Muita, joiden puolisolle elämän tarkoitus on työnteko?
Mua ei haittaa työnteko, opiskelu ja itsensä kehittäminen, mutta pikku hiljaa sitä on alkanut ymmärtämään, että puolisolle työ ja maine työpaikalla on oikeasti koko elämä, johon muun perheen, joka on selkeästi miehen elämässä toissijainen asia töihin nähden, on vaan pakko taipua. Minun ja lapsien elämä kulkee miehen töiden mukaan väkisin, vaikka yritämme elää ns. omaa elämää, mikä on sekin tragikoomista...
Minä olen se joka on aina töistä poissa lasten sairastelut, minä olen se joka kuskaa lapset niin hoitoon, harrastuksiin kuin neuvolaankin. Siksi, koska miehellä on ne työt, joista ei voi yhtään joustaa, ettei vaan mene se maine. Neuvolat yms. tiedän jo hyvissä ajoin, ja jos mies sattuukin yllättämään ja lupaamaan, että kyllä hän käyttää muksun neuvolassa, niin joka ikinen kerta tässä 4v aikana miehelle on tullut soitto työstä, eli minä joudun sitren järjestämään omat työt uusiksi lyhyellä varoitusajalla. Yhteisiä lomia ei ole, koska aina ne työt tulee väliin. Lapset ei näe isäänsä välttämättä kuin parin tunnin ajan viikossa, koska isä on aina töissä. Lapsilla on hyvä rytmi arjessa ja säännölliset uniajat, joista en enää jousta. Monet illat olen lapsia valvottanut, että isi tulee kohta kuten lupasi, mutta sitten on mennytkin monta tuntia, ennen kuin on tullut kotiin.
Kyse ei ole pelkästään lapsista, vaan kaikki kotiin liittyvät asiatkin hoidan minä. Jätin kerran laskut miehen maksettavaksi, ja vaikka hän on tosi jämpti raha-asioissa, niin unohti, koska työpuhelin pirisee aina töihin. Jos miehen vastuulle jättää kaupassa käynnin, niin hän unohtaa vähintään osan mitä olen kauppalistaan laittanut tai sitten tulee taas niin myöhään kotiin, että muu perhe on odottanut nälissään kotona ruokatarvikkeita samalla, kun hän itse on syönyt kotimatkalla jo jotain.
Joo, tiedän itsekin vastauksen ongelmaamme, ei vaan haluaisi perhettä rikkoa... vaikka toisaalta mikä perhe se sellainena on, jossa on kaksi tyystin eri elämää. Olen ottanut asian monesti puheeksi, mutta silloinkin häntä tuntui harmittavan eniten se, että miten ero vaikuttaisi hänen työpaikkaan.
Ps. Meillä on omat rahat ja kaikki menee taloudessa 50/50, eli en elä siivellä.
Pps. Mies on oikeasti töissä eikä ole sivusuhdetta.
Pps. Kiitos ja anteeksi vuodatus.
Kommentit (132)
Pitää siis olla puoliksi ahkera työmies joka kuitenkin jaksaa myös kodinhoidolliset eli kovin raskas ei saa työ olla-
Mutta pienituloinen tai työtön ei missään nimessä!
Ja tosi järkevää suunnitella lapsiperheily niin että ei koskaan saa huilata!
Mikä voisi mennä pieleen?
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Vierailija kirjoitti:
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Onneton mieskö lasten onnellisuuden lähde?
Mies elää omien arvojensa mukaan ja ainakaan tämän hetkisessä tilanteessa perhe ei ole työn rinnalla. Voit yrittää puhua, kuten olet jo tehnytkin. Mutta isompi muutos vaatisi mieheltä syvempää itsetutkiskelua, mikä elämässä hänelle on tärkeää. Voi olla, että iän myötä hän muuttuu, mutta sekin on mahdollista, että joudutte joustamaan kohtuuttomasti työn takia. Kaveripiirissä on tapahtunut eron jälkeen etäisille isille sitä että isä on lähentynyt lasten kanssa ja alkanut huolehtimaan yhteisestä ajasta. On käynyt myös valitettavasti sitäkin, että lapset ovat unohtuneet lähes kokonaan tai kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen palkka on puolet isompi niin helposti tulee se käsitys että nainen hoitaa sitten kaikki kodin ja lasten asiat.
Ap kertoi, että kulut maksetaan 50/50.
Ap: n tapauksessa, koska mies ei osallistu lainkaan lapsiperheen arjen pyöritykseen, olisi kohtuullista, että mies maksaisi vähintään 75% kuluista (todennäköisesti on paljon suurempi palkkakin kuin Ap: lla) ja Ap. maksaisi 25%. Siis vähintään.
