Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joiden puolisolle elämän tarkoitus on työnteko?
13.10.2024 |
Mua ei haittaa työnteko, opiskelu ja itsensä kehittäminen, mutta pikku hiljaa sitä on alkanut ymmärtämään, että puolisolle työ ja maine työpaikalla on oikeasti koko elämä, johon muun perheen, joka on selkeästi miehen elämässä toissijainen asia töihin nähden, on vaan pakko taipua. Minun ja lapsien elämä kulkee miehen töiden mukaan väkisin, vaikka yritämme elää ns. omaa elämää, mikä on sekin tragikoomista...
Minä olen se joka on aina töistä poissa lasten sairastelut, minä olen se joka kuskaa lapset niin hoitoon, harrastuksiin kuin neuvolaankin. Siksi, koska miehellä on ne työt, joista ei voi yhtään joustaa, ettei vaan mene se maine. Neuvolat yms. tiedän jo hyvissä ajoin, ja jos mies sattuukin yllättämään ja lupaamaan, että kyllä hän käyttää muksun neuvolassa, niin joka ikinen kerta tässä 4v aikana miehelle on tullut soitto työstä, eli minä joudun sitren järjestämään omat työt uusiksi lyhyellä varoitusajalla. Yhteisiä lomia ei ole, koska aina ne työt tulee väliin. Lapset ei näe isäänsä välttämättä kuin parin tunnin ajan viikossa, koska isä on aina töissä. Lapsilla on hyvä rytmi arjessa ja säännölliset uniajat, joista en enää jousta. Monet illat olen lapsia valvottanut, että isi tulee kohta kuten lupasi, mutta sitten on mennytkin monta tuntia, ennen kuin on tullut kotiin.
Kyse ei ole pelkästään lapsista, vaan kaikki kotiin liittyvät asiatkin hoidan minä. Jätin kerran laskut miehen maksettavaksi, ja vaikka hän on tosi jämpti raha-asioissa, niin unohti, koska työpuhelin pirisee aina töihin. Jos miehen vastuulle jättää kaupassa käynnin, niin hän unohtaa vähintään osan mitä olen kauppalistaan laittanut tai sitten tulee taas niin myöhään kotiin, että muu perhe on odottanut nälissään kotona ruokatarvikkeita samalla, kun hän itse on syönyt kotimatkalla jo jotain.
Joo, tiedän itsekin vastauksen ongelmaamme, ei vaan haluaisi perhettä rikkoa... vaikka toisaalta mikä perhe se sellainena on, jossa on kaksi tyystin eri elämää. Olen ottanut asian monesti puheeksi, mutta silloinkin häntä tuntui harmittavan eniten se, että miten ero vaikuttaisi hänen työpaikkaan.
Ps. Meillä on omat rahat ja kaikki menee taloudessa 50/50, eli en elä siivellä.
Pps. Mies on oikeasti töissä eikä ole sivusuhdetta.
Pps. Kiitos ja anteeksi vuodatus.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuo kuvio silti toimii. Olen itse nainen ja minullekin työ on elämä. Siksi en ruvennut lapsia tekemään että ymmärsin lastenhoidon loppupeleissä kaatuvan minun niskaan. En halunnut mukaan siihen showhun.
Jos työ on koko elämä, niin ei varmaan parisuhdettakaan ole? Koska vaatiihan parisuhdekin ylläpitoa. Ja onko harrastuksia ollenkaan työn ohella? Jos työssä kirjaimellisesti asutaan, eik ätehdä vain 8-16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäitä miehiä on. Eivät edes tajua, että kotonakin olisi tehtävää jos ovat perheen hankkineet. Mitä jos vaan lähtisit viikon parin lomalle jonnekin? Jätät sen miehen hoitamaan kaiken vaihteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Epäreilua ap:n työnantajaa kohtaan ettei puoliso ole koskaan pois jos lapset sairastaa vaan kaikki kaatuu ap:n ja hänen työnantajan niskaan.Mitäs jos seuraavalla kerralla sanot että nyt on miehen vuoro jäädä kotiin ja yksinkertaisesti vaan lähdet töihin vaikka ukko kuinka kiukuttelee.
