Onko iäkkäiden vanhempien pakko antaa edunvalvontavaltuutukset ja ottaa pankkitunnukset, vaikka eivät halua?
Meillä on sisarukset kovaa vaatimassa näitä vanhemmillemme ja vielä niin, että nämä sisarukset sitten käyttäisi niitä pankkitunnuksia, asioiden hoitoon esim. Kelassa. Vanhemmilla ei mitään laitteita netin käyttöön ole, eikä tule.
Vanhemmat ovat sitä mieltä että eivät halua pankkitunnuksia hankkia, eivätkä halua myöskään edunvalvontavaltuutuksia. Heillä on keskinäinen valtuutus siitä että saavat toistensa asioita hoitaa, jos toinen esim. sairastuu vakavasti.
Olen itse sitä mieltä että jos vanhukset itse eivät noita kertakaikkiaan halua, niin se on sitten niin ja sitä päätöstä on muiden kunnioitettava. Mutta olenko väärässä? Tiedän kyllä että valtuutukset olisi hyvä olla olemassa, mutta jos eivät todellakaan halua, niin eikö sitten pitäisi vaan antaa olla?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Muotoillaan uudelleen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, voiko läheinen yhä tässä tilanteessa toimia edunvalvojana jos näin haluaa/tähän hakeutuu?
Kyllä voi, ellei henkilö itse tai joku toisista läheisistä vastusta tämän läheisen määräämistä edunvalvojaksi, ja DVV katsoo tämän läheisen sopivaksi. Olen itse toiminut pitkään omaiseni edunvalvojana juuri tällaisessa tilanteessa. Aloite asiaan tuli siitä palvelutalosta, jossa läheiseni asuu. Heidän avullaan tehtiin hakemukset, joiden avulla minua haettiin edunvalvojaksi.
Iäkkäälläkin ihmisellä on oikeus päättää itse, kenelle sen valtuutuksen antaa jos antaa, ellei sitten määrätä edunvalvontaan perustellusta syystä.
Lapset puuttuvat nykyään aivan liikaa täysin toimintakykyisten iäkkäiden vanhempiensa asioihin vain siksi, että tekisivät itse asiat toisella tavalla. Vanhuskin saa tehdä omat päätöksensä jos ovat toimintakykyisiä, olisivat ne lapsista sitten kuinka typeriä ja tarpeettomia.
Hyvä ystäväni teki hyväkuntoisten ja täysin itsenäisten vanhempiensa (70+) kanssa valmiit paperit pari kuukautta sitten. Eli sitten kun tarvetta on, voidaan valtuutus aktivoida ilmoituksella, toistaiseksi - ja toivottavasti pitkään - hoitavat hommansa aivan kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muotoillaan uudelleen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, voiko läheinen yhä tässä tilanteessa toimia edunvalvojana jos näin haluaa/tähän hakeutuu? Vai tuleeko tässä tilanteessa aina ulkopuolinen edunvalvoja/virkamies?"
Useammin läheinen kuin virkaedunvalvoja. Toki riippuen ihan siitä läheisestä onko hänellä mitään haluja tehtävään. Ei edunvalvojan tehtävä yleensä ole sellainen että siitä tapettaisi. Tehtävä otetaan jos kun siihen on pakko ja velvollisuus.
Käytännössä kyseessä on siis vain pitkittynyt prosessi samaan tilanteeseen, ilman edunvanvontavaltuutusta? Olipa sitä tahi ei, voidaan tulla samaan lopputulemaan, jossa läheinen hoitaa valvottavan asioita?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muotoillaan uudelleen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, voiko läheinen yhä tässä tilanteessa toimia edunvalvojana jos näin haluaa/tähän hakeutuu? Vai tuleeko tässä tilanteessa aina ulkopuolinen edunvalvoja/virkamies?"
Useammin läheinen kuin virkaedunvalvoja. Toki riippuen ihan siitä läheisestä onko hänellä mitään haluja tehtävään. Ei edunvalvojan tehtävä yleensä ole sellainen että siitä tapettaisi. Tehtävä otetaan jos kun siihen on pakko ja velvollisuus.
Käytännössä kyseessä on siis vain pitkittynyt prosessi samaan tilanteeseen, ilman edunvanvontavaltuutusta? Olipa sitä tahi ei, voidaan tulla samaan lopputulemaan, jossa läheinen hoitaa valvottavan asioita?
