Lue keskustelun säännöt.
Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?
08.10.2024 |
Päivät kun olen kaunis, maailma on minun ja olen rohkea puhumaan ja ajamaan itselleni tärkeitä asioita, koska vastaanotto on hyvä ja tiedän sen. Päivät kun olen ruma, itsetuntoni on pohjamudissa ja tunnen että minulla ei ole täysiä kansalaisoikeuksia, ja kaikki muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä. Mietin vain pitäisikö tämän ikäisen ihmisen itsetunnon olla sidottu joihinkin muihin asioihin ja jos, niin mihin?
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sari Sarkomaa. Tv-kuuluttajat ovat kaikki joitain entisiä missejä. Joo ei varmasti ulkonäöllä ole mitään tekemistä tämän tv-uran kanssa.
He tosiaan ovat siellä puhtaasti ulkonäköään puolesta kuten mallit, mutta maailma on täynnä naisnäyttelijöitä, jotka eivät ole erityisen kauniita. Mallit eivät onnistu useinkaan saamaan töitä näyttelijöinä. He sitten tietysti meikataan hyvin ja näyttävät paremmilta mitä luonnostaan ovat.
Miten selität Susan Boylen, suurimman osan jostain only murders in the building näyttelijät tai vaikka Jeff Bezoksen?
Miehillä Asia on täysin eri. Minä satun olemaan nainen. Onko Susan Boyle menestynyt elokuva-alalla? Ei ilmeisesti ainakaan maailmanmainneeseen kun en minä ainakaan ole häne
Hei paska turpa, en ole valittanut tai uhriutunut aiheesta yhtään mitään tai jos olen, niin pistäpä tänne siitä kohta tekstistäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On turha kiistää, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutusta meihin itseemme ja muihin. Tottakai kanssaihmiset huomaavat ulkonäöltään miellyttävän henkilön, kuten myös päinvastoin. Mutta olen huomannut, että käytöksellä voi joko nostaa arvioita, tai laskea. Kaunis ihminen, joka vaikuttaa töykeältä tms menettää kyllä kauneuttaan aika paljon. Siksi voi olla hyvä idea, että niinä päivinä kun tuntee itsensä ei niin viehättäväksi, muistaa hymyillä ja olla ystävällinen. Itse uskon siihen, että kun pidät siitä, mitä peilistä näkyy, on helpompi olla mukavalla tuulella. Siksi olen sitä mieltä, että ulkomuotoonsa kannattaa panostaa.
Tuohan toisaalta on kyllä hiukan karmeaa, että rumien täytyy korvata puuttuvaa kauneuttaan hyvällä käytöksellä 😬
Mutta toki Todellisuus voi olla vielä karmeampi, Jos näin ei tee 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sari Sarkomaa. Tv-kuuluttajat ovat kaikki joitain entisiä missejä. Joo ei varmasti ulkonäöllä ole mitään tekemistä tämän tv-uran kanssa.
He tosiaan ovat siellä puhtaasti ulkonäköään puolesta kuten mallit, mutta maailma on täynnä naisnäyttelijöitä, jotka eivät ole erityisen kauniita. Mallit eivät onnistu useinkaan saamaan töitä näyttelijöinä. He sitten tietysti meikataan hyvin ja näyttävät paremmilta mitä luonnostaan ovat.
Miten selität Susan Boylen, suurimman osan jostain only murders in the building näyttelijät tai vaikka Jeff Bezoksen?
Miehillä Asia on täysin eri. Minä satun olemaan nainen. Onko Susan Boyle menestynyt elokuva-alalla? Ei ilmeisesti ainakaan maailmanmainneeseen kun en minä ainakaan ole hänestä kuullut leffastarana...
