Lue keskustelun säännöt.
Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?
08.10.2024 |
Päivät kun olen kaunis, maailma on minun ja olen rohkea puhumaan ja ajamaan itselleni tärkeitä asioita, koska vastaanotto on hyvä ja tiedän sen. Päivät kun olen ruma, itsetuntoni on pohjamudissa ja tunnen että minulla ei ole täysiä kansalaisoikeuksia, ja kaikki muutkin tuntuvat olevan samaa mieltä. Mietin vain pitäisikö tämän ikäisen ihmisen itsetunnon olla sidottu joihinkin muihin asioihin ja jos, niin mihin?
Kommentit (274)
>Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?
Enemmänkin harhanen!! Nelikymppisenä sä et voi olla enää kovinkaan hääppösen näkönen, joten ulkonäköön keskittyminen tarkoittaa ettet sä ole ihan fiksu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuin mun ystäväni. Kauhean tärkeää on, kuinka häntä katsotaan, kuinka häntä kehutaan nuoremmaksi/kauniiksi jne. Kokee ulkonäköpaineita normaalia enemmän ja sanoo itsekin, että on huono itsetunto. Ikää 48v
Mä olen myös nelikymppinen.
Kyllä mun ulkonäkö vaikuttaa mun itsetuntoon, en häpeä sitä myöntää.Ei niin että se olisi ainoa asia joka siihen vaikuttaa, mutta kuitenkin.
Kun saan kehuja ja huomiota ulkonäöstäni, se buustaa itsetuntoani. Ja kun joku mies torjuu minut ulkonäköni takia tai tiedostan että en näytä tietyllä hetkellä kovinkaan hyvältä, niin itsetuntoni saa kolauksen.
Tätä olen pohdiskellut paljon. Tulin lopulta tulokseen, että jos ulkonäköni kerrassaan tuhoutuisi ja minusta tulisi pysyvästi ruma, niin itsetuntoni olisi väkisinkin rakennuttava jonkin muun varaan. Olin väärässä.
Sairastuin ja lääkitys tuhosi ulkonäköni. Tästä on jo viisi vuotta ja olen yhä ulkonäköni vanki, sillä erotuksella että niitä hyviä päiviä ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lihavuushan on yksi rumuuden osa-alue. Mielenkiintoinen käsitys sinulla aikuisista ihmisistä. Ovat niin kypsiä ja jaloja olentoja että eivät syrji rumia, mutta jos rumuus tapahtuu lihavuuden kautta, niin sitten kyllä vittuilevat 😂
Ai? Mä olen sairaalloisen lihava keski-ikäinen nainen, eikä mulle ole kukaan koskaan vittuillut ulkonäöstäni mitenkään. Menestyn myös työssäni hyvin eikä elämässäni ole muutenkaan mitään valittamista.
Sulla meni nyt ohi.
Mutta uskomatonta! Sain juuri huoltsikalla kahden euron alennuksen lounaaseeni tyhmän läpän avulla. En nyt mitenkään osaa olla ajattelematta, etteikö asialla olisi jotain tekemistä uuden huolitellun olemukseni kanssa. Tai eipä ole aiemmin meikäläiselle tällaista tapahtunut. Miespuolinen vanhempi myyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun ystäväni. Kauhean tärkeää on, kuinka häntä katsotaan, kuinka häntä kehutaan nuoremmaksi/kauniiksi jne. Kokee ulkonäköpaineita normaalia enemmän ja sanoo itsekin, että on huono itsetunto. Ikää 48v
Olen vaikka kuinka monen viestin ajan sanonut, että ei ole kysymys mistään huomiosta tai kehuista niinkään vaan siitä, miten sinua kohdellaan. Hyväitsetuntoiset, henkisesti vahvoilla olevat johtajatyypit sietävät kaikkein vähiten huonoa kohtelua, ja jyrähtävät nopeasti takaisin ja pistät pistävät päänaukojat ruotuun jos sieltä jotain paskaa tulee. Eli se että ei siedä törkyä itseään kohtaan ei ole vielä mikään merkki huonosta itsetunnosta, paremminkin päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen pohdiskellut paljon. Tulin lopulta tulokseen, että jos ulkonäköni kerrassaan tuhoutuisi ja minusta tulisi pysyvästi ruma, niin itsetuntoni olisi väkisinkin rakennuttava jonkin muun varaan. Olin väärässä.
Sairastuin ja lääkitys tuhosi ulkonäköni. Tästä on jo viisi vuotta ja olen yhä ulkonäköni vanki, sillä erotuksella että niitä hyviä päiviä ei enää ole.
