Muita, joiden puolisolle elämän tarkoitus on työnteko?
Mua ei haittaa työnteko, opiskelu ja itsensä kehittäminen, mutta pikku hiljaa sitä on alkanut ymmärtämään, että puolisolle työ ja maine työpaikalla on oikeasti koko elämä, johon muun perheen, joka on selkeästi miehen elämässä toissijainen asia töihin nähden, on vaan pakko taipua. Minun ja lapsien elämä kulkee miehen töiden mukaan väkisin, vaikka yritämme elää ns. omaa elämää, mikä on sekin tragikoomista...
Minä olen se joka on aina töistä poissa lasten sairastelut, minä olen se joka kuskaa lapset niin hoitoon, harrastuksiin kuin neuvolaankin. Siksi, koska miehellä on ne työt, joista ei voi yhtään joustaa, ettei vaan mene se maine. Neuvolat yms. tiedän jo hyvissä ajoin, ja jos mies sattuukin yllättämään ja lupaamaan, että kyllä hän käyttää muksun neuvolassa, niin joka ikinen kerta tässä 4v aikana miehelle on tullut soitto työstä, eli minä joudun sitren järjestämään omat työt uusiksi lyhyellä varoitusajalla. Yhteisiä lomia ei ole, koska aina ne työt tulee väliin. Lapset ei näe isäänsä välttämättä kuin parin tunnin ajan viikossa, koska isä on aina töissä. Lapsilla on hyvä rytmi arjessa ja säännölliset uniajat, joista en enää jousta. Monet illat olen lapsia valvottanut, että isi tulee kohta kuten lupasi, mutta sitten on mennytkin monta tuntia, ennen kuin on tullut kotiin.
Kyse ei ole pelkästään lapsista, vaan kaikki kotiin liittyvät asiatkin hoidan minä. Jätin kerran laskut miehen maksettavaksi, ja vaikka hän on tosi jämpti raha-asioissa, niin unohti, koska työpuhelin pirisee aina töihin. Jos miehen vastuulle jättää kaupassa käynnin, niin hän unohtaa vähintään osan mitä olen kauppalistaan laittanut tai sitten tulee taas niin myöhään kotiin, että muu perhe on odottanut nälissään kotona ruokatarvikkeita samalla, kun hän itse on syönyt kotimatkalla jo jotain.
Joo, tiedän itsekin vastauksen ongelmaamme, ei vaan haluaisi perhettä rikkoa... vaikka toisaalta mikä perhe se sellainena on, jossa on kaksi tyystin eri elämää. Olen ottanut asian monesti puheeksi, mutta silloinkin häntä tuntui harmittavan eniten se, että miten ero vaikuttaisi hänen työpaikkaan.
Ps. Meillä on omat rahat ja kaikki menee taloudessa 50/50, eli en elä siivellä.
Pps. Mies on oikeasti töissä eikä ole sivusuhdetta.
Pps. Kiitos ja anteeksi vuodatus.
Kommentit (132)
Miksi hänellä ylipäätään on perhe, jos työ on tärkeämpi asia? Sen takiahan parisuhteessa yleensä ollaan, että se kumppani on tärkein juttu elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset valitsevat menestyvän, voimakastahtoisen ja hyvätuloisen miehen.
Naiset valittavat kun mies tekee töitä.
Sille menestykselle on hintansa. Se on tytöt teidän oma valinta otatteko köyhän kitaranrämpyttäjän vai kovatuloisen juristin.
Ei se läheskään aina näin mene. Mieheni on hyvätuloinen ja johtavassa asemassa oleva DI. Silti hän tekee töitä pääasiassa 8-16.
Juu ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette wolttaa ruokaa kotiin ja käytä siivouspalveluita? Pitäisi olla rahaa tuollaisilla työmäärillä.
Niin että miehen voi antaa vielä enemmän siimaa toteuttaa vain omia halujaan ja vielä vähemmän tarvitsee sen välittää vastuusta, että kyllä se vaimo wolttaa pennuille sapuskat, ei haittaa jos käyn kaupassa vähän myöhemmin??
Mitäs se akka on tehnyt koko päivän kun mies tuo palkan taloon?
AP käy myös töissä ja he maksavat kaiken puoliksi eli mies ei todellakaan tuo yhtään enempää rahaa taloon. Mies on ilmeisesti vain niin surkea työssänsä että hänellä menee töidensä tekemiseen paljon enemmän aikaa kuin muilla. Ehkä hän sen takia pelkää asemansa puolesta töissä.
