Mies, miks olet jättänyt lähestymästä naista, vaikka merkit ihastumisesta on ollut molemminpuoliset?
Itse odotin yli vuoden miehen askeleen ottoa eteenpäin, mutta turhaan. Miehen osoittama mielenkiinto minua kohtaan sai tunteeni leimahtamaan lähes välittömästi. Tein vastavuoroisesti selkeitä lähestymisyrityksiä, eli hiplailin miehen hiuksia, kosketin vaikka millä "tekosyyllä". Pienikin karva miehen vaatteissa, niin olin hellästi sitä putsaamassa pois. Mies selvästi tykkäsi näistä, vaikka oli joskus hämillään. Olemme reilusti yli 40 vuotiaita, eli ei pitäisi olla kyse teini ujostelusta. Itse aloin pelkäämään pakkeja (tunsin itseni tyhmäksi) ja lopetin kaikki huomion osoitukset. Odotin, että mies aktivoituisi, mutta ei.
Kommentit (425)
Nainen oli ylipainoinen ja melko perso alkoholille enkä ollut vailla mitään yhdenyönseuraa tai muutakaan säätöä.
Vierailija kirjoitti:
Oma henkilökohtainen elämäni on surkeassa jamassa. Olisin naiselle pettymys.
Sain tapailumieheltä kerran kaveripakit, joissa vetosi ongelmiin omassa elämässään. Epäilin sen olleen tekosyy, mutta jos kuvitellaan että ei ollut, en tiedä mikä olisi ollut niin iso ongelma jota en olisi silloin ihastuneena katsonut läpi sormien. Ihastus ei ainakaan itselläni kovin pienestä haihdu. Kannattaa siis yrittää vaikka tilanne olisi mikä.
Oletin varatuksi kun harvemmin sellaiset naiset sinkkuna joutuu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MeToo. Aiemmin lähestyin rennosti ja paineettomasti ilman mitään taka-ajatuksia tasa-arvomiehenä, mutta en uskalla enää. Naisen täytyy nykyään tehdä aloite minun kohdallani.
Ja ilmeisen hiljaista on ollut.
Näin on päässyt käymään.
Kemiallinen reaktio, joka hiipuu ajan myötä. Älä ruoki sitä niin menee kyllä ohi.
Ala panostaa siihen tämän hetkiseen parisuhteeseesi. Kyllä se kipinä sieltä löytyy uudestaan, kun tekee vähän töitä.
Vaikea sanoa ko tapaukseen mitään. Yleisellä tasolla miehet on kyllä peloteltu me too-liikkeen avulla varovaisiksi. Mistä vaan lähestymisestä voi saada syytteen. Eniten vaikutusta on miehille, jotka jo luonnostaan ovat ujoja.
Joskus päästään pidemmällekin, mutta kun luin noita "raiskaustapauksia" tähän uuteen suostumuslakiin viitaten, niin kyllä on miehen oikeusturva todella löyhässä. Erään oli pelastanut älykello. Monessa muussakin tapauksessa syyte ei ollut edennyt, mutta jo pelkästä epäilystä saa leiman, Onko niin, että nykyään, ainakin nuoremmat naiset, kuvittelevat että jo hieman epäonnistunut, ei niin tyydyttävä seksiakti (joista lienee useimmilla kokemusta) on sama kuin raiskaus?
Koska te naiset olette tuhansia kertoja vakuutelleet, että olette vain ystävällisiä ja että tulkitsemme ystävällisyyden liian helposti kiinnostukseksi.
Ihastus meni ohi nopeasti koska nainen ei ollut ollenkaan naistyyppiäni vaikka mukava oli kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä lähestyminen? Onhan teillä ollut selvästi tuossa jo pitkään joku kontakti olemassa?
Niin minunkin mielestä vaikuttaa siltä.
Että ne tunteet ei varmaan ainakaan epäselvät ole?
Vierailija kirjoitti:
Koska te naiset olette tuhansia kertoja vakuutelleet, että olette vain ystävällisiä ja että tulkitsemme ystävällisyyden liian helposti kiinnostukseksi.
Tämäpä juuri.
Olen perheellinen mies ja lastenlapsia on aika varmasti kohta tulossa. Kaikenlaista perhejuhlaa on vähän väliä. Olen kuitenkin todella ihastunut, varmaankin rakastunut erääseen ihanaan ihmiseen. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa ja suhde vaimoonkin vakiintui aikanaan vain vahinkoraskauden vuoksi. Mitään leiskuvaa lempeä ei koskaan ole ollut. Kadun varmaan viimeistään kuolinvuoteella, että jätin kokematta mlltä oikea intohimo tuntuu. Vaihdoin työpaikkaa, että pystyisin unohtamaan tunteideni kohteen, mutta ei tämä tunnu toimivan.
M.52
Se vaan ei olisi ollut hyvä idea.
Täytyy kyllä sanoa, etten ole ikinä kohdannut tällaisia "selkeitä ihastuksen merkkejä". Ei sitä vaan koskaan tiedä onko joku muuten vain ystävällinen vai ihastunut.
Jokin vaisto varoitti kun kuulin että on kiertänyt monella miehellä ja aina vaihtanut lennosta uuteen, eli pettänyt.
Ihan siksi että olen avioliitossa, meillä on kaksi alakouluikäistä lasta, 15v yhteistä historiaa taustalla, rakkaus ja iso asuntolaina. Aika monta syytä. Ihastumiselle ei ihminen mahda yhtään mitään. Se tulee jos on tullakseen. Helposti se on myös molemminpuolista. Mutta on tyystin eri asia sitten alkaa tehdä jotain. Se on asia mihin taas tietoisesti nimenomaan voi itse vaikuttaa.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma henkilökohtainen elämäni on surkeassa jamassa. Olisin naiselle pettymys.
Sain tapailumieheltä kerran kaveripakit, joissa vetosi ongelmiin omassa elämässään. Epäilin sen olleen tekosyy, mutta jos kuvitellaan että ei ollut, en tiedä mikä olisi ollut niin iso ongelma jota en olisi silloin ihastuneena katsonut läpi sormien. Ihastus ei ainakaan itselläni kovin pienestä haihdu. Kannattaa siis yrittää vaikka tilanne olisi mikä.
Mies saattoi ajatella pidemmälle kuin sinä.
Ongelma on, että nuo mitä itse kuvittelet selkeäksi lähestymisyritykseksi eivät ole selkeitä lähestymisyrityksiä. Ei ainakaan miehille.
Se nainen oli ollut ihastunut vissiin kaikkiin muihin miehiin ennen minua ja rumasti sanottuna koko kylän yhteinen fillari.
Vierailija kirjoitti:
Koska te naiset olette tuhansia kertoja vakuutelleet, että olette vain ystävällisiä ja että tulkitsemme ystävällisyyden liian helposti kiinnostukseksi.
Tämä on osuvasti sanottu.
En osaa tulkita yhtään minkäänlaisia merkkejä joten en oleta niiden perusteella yhtään mitään.