Eikös lakikin määrää jotain siitä, että ei vain toinen voi olla pois töistä lasten sairastelujen takia?
Ihan sama miten mies on, on olematta, tekee, on tekemättä, ajattelee, on ajattelematta, puhuu tai on puhumatta, tai ihan mitä tahansa muuta; -aina siitä joku nainen ja etenkin kumppani on käärmeissään.
Katsoppa ihan vitsillä näitä kriteereitä mitä naisilla täälläkin on miehelle: pitää olla rikas, ahkera, DI, kouluttautunut jne. Samankaltaiset määreet on varmasti tulleet myös vanhemmilta ihan lapsesta pitäen. Pitää menestyä. Näin miehen mielessä hänen sosioekonominen hyvinvointi on suorassa kytköksessä hänen arvoonsa ihmisenä ja identiteetin keskeinen pilari. Tämä asetelma on nakutettu takaraivoon jokaisessa elämän vaiheessa ja jokaiselta taholta ympäristössään.
Summa summarum: Keskivertomiehelle työ on tärkeä koska koko elämä on vedetty henkisesti turpaan, että jos et tee töitä, sinun ihmisarvosi on nolla.
Sen sijaan että nipotat, voisit kokeilla empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää, että rakastamani ihminen on onnellinen. Mieheni on onnellinen tehdessään työtään, joten minusta on aika lailla julmaa ryhtyä vaatimaan, että hän tekee niin kuin minä haluan.
Mitä enemmän nainen omii lapset omaksi projektikseen, sitä varmemmin mies pysyy lapsista etäällä. Ei hän halua sotkea naisen onnellisuutta, joka selkeästi ilmenee siinä, että hän saa määrätä kotona.
Siis minäkin rakastan työtäni ja tiedän, että työ on miehelle henkireikä, siksi en ole koskaan siihen puuttunut. Työssä kehittyminen ja rakastamansa työn tekeminen on iso osa elämää itse kullekin. Mutta onko se liikaa vaadittu, että jos nyt edes 3 tuntia viikossa näkisi lapsiaan, jotka jumaloivat isäänsä, eikä viettäisi töissä sitä aikaa varsinkaan, kun ei ole pakko? Ja olisihan se nyt mukava, että tärkeysjärjestyksessä oltaisi edes työn tasolla, eikä alle sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuo kuvio silti toimii. Olen itse nainen ja minullekin työ on elämä. Siksi en ruvennut lapsia tekemään että ymmärsin lastenhoidon loppupeleissä kaatuvan minun niskaan. En halunnut mukaan siihen showhun.
Sitten kuolinvuoteella kelpaakin muistella yksinään miten paljon työtä minä oikein teinkään urallani
Mikä onkin hyvä koska kukaan muu ei sinua eikä työtäsi muistele.
Ymmärtääkö mies, että nyt voi valita a) osallistuu säännöllisesti lasten ja vaimon elämään päivittäin/viikoittain tai b) osallistuu 100% lasten elämään joka toinen viikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin valitetaan ettei ole intohimoa mihinkään, sitten valitetaan, kun on intohimo työhön.
Mihin suuntaan tuuli huomenna puhaltaakaan? Tätä joutuvat pohtimaan miehet naistensa kanssa joka päivä.
Seuraavaksi uutisissa: vesi on märkää, paitsi jos se on yli 374-asteista.
Työn ja perhe-elämän voi ja pystyy yhdistämään, ainakin älykkäät ihmiset.
Asiat pitää järjestää niin, että kaikki toimii.
On perheitä, joissa molemmat erikoislääkäreinä suuriss sairaaloissa. Molemmat joutuvat päivystämään.
Sama sairaanhoitajilla, pelastusalalla, ympäri vuorokauden pyörivät tehtaat, sähkölaitokset, vesilaitokset, julkine liikenne.
Ja toisekseen, miehet ovat aina olleet suoritus keskeisiä, työ on aina ollut miehille prioriteetti.
Miehet eivät jatkuvasti aattele ja suunnittele asioita tunteella. Vaan järjellä.
Se että paiskii töitä mielettömät määrät perheen hyväksi, ei ole itsekkyyttä.
