Muita, joiden puolisolle elämän tarkoitus on työnteko?
Mua ei haittaa työnteko, opiskelu ja itsensä kehittäminen, mutta pikku hiljaa sitä on alkanut ymmärtämään, että puolisolle työ ja maine työpaikalla on oikeasti koko elämä, johon muun perheen, joka on selkeästi miehen elämässä toissijainen asia töihin nähden, on vaan pakko taipua. Minun ja lapsien elämä kulkee miehen töiden mukaan väkisin, vaikka yritämme elää ns. omaa elämää, mikä on sekin tragikoomista...
Minä olen se joka on aina töistä poissa lasten sairastelut, minä olen se joka kuskaa lapset niin hoitoon, harrastuksiin kuin neuvolaankin. Siksi, koska miehellä on ne työt, joista ei voi yhtään joustaa, ettei vaan mene se maine. Neuvolat yms. tiedän jo hyvissä ajoin, ja jos mies sattuukin yllättämään ja lupaamaan, että kyllä hän käyttää muksun neuvolassa, niin joka ikinen kerta tässä 4v aikana miehelle on tullut soitto työstä, eli minä joudun sitren järjestämään omat työt uusiksi lyhyellä varoitusajalla. Yhteisiä lomia ei ole, koska aina ne työt tulee väliin. Lapset ei näe isäänsä välttämättä kuin parin tunnin ajan viikossa, koska isä on aina töissä. Lapsilla on hyvä rytmi arjessa ja säännölliset uniajat, joista en enää jousta. Monet illat olen lapsia valvottanut, että isi tulee kohta kuten lupasi, mutta sitten on mennytkin monta tuntia, ennen kuin on tullut kotiin.
Kyse ei ole pelkästään lapsista, vaan kaikki kotiin liittyvät asiatkin hoidan minä. Jätin kerran laskut miehen maksettavaksi, ja vaikka hän on tosi jämpti raha-asioissa, niin unohti, koska työpuhelin pirisee aina töihin. Jos miehen vastuulle jättää kaupassa käynnin, niin hän unohtaa vähintään osan mitä olen kauppalistaan laittanut tai sitten tulee taas niin myöhään kotiin, että muu perhe on odottanut nälissään kotona ruokatarvikkeita samalla, kun hän itse on syönyt kotimatkalla jo jotain.
Joo, tiedän itsekin vastauksen ongelmaamme, ei vaan haluaisi perhettä rikkoa... vaikka toisaalta mikä perhe se sellainena on, jossa on kaksi tyystin eri elämää. Olen ottanut asian monesti puheeksi, mutta silloinkin häntä tuntui harmittavan eniten se, että miten ero vaikuttaisi hänen työpaikkaan.
Ps. Meillä on omat rahat ja kaikki menee taloudessa 50/50, eli en elä siivellä.
Pps. Mies on oikeasti töissä eikä ole sivusuhdetta.
Pps. Kiitos ja anteeksi vuodatus.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette wolttaa ruokaa kotiin ja käytä siivouspalveluita? Pitäisi olla rahaa tuollaisilla työmäärillä.
Niin että miehen voi antaa vielä enemmän siimaa toteuttaa vain omia halujaan ja vielä vähemmän tarvitsee sen välittää vastuusta, että kyllä se vaimo wolttaa pennuille sapuskat, ei haittaa jos käyn kaupassa vähän myöhemmin??
Mitäs se akka on tehnyt koko päivän kun mies tuo palkan taloon?
Käy töissä, hoitaa talon/asunnon ja lapset ja luultavasti miehenkin pyykit, syömiset yms. sekä maksaa puolet menoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tilataan viikon ostokset kotiinkuljetuksena ja siivooja käy joka toinen viikko. Helpottaa paljon arkea. Mies maksaa siivoojan, ja minä siivoa sitten joka toinen viikko.
Hassua, miten vaikeaa on ymmärtää lukemaansa. Siivooja tai kotiinkuljetus ei ratkaise sitä, että ap hoitaa lapset ja arjen yksin. Ei mikään siivooja vie lapsia neuvolaan tai laita heitä joka ilta nukkumaan ja lohduta, jos satuttaa itsensä. Siivooja ei tule mukaan lomille ja vietä perheen yhteistä aikaa ap:n kanssa.
