Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tälle luonnevialle nimi? Esitän aina roolia, koska tuntuu ettei mitään omaa itseä olekaan
13.10.2024 |
Minulla on ollut ihan perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä eikä mitään traumahommeleita, mitkä selittäisi. Mutta jostain syystä olen oppinut hyvin pienestä saakka, että ei ole suotavaa olla oma itsensä, vaan olen kehittänyt roolin, jota esitän kaikille.
Nyt keski-iässä se rooli alkaa tuntua koko ajan hankalammalta, ihan kuin olisi koko ajan liian pienet kengät väärissä jaloissa ja jalkani vielä kasvaisi koko ajan. Mutta kun yritän miettiä, kuka olen sen roolin alla, tuntuu että siellä ei ole ketään.
En esimerkiksi pidä lainkaan menneiden muisteluista, koska tuntuu aina, että ne on tapahtuneet vieraalle ihmiselle -poislukien jotkut ahdistavat, kielteiset muistot, silloin olen ilmeisesti ollut ihan itsenäni läsnä että on syntynyt tunnemuisto. Muistan kyllä asioita paljon ja hyvin, mutta ne ei tunnu liittyvän mitenkään minuun.
Mietin nyt, että onko tälle joku termi? Jos ilmiö on tunnistettu, siihen voisi sitä kautta löytää apua.
Kommentit (202)
Ei ole vielä pysyvää asiaa löydetty maailmankaikkeudesta ja sama pätee ihmisen itseen. Eli ei ole luonnevika vaan viisautta, kun tämän ymmärtää. Menneisyyden asiat todellakin ovat tapahtuneet jollekin eri henkilölle kuin minulle (jota ei ole olemassa ylipäätään). Parempi silti, ettei kävele auton alle - sattuu, vaikkei itseä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikilttinä ihmisenä ja loppuun palamisen tuloksena minäkin olen pohdiskellut paljon oikeaa minuuttani ja sitä kuinka haluan elää sekä millainen ihminen haluan olla.
Halusin lopettaa toisten miellyttämisen itseni hyvinvoinnin kustannuksella.Oivalsin kuitenkin senkin, että minä olen hyvä ja haluan olla hyvä .
Haluan olla läsnä tässä hetkessä ja kohdata ihmisen ihmisenä.Olla siis aito itseni ,ilman mitään roolia.
Ystävällisyys ja hyvä käytös on minua itseäni.Tiedän sen siitä, että se tulee minulta luonnostaan ja pysyn hyvällä tuulella.
Raja ystävällisyyden ja toisen miellyttämisen välillä on se, että sen mitä tekee ,tekee ilolla.Se ei saa tuntua vastenmieliseltä eikä kuormittavalta.
Kun kulkee iloa kohti, pysyy oikealla tiellä.Elämän kuuluu olla hauskaa, joten sitä ei kannata ottaa liian vakavasti.
Rakkaus ja ilo ovat elämänvoima, ilman niitä ei ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kommentoida autismia kun en sitä teoriassa enkä käytännössä tunne. Mutta itselläni ollut myös tuollaista kuorimaisuutta ja ulospäin esittämistä ja roolin vetämistä, ja omalla kohdallani on ollut pitkä tie selvittää asiaa. Tosin koin masennusta ja ahdistusta koska jokin minun sisälläni oli sellaista "tosiminää" jonka ohittaminen sai aikaan tukalan henkisen reaktion. Nyt kun olen pitkästi aikuisena alkanut tutustua itseeni tai pitäisikö sanoa myös että rakentaa itseäni niin ymmärrän että lapsuus oli mikä tämän teki - hyvin yksinäinen lapsuus jossa mitätöitiin tunnekokemukset ja leimattiin vaikeaksi lapseksi. Nyt on tosi vaikea päästä kärryille että kuka olen koska tunteiden ja ajatusten ja kokemusten välttäminen ja tukahduttaminen on niin automaattista.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida autismia kun en sitä teoriassa enkä käytännössä tunne. Mutta itselläni ollut myös tuollaista kuorimaisuutta ja ulospäin esittämistä ja roolin vetämistä, ja omalla kohdallani on ollut pitkä tie selvittää asiaa. Tosin koin masennusta ja ahdistusta koska jokin minun sisälläni oli sellaista "tosiminää" jonka ohittaminen sai aikaan tukalan henkisen reaktion. Nyt kun olen pitkästi aikuisena alkanut tutustua itseeni tai pitäisikö sanoa myös että rakentaa itseäni niin ymmärrän että lapsuus oli mikä tämän teki - hyvin yksinäinen lapsuus jossa mitätöitiin tunnekokemukset ja leimattiin vaikeaksi lapseksi. Nyt on tosi vaikea päästä kärryille että kuka olen koska tunteiden ja ajatusten ja kokemusten välttäminen ja tukahduttaminen on niin automaattista.