Ei hän ole näyttelijä, mutta julkisuuden henkilö, joka on saavuttanut menestyksekkään uran erittäin kilpailulla alalla. Hän olisi voinut ajatella, että on liian ruma esiintymään televisiossa. Liian ruma laulajaksi ja kuka kuuntelisi häntä. Mutta hän ei ajatellut, koska hänen itsetuntonsa ei perustunut ulkonäköön vaan laulutaitoon. Ja sen takia hänellä oli tarpeeksi vahva itsetunto osallistuakseen televisiokilpailuun. On paljon naistiedemiehiä, jotka eivät ole erityisen kauniita, mutta niin vaan he saavat rahoitusta ja kutsuja puhumaan, koska teot ratkaisevat kuitenkin lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ollut kyse vain miesten huomiosta mutta siitä sen selkeästi Huomaa sen ulkonäön vaikutuksen. Kyllä hyvä ulkonäkö vaikuttaa aivan yhtä suotuisasti myös toisiin naisiin ja käyttäytyvät minua kohtaan paljon hyväksyvämmin. Ilman ehostusta näytän selvästi joltain hyvin vältettävältä tyypiltä selvästi muut naiset välttelevät minua silloin. Kun olen ehostautunut niin päin vastoin. Mutta mulla Tämä ehostautuminen on siis iso homma joka kestää ainakin tunnin saada aikaan. "
No, elämä on valintoja. Jos sinä pidät tuollaista huomiota jostain syystä kauhean tärkeänä, niin sitten varmaan voit tunnin päivässä uhrata siihen ehostautumiseen. Jos et viitsi, niin ilmeisesti asia ei ole niin valtavan tärkeä kuitenkaan.
Mutta en kyllä ymmärrä, miksi aikuisen ihmisen täytyisi jotenkin tuolla tavalla kerjätä ihmisiltä hyväksyntää ja huomiota. Kuulostaa raskaalta tavalta
Mitä? Oletko 15 vuotias? Ei aikuisten maailmassa mitään ulkonäkövittuilijoita ole, ellet ole meikannut itseäsi pelleksi tai vittuilija on kännissä. Ehkä sinua ei huomata tai huomioida, mutta en ole muualla kuin tällä palstalla törmännyt näihin muiden ulkonäön kommentoijiin. Luulen, että lihavuuskin aiheuttaa enemmän kommentointia kuin rumuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On turha kiistää, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutusta meihin itseemme ja muihin. Tottakai kanssaihmiset huomaavat ulkonäöltään miellyttävän henkilön, kuten myös päinvastoin. Mutta olen huomannut, että käytöksellä voi joko nostaa arvioita, tai laskea. Kaunis ihminen, joka vaikuttaa töykeältä tms menettää kyllä kauneuttaan aika paljon. Siksi voi olla hyvä idea, että niinä päivinä kun tuntee itsensä ei niin viehättäväksi, muistaa hymyillä ja olla ystävällinen. Itse uskon siihen, että kun pidät siitä, mitä peilistä näkyy, on helpompi olla mukavalla tuulella. Siksi olen sitä mieltä, että ulkomuotoonsa kannattaa panostaa.
Tuohan toisaalta on kyllä hiukan karmeaa, että rumien täytyy korvata puuttuvaa kauneuttaan hyvällä käytöksellä 😬
Mutta toki Todellisuus voi olla vielä karmeampi, Jos näin ei tee 🤔
Ajattelen asian siten, että kun tajuaa ettei itsestä tule kaunista ilman hillitöntä määrää rahaa, aikaa ja vaivaa, niin voi todeta, ettei se panostus kannata, sillä me kaikki lopulta vanhenemme ja rupsahdamme. Vaiva ja panostus on liian suuri verrattuna hyötyyn ja aikaan jona se hyöty on olemassa. Ne, jotka epätoivoisesti kuluttavat aikansa ja energiansa tuohon, menettävät paljon elämästä ja päätyvät näyttämään silti tyynynaamoilta pahimmillaan jo 45+ alkaen. Heillä myös on vähemmän kapasiteettia ajatella itsensä ulkopuolisia asioita (siitä persoonan rumuus) kuin sillä, joka tyytyy olemaan ruma ja nauttimaan elämästä. Rumuuteen tyytyvä voi ajallaan ja energiallaan harrastaa, mennä, ajatella itsensä ulkopuolisia asioita, kehittyä ihmisenä taidoissa ja persoonassa luonnostaan. Hän on vapautettu taloudellisesti ja muutoin isosta taakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Itse kyllä koen että ulkonäköön satsaaminen on tavallaan niin kuin se avain joka aukaisee sitten kaikki muutkin ovet Tavallaan se ensimmäinen askel otettavaksi. Jonka jälkeen on kaikki muukin mahdollista. Mutta näin Siis eritoten fyysisesti rumien kohdalla. Jos on jo luonnostaan hyvin kaunis niin sitten se tietenkin vaikuttaa vain turhamaiselta vain pakkeloida siihen lisää päälle, kun mitään ei tarvita.