Ap on siis valinnut itselleen epäpätevän luuserin ukoksi. Sääliksi käy naisia kun sekaantuvat pelkkiin paskoihin miehiin. Eiköhän teidän kannattaisi tutustua toisiin naisiin ja jättää miehenne?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänellä ylipäätään on perhe, jos työ on tärkeämpi asia? Sen takiahan parisuhteessa yleensä ollaan, että se kumppani on tärkein juttu elämässä.
Meinaatko, että perheenisä heti eroaa, jos jokin muu asia tulee tärkeämmäksi kuin suhde vaimoon? On miehellä sentään velvollisuuksia, jos ei vaimoaan kohtaan niin ainakin lapsiaan kohtaan, rakasti heitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänellä ylipäätään on perhe, jos työ on tärkeämpi asia? Sen takiahan parisuhteessa yleensä ollaan, että se kumppani on tärkein juttu elämässä.
Meinaatko, että perheenisä heti eroaa, jos jokin muu asia tulee tärkeämmäksi kuin suhde vaimoon? On miehellä sentään velvollisuuksia, jos ei vaimoaan kohtaan niin ainakin lapsiaan kohtaan, rakasti heitä tai ei.
Niinpä. Ovathan naisetkin vuosikausia paskassa suhteessa vain miehen rahojen vuoksi. Ero otetaan vasta kun lapset on lähteny kotoa.
Mikään ei ole ikuista. Silloin kannattaa takoa kun rauta on kuuma. Ne on elämänvaiheita jotka päättyy aikanaan ellei kasveta erilleen. Luulisi olisi rahaa taloudenhoitajiin ja lapsenlikkoihin. Se että ylipäätään on työ tässä maassa niin tulisi olla kiitollinen sillä kaikilla ei ole. Ajattele jos olisi korona ja ukko hoitelisi etätöitä, samoissa ahtaissa nurkissa vehtaisitte vuorokauden ympäri kuukausi tolkulla, ei sekään kiva olisi. Ottakkaa yhteistä laatuaikaa ja viekää lapset mummolaan, pidä puoliasi ja kerro mitä tunnet ja ajattelet. Liikaa kun tulee vastoinkäymisiä ja kuormaa on liikaa ja se ei tee terveydelle ja hyvinvoinnille hyvää. Täytyy asettaa rajat, organisoida ja aikatauluttaa, suunnitella päivät niillä ehdoilla ettei kumpikaan uhraa terveyttään toisen kustannuksella. Aina löytyy apujoukkoja tilanteen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset valitsevat menestyvän, voimakastahtoisen ja hyvätuloisen miehen.
Naiset valittavat kun mies tekee töitä.
Sille menestykselle on hintansa. Se on tytöt teidän oma valinta otatteko köyhän kitaranrämpyttäjän vai kovatuloisen juristin.
Ei se läheskään aina näin mene. Mieheni on hyvätuloinen ja johtavassa asemassa oleva DI. Silti hän tekee töitä pääasiassa 8-16.
Juu ei ole
Hyvä että sinä tiedät paremmin. Samoihin aikoihin aamulla lähdetään töihin ja samoihin aikoihin tullaan töistä kotiin. Nimi löytyy joka vuosi verokalenterista.
Lapset on pieniä vain vähän aikaa, noin kymmenkunta vuotta. Jos miehesi tekee kotona edes jotain, jos saat hänestä henkistä tukea ja jos hän lähtee mielellään perheen kanssa matkoille ja vaikkapa mökille, niin älä eroa! Itse erosin kuvailemasi kaltaisesta miehestä ja paljon kehnomman sain vielä tilalle.
Elämä ei tule kenelläkään olemaan täydellistä. Jokaisessa on huonoja ja hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Tuskin mies on lopulta kovinkaan onnellinen. Tällä hetkellä työtilanne kohottaa hänen omanarvontuntoaan, mutta miten käy, kun ei enää jaksakaan olla koko ajan saatavilla. Jonkun vuoden tuota työrumbaa jaksaa, mutta ei pitemmän päälle.
Siis mies käyttää kaikki vapaatkin omiin hommiin, reissuihin kavereiden kanssa taikka toisiin töihin, on siis muutamakin kaverin perustama firma joissa "harrastuksena" käy jelppimässä. Tätä on jatkunut jo vuosia, ennen lapsiakin, mutta ennen lapsia hänellä oli paljon enemmän vapaata, joka käytettiin yhdessä. Kysyin, että lapsienko takia ei näy enää herraa kotona, niin kielsi ehdottomasti sen olevan syy ja sanoi, että lapset on maailman tärkeimmät, mutta työkin on hälle ni
Siis eikö hän ole yhtään huolissaan vaimostaan, joka joutuu isoon leikkaukseen? Tottakai hänen pitää siltä ajalta ottaa koppi kaikista kotiasioista, kun sinä toivut. Uskomatonta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli van miehen onnellisuudella väliä? Ei yhtään tule mieleen että entä lasten onnellisuus?