No kyllähän nuo myös osittain helpottaa arkea. Kyllä minua vatuttaisi, jos nuoki pitäisi kaiken päälle yksin tehdä.
No kyllähän nuo myös osittain helpottaa arkea. Kyllä minua vatuttaisi, jos nuoki pitäisi kaiken päälle yksin tehdä.
Nyt ei koko keskustelun aiheena ole siivooja tai ostopalvelut vaan se, ettei mies hoida osuuttaan perhe-elämän pyörityksessä
Kuulostaa siltä ettei äiti hoida osuuttaan työnteosta ja tulojen hankinnasta.
"Minä olen se joka on aina töistä poissa lasten sairastelut, minä olen se joka kuskaa lapset niin hoitoon, harrastuksiin kuin neuvolaankin. Siksi, koska miehellä on ne työt, joista ei voi yhtään joustaa, ettei vaan mene se maine. Neuvolat yms. tiedän jo hyvissä ajoin, ja jos mies sattuukin yllättämään ja lupaamaan, että kyllä hän käyttää muksun neuvolassa, niin joka ikinen kerta tässä 4v aikana miehelle on tullut soitto työstä, eli minä joudun sitren järjestämään omat työt uusiksi lyhyellä varoitusajalla. "
Vihaisen (vanhan) naisen syndrooma
Erityiset yhteiset nimittäjät vihaisen (vanhan) naisen oireyhtymässä erottavat sen kaikista nykyisistä vakiintuneista luokitteluista. Nämä oireet ovat jaksoittaiset provosoimattoman vihanpurkaukset, avioliitoon yhteensopimattomuus, vakavat itsemurhayritykset, alttius alkoholin ja huumeiden väärinkäytölle, sairaalloisesti suuntautunut kriittinen asenne ihmisiin ja päinvastainen pakkomielteinen tarve menestyä kaikissa pyrkimyksissä, sekä voimakas siisteyden ja täsmällisyyden tarve. Tämä jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen on heidän tuhonsa. Hoito on parhaimmillaan lievittävää ja sitä yleensä vastustetaan. Esitämme kolme tapausta sekä heidän takiaan kärsivien miestensä seurausoireyhtymän, jotka reagoivat vihaan vahvistamalla heikkoja maskuliinisia halujaan.
Journal of American Medical Association, 'The Angry Woman Syndrome': https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/490382
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin ennen kuin perhettä alettiin hommata. Tajusin ettei hänestä ole perheenisäksi. Tuliko hänestä työnarkomaani vasta lasten synnyttyä? Hän on vaan todennut, että perhe-elämä ei oikeastaan kiinnosta ja mukavampi paeta sitä arkea töihin. Hänellä voi ola myös joku vosu, jonka kanssa viettää aikaa.
Jos toteaa, ettei perhe-elämä sittenkään sovi, mikä sinänsä ois monelle varmasti ok kunhan vaan sanoisi, mutta miksi sitten kuitenkin kaiken muun hyödyn haluaa silti irti ja pitää toista löysässä hirressä? Se jos mikä on äärimmäisen itsekästä toimintaa ja valitettavan yleistä.
Niin, on hänelle kuitenkin koti minne mennä, jossa ruoka odottaa valmiina, pyykit on pyykätty ja talo muutenkin siivottu. Lisäksi vaimo hoitaa lapset. Hän on tyytyväinen tuohon elämään noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuo kuvio silti toimii. Olen itse nainen ja minullekin työ on elämä. Siksi en ruvennut lapsia tekemään että ymmärsin lastenhoidon loppupeleissä kaatuvan minun niskaan. En halunnut mukaan siihen showhun.
Totta tämäkin, ja hyvä, jos sen on osannut tunnistaa.
Mutta koska meille muulle perheelle tämä, että miehen työnteko edellä eletään, ei vaan toimi, niin en näe itse oikein muuta ratkaisua kuin ero, ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin kun miehen suurin huolinaihe edelleen tästä mainitessani oli miten omille töille käy.