Mutta että tavallaan nuo kaikki muut asiat mitä täällä markkinoidaan ikään kuin samanveroisina asioina hyvälle ulkonäölle taidot koulutus yms nekin alkavat sujua paljon paremmin vasta sitten kun olet lunastanut paikkasi tässä yhteiskunnassa pistämällä ulkonäkösi kuntoon. Tai naisilla ainakin näin. Tai ainakin minulla. Tavallaan on kyllä totta että olen sillä tavalla herkkä että en siedä sitä että minua kohdellaan huonommin kuin muita. Jotkut lunkimmat tapaukset sitten ehkä eivät välitä siitä Millaista kohtelua saavat.
No lihavuushan on yksi rumuuden osa-alue. Mielenkiintoinen käsitys sinulla aikuisista ihmisistä. Ovat niin kypsiä ja jaloja olentoja että eivät syrji rumia, mutta jos rumuus tapahtuu lihavuuden kautta, niin sitten kyllä vittuilevat 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin on hyvä, että tiedostat asian. Kirjoitat "päivät kun olen kaunis / päivät kun olen ruma". Mitä tarkoitat? Onko kyse siitä, että joskus tunnet itsesi kauniiksi ja joskus rumaksi? Vai onko kyse esim. meikistä, kampauksesta, vaatteista....? Jos tuo kauneus tai rumuus on asia, johon voit itse vaikuttaa, niin vaikuta kaikin mokomin, jos se auttaa sinua selviämään paremmin päivän haasteista. Toisaalta voit yrittää pohdiskella syitä ulkonäkökeskeisyyteesi ja etsiä ja tunnistaa itsestäsi sisäisiä hyviä puolia, jotka kannattelevat sinua sellaisinakin päivinä, jolloin et ole ulkoisesti parhaimmillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sari Sarkomaa. Tv-kuuluttajat ovat kaikki joitain entisiä missejä. Joo ei varmasti ulkonäöllä ole mitään tekemistä tämän tv-uran kanssa.
He tosiaan ovat siellä puhtaasti ulkonäköään puolesta kuten mallit, mutta maailma on täynnä naisnäyttelijöitä, jotka eivät ole erityisen kauniita. Mallit eivät onnistu useinkaan saamaan töitä näyttelijöinä. He sitten tietysti meikataan hyvin ja näyttävät paremmilta mitä luonnostaan ovat.
Miten selität Susan Boylen, suurimman osan jostain only murders in the building näyttelijät tai vaikka Jeff Bezoksen?
Miehillä Asia on täysin eri. Minä satun olemaan nainen. Onko Susan Boyle menestynyt elokuva-alalla? Ei ilmeisesti ainakaan maailmanmainneeseen kun en minä ainakaan ole häne
Minusta tämä Susan Boyle ei ole menestynyt itsetuntonsa ansiosta vaan laulutaitonsa ansiosta. Hänen itsetunnostaan en tiedä mitään, mutta käsittääkseni häntäkin kyllä laitettiin voittonsa jälkeen vähän uuteen uskoon... Olisi kiva tietää edes joku ruma menestynyt tiedenainen. Vain se että on mukana tekemässä tiedettä ei liene vielä suurta menestystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin on hyvä, että tiedostat asian. Kirjoitat "päivät kun olen kaunis / päivät kun olen ruma". Mitä tarkoitat? Onko kyse siitä, että joskus tunnet itsesi kauniiksi ja joskus rumaksi? Vai onko kyse esim. meikistä, kampauksesta, vaatteista....? Jos tuo kauneus tai rumuus on asia, johon voit itse vaikuttaa, niin vaikuta kaikin mokomin, jos se auttaa sinua selviämään paremmin päivän haasteista. Toisaalta voit yrittää pohdiskella syitä ulkonäkökeskeisyyteesi ja etsiä ja tunnistaa itsestäsi sisäisiä hyviä puolia, jotka kannattelevat sinua sellaisinakin päivinä, jolloin et ole ulkoisesti parhaimmillasi.
