Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tälle luonnevialle nimi? Esitän aina roolia, koska tuntuu ettei mitään omaa itseä olekaan
13.10.2024 |
Minulla on ollut ihan perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä eikä mitään traumahommeleita, mitkä selittäisi. Mutta jostain syystä olen oppinut hyvin pienestä saakka, että ei ole suotavaa olla oma itsensä, vaan olen kehittänyt roolin, jota esitän kaikille.
Nyt keski-iässä se rooli alkaa tuntua koko ajan hankalammalta, ihan kuin olisi koko ajan liian pienet kengät väärissä jaloissa ja jalkani vielä kasvaisi koko ajan. Mutta kun yritän miettiä, kuka olen sen roolin alla, tuntuu että siellä ei ole ketään.
En esimerkiksi pidä lainkaan menneiden muisteluista, koska tuntuu aina, että ne on tapahtuneet vieraalle ihmiselle -poislukien jotkut ahdistavat, kielteiset muistot, silloin olen ilmeisesti ollut ihan itsenäni läsnä että on syntynyt tunnemuisto. Muistan kyllä asioita paljon ja hyvin, mutta ne ei tunnu liittyvän mitenkään minuun.
Mietin nyt, että onko tälle joku termi? Jos ilmiö on tunnistettu, siihen voisi sitä kautta löytää apua.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muka autisteilla muistamisen ongelmia?
Kyllä voi olla, mm. työmuistin heikkoutta.
Puhtaasti autismissa ei ole muistiongelmia, päin vastoin.
Älkää aina tupatko sitä adhd-shittiä sotkemaan autistin keskittynyttä toimintaa.
Työmuistin ongelmat kuuluu autismiin. Itsellänikin keskimääräistä parempi muisti, mutta työmuisti sysipaska ja siksi eläkkeellä. Periaatteessa se olisi kierrettävissä syöttämällä informaatio nopeammin kuin 99% väestöstä sen kykenee havaitsemaan, mutta tällaista opppimismahdollisuutta ei ole. Pitkään luulin, että en kykene oppimaan kunnes havaitsin, että maailma on vain liian hidas minulle jotta siihen kykenisin. Kuvailisin sitä polkupy
Avaisitko tätä lisää? Minusta tuntuu, että esim. lukemani valuu jotenkin lävitseni, ellen toista sitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Viime aikoina olen lueskellut Dabrovskin positiivisen disintegraation teoriasta, missä persoonallisuus kehittyy erilaisten tasojen ja kriisien kautta, mutta pitää lukea vähän lisää. Se vain tuli tästä mieleen, kun kehittyminen siinä on juuri sitä, että alkaa hylätä pinnallisesti omaksuneensa normit ja roolit ja miettiä, mitä itse oikeasti tavoittelee.
En itse usko, että sillä on väliä, mitä kullakin hetkellä kokee olevansa. Ihminen muodostuu eri kerroksista - se vauvakin on yhä siellä, hautautunut vain alemmas.