Jos molemmat kokopäivätöissä niin kotityöt pitäisi jakaa puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen palkka on puolet isompi niin helposti tulee se käsitys että nainen hoitaa sitten kaikki kodin ja lasten asiat.
Ap kertoi, että kulut maksetaan 50/50.
Ap: n tapauksessa, koska mies ei osallistu lainkaan lapsiperheen arjen pyöritykseen, olisi kohtuullista, että mies maksaisi vähintään 75% kuluista (todennäköisesti on paljon suurempi palkkakin kuin Ap: lla) ja Ap. maksaisi 25%. Siis vähintään.
Jos molemmat kokopäivätöissä niin kotityöt pitäisi jakaa puoliksi.
Tosin tämä ei poista Ap: n alkuperäistä ongelmaa, että lapset ei näe isäänsä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tilataan viikon ostokset kotiinkuljetuksena ja siivooja käy joka toinen viikko. Helpottaa paljon arkea. Mies maksaa siivoojan, ja minä siivoa sitten joka toinen viikko.
No siis, pointti ei nyt ole ruokaostoksissa tai siivoamisessa, meidän arki on kyllä sujuvaa ja vaivatonta, mutta mies vaan ei ole koskaan kotona, koska on työnarkomaani eikä ota osaa arkeen edes henkisellä tasolla. Olinko näin epäselvä aloituksessani.
Ap
Ne eniten sinä valitit miten joudut tekemään kaikki asiat yksin lapsiin ja kotiin liittye.
Eniten minusta tuossa aloituksessa valitettiin kun mies ei ole läsnä perheen arjessa kuin että mies ei tekisi ruokaa tai ap hukkuisi sotkuun...
Vierailija kirjoitti:
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Tuskin mies on lopulta kovinkaan onnellinen. Tällä hetkellä työtilanne kohottaa hänen omanarvontuntoaan, mutta miten käy, kun ei enää jaksakaan olla koko ajan saatavilla. Jonkun vuoden tuota työrumbaa jaksaa, mutta ei pitemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miehellä oikeasti on sellainen työpaikka, että kesken päivää kotiin siivoamaan/lapsenhoitoon lähtemällä tulee potkut?
Niin että äidin työpaikalla ei kuitenkaan ole väliä, kun äidit voi lähteä kesken työpäivä hakemaan kipeän lapsen hoidosta, mutta isän työ on aina sellainen, että siitä ei voi joustaa?
Ja äly hoi, eikai kukaan lähde kesken päivän kotiin siivoamaan 🤷
"hän suoritti prkeleesti ja kuoli pois nuorena" sitten hautakivessä
Vierailija kirjoitti:
Pitää siis olla puoliksi ahkera työmies joka kuitenkin jaksaa myös kodinhoidolliset eli kovin raskas ei saa työ olla-
Mutta pienituloinen tai työtön ei missään nimessä!
Ja tosi järkevää suunnitella lapsiperheily niin että ei koskaan saa huilata!
Mikä voisi mennä pieleen?
Miksi aina miehille on täysin mahdoton tehtävä yhdistää lapsiperheen arki, työelämä, kotityöt ja jopa seksikin? Miksi se sama onnistuu naisilla ilman kaaosta eikä vain yksi osio kerrallaan ilman burnoutia?
Ei onneksi ole. Mieheni on urallaan kunnianhimoinen, kuten minäkin, mutta laittaa perheen edun edelle. Vuorotellaan lasten sairaspäivien hoitamisen kanssa, ruuan laitossa ja kuskaamisessa. Jos toisella on tiukkaa töissä, toinen joustaa ja päinvastoin. Ja rahojakaan ei lasketa että miten ne jakautuu. Niin kiitollinen omasta parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Tuskin mies on lopulta kovinkaan onnellinen. Tällä hetkellä työtilanne kohottaa hänen omanarvontuntoaan, mutta miten käy, kun ei enää jaksakaan olla koko ajan saatavilla. Jonkun vuoden tuota työrumbaa jaksaa, mutta ei pitemmän päälle.
Ja sitten havahtuvat, että hei missäs se perhe on, kun vastahan ne 10v sitten kantoi sisältä jotain kirjahyllyä johonkin pakettiautoon...?
Vierailija kirjoitti:
Ei onneksi ole. Mieheni on urallaan kunnianhimoinen, kuten minäkin, mutta laittaa perheen edun edelle. Vuorotellaan lasten sairaspäivien hoitamisen kanssa, ruuan laitossa ja kuskaamisessa. Jos toisella on tiukkaa töissä, toinen joustaa ja päinvastoin. Ja rahojakaan ei lasketa että miten ne jakautuu. Niin kiitollinen omasta parisuhteesta.