Tuskin mies on lopulta kovinkaan onnellinen. Tällä hetkellä työtilanne kohottaa hänen omanarvontuntoaan, mutta miten käy, kun ei enää jaksakaan olla koko ajan saatavilla. Jonkun vuoden tuota työrumbaa jaksaa, mutta ei pitemmän päälle.
Siis mies käyttää kaikki vapaatkin omiin hommiin, reissuihin kavereiden kanssa taikka toisiin töihin, on siis muutamakin kaverin perustama firma joissa "harrastuksena" käy jelppimässä. Tätä on jatkunut jo vuosia, ennen lapsiakin, mutta ennen lapsia hänellä oli paljon enemmän vapaata, joka käytettiin yhdessä. Kysyin, että lapsienko takia ei näy enää herraa kotona, niin kielsi ehdottomasti sen olevan syy ja sanoi, että lapset
En tiedä miten paljon työnarkomaania diagnosoidaan Suomessa (ei varmaan paljon), mutta sillehän on olemassa oma koodistokin ja on ihan yhtälailla riippuvuus kuin vaikkapa peli- tai päihderiippuvuus. Ap:n mies on joko täysin tollo ja tilannetajuton, itsekeskeinen narsisti tai vakavasti riippuvainen työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen tätä sekavaa lainausta..
Kyllä minä uskon että sisimmässään rakastaa. Miehestä oli oikeasti iso apu synnytyksissä ja oli tosi isona apuna ekan kuukauden siitä kun kotiuduttiin sairaalasta lapsien kanssa, mutta tietyllä tapaa empatiakyvytön on kyllä ollut varmaan lapsesta saakka. Narsisti, ei, törppö suustaan, kyllä, työnarkomaani, kyllä ja isosti. Lapsena koulukiusattu pahasti, joten ehkä sieltä se tunnekylmyys ja työn kautta näyttämisen halu puskee.
Mutta joo, alkaa olla kärsivällisyys loppu kakkosluokan kansalaisena tarkoittipa hän sitä tai ei, niin ero on kyllä edessä, se on vahvistunut päivä päivältä enemmän, koska jos työ on tärkein niin sitten menkööt sen kanssa naimisiin. Tuo tuleva leikkaus on sellainen, että on back up plan, jos minulle sattuu jotain. Laillisesti mies on tietty lapsien huoltaja jos minusta aika jättää, mutta olen jo ilmaissut tahtoni kirjallIestikin, että minne lapset menee jos minulle jotain käy. Tästä tietää kaikki osalliset.
Kiitoksia kaikille asiallisista vastauksista, onhan se aina silmiä avaavaa kun toinen näkee asian järjellä eikä tunteiden kautta.
Sinun tilanteesi kuulostaa kamalalta. Itse voin luottaa 100% siihen että jos minä kuolisin niin mieheni, lasteni isä, huolehtii lapsistamme. En ole koskaan edes ajatellut että tarvitsisi miettiä mitään muita järjestelyjä, kirjallisesta tahdosta puhumattakaan.
Pahoittelen tätä sekavaa lainausta..
Kyllä minä uskon että sisimmässään rakastaa. Miehestä oli oikeasti iso apu synnytyksissä ja oli tosi isona apuna ekan kuukauden siitä kun kotiuduttiin sairaalasta lapsien kanssa, mutta tietyllä tapaa empatiakyvytön on kyllä ollut varmaan lapsesta saakka. Narsisti, ei, törppö suustaan, kyllä, työnarkomaani, kyllä ja isosti. Lapsena koulukiusattu pahasti, joten ehkä sieltä se tunnekylmyys ja työn kautta näyttämisen halu puskee.
Mutta joo, alkaa olla kärsivällisyys loppu kakkosluokan kansalaisena tarkoittipa hän sitä tai ei, niin ero on kyllä edessä, se on vahvistunut päivä päivältä enemmän, koska jos työ on tärkein niin sitten menkööt sen kanssa naimisiin. Tuo tuleva leikkaus on sellainen, että on back up plan, jos minulle sattuu jotain. Laillisesti mies on tietty lapsien huoltaja jos minusta aika jättää, mutta olen jo ilmaissut tahtoni kirjallIestikin, että minne lapset menee jos minulle jotain käy. Tästä tietää kaikki osalliset.
Kiitoksia kaikille asiallisista vastauksista, onhan se aina silmiä avaavaa kun toinen näkee asian järjellä eikä tunteiden kautta.
Ap