Sama kokemus. Lihoin kymmeniä kiloja, mikä tuhosi ulkonäköni aivan täysin.
Ajattelin joskus nuorempana naiivisti että jos menetän hyvän ulkonäköni, niin ei se häiritse minua koska sitten vaan keskityn muihin asioihin elämässä. No paskanmarjat, ei se todellisuudessa noin mene: huono ulkonäköni piinaa ja häiritsee minua merkittävästi, ja nakertaa elämäniloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun ystäväni. Kauhean tärkeää on, kuinka häntä katsotaan, kuinka häntä kehutaan nuoremmaksi/kauniiksi jne. Kokee ulkonäköpaineita normaalia enemmän ja sanoo itsekin, että on huono itsetunto. Ikää 48v
Olen vaikka kuinka monen viestin ajan sanonut, että ei ole kysymys mistään huomiosta tai kehuista niinkään vaan siitä, miten sinua kohdellaan. Hyväitsetuntoiset, henkisesti vahvoilla olevat johtajatyypit sietävät kaikkein vähiten huonoa kohtelua, ja jyrähtävät nopeasti takaisin ja pistät pistävät päänaukojat ruotuun jos sieltä jotain paskaa tulee. Eli se että ei siedä törkyä itseään kohtaan ei ole vielä mikään merkki huonosta itsetunnosta, paremminkin päin vastoin.
Tuo oli hänen oma kommenttinsa, ei minun päätelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun ystäväni. Kauhean tärkeää on, kuinka häntä katsotaan, kuinka häntä kehutaan nuoremmaksi/kauniiksi jne. Kokee ulkonäköpaineita normaalia enemmän ja sanoo itsekin, että on huono itsetunto. Ikää 48v
Olen vaikka kuinka monen viestin ajan sanonut, että ei ole kysymys mistään huomiosta tai kehuista niinkään vaan siitä, miten sinua kohdellaan. Hyväitsetuntoiset, henkisesti vahvoilla olevat johtajatyypit sietävät kaikkein vähiten huonoa kohtelua, ja jyrähtävät nopeasti takaisin ja pistät pistävät päänaukojat ruotuun jos sieltä jotain paskaa tulee. Eli se että ei siedä törkyä itseään kohtaan ei ole vielä mikään merkki huonosta itsetunnosta, paremminkin päin vastoin.
Tuo oli hänen oma kommenttinsa, ei minun päätelmä.
Ok.
Vielä jatkona omiin sanomisiini, että ylipäätään kaikki läpänheitto, juttelu, sutkauttelu ja kommunikaatio sujuu jouhevammin ja tuhat kertaa mukavammin, kun on hyvä itsetunto siitä miltä näyttää. Voi olla että ilman sitä mistään juttelusta ei tule yhtään mitään eikä sen vastaanottokaan ole kovin hyvää... päivä päivältä opin ja huomaan jotain uutta tästä. Olen itsekin ihan hämmästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus nro 230:lle:
Hyvä ulkonäkö on oleellinen osa karismaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen pohdiskellut paljon. Tulin lopulta tulokseen, että jos ulkonäköni kerrassaan tuhoutuisi ja minusta tulisi pysyvästi ruma, niin itsetuntoni olisi väkisinkin rakennuttava jonkin muun varaan. Olin väärässä.
Sairastuin ja lääkitys tuhosi ulkonäköni. Tästä on jo viisi vuotta ja olen yhä ulkonäköni vanki, sillä erotuksella että niitä hyviä päiviä ei enää ole.
Sama kokemus. Lihoin kymmeniä kiloja, mikä tuhosi ulkonäköni aivan täysin.
Ajattelin joskus nuorempana naiivisti että jos menetän hyvän ulkonäköni, niin ei se häiritse minua koska sitten vaan keskityn muihin asioihin elämässä. No paskanmarjat, ei se todellisuudessa noin mene: huono ulkonäköni piinaa ja häiritsee minua merkittävästi, ja nakertaa elämäniloani.
Minä ap lihoin myös kymmeniä kiloja. Pudotin valtaosan, lihoin jonkun verran takaisin ja nyt on suunta taas alaspäin. Olen silti lievästi ylipainoinen, mutta näköjään pystyn pelastamaan tilanteeni jo pukeutumisella, meikillä, kampauksella ja korviksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kauhea akne, lähes 50-vuotiaana. Lisäksi olen lihonut nuoruusajasta semmoisen kymmenen kiloa. Painoa ei saa alas vaikka päällään seisoisi. Finnien lisäksi naamassa on ruttuja. Olen semmoinen tanakka ja pieni.
