Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

Isältähän ne 50% sammakkogeeneistä suomalaiselle naiselle tuli. Ihan niin kuin suomalaiselle miehellekin.

 

Se on ihan sama mitä nuo yhdet mussuttaa, olen neljänkympin paremmalla puolella, ja joka tapauksessa on totta että kun laitan itseni kuntoon, niin minua kohdellaan paremmin joka puolella, saan hyvää kohtelua ja kyllä, huomiota kin, alennuksia, kaiken maailman etuja ja etuisuuksia, oma perheen ja sukuni kohtelee minua ystävällisemmin, ihmiset eivät välttele seuraani vaa

Mulla on koko elämäni ollut tuollaista, voisiko se johtua suht hyvästä ulkonäöstäni? (Olen saanut siitä palautetta koko ikäni, ei ole horinaani tämä) En ole vain koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä. Olen siis 50 v ja silti saan tuollaista kohtelua. Pidän kyllä huolen ulkonäöstäni sillä tavalla normaalisti, mitä nyt ihmiset yleensä tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma pärjää hyvin ilman sun ulkonäköä!

 

Ei ollut kysymys maailman pärjäämisestä vaan mun omasta pärjäämisestä. 

Olet tomuhiukkanen maailmankaikkeudessa!

No joopa joo. Kyllä se sinäkin vain pyrit onnellisuuteen, olit miten tomuhiukkanen hyvänsä. 

Ihmiset myöskin moikkailevat minua nyt paljon enemmän monet sellaisetkin joita en edes tunnista. Jotkut miehet moikkaavat vaikka tiedän että emme ole tuttuja. Eikä siinä mitään kiva tapa mutta eipä ole yleinen Suomessa. 

Nuoret komeat miesmyyjät (kylläpä heitä löytyykin paljon!) alkavat myös heittää läppää ja iskeä silmää ja heittää herjaa ihan eri tavalla kuin ennen! Ja minähän isken takaisin toisen yhtä hyvän läpän 😊 yhteistä naurua ja juttelua Kyllä, vaikka olen yli puolet vanhempi.

Toki satavarma ei voi olla siitä Olisiko joku muutenkin yhtä kiva vaikka olisin Millainen resupirkko, mutta kyllä tämä määrällisesti on lisääntynyt mielestäni selvästi. Ja onhan sitä kautta aikain ollut myös ihastusta eri-ikäisten kesken. Jos nainen satsaa naisellisuuteensa ja haluaa näyttää viehättävältä ja tavoittelee sitä niin kyllä se saattaa tuottaa tulosta nuorempienkin miesten kohdalla, jonkinmoista. Vaikkapa tätä pientä yhteistä flirttiä. En pyrikään heidän kanssaan naimisiin. 

Ylipäätään on paljon rohkeampi aivan kaikkeen. Elehtimään vapaasti miten haluaa, hassuttelemaan julkisesti, tanssimaan kun tulee hyvää musiikkia yms yms. Ei tarvi koko ajan pelätä ja hävetä itseään. Upea tunne! Kun on siihen häpeämiseen tottunut. Onneksi päätin kääntää uuden lehden elämässäni. 

"No, elämä on valintoja. Jos sinä pidät tuollaista huomiota jostain syystä kauhean tärkeänä, niin sitten varmaan voit tunnin päivässä uhrata siihen ehostautumiseen. Jos et viitsi, niin ilmeisesti asia ei ole niin valtavan tärkeä kuitenkaan. 

Mutta en kyllä ymmärrä, miksi aikuisen ihmisen täytyisi jotenkin tuolla tavalla kerjätä ihmisiltä hyväksyntää ja huomiota. Kuulostaa raskaalta tavalta elää, koko ajan jotenkin tarkkailla kuka mua huomioi ja käyttäytyykö ne nyt hyväksyvästi vai ei. Itse vaan teen asioita, pääosin omissa ajatuksissani ollen, enkä edes huomaisi jos joku katsoisi perään. Enkä kaipaa mitään erityistä hyväksyntää. Asiallista kohtelua kyllä, mutta sitä saa joka paikassa jopa vaikka olisi pieruverkkareissa ja tukka pystyssä."

Sinä ilmeisesti olet ihan hyvän näköinen sitten niissä pieruverkkareissasikin ja tukka pystyssä. Kaikki eivät todellakaan ole ja silloin kyllä saa muilta ihmisiltä entistäkin huonomman vastaanoton. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään on paljon rohkeampi aivan kaikkeen. Elehtimään vapaasti miten haluaa, hassuttelemaan julkisesti, tanssimaan kun tulee hyvää musiikkia yms yms. Ei tarvi koko ajan pelätä ja hävetä itseään. Upea tunne! Kun on siihen häpeämiseen tottunut. Onneksi päätin kääntää uuden lehden elämässäni. 

Siis millä tavalla käänsit uuden lehden elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään on paljon rohkeampi aivan kaikkeen. Elehtimään vapaasti miten haluaa, hassuttelemaan julkisesti, tanssimaan kun tulee hyvää musiikkia yms yms. Ei tarvi koko ajan pelätä ja hävetä itseään. Upea tunne! Kun on siihen häpeämiseen tottunut. Onneksi päätin kääntää uuden lehden elämässäni. 

Siis millä tavalla käänsit uuden lehden elämässäsi?

Päätin löytää sen ulkoisesti parhaan version itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sari Sarkomaa. Tv-kuuluttajat ovat kaikki joitain entisiä missejä. Joo ei varmasti ulkonäöllä ole mitään tekemistä tämän tv-uran kanssa. 

He tosiaan ovat siellä puhtaasti ulkonäköään puolesta kuten mallit, mutta maailma on täynnä naisnäyttelijöitä, jotka eivät ole erityisen kauniita. Mallit eivät onnistu useinkaan saamaan töitä näyttelijöinä. He sitten tietysti meikataan hyvin ja näyttävät paremmilta mitä luonnostaan ovat. 

Miten selität Susan Boylen, suurimman osan jostain only murders in the building näyttelijät tai vaikka Jeff Bezoksen?

 

Miehillä Asia on täysin eri. Minä satun olemaan nainen. Onko Susan Boyle menestynyt elokuva-alalla? Ei ilmeisesti ainakaan maailmanmainneeseen kun en minä ainakaan ole häne

Ei hän ole näyttelijä, mutta julkisuuden henkilö, joka on saavuttanut menestyksekkään uran erittäin kilpailulla alalla. Hän olisi voinut ajatella, että on liian ruma esiintymään televisiossa. Liian ruma laulajaksi ja kuka kuuntelisi häntä. Mutta hän ei ajatellut, koska hänen itsetuntonsa ei perustunut ulkonäköön vaan laulutaitoon. Ja sen takia hänellä oli tarpeeksi vahva itsetunto osallistuakseen televisiokilpailuun. On paljon naistiedemiehiä, jotka eivät ole erityisen kauniita, mutta niin vaan he saavat rahoitusta ja kutsuja puhumaan, koska teot ratkaisevat kuitenkin lopulta. 

Susan Boyle on myös autisti ja autisteja ei aina kiinnosta pätkän vertaa mitä muut heistä ajattelevat. 

>>Näinpä. Tieteessä parasta on se, että yleensä osaaminen ratkaisee, eikä ulkonäkö. Huvittaa tuo ajatus, että rikastuminen olisi tieteentekijöille tärkeintä.<<

Tässä nyt kuitenkin oli puhe siitä menestymisestä. Sitä ei kai vielä yleensä lasketa suureksi menestykseksi, että ihminen käy töissä. 

Tyhmyyttähän tuo on. Onko Eero Lehti komea???

Keskity tekemisiin, toimintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Keskity tekemisiin, toimintoihin.

Ok. Mutta vaikea keskittyä jos on herkkä ja herkkä reagoimaan sellaisiin inhon ilmeisiin ja "sinä olet nobody" ilmeisiin/eleisiin.

Mutta nättinä ei ujostuta edes mennä juttelemaan ihastuksen kohteelle, jollekin ihastuttavalle ihmiselle vaan voi hyvällä mielellä ja itsevarmana mennä ja tulee hyvä ja hauska juttuhetki, josta saa iloa koko loppupäivään :) Jos nimittäin on ihminen joka saa iloa pienestä flirtistä. :) Tämä on kiva kun ei tarvi koko aika vain miettiä Mitähän tuo minusta ajattelee ja vastaanottokin on selkeän positiivista ja rohkaisevaa. Jokainen mies tuntuu jotenkin "hyödyntävän" sellaisen rupatteluhetken kauniin naisen kanssa. Me like. Siitä on hyvä jatkaa fantasialla ja omalla kivalla.. 

Oikeasti tämä on niin iso asia. Täysi game changer! Minä joka olin aina ruma ja vihattu, olen nyt pidetty ja arvostettu. Koko maailma on muuttunut ja ihmiset ovatkin mukavia, mutta oikeasti muutos on tapahtunut minussa. En ole enää masentunut kuten lähes aina tähän asti, vaikka en ole ajatellutkaan masennuksen johtuvan negatiivisesta huomiosta jota olen saanut, vaan kaamoksesta yms. Mutta johtui mistä hyvänsä, kun hyviä flirttihetkiä tulee, niin pursuan iloa ja elämänvoimaa ja jaksan hommata kotona ihan eri tavalla. Kaamosmasennus on kaukana poissa. Suosittelen vahvasti! Ehkä et ole vain tajunnut, että pieni flirtti ja kipinä ja säpinä on se Mitä kaamokseesi tarvit!