Ap
Minusta hän ei välitä teistä eikä perhe-elämästä tippaakaan. Hyvä vaan siis erota , mieluiten asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette wolttaa ruokaa kotiin ja käytä siivouspalveluita? Pitäisi olla rahaa tuollaisilla työmäärillä.
Niin että miehen voi antaa vielä enemmän siimaa toteuttaa vain omia halujaan ja vielä vähemmän tarvitsee sen välittää vastuusta, että kyllä se vaimo wolttaa pennuille sapuskat, ei haittaa jos käyn kaupassa vähän myöhemmin??
Mitäs se akka on tehnyt koko päivän kun mies tuo palkan taloon?
Töitä maksaakseen puolet kaikesta.
AP, varmista että mies tekee edes ylitöitä eikä vapaaehtoisia lisätöitä :DDD
Toivottavasti AP toisiaan maksaa puolet kaikesta, eikä ole AP:n sijasta PA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tilataan viikon ostokset kotiinkuljetuksena ja siivooja käy joka toinen viikko. Helpottaa paljon arkea. Mies maksaa siivoojan, ja minä siivoa sitten joka toinen viikko.
Hassua, miten vaikeaa on ymmärtää lukemaansa. Siivooja tai kotiinkuljetus ei ratkaise sitä, että ap hoitaa lapset ja arjen yksin. Ei mikään siivooja vie lapsia neuvolaan tai laita heitä joka ilta nukkumaan ja lohduta, jos satuttaa itsensä. Siivooja ei tule mukaan lomille ja vietä perheen yhteistä aikaa ap:n kanssa.
No kyllähän nuo myös osittain helpottaa arkea. Kyllä minua vatuttaisi, jos nuoki pitäisi kaiken päälle yksin tehdä.
Nyt ei koko keskustelun aiheena ole siivooja tai ostopalvelut vaan se, ettei
Jos mies maksaa siivoojan niin onhan hän tavallaan sit ottanut osaa arjen pyöritykseen XD
Naiset eivät laske kuin oman tekemisensä arjen pyörittämiseksi
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Miehen palkka on puolet isompi niin helposti tulee se käsitys että nainen hoitaa sitten kaikki kodin ja lasten asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Jaa, kyllä kaikissa niissä työhaastatteluissa joissa minä olen käynyt 2008 valmistumisen jälkeen on kysytty näin naisena joka ikisessä perheestä ja lapsihaaveista. Ei todellakaan suosita. Huonommilla papereilla oleva mies otetaan enenmmi kuin 20-35v nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Jaa, kyllä kaikissa niissä työhaastatteluissa joissa minä olen käynyt 2008 valmistumisen jälkeen on kysytty näin naisena joka ikisessä perheestä ja lap
Mikähän mahtaa olla ala?
Tuon kysyminen on edelleen laitonta, kuten tiedämme.
Kuule, minulle riittäisi, jos mies vaikka lukisi kolmena iltana viikossa lapsille iltasadun. Ei tarvitse mitään muuta. Lapset kaipaavat isäänsä ja haluavat viettää isänsä kanssa aikaa. Mies on itse sanonut, että on niin paljon töitä, että ei kerkeä. Miksei mies koe mitään empatiaa edes omia lapsiaan kohtaan?
ap
Edellä oleva kuulostaa siltä, että tämä ei tule kestämään. Mies ei jaksa tuollaista työmäärää, mikä johtaa siihen, että tietyssä pisteessä työtä ja työpaikkaa ei enää ole. Pahimmassa tapauksessa hän menettää myös perheensä. Miehen pitää itse ymmärtää, että hän tarvitsee muutoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Jaa, kyllä kaikissa niissä työhaastatteluissa joissa minä olen käynyt 2008 valmistumisen jälkeen on kysytty näin naisena joka ikisessä perheestä ja lap
Mikähän mahtaa olla ala?
Tuon kysyminen on edelleen laitonta, kuten tiedämme.