Miten teit tuon itseesi tutustumisen / rakentamisen?
AP:n teksti oli kuin omasta kynästä ja kun tuntuu ettei roolin takana ole mitään tai siitä ei saa kiinni, niin on mahdoton poistaa roolia. Miten tutustua itseensä, kun kaikki mitä tekee, tuntee, mikä kiinnostaa, on peilausta muista ihmisistä tai ajatusta että näin pitäisi tuntea (tai "koska en tunne noin, minussa on jotain vikaa"), tämän pitäisi kiinnostaa. Tuntuu kuin kaikille muille paitsi minulle olisi kerrottu elämän pelisäännöt, ja koko elämä menee noiden pelisääntöjen selvittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida autismia kun en sitä teoriassa enkä käytännössä tunne. Mutta itselläni ollut myös tuollaista kuorimaisuutta ja ulospäin esittämistä ja roolin vetämistä, ja omalla kohdallani on ollut pitkä tie selvittää asiaa. Tosin koin masennusta ja ahdistusta koska jokin minun sisälläni oli sellaista "tosiminää" jonka ohittaminen sai aikaan tukalan henkisen reaktion. Nyt kun olen pitkästi aikuisena alkanut tutustua itseeni tai pitäisikö sanoa myös että rakentaa itseäni niin ymmärrän että lapsuus oli mikä tämän teki - hyvin yksinäinen lapsuus jossa mitätöitiin tunnekokemukset ja leimattiin vaikeaksi lapseksi. Nyt on tosi vaikea päästä kärryille että kuka olen koska tunteiden ja ajatusten ja kokemusten välttäminen ja tukahduttaminen on niin automaattista.
Miten teit tuon itseesi tutustumisen / rakentamisen?AP:n teksti oli kuin omasta kyn
Hyvin pitkän ajan kuluessa ja psykoterapian tuella. Minulla oli empaattinen ja validoiva terapeutti, jonka tuella kävin ensin läpi vaikeita ahdistusta aiheuttavia tilanteita. Siinä opin sitä mikä niissä toistui ja ikään kuin sitä kautta opin näkemään jonkinlaisen rajan itseni, oman mieleni ja muiden välillä eli aloin hahmottaa mikä toiminta tekee huonon olon ja mistä en toisin sanoen pidä. Minulla siis ahdistuksen tunne ikään kuin toimi oppaana. Sitä kautta opin tunnistamaan enemmänkin missä ahdistaa ja vuosien saatossa lopetin sitten sellaisen toiminnan missä olin ollut ahdistunut mutta en ollut osannut tulkita sitä. Lopetin tietyt opinnot ja harrastukset koska se oli pakottautumista. Lopetin ihmissuhteita tai ainakin otin etäisyyttä. Omalla kohdalla se on mennyt tätä kautta ja nyt uskon että kun lopettaa sen mikä ei palkitse niin on tilaa ja mahdollisuus löytää sitä mistä pitää. Mutta edelleen se on vaikeaa koska sellainen tunteiden automaattinen ohittaminen tulee helposti. Omalla kohdallani on varhaisia traumoja joiden uskon vaikuttavan myös siihen että koen sisäistä tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä mutta terapian kautta olen sen kanssa enemmän sinut. Ehkä myös itsemyötätunto on auttanut, että hyväksyisin itseni tällaisena. Varmasti myös vetäytyminen omaan rauhaan, itsetutkiskelu. Ehkä se on osa prosessia että miettii kenen vaikutuksesta on asioita tehnyt, olen itsekin sitä pohtinut.
Vierailija kirjoitti:
False self-ilmiö.
Tässä artikkelissa tutkitaan valheellisen minuuden ilmenemistä, kehittymistä ja hoitoa Masud Khanin elämäntarinan kautta.
https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/zonzi215.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, joka tunnistaa itsessään tuon ap:n kuvaaman, on jo hyvällä polulla. Ap on hyvä kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseään. Hyvät ystävät, joiden kanssa jakaa asioita henkilökohtaisella tasolla, ovat merkittäviä. Hyvä ammattiauttaja olisi tärkeä. Maksutonta ammattiapua saa esim. kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksessa. Itse kävin siellä vuosia, vuosia sitten noin kaksi vuotta ja teki hyvää. Kaikkea hyvää ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Onko muka autisteilla muistamisen ongelmia?