Kyllä.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muotoillaan uudelleen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, voiko läheinen yhä tässä tilanteessa toimia edunvalvojana jos näin haluaa/tähän hakeutuu? Vai tuleeko tässä tilanteessa aina ulkopuolinen edunvalvoja/virkamies?"
Useammin läheinen kuin virkaedunvalvoja. Toki riippuen ihan siitä läheisestä onko hänellä mitään haluja tehtävään. Ei edunvalvojan tehtävä yleensä ole sellainen että siitä tapettaisi. Tehtävä otetaan jos kun siihen on pakko ja velvollisuus.
Käytännössä kyseessä on siis vain pitkittynyt prosessi samaan tilanteeseen, ilman edunvanvontavaltuutusta? Olipa sitä tahi ei, voidaan tulla samaan lopputulemaan, jossa läheinen hoitaa valvottavan asioita?
Halutessaan asioista voi edelleen tehdä hyvin hankalasti hoidettavia. Eikä noissa tilanteissa ole kovin yllättävää että vapaaehtoisia asioita hoitamaan ei tahdo löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Pyydetään neuvoa, vaikka oikeasti halutaan vain vahvistusta ajatukselle, ettei mitään tarvitse tehdä kun ei halua. Elämä ei toimi niin kovin hyvin.
Et ymmärrä mistä tässä ketjussa on kyse. Kyse on siitä että vanhemmille on asiat selitetty, he tietävät mistä on kyse, mutta he eivät halua edunvalvontavaltuutusta tehdä, eivätkä varsinkaan hankkia pankkitunnuksia, koska eivät niitä osaa eivätkä halua käyttää.
Sinun logiikallasi meidän lasten pitää nyt väkisin nujertamalla painostaa ja pakottaa ne vanhemmat pankkiin hakemaan pankkitunnuksia, ja tekemään edunvalvontavaltuutukset, vaikka he eivät sitä todellakaan, missään nimessä halua? Koska elämä ei kovin hyvin toimi muuten?
Mun logiikallani, kun valtuutus on vanhemmille selitetty useaan kertaan, samoin pankkitunnukset hyvässä ja pahassa, ja he niistä molemmista kieltäytyvät tietäen mihin se vaikuttaa, meidän kuuluu nyt vaan nostaa kädet pystyyn ja kunnioittaa heidän päätöstään. Jos heidän terveytensä heikkenee niin asian voi tottakai ottaa uudelleen puheeksi, mutta emme silti voi heitä PAKOTTAA.
Tässä kun ei ollut nyt kyse siitä että mitä olisi hyvä ja järkevää tehdä, vaan siitä että he eivät halua. Ja kyllä mä katson olevani oikeassa siinä, että PAKOTTAA ei heitä tällaisiin asioihin saa. Ap
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä luulet ap? Voidaanko 18v täyttänyttä ihmistä toisen toimesta pakottaa luopumaan oikeuksistaan? Hmmmmm.
Kun ketjua lukee niin näköjään aika monen mielestä pitää vaan pakottaa. Itse olen kyllä toista mieltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuoretta kokemusta: Jos pariskunnasta kuolee ensin se terävämpi, niin perunkirjoitusta ei voida tehdä ennen kuin "höperöllä" on edunvalvonta kunnossa. Silloin pitää hakemus laittaa vireille ja koko prosessi saattaa venyä kuukausitolkulla, kun edunvalvontahakemusten jonot ovat huomattavan pitkät (näin ainakin helmikuussa 2024).
Ihmettelen kovasti, miten tuo voi vaikuttaa perunkirjoituksen tekemiseen. Perukirjaan kun ei välttämättä tarvita edes lesken allekirjoitusta. Sen sijaan ositusta ja perinnönjakoa ei voi tässä tilanteessa tehdä ennen kuin edunvalvonta on kunnossa.
Itsellänikin on tästä kokemusta muutaman vuoden takaa. Perunkirjoitus kyllä tehtiin ajallaan, vaikka leski ei enää ymmärtänyt sen merkitystä, mutta sen sijaan osituksen ja perinnönjaon kanssa piti odottaa edunvalvonta-asioiden kuntoon saamista.