Maailmassa tapahtuu aika paljon laittomuuksia.. ihan laidasta laitaan aloja ja eipä sillä ole ollut väliä onko mies vai nainen haastattelijana, sitä kysymystä esitetään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minulle riittäisi, jos mies vaikka lukisi kolmena iltana viikossa lapsille iltasadun. Ei tarvitse mitään muuta. Lapset kaipaavat isäänsä ja haluavat viettää isänsä kanssa aikaa. Mies on itse sanonut, että on niin paljon töitä, että ei kerkeä. Miksei mies koe mitään empatiaa edes omia lapsiaan kohtaan?
ap
Edellä oleva kuulostaa siltä, että tämä ei tule kestämään. Mies ei jaksa tuollaista työmäärää, mikä johtaa siihen, että tietyssä pisteessä työtä ja työpaikkaa ei enää ole. Pahimmassa tapauksessa hän menettää myös perheensä. Miehen pitää itse ymmärtää, että hän tarvitsee muutoksen.
Käsittämätöntä, miten Suomessa ihannoidaan työn tekemistä niin paljon, että "saappaat jalassa" sydärin saaminen kesken työpäivän 50-vuotiaana on suomalaisen unelma(kuolema), mihin pitää pyrkiä. Varsinkin miesten. Ihan sama vaikka samalla siinä työtä paiskiessa häviää niin perhe kuin ystävät, kunhan työtä saa tehdä vielä kasikymppisenä tai ei ole mitään.
Ihanaa suorittamista, töissä ollessaan ollaan töissä ja kotonakin ollaan töissä.
Sitten ihmetellään jos pipo kiristää.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Eipä olla kovin läheisiä nyt kun olen aikuinen. AP, miehesi on parasta valmistautua samaan jos tilanne ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, minulle riittäisi, jos mies vaikka lukisi kolmena iltana viikossa lapsille iltasadun. Ei tarvitse mitään muuta. Lapset kaipaavat isäänsä ja haluavat viettää isänsä kanssa aikaa. Mies on itse sanonut, että on niin paljon töitä, että ei kerkeä. Miksei mies koe mitään empatiaa edes omia lapsiaan kohtaan?
ap
Edellä oleva kuulostaa siltä, että tämä ei tule kestämään. Mies ei jaksa tuollaista työmäärää, mikä johtaa siihen, että tietyssä pisteessä työtä ja työpaikkaa ei enää ole. Pahimmassa tapauksessa hän menettää myös perheensä. Miehen pitää itse ymmärtää, että hän tarvitsee muutoksen.
Käsittämätöntä, miten Suomessa ihannoidaan työn tekemistä niin paljon, että "saappaat jalassa" sydärin saaminen kesken työpäivän 50-vuotiaana on suomalaisen unelma(kuolema), mihin pitää pyrkiä. Varsinkin miesten. Ihan sama
naisilla taas täydellisyysposeeraaminen työssä JA kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn ja perhe-elämän voi ja pystyy yhdistämään, ainakin älykkäät ihmiset.
Asiat pitää järjestää niin, että kaikki toimii.
On perheitä, joissa molemmat erikoislääkäreinä suuriss sairaaloissa. Molemmat joutuvat päivystämään.
Sama sairaanhoitajilla, pelastusalalla, ympäri vuorokauden pyörivät tehtaat, sähkölaitokset, vesilaitokset, julkine liikenne.
Ja toisekseen, miehet ovat aina olleet suoritus keskeisiä, työ on aina ollut miehille prioriteetti.
Miehet eivät jatkuvasti aattele ja suunnittele asioita tunteella. Vaan järjellä.
Se että paiskii töitä mielettömät määrät perheen hyväksi, ei ole itsekkyyttä.
Se on huolehtimista ja perheestään välittämistä.Aloitus on trolli.
Yksilöipä ne kohdat missä ja miten paiskii perheen hyväksi, kun laskutkin menee puo
Pysyttelee niin pskassa duunissa ettei sieltä saa vapaatakaan yhtään-mikä tietysti on naisen mielestä miehen eikä duunipaikan vika.
Yksilöipä ne kohdat missä ja miten paiskii perheen hyväksi, kun laskutkin menee puoliksi?