Se on huolehtimista ja perheestään välittämistä.
Aloitus on trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tilataan viikon ostokset kotiinkuljetuksena ja siivooja käy joka toinen viikko. Helpottaa paljon arkea. Mies maksaa siivoojan, ja minä siivoa sitten joka toinen viikko.
Hassua, miten vaikeaa on ymmärtää lukemaansa. Siivooja tai kotiinkuljetus ei ratkaise sitä, että ap hoitaa lapset ja arjen yksin. Ei mikään siivooja vie lapsia neuvolaan tai laita heitä joka ilta nukkumaan ja lohduta, jos satuttaa itsensä. Siivooja ei tule mukaan lomille ja vietä perheen yhteistä aikaa ap:n kanssa.
Puolisoni pitää työstään, mutta hänelle riittää 37,5 h työviikko. Ei siis mitään 24/7/365 töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö mies, että nyt voi valita a) osallistuu säännöllisesti lasten ja vaimon elämään päivittäin/viikoittain tai b) osallistuu 100% lasten elämään joka toinen viikko?
Eiköhän tuossa huoltajuus mene äidille ihan kokonaan, niin mies voi jatkaa samaa 100% elämäänsä töissä.
Lapset ovat siitä raadollisia, että mies tulee varmasti löytämään vielä edestään sen minkä taakseen jättää.
Vaikea käsittää, itselle työ on vain välttämätön pakko ja teen vain minimieffortilla, ei kiinnosta pennikään miten hyvin sen teen tai mitä työkaverit ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuo on hyvä ja toimiva kuvio joten ei se ainakaan itsestään tule muuttumaan paremmaksi. On mahdollisesti saanut kotoa tuon saman mallin jossa mies paahtaa töissä ja rakentaa imagonsa työn varaan ja nainen on kotona työjuhtana. Muodon vuoksi käy joskus kaupassa tai imuroi.
Omassa lapsuudenkodissa oli samanlainen asetelma ja naisena olen samanlainen. Työ on henkireikä. En hankkinut sen takia lapsia koska en suoraan sanoen haluaisi olla pois kotoa lapsen sairastuessa, en oikein ikinä pidä lomia ja muutenkin olen monella tavalla itsekäs mikä ei sovi yhteen lapsista huolehtimisen kanssa. Lapsesi ovat onnekkaita siinä mielessä että heillä on kaltaisesti äiti joka hoitaa, hoivaa ja huolehtii.Joo. Omat muistot lapsuudesta saavat vieroksumaan perinteistä naisen roolia tosi paljon. Äiti oli niin katkipoikki ja loppuunpalanut, että itseäkin lähinnä kauhistuttaisi s
Puolison voi valita niin, että kumpikin kantaa vastuun kodista ja lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Työn ja perhe-elämän voi ja pystyy yhdistämään, ainakin älykkäät ihmiset.
Asiat pitää järjestää niin, että kaikki toimii.
On perheitä, joissa molemmat erikoislääkäreinä suuriss sairaaloissa. Molemmat joutuvat päivystämään.
Sama sairaanhoitajilla, pelastusalalla, ympäri vuorokauden pyörivät tehtaat, sähkölaitokset, vesilaitokset, julkine liikenne.
Ja toisekseen, miehet ovat aina olleet suoritus keskeisiä, työ on aina ollut miehille prioriteetti.
Miehet eivät jatkuvasti aattele ja suunnittele asioita tunteella. Vaan järjellä.
Se että paiskii töitä mielettömät määrät perheen hyväksi, ei ole itsekkyyttä.
Se on huolehtimista ja perheestään välittämistä.Aloitus on trolli.
Itse olet trolli. Ap kirjoitti, että mies maksaa puolet menoista. Ap maksaa puolet, vaikka hoitaa lisäksi kaiken lapsiin liittyvän. Ei se mies huolehdi perheestään, päinvastoin on itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Työnarkomaanille voi olla iso yllätys kun firma laittaa muutosneuvotteluissa pihalle.