Perunkirjoitustilanteessa kuolinpesän osakas ei edes voi toimia edunvalvojana. Sitä varten haetaan väliaikaista edunvalvojaa jos puoliso tai joku lapsista muuten toimisi henkilön edunvalvojana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä luulet ap? Voidaanko 18v täyttänyttä ihmistä toisen toimesta pakottaa luopumaan oikeuksistaan? Hmmmmm.
Kun ketjua lukee niin näköjään aika monen mielestä pitää vaan pakottaa. Itse olen kyllä toista mieltä. Ap
Höpö höpö.
Mä ymmärrän hyvin ap:tä. Mun isä alkoi miettiä koko edunvalvontavaltuutusta vasta sitten, kun äiti ei enää kyennyt hoitamaan yhtään mitään asioita. Teki valtuutuksen sen vuoksi, että jos hän kuolee ensin, niin mun siskoni pääsee nopeammin hoitamaan isän asioita ja äidin kohdalla sitten odotettaisiin siträ päivää, kun äidille olisi määrätty edunvalvonta. Kaikki laskut - myös äidin nimellä tulleet - kun maksettiin jokatapauksessa aina isän tililtä, niin tärkeämpää oli siis se, että äidiltä ei katkea sähköt tai mene kämppä alta maksamatotmien laskujen takia. Äidillä kun ei ollut enää mitään muita sellaisia asioita, joita jonkun toisen olisi pitänyt hoitaa hänen puolestaan ja joiden hoitamiseen olisi pitänyt olla äidin edunvalvoja. Jos isä olisi kuollut ensin, jonkun muun olisi pitänyt viedä äiti lääkäriin, koska ei äiti olisi ymmärtänyt muutenkaan enää itse varata aikaa, tilata taksia tai edes sitä, mihin hän on menossa ja miksi. Mutta niin kauan, kun äiti oli ihan järjissään, heille molemmille riitti vain se keskinäinen valtakirja asioiden hoitamiseen. Tämä tilanne on - vielä nyt - ap:n vanhemmilla.
Jos vanhempi on järjissään niin miksi hän ei hoitaisi asioita itse vaikka ne valtuutukset ja pankkitunnukset olisi olemassa?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä ymmärrän hyvin ap:tä. Mun isä alkoi miettiä koko edunvalvontavaltuutusta vasta sitten, kun äiti ei enää kyennyt hoitamaan yhtään mitään asioita. Teki valtuutuksen sen vuoksi, että jos hän kuolee ensin, niin mun siskoni pääsee nopeammin hoitamaan isän asioita ja äidin kohdalla sitten odotettaisiin siträ päivää, kun äidille olisi määrätty edunvalvonta. Kaikki laskut - myös äidin nimellä tulleet - kun maksettiin jokatapauksessa aina isän tililtä, niin tärkeämpää oli siis se, että äidiltä ei katkea sähköt tai mene kämppä alta maksamatotmien laskujen takia. Äidillä kun ei ollut enää mitään muita sellaisia asioita, joita jonkun toisen olisi pitänyt hoitaa hänen puolestaan ja joiden hoitamiseen olisi pitänyt olla äidin edunvalvoja. Jos isä olisi kuollut ensin, jonkun muun olisi pitänyt viedä äiti lääkäriin, koska ei äiti olisi ymmärtänyt muutenkaan enää itse varata aikaa, tilata taksia tai edes sitä, mihin hän on menossa
Äh ja sori ajatusvirhe tässä...siis ei niin,e ttä isä kuolee, vaan että isä joutuu jonnekin hoivakotiin tai höpertyy itse. Vainajahan ei edunvalvontaa tarvitse :D
Eikö vanhukset ymmärrä, että he voi ja heidän pitääkin hoitaa pankki- ym asiansa ihan itse niin kauan kuon siihen kykenevät. Mutta siihen voi varautua, miten sitten toimitaan kun ei itse enää kykene. Kiusallaanko tekevät asiat läheisilleen hankalaksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muotoillaan uudelleen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty, voiko läheinen yhä tässä tilanteessa toimia edunvalvojana jos näin haluaa/tähän hakeutuu? Vai tuleeko tässä tilanteessa aina ulkopuolinen edunvalvoja/virkamies?"