Ei kun se vaikuttaa selkeästi ja mitattavissa olevalla tavalla siihen miten muut ihmiset minua kohtelevat Eli asia ei selvästikään ole vain pääni sisällä.
Kysymykseni oli lähinnä Onko jotain muuta minkä varaan voi itse tuntonsa rakentaa yhtä hyvin kuin ulkonäön. Tähän toki vastauksia jo tulikin, mutta ei mielestäni sellaisia jotka ovat ihan joka iikalle mahdollisia... ja aika vakuuttunut Kyllä olen siitä että ulkonäköään ei kannata uhrata täysin millekään harrastukselle. Siis idealla, että koska olen ruma, en Keskity siihen vaan teen täysin muita juttuja. Koska minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hylätä ihmisyhteisöä koska en voi muuttaa erakkomökkiin.
Ja tottakai se ehostautuminen vaikuttaa myös itsetunto onkin, mutta sanoisin että pääasiassa sitä kautta, että se saa aikaan sitä että minua kohdellaan niin hyvin. Jos minulle ehostukseni jälkeenkin kaikki vain vittuilisivat, niin ei se nyt minun itsetuntoani parantaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos rumuus on estänyt saavuttamasta hienoa uraa? Ja tie hyvin työpaikkoihin käy naisilla vain hyvän ulkonäön kautta? Ainakin pinnallisimmilla alueilla Suomessa. Jos olet itse luonnonnätti tai luonnonnormaali, et voi ymmärtää. "
No miksi joku vähemmän kaunis hakeutuisi pinnalliselle alalle? Kannattaa valita ammatti omien vahvuuksien mukaan. Tosin liikaa ei kannata rajoittaa, jopa näyttelijöinä on menestynyt monikin "ruma" nainen, jos on vain hyvä näyttelijä ja tunteiden tulkitsija. Malliksi tai missiksi ei kannata pyrkiä, ne nyt on ehkä ne ainoat ehdottomat.
Ulkonäkö vaikuttaa naisten työllistymiseen kaikilla aloilla. Tämä on rumien kannalta ongelma varsinkin alueella missä on paljon työttömyyttä ja parhaita työpaikkoja hakee Sadat ja sadat naiset. Kyllä ne paikat usein hyvännäköisille menevät.
Asia on juuri päinvastoin naisvaltaisilla aloilla. Mieluiten palkataan mies, toiseksi mieluiten ruma nainen.
Jos saat itsesi meikillä kauniiksi, et ole oikeasti ruma. Ehkä saat siitä meikistä itsevarmuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lihavuushan on yksi rumuuden osa-alue. Mielenkiintoinen käsitys sinulla aikuisista ihmisistä. Ovat niin kypsiä ja jaloja olentoja että eivät syrji rumia, mutta jos rumuus tapahtuu lihavuuden kautta, niin sitten kyllä vittuilevat 😂
Ei lihavuus pelkästään tee ihmisestä rumaa.
Emmä tiedä mihin tuo liittyy, mutta itse olen nyt 31v enkä koe, että itsetuntoni olisi koskaan ollut sidottu ulkonäkööni.
Tämä ei tarkoita, etteikö ulkonäkö olisi minulle tärkeää. On se, mutta se ei silti liity minun ihmisyyteeni sen syvemmin, ja itsetuntoni on sidoksissa aivan muihin asioihin. Minä, minuus, itsetunto ja minuna oleminen suhteessa maailmaan on oikeastaan kaikkea muuta kuin ulkonäköä.
No tietenkin se vaikuttaa päivän kulkuun jos tuntuu että on repsottava ja nuhrunaamainen ja tukkakin on liiska. Ei sellaisina päivinä tee mieli tavata ihmisiä. Mutta ei se ole perusitsetuntooni sidottu mitenkään sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.
Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.
Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen tämä viestisi. Ota adhd-lääkkeesi. Ja katso kuvia vaikkapa 50:stä Salma Hayekista. Ikä ei Ratkaise vaan ulkonäkö.