Tämä. Vaikka itse kuvittelee olevansa tärkeä ja korvaamaton, niin yrityksen ylin johto voi nähdä asian toisin. Minulla on tästä omakohtainen kokemus, sillä keväällä minut korvattiin suurinpiirtein täysin kokemattomalla henkilöllä. Ilmeisesti esimieheni ei ymmärtänyt sitä työtä, mitä tein, tai ainakin kuvitteli, että teen sitä jatkossakin. Tai kyseessä oli valinta hänen oman uransa ja minun urani välillä. Onneksi sain muutoksen yhteydessä uuden esimiehen, joka on tehnyt selväksi, etten tee enää vanhoja töitäni. Helppoa, kun voi sanoa kaikkiin kysymyksiin, että ota yhteys tähän uuteen työntekijään.
Nyt ymmärrän, etten todellakaan ole korvaamaton ja potkut voivat tulla milloin tahansa kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle tuo kuvio silti toimii. Olen itse nainen ja minullekin työ on elämä. Siksi en ruvennut lapsia tekemään että ymmärsin lastenhoidon loppupeleissä kaatuvan minun niskaan. En halunnut mukaan siihen showhun.
Sitten kuolinvuoteella kelpaakin muistella yksinään miten paljon työtä minä oikein teinkään urallani
Mikä onkin hyvä koska kukaan muu ei sinua eikä työtäsi muistele.
Kyllä kait hän sentäs jonkin hyväksi, sitä työtä niin helvetisti painoi?
Työnantajan, palkkansa, oman mukavan huolettoman elämänsä, kun ei joka euroa ei tarvinnut venyttää.
On vanhuudessa rahaa nauttia useista asioista.
Ei kai muiden tarvitse sitä työtä muistakaan? Miksi muka pitäisi.
Koulutuksella, ammattitaidolla, osaamisella, yrittämisellä, hän toteutti itseään, ja hankki elämän, jossa ei tarvitse kolikoita laskea.
Vierailija kirjoitti:
Työnarkomaanille voi olla iso yllätys kun firma laittaa muutosneuvotteluissa pihalle.
Työnsä ja antaumuksensa puolesta on viimeisimpiä joka lähtee, koska on niin paljon tärkeää liiketoiminnan kannalta salaista tietoa ainoastaan hänen takanaan. On tehnyt käytännössä korvaamattoman itsestään, joka tulee aina töihin kun pomot soittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten mies on, on olematta, tekee, on tekemättä, ajattelee, on ajattelematta, puhuu tai on puhumatta, tai ihan mitä tahansa muuta; -aina siitä joku nainen ja etenkin kumppani on käärmeissään.
Katsoppa ihan vitsillä näitä kriteereitä mitä naisilla täälläkin on miehelle: pitää olla rikas, ahkera, DI, kouluttautunut jne. Samankaltaiset määreet on varmasti tulleet myös vanhemmilta ihan lapsesta pitäen. Pitää menestyä. Näin miehen mielessä hänen sosioekonominen hyvinvointi on suorassa kytköksessä hänen arvoonsa ihmisenä ja identiteetin keskeinen pilari. Tämä asetelma on nakutettu takaraivoon jokaisessa elämän vaiheessa ja jokaiselta taholta ympäristössään.
Summa summarum: Keskivertomiehelle työ on tärkeä koska koko elämä on vedetty henkisesti turpaan, että jos et tee töitä, sinun ihmisarvosi on nolla.
Sen sijaan että nipotat, voisit kokeilla empatiaa.
Kuule, minulle riittäisi, jos mies vaikka lukisi kolmena iltana viikossa lapsille iltasadun. Ei tarvitse mitään muuta. Lapset kaipaavat isäänsä ja haluavat viettää isänsä kanssa aikaa. Mies on itse sanonut, että on niin paljon töitä, että ei kerkeä. Miksei mies koe mitään empatiaa edes omia lapsiaan kohtaan?
ap
Paska ukko! Heitä pois tommonen.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Omat muistot lapsuudesta saavat vieroksumaan perinteistä naisen roolia tosi paljon. Äiti oli niin katkipoikki ja loppuunpalanut, että itseäkin lähinnä kauhistuttaisi samaan asemaan joutuminen. Ei ole vaikea valita kotihelvetin ja urapolkujen moninaisuuden väliltä 😄