Kuulostaa ihanalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Jaa, kyllä kaikissa niissä työhaastatteluissa joissa minä olen käynyt 2008 valmistumisen jälkeen on kysytty näin naisena joka ikisessä perheestä ja lapsista
Siis mihin ihmeeseen olet hakenut? Minulta ei ikinä, siis ikinä ole kysytty työhaastattelussa parisuhdetilanteesta tai perheestä. Enkä niistä myöskään mitään puhu. Työhaastatteluja takana varmaan 10 viimeisen 8 vuoden ajalta. Tuot varmaan itse jotenkin puheeksi lapsesi ja perheesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Ja samat työnantajat, jotka ei halua jäädä vastavuoroisesti kotiin kipeitä lapsia hoitamaan ei halua palkata naisia tästä syystä, kun kaikki jää aina naisten harteille.
1950-luku soitti, ne haluaa narratiivinsa takaisin.
Nykyään naisia suositaan kaikessa, myös työnhaussa.
Jaa, kyllä kaikissa niissä työhaastatteluissa joissa minä olen käynyt 2008 valmistumisen jälkeen on ky
Eri, mutta multa on kysytty 2 kertaa, 2016 ja oisko ollu 2020 tai 2021. Aspahommista kyse.
Niin tuttua. Mä hoidin ihan kaiken. Mun piti esim tietysti pestä hänen pyykkinsä samalla kuin omani ja lasten - hän ei pessyt mitään yli kymmeneen vuoteen. Hän piti huolen omista töistään ja autosta. Yritin puhua tästä useita kertoja mutta vastasi naureskelken että onko se niin vaikeaa laittaa pesukoneeseen myös hänen sukkansa ym.
Jätin hänet. Kuulemma yllättäen eikä mitään syytä ollut. Hän ei huolehtinut mitenkään lasten tapaamisista, vaan ajoi vaan pihaan kun hänelle sattui sopimaan. Hän vei vain toisen lapsen risteilylle, koska toinen ei sattunut olemaan kotona just silloin kun hän tuli. Hän ei tietenkään ollut ilmoittanut tulostaan tai risteilystä. Noh. Teinit kyllästyivät eivätkä enää hyppineet pillinsä mukaan. Äijä jätti kaikki firman maksut maksamatta, muutti Thaimaahan, nai tytön ja sai lapsen.
Entisiin lapsiinsa ei pidä mitään yhteyttä.
Sanoisin sinulle ap, että mitä aikaisemmin eroat, sen helpommalla pääset. On paljon helpompaa elää yksin lasten kanssa kun ei tarvitse enää sitä isoa itsekästä miestä huoltaa. Jos hyvin käy, saavat lapset isän edes muutaman päivän ajaksi kuukaudessa. Nythän miehesi ei lasten kanssa ole eikä heidän olemassaoloaan arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä hoidin ihan kaiken. Mun piti esim tietysti pestä hänen pyykkinsä samalla kuin omani ja lasten - hän ei pessyt mitään yli kymmeneen vuoteen. Hän piti huolen omista töistään ja autosta. Yritin puhua tästä useita kertoja mutta vastasi naureskelken että onko se niin vaikeaa laittaa pesukoneeseen myös hänen sukkansa ym.
Jätin hänet. Kuulemma yllättäen eikä mitään syytä ollut. Hän ei huolehtinut mitenkään lasten tapaamisista, vaan ajoi vaan pihaan kun hänelle sattui sopimaan. Hän vei vain toisen lapsen risteilylle, koska toinen ei sattunut olemaan kotona just silloin kun hän tuli. Hän ei tietenkään ollut ilmoittanut tulostaan tai risteilystä. Noh. Teinit kyllästyivät eivätkä enää hyppineet pillinsä mukaan. Äijä jätti kaikki firman maksut maksamatta, muutti Thaimaahan, nai tytön ja sai lapsen.
Entisiin lapsiinsa ei pidä mitään yhteyttä.
Sanoisin sinulle ap, että mit
Ihan käsittämätöntä tämäkin, en ymmärrä miten ihmiset voi jättää ja unohtaa omat lapsensa mutt silti haluavat tehdä uudet.
Olet Ap miehellesi pelkkä piika ja mahdollistaja. Ette merkitse hänelle muuta kuin statusarvoa.
Entä jos miehellä oikeasti on sellainen työpaikka, että kesken päivää kotiin siivoamaan/lapsenhoitoon lähtemällä tulee potkut?