Useammin läheinen kuin virkaedunvalvoja. Toki riippuen ihan siitä läheisestä onko hänellä mitään haluja tehtävään. Ei edunvalvojan tehtävä yleensä ole sellainen että siitä tapettaisi. Tehtävä otetaan jos kun siihen on pakko ja velvollisuus.
Käytännössä kyseessä on siis vain pitkittynyt prosessi samaan tilanteeseen, ilman edunvanvontavaltuutusta? Olipa sitä tahi ei, voidaan tulla samaan lopputulemaan, jossa läheinen hoitaa valvottavan asioita?
Kyllä.
Lopputulos ei ole täysin sama. Edunvalvontavaltuutuksessa voi antaa valtuutetulle huomattavasti laajemmat oikeudet kuin mitä käräjäoikeuden määräämällä edunvalvojalla (vaikka hän olisi läheinen) on. Edunvalvontavaltuutuksessa voi esim. määrätä, että valtuutettu voi myydä päämiehen asunnon ilman DVV:n lupaa. Edunvalvoja joutuu pyytämään tähän DVV:n luvan, jonka saamiseen menee kuukausia. Siinä ajassa moni ostajakandidaatti voi jo hävitä muualle. Edunvalvontavaltuutuksessa voi myös määrätä, että esim. lapsenlapselle annetaan päämiehen varoista 1000 euron rahalahja, kun hän pääsee ylioppilaaksi tai valmistuu ammattiin. Edunvalvoja ei voi tällaisia lahjoja antaa. Edunvalvontavaltuutetun ei myöskään tarvitse tehdä vuosittain vuositiliä (= kirjanpitoa menoista ja tuloista) DVV:lle, ellei valtuutuksessa ole tätä määrätty. Edunvalvoja joutuu tällaisen tekemään vuosittain. Tosin omasta mielestäni (olen toiminut monta vuotta edunvalvojana) se ei ole lainkaan niin työlästä kuin usein sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhukset ymmärrä, että he voi ja heidän pitääkin hoitaa pankki- ym asiansa ihan itse niin kauan kuon siihen kykenevät. Mutta siihen voi varautua, miten sitten toimitaan kun ei itse enää kykene. Kiusallaanko tekevät asiat läheisilleen hankalaksi??
Vähän siltä se tämän ketjun perusteella vaikuttaa. Toisaalta en yhtään ihmettele jos ne lapsetkin haluaa tehdä kiusaa vain vanhemmilleen jos ja kun ovat tuohon kasvaneet.
Meillä vanhemmat ovat valveutuneita ja tehneet pankissa edunvalvontavaltuutukset ja testamentin. Myös Suomi-valtuudet on annettu sekä valtakirja terveyskeskukseen. Laskut on melkein kaikki suoramaksuina joten homma hoituu ja kaikki järjestyy jatkossakin hyvin. Voin varata heille aikoja ja hoitaa netissä asioita, samoin on pankkitiliin oikeudet jos tulee tarve jonkun laskun maksuun.
On väärä käsitys että edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen jälkeen joutuisi tekemään tiliä DVV,lle. Sinne ei tarvita mitään vuositilityksiä, kaikki paperit on silti hyvä säilyttää varmuuden vuoksi.
Iäkkäiden on hyvä ymmärtää tämä että etukäteen laitetaan asiat kuntoon ja otetaan sitä mukaa käyttöön kun on tarve.
Vanhemmat ovat siis tehneet edunvalvontavaltuutuksen toistensa hyväksi? Siihen kannattaisi lisätä myös toissijainen valtuutettu kaiken varalta, jos se ensisijainen on kykenemätön toimimaan edunvalvojana. Sen voi myös määritellä hyvin tarkkaan, missä vaiheessa edunvalvonta tulee kysymykseen, eli valtuutuksen tekeminen ei tarkoita, että sisaruksesi pääsisivät nyt heti hoitamaan vanhempienne asioita.
Tuoretta kokemusta: Jos pariskunnasta kuolee ensin se terävämpi, niin perunkirjoitusta ei voida tehdä ennen kuin "höperöllä" on edunvalvonta kunnossa. Silloin pitää hakemus laittaa vireille ja koko prosessi saattaa venyä kuukausitolkulla, kun edunvalvontahakemusten jonot ovat huomattavan pitkät (näin ainakin helmikuussa 2024).