Voi hyvin olla. Aikuisella lapsellani on. Autistisuus ei poissulje huonoa muistia, ja miksi sulkisikaan. Hän myös katsoo minua silmiin ihan normaalisti kun keskustellaan, muita ei, ellei muistuta siitä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen. Jotenkin koitan olla aina hajuton ja mauton miellyttääksi kaikkia. Ja vaikka inhoan sitä niin muutakaan en osaa olla. Juuri pari päivää sitten mietin etten ole oikeastaan koskaan saanut kehuja luonteestani. Kerran yksi kaveri sanoi että ollen sisukas taistelija mutta siihen se sitten jääkin. Olen ulkomuodoltani suht nätti ja koko olemiseni perustuu siihen. Saan kehuja ulkonäöstäni mutta onhan se tosi säälittävää että aikuinen nainen on nätti kuori tyhjää täynnä. Haluaisin olla hyvä, kiinnostava tyyppi ominen vankkoine mielipiteineni.
On aina itselle vaarallista jos se mitä haluaa on kiinni muista ihmisistä. Parempi vain etsiä ja löytää se itsestä mitä muilta haluaa. Tarkoitan nyt tuota että haluaa tulla nähdyksi kiinnostavana persoonana. Kun tuon esityksen lopettaa, eli maskaamisen jotta saisi sen mitä haluaa, eli muiden mielenkiinnon, niin elämä alkaa helpottua ja esittämisen tarve vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ap ole sortunut keskustelemaan ketjussa eri persoonina ja vastailemaan itsellesi anonyymiteetin suojassa?
En epäile, enkä syytä, enkä moralisoi, mutta jos olet, niin et voi parantua mistään, jos rakennat itsellesi jonkun uuden lohduttaja-/ymmärtäjä/yläpeukuttajapersoonan.
Joskus täytyy vaan löytää itsensä. Ja omistaa ne kirjoituksensa, ovat ne kuinka epämääräisiä, tylsiä tai ongelmallisia tahansa.
-winner-
Mistä ihmeestä sulle edes on tullut mitään tuollaista mieleen? Mä en näe koko ketjussa mitään tuollaiseen viittaavaa.
Oon yksi ketjuun kommentoineista keski-ikäisenä autisminkirjon diagnoosin saaneista naisista. Moni kaltaiseni on kirjoittanut tähän ketjuun, ja mä tunnistan todella paljon asioita heidän kaikkien kirjoituks
Vertaistukea hän on saanutkin muilta jotka kokevat hyvin samalla tavalla kuin Ap ja jotka samaistuvat hänen kirjoituksiinsa. Oli Ap autistinen tai ei. Autismi ei btw ole jotain matalimmalta menemistä, vaan tässä maailmassa jopa itsemurhaan ajava piirrepatteristo kuten aiemmin on jotkut maininneet. Ehkä siihen on ihan kunnon syy ihan sun kommenttien sisällössä miksi sua alapeukutetaan ja sulle vastannutta yläpeukutetaan.
Pitäisikö täällä peukutuksista jotain päätellä? Aloituksessa on 100 yläpeukkua.. Onko täällä 100 häilyvää persoonaa?
-winner-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pahinta on se, että oppimiseen sisältyy toisto, joka aiheuttaa minulla aivan päinvastaisen reaktion eli alan unohtaa vielä enemmän mitä enemmän asiaa toistetaan kunnes menetän kokonaan kyvyn ymmärtää asiaa."
Ok. Miksiköhän autismin kirjolla olevat ovat itse niin kovia jankkaamaan ja vänkäämään, mietin. Eli tekevät toisille sitä, mitä eivät itselleen halua.
Tarkoitatko että autismi on keksitty juttu, ja autistinen voi olla olematta autisti kunhan vain haluaa? Siihenhän tuo viittaa, kun luulet että autisti jankkaa omasta halustaan, eikä autistisuuttaan, ja toisaalta hän vain ei halua oppia toistamalla ja hokemalla, vaikka siihen kyllä pystyisi jos haluaisi. Kaikkea sitä
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei jaksa tai uskalla olla oma itsensä, ainakin voi saada mielihyvää siitä että näyttää muille juuri sen mitä he haluavatkin nähdä."
Tai mitä luulee/uskoo toisten haluavan nähdä.
