsin, että maailma on vain liian hidas minulle jotta siihen kykenisin. Kuvailisin sitä polkupyörällä ajoksi, kun ajaa nopeasti pysyy pystyssä
Autistinen lapseni sanoo samaa. Toistaminen, eli hokeminen pilaa mahdollisuuden muistaa, ellei hän sitten itse toista asiaa muistaakseen sitä.
"Kyvyttömyys ajatella tilanteita tai asioita muiden kannalta on ehkä silmiinpistävin piirre. Tai jos ajatellaan, se on hyvin hyvin yksioikoista. Norminaiset ovat joskus aivan neuroottisia sen suhteen että jokainen on huomioitu ja ettei ketään vahingossa tullut loukattua jne jne. Usein naiset ovat hyviä ajattelemaan, tai ainakin pyrkivät ajattelemaan, tilanteet muiden kannalta.
Asioiden tiukka lokeroiminen, omat hyvin rajatut kiinnostuksen kohteet. Täysi ymmärtämättömyys muita kiinnostuksen kohteita kohtaan.
Perhe- tai parisuhdekeskeisyys. Ystävystyminen on vaikeaa, mutta puoliso usein on, ja sulkeudutaan siihen. Tässä mielessä autistinaisilla on helpompaa kuin autistimiehillä.
Tuntemani naiset ovat pääsääntöisesti älykkäitä. Luulen että he tietoisesti prosessoivat ne asiat mitä muut naiset tekevät intuitiivisesti."
Sellaiset mutu-uskomukset ja premissit.
"Pahinta on se, että oppimiseen sisältyy toisto, joka aiheuttaa minulla aivan päinvastaisen reaktion eli alan unohtaa vielä enemmän mitä enemmän asiaa toistetaan kunnes menetän kokonaan kyvyn ymmärtää asiaa."
Ok. Miksiköhän autismin kirjolla olevat ovat itse niin kovia jankkaamaan ja vänkäämään, mietin. Eli tekevät toisille sitä, mitä eivät itselleen halua.
Ap! Kuvaat tilannettasi syvällisesti ja ilmaisuvoimaisesti, huomaa, että kyseessä on sinulle todella merkityksellinen asia.
Kukaan muu ei voi tietää, miksi sinusta tuntuu tuolta! Älä haksahda liian helppoihin selityksiin, vaikka mieli tekisi!
Alue: Aihe vapaa
Puhtaasti autismissa ei ole muistiongelmia, päin vastoin.
Älkää aina tupatko sitä adhd-shittiä sotkemaan autistin keskittynyttä toimintaa.