Silti olen kiitollinen kun on terveyttä. Lähipiirissä on ollut vakavia sairastumisia. Ulkonäkö on kovin vähäpätöinen asia suuressa kuvassa.
Elän tosi paljon muille, autan edelleen jo aikuisia lapsiani. Silloin unohtuu oma olemus ja ulkonäkö, samoin luonnossa liikkuessa on samantekevää miltä näyttää. Kaupunkiympäristö on paljon pinnallisempi, mutta kaupungissakin elän omilla ehdoillani. Joskus on kiva tälläytyä, joskus taas vetää lökärit päällä pitkin luontopolkuja. Asia ei ole siis mustavalkoinen, joskus kun pukeutuu esim. iloisiin väreihin, piristyy siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
>Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?
Enemmänkin harhanen!! Nelikymppisenä sä et voi olla enää kovinkaan hääppösen näkönen, joten ulkonäköön keskittyminen tarkoittaa ettet sä ole ihan fiksu..
No höpönpöpön. Vanheta voi myös arvokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kauhea akne, lähes 50-vuotiaana. Lisäksi olen lihonut nuoruusajasta semmoisen kymmenen kiloa. Painoa ei saa alas vaikka päällään seisoisi. Finnien lisäksi naamassa on ruttuja. Olen semmoinen tanakka ja pieni.
Silti olen kiitollinen kun on terveyttä. Lähipiirissä on ollut vakavia sairastumisia. Ulkonäkö on kovin vähäpätöinen asia suuressa kuvassa.
Elän tosi paljon muille, autan edelleen jo aikuisia lapsiani. Silloin unohtuu oma olemus ja ulkonäkö, samoin luonnossa liikkuessa on samantekevää miltä näyttää. Kaupunkiympäristö on paljon pinnallisempi, mutta kaupungissakin elän omilla ehdoillani. Joskus on kiva tälläytyä, joskus taas vetää lökärit päällä pitkin luontopolkuja. Asia ei ole siis mustavalkoinen, joskus kun pukeutuu esim. iloisiin väreihin, piristyy siitäkin.
Mun ongelma on se, että olen edelleen hyvin seksuaalisesti virittynyt ihminen. Silloin se ei voi olla ihan sama, miten minut nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen pohdiskellut paljon. Tulin lopulta tulokseen, että jos ulkonäköni kerrassaan tuhoutuisi ja minusta tulisi pysyvästi ruma, niin itsetuntoni olisi väkisinkin rakennuttava jonkin muun varaan. Olin väärässä.
Sairastuin ja lääkitys tuhosi ulkonäköni. Tästä on jo viisi vuotta ja olen yhä ulkonäköni vanki, sillä erotuksella että niitä hyviä päiviä ei enää ole.
Sama kokemus. Lihoin kymmeniä kiloja, mikä tuhosi ulkonäköni aivan täysin.
Ajattelin joskus nuorempana naiivisti että jos menetän hyvän ulkonäköni, niin ei se häiritse minua koska sitten vaan keskityn muihin asioihin elämässä. No paskanmarjat, ei se todellisuudessa noin mene: huono ulkonäköni piinaa ja häiritsee minua merkittävästi, ja nakertaa elämäniloani.
Miksi et laihduta takaisin kauniiksi.ÄLÄ OSTA HERKKUJA:
Ei itsetuntoon vaikuta vain ulkonäkö. Itsetunto voi olla vaikka ammatillista: et saa varmuutta töissäsi, jos et oikeasti osaa sitä, siinä on se ja sama, kuin nätti naama on, jos ei tiedä mistä puhuu
Vierailija kirjoitti:
Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?
Aika hiton moni. Kosmetiikka ja kauneusala on miljardibisnestä. Raha liikkuu kauneuden tavoittelun tähden.
Maailma pärjää hyvin ilman sun ulkonäköä!
Vierailija kirjoitti:
Ei itsetuntoon vaikuta vain ulkonäkö. Itsetunto voi olla vaikka ammatillista: et saa varmuutta töissäsi, jos et oikeasti osaa sitä, siinä on se ja sama, kuin nätti naama on, jos ei tiedä mistä puhuu
Tää käsiteltiin jo naisten kohdalla huono ulkonäkö hyvin usein estää loistavan urakehityksen. Eikä huono ulkonäkö takaa sitä että olisi joku loistava Tieteiden tekijä. Voi yhtä hyvin joutua toisten nokkimaksi lähihoitajaksi. Jota ylemmyyden tuntoiset kollegat eivät päästä ylenemään.
Pitäis noinniinku arvostaa itseänsä.