Erittäin, erittäin hyvä tärkeän nyanssieron esiinnostava lisäys! Jotkut toisaalta ehkä haluaisivat nähdä ihan sen aidoimman ihmisen ja olisivat pahoillaan jos tietäisivät että pelon, ahdistuksen tai vastaavan takia eivät sitä pääse näkemään. Minä ainakin tahtoisin ne aidoimmat nähdä ja saa surulliseksi kun tietää kuinka kuluttavaa ja syövää se voi olla peitellä ja esittää. T. Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on päinvastainen ongelma, olen liiankin "oma itseni" kaikkialla, asioin sitten viranomaisten kanssa, vanhojen kavereiden kanssa, lapsuudenperheeni kanssa tai vaikkapa uusien tuttavuuksien kanssa. Olen sellainen rehellinen oma itseni, töksäyttelen asiat niinkuin ne ovat, en osaa valehdella enkä esittää. Mutta en myöskään ole sinisilmäinen, päinvastoin. Joskus haluaisin osata esittää jotain muuta kuin olen, en esim. osaa miellyttää niin hyvin muita ventovieraita jossain.
Sinä kuulostat autistilta, eivät nuo feikkaajat, jotka feikkaavat normia keski-ikäiseksi niin hyvin ettei kukaan huomaa mitään ja luovat normaalin elämän siinä sivussa :D jos pystyy "maskaamaan" niin hyvin, että menee vuosikymmen täydestä ja pystyy luomaan normaalit sosiaaliset kuviot (ei siis itsekään ylikuo
Ei lapsen luontaista oppimistapaa, matkimista, voi pitää maskaamisena. Jokaisella ihmisellä on matkimisen synnynmäinem taito, ja lähimpien hoitajien kasvoista oppimisen taito, se on ihmisen selvitytmismekanismi kaikilla.
Pelkkä normaali matkiminen on eri asia kuin ihmiselle itselleen pääasiassa haitalliseksi pidemmänpäälle käyvä maskaaminen. Tämä monesti lapsuudessa alkanut maskaaminen on sekin selviytymiskeino.
Vierailija kirjoitti:
Ap! Kuvaat tilannettasi syvällisesti ja ilmaisuvoimaisesti, huomaa, että kyseessä on sinulle todella merkityksellinen asia.
Kukaan muu ei voi tietää, miksi sinusta tuntuu tuolta! Älä haksahda liian helppoihin selityksiin, vaikka mieli tekisi!
Mihin viittaat? Häiritseekö sinua esim jotenkin se, että jos asia olisikin niin "yksinkertainen", että Ap olisikin vain koko elämänsä maskannut diagnosoimaton autisti. Tuo kun ei ole mitenkään tavatonta kun on opittu erilaisten neurotyyppien ilmenemistavoista lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on päinvastainen ongelma, olen liiankin "oma itseni" kaikkialla, asioin sitten viranomaisten kanssa, vanhojen kavereiden kanssa, lapsuudenperheeni kanssa tai vaikkapa uusien tuttavuuksien kanssa. Olen sellainen rehellinen oma itseni, töksäyttelen asiat niinkuin ne ovat, en osaa valehdella enkä esittää. Mutta en myöskään ole sinisilmäinen, päinvastoin. Joskus haluaisin osata esittää jotain muuta kuin olen, en esim. osaa miellyttää niin hyvin muita ventovieraita jossain.
Sinä kuulostat autistilta, eivät nuo feikkaajat, jotka feikkaavat normia keski-ikäiseksi niin hyvin ettei kukaan huomaa mitään ja luovat normaalin elämän siinä sivussa :D jos pystyy "maskaamaan" niin hyvin, että menee vuosikymmen täydestä ja pystyy luomaan nor
Niin? Se matkiminen on selviytymiskeino ihan jokaiselle. Kaikki ihmislapset tekevät samaa, niin autistit kuin muutkin, joten se ei ole maskaamista eikä vahingollista ihmiselle vaan pakko jokaiselle joka mielii hengissä säilyä.
"Niin? Se matkiminen on selviytymiskeino ihan jokaiselle. Kaikki ihmislapset tekevät samaa, niin autistit kuin muutkin, joten se ei ole maskaamista eikä vahingollista ihmiselle vaan pakko jokaiselle joka mielii hengissä säilyä."
Ei ole yhäkään kyse samasta asiasta. Normaalille ihmiselle se normaali matkimalla oppiminen ei ole joo vahingollista, kun taas autistille se maskaaminen on vahingollista. Eikö tuokin jo kerro, että on kyse eri asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Mikä näissä meni tunteisiin, ja mitä tietoon perustavaa sinulla on tarjota vastineeksi? Kenties oma kokemuksesi? Oma tuntumasi siitä mikä nyt on oleellista ja mikä ei?
Vai onko tässä keskustelussa oikeus vain autismin itsediagnoosiin ja lisäksi kyseessä saisi olla vain ns aitoutta, ei ns hankaluutta?
Keskusteluissa joutuu, ikävä kyllä, usein tekemään yksinkertaistuksia, ja paljoon mennään oletuksilla. Edes lääketiede ei ole erehtymätöntä, muuttumatonta, ja riippumatonta ajan hengestä.