Yhtä ohi meni sunkin salma hayekit. Mitä joku hollywoodnukke liittyy suomalaisiin tavallisiin 5kymppisiin, ja mitä väliä on jonkun hayekin ulkonäöllä ylipäänsä. Onko sulla niin huono itsetunto ikäsi vuoksi, että katselet photoshopattuja ja leikeltyjä hollywoodin nukkeihmisiä, että vakuutat itsellesi ettei 5kymppiset ole jo rupsahtaneita?
Mikä siinä niin pelottaa, ettei 50v näytä 20 vuotiaalta? Miksi pitäisi näyttää. Elämä on tehnyt tuhojaan 50 vuodessa jo todella ison määrän ihmisessä, ei se asia millään makkarahuulilla muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Itse kyllä koen että ulkonäköön satsaaminen on tavallaan niin kuin se avain joka aukaisee sitten kaikki muutkin ovet Tavallaan se ensimmäinen askel otettavaksi. Jonka jälkeen on kaikki muukin mahdollista. Mutta näin Siis eritoten fyysisesti rumien kohdalla. Jos on jo luonnostaan hyvin kaunis niin sitten se tietenkin vaikuttaa vain turhamaiselta vain pakkeloida siihen lisää päälle, kun mitään ei tarvita.
Mutta että tavallaan nuo kaikki muut asiat mitä täällä markkinoidaan ikään kuin samanveroisina asioina hyvälle ulkonäölle taidot koulutus yms nekin alkavat sujua paljon paremmin vasta sitten kun olet lunastanut paikkasi tässä yhteiskunnassa pistämällä ulkonäkösi kuntoon. Tai naisilla ainakin näin. Tai ainakin minulla. Tavallaan on kyllä totta että olen sillä tavalla herkkä että en siedä sitä että minua kohdellaan huonommin kuin muita. Jotkut lunkimmat tapaukset sitten ehkä eivät välitä siitä Millaista kohtelua saavat.
Ehkä sinua kohdellaan huonosti siksi, että olet luonteeltasi tollainen. Hyvin ikävältä kuulostat ajatusmaailmoiltasi. Tulee mieleen sellaiset koulukiusaajan ympärillä pyörivät perseenlipittäjät. Eivät uskalla ajatella mitään omilla aivoilla, kun aivoja ei ole, muita vain matkitaan ja lipitetään että saisi hyväksyntää. Kaikkein pahimpia ihmisinä, koska mahdollistavat paljon ikävää toimintaa maailmassa, tuon miellyttämishalunsa varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ja tottakai se ehostautuminen vaikuttaa myös itsetunto onkin, mutta sanoisin että pääasiassa sitä kautta, että se saa aikaan sitä että minua kohdellaan niin hyvin. Jos minulle ehostukseni jälkeenkin kaikki vain vittuilisivat, niin ei se nyt minun itsetuntoani parantaisi.
Moni nauraa tai itkee sisäänpäin pakkelinaamaa katsellessa. Minä olen yksi niistä. Tulee tunkkainen olo itsellekin, kun en enää meikkaa. Ihmettelen vain, miksi koskaan meikkasinkaan. Naama ei saa edes happea kun on ihossa maalinaamari päällä. Hirveää suoraan sanoen miten paljon ja päivittäin jotkut edelleen viitsivät meikata. Siellä kaiken sutun alla on kuitenkin se ikioma naama. Kannattaisi oppia pitämään siitä eikä hävetä sitä.
On turha kiistää, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutusta meihin itseemme ja muihin. Tottakai kanssaihmiset huomaavat ulkonäöltään miellyttävän henkilön, kuten myös päinvastoin. Mutta olen huomannut, että käytöksellä voi joko nostaa arvioita, tai laskea. Kaunis ihminen, joka vaikuttaa töykeältä tms menettää kyllä kauneuttaan aika paljon. Siksi voi olla hyvä idea, että niinä päivinä kun tuntee itsensä ei niin viehättäväksi, muistaa hymyillä ja olla ystävällinen. Itse uskon siihen, että kun pidät siitä, mitä peilistä näkyy, on helpompi olla mukavalla tuulella. Siksi olen sitä mieltä, että ulkomuotoonsa kannattaa panostaa.