Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen tämä viestisi. Ota adhd-lääkkeesi. Ja katso kuvia vaikkapa 50:stä Salma Hayekista. Ikä ei Ratkaise vaan ulkonäkö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu..

Tuolla ulkonäöllä itsetunto kannattaa kyllä rakentaa vaikka rahan varaan. Peli on kyllä ulkomuodon kohdalla jo menetetty.

 

En tiedä kenestä puhut, ap ainakin mainitsi että ulkonäkö tukee hänen itsetuntoaan noin puolet ajasta, mutta entä jos ei ole rahaa yhtään? 

Niin..

Ne ajat, ne on meneet jolloin hän

Hän istui päällä pankin

Aika rahan arvon söi mutta ränsistävän

Se näytti tavarankin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Suomalaisista naisista ei selvästikään suurin osa, kun ovat sellaisia mörköjä, että ihan pahaa tekee. Olen nainen itsekin, jopa ihan reilusti yli nelikymppinen, ja todellakin yritän jarruttaa rupsahtamista sen minkä voin. Mutta täällä meillähän se tuntuu olevan oikein kunnia-asia olla ruma. 

Ei, vaan luonnollinen. Minulle koko tuollainen ajatus "jarruttaa rupsahtamista" on kummallinen, koska en näe ikää ja ikääntymistä enkä niiden näkymistä millään tapaa negatiivisina asioina. Ajatus olisi yhtä hullut kuin jos olisin vaikka 13-vuotiaana päättänyt, että täytyy yrittää jarruttaa murrosiän muutosten näkymistä, koska uskoisin että ne tekee epäviehättäviksi. Minä en kerta kaikkiaan pidä ikääntymisen, menopaussin yms. tuottamia muutoksia rumina ja epätoivottavina. 

Siinä mielessä kyllä huolehdin itsestäni, että olen puhdas, käyn kampaajalla, valitsen tilaisuuteen sopivia vaatteita niin töihin kuin vapaa-ajallekin. Mutta ei, en enää ala meikkaamaan arkeen saati tekemään ongelman rypyistä ja naaman valahtamisista tms jotka nyt vaan on luonnollinen osa elämää ja ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanotaan että arvosta vanhuutta miten ihmeessä siihen pitäisi kuulua se, että ei välitä tippaakaan miltä näyttää?

Miksi ihmeessä ei voisi rakentaa itsetuntoaan terveisiin kantimiin ja silti välittää siitä, miltä näyttää?

Ei kukaan ole käskenyt ap:n olla tarkoituksella ruma ja lakata välittämästä ulkonäöstään. Keskustelun aihe on se, että onko se normaalia, että itsetunto on täysin riippuvainen omasta ulkonäöstä. 

Ei itsetuntoasiat ole mitään valintakysymyksiä tai asia mikä rakennettaisiin itse, se tulee jos tulee mistä sattuu tulemaan. Esittäminen on turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä menestyneet ihmiset ovat yleensä kauniita ainakin naiset. Ainakin nuorena. Ja mitä pidempään pysyvät kauniina, niin sen paremmin menestyvät vielä vanhoinakin. 

Näin tutkijana ehkä katson maailmaa ja menestyjiä vähän eri kulmasta. Ei tiedemaailmassa ainakaan näytä olevan tällaista, että kauniit menestyvät paremmin kuin vähemmän kauniit. Eikä esim. korporaatiomaailmassakaan usein kauneus ratkaise. Tietysti jos menestyjinä pitää jotain sometähtiä tai viihdetaiteilijoita, niin sitten varmaan noin.

 

Mainitsepa joitain rumia, menestyneitä, rikastuneita naistieteilijöitä. 

Rikastuneita? Tieteilemisellä harvemmin rikastuu, eikä sellaista ole tapana useimmilla tavoitellakaan. Enkä nyt viitsi ketään erityisesti rumaksi mielellään nimetä. Mutta olen nähnyt pinnallisten naisten keskustelevan esim. eräästä genetiikan alalla erittäin menestyneestä naistutkijasta ainoana kommenttina uutiseen hänen tutkimusryhmänsä läpimurrosta, että "onpa ruma, varmaan vanhapiika". 

Itse olin kaunis, nätti jne, kunnes täytin 50. Olen ollut Lucia, monta krt, olen saanut etuisuuksia elämässäni, mm häämatkalla meidät laitettiin business luokkaan, esimerkkejä on satoja. 

Yhtenä päivänä ikä alkoi näkymään selvemmin ja huomiota ei tullut enää juurikaan.

Olimme ystäväni kanssa tanssimassa, kukaan ei hakenut minua koko illan aikana. 

Tämä on ok, sillä huomio oli usein ärsyttävää, ystäväni huomasi sen.

Kyllä ulkonäköön saa kiinnittää huomiota, mutta eipä sen enempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanotaan että arvosta vanhuutta miten ihmeessä siihen pitäisi kuulua se, että ei välitä tippaakaan miltä näyttää?

Miksi ihmeessä ei voisi rakentaa itsetuntoaan terveisiin kantimiin ja silti välittää siitä, miltä näyttää?

Ei kukaan ole käskenyt ap:n olla tarkoituksella ruma ja lakata välittämästä ulkonäöstään. Keskustelun aihe on se, että onko se normaalia, että itsetunto on täysin riippuvainen omasta ulkonäöstä. 

 

Ei itsetuntoasiat ole mitään valintakysymyksiä tai asia mikä rakennettaisiin itse, se tulee jos tulee mistä sattuu tulemaan. Esittäminen on turhaa. 

Onneksi asia ei todellakaan ole näin! Ja tämä on asia, jonka oppimiseksi jouduin itse käymään terapiassa, koska lapsuuteni peruja itsetuntoni oli aivan surkea. Itsetunto on rakennettavissa, jopa lyttäävän lapsuuden, koulukiusaamisen, syrjinnän yms. jälkeen. Vaikeissa tapauksissa siihen tarvitaan usein terapiaa, mutta lievemmissä voi itseapukin riittää. Omia ajatuksia voi tiedostaa ja muuttaa, valita millaisia kasveja mielensä puutarhassa vaalii ja mitä kitkee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanotaan että arvosta vanhuutta miten ihmeessä siihen pitäisi kuulua se, että ei välitä tippaakaan miltä näyttää?

Miksi ihmeessä ei voisi rakentaa itsetuntoaan terveisiin kantimiin ja silti välittää siitä, miltä näyttää?

Ei kukaan ole käskenyt ap:n olla tarkoituksella ruma ja lakata välittämästä ulkonäöstään. Keskustelun aihe on se, että onko se normaalia, että itsetunto on täysin riippuvainen omasta ulkonäöstä. 

 

Ei itsetuntoasiat ole mitään valintakysymyksiä tai asia mikä rakennettaisiin itse, se tulee jos tulee mistä sattuu tulemaan. Esittäminen on turhaa. 

Miten sujuu elämä tuulen riepoteltavana uhrina? Aika kapea käsitys ihmismielestä, jos on siinä uskossa, että kaikki sisäinen elämä tulee jostain ulkopuolelta sattuman kaupalla. Useimmat meistä ovat ihan tietoisesti kehittäneet itseään ja ajatteluaan, eivätkä jääneet makaamaan siihen, mitä isi tai äiti antoi 40 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Suomalaisista naisista ei selvästikään suurin osa, kun ovat sellaisia mörköjä, että ihan pahaa tekee. Olen nainen itsekin, jopa ihan reilusti yli nelikymppinen, ja todellakin yritän jarruttaa rupsahtamista sen minkä voin. Mutta täällä meillähän se tuntuu olevan oikein kunnia-asia olla ruma. 

Ei, vaan luonnollinen. Minulle koko tuollainen ajatus "jarruttaa rupsahtamista" on kummallinen, koska en näe ikää ja ikääntymistä enkä niiden näkymistä millään tapaa negatiivisina asioina. Ajatus olisi yhtä hullut kuin jos olisin vaikka 13-vuotiaana päättänyt, että täytyy yrittää jarruttaa murrosiän muutosten näkymistä, koska uskoisin että ne tekee epäviehättäviksi. Minä en kerta kaikkiaan pidä ikääntymisen, menopaussin yms. tuottamia muutoksia rumin

Hyvä, että olet tyytyväinen itseesi, mutta monelle suomalaiselle naiselle tekisi hyvää olla vähän vähemmän "luonnollinen". Välillä kun katsoo ihmisiä tuolla kaupungilla, niin mietin, että omistavatkohan he peiliä ollenkaan. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi tälläytyä ihan järjettömästi töihin lähtiessään, mutta kummallista on se, että osaa naisista ei tosiaan näytä pätkääkään kiinnostavan kuinka pahalta he näyttävät. Missä mahtavat olla töissä? Tuskin ainakaan missään asiakaspalveluammatissa.

botoxia turpaan vaan, unohda rumat rantapirut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sanotaan että arvosta vanhuutta miten ihmeessä siihen pitäisi kuulua se, että ei välitä tippaakaan miltä näyttää?

Miksi ihmeessä ei voisi rakentaa itsetuntoaan terveisiin kantimiin ja silti välittää siitä, miltä näyttää?

Ei kukaan ole käskenyt ap:n olla tarkoituksella ruma ja lakata välittämästä ulkonäöstään. Keskustelun aihe on se, että onko se normaalia, että itsetunto on täysin riippuvainen omasta ulkonäöstä. 

 

Ei itsetuntoasiat ole mitään valintakysymyksiä tai asia mikä rakennettaisiin itse, se tulee jos tulee mistä sattuu tulemaan. Esittäminen on turhaa. 

Miten sujuu elämä tuulen riepoteltavana uhrina? Aika kapea käsitys ihmismielestä, jos on siinä uskossa, että kaik

Et varmaan ole ollut ruma ja koko ikäsi ajan siitä kiusattu. Aivan naurettavaa vain sanoa sellaiselle että valitsepa nyt hyvä itsetunto. Tottakai Jokainen voi olla sinut itsensä kanssa silloin kun on esim yksin kotona ja siksi monet alkavatkin introverteiksi jotka välttelevät ihmisryhmiä. Mutta eri asia on sitten mennä ihmisten keskelle ja olla siellä joku jolla on asemaa ja auktoriteettia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Suomalaisista naisista ei selvästikään suurin osa, kun ovat sellaisia mörköjä, että ihan pahaa tekee. Olen nainen itsekin, jopa ihan reilusti yli nelikymppinen, ja todellakin yritän jarruttaa rupsahtamista sen minkä voin. Mutta täällä meillähän se tuntuu olevan oikein kunnia-asia olla ruma. 

Ei, vaan luonnollinen. Minulle koko tuollainen ajatus "jarruttaa rupsahtamista" on kummallinen, koska en näe ikää ja ikääntymistä enkä niiden näkymistä millään tapaa negatiivisina asioina. Ajatus olisi yhtä hullut kuin jos olisin vaikka 13-vuotiaana päättänyt, että täytyy yrittää jarruttaa murrosiän muutosten näkymistä, koska uskoisin että ne tekee epäviehättäviksi. Minä en kerta kaikkiaan pidä ikää

Millälailla "tekisi hyvää"? Kuulostaa siltä, että se tekisi hyvää nimenomaan sinulle, jos muut laittautuisivat sinun mieliksesi. Ja itse olen kyllä aina huoliteltu, mutta se on minua varten, kun taas muut ihmiset ja heidän valintansa ovat heitä itseään varten. 

Kyllä toi vähän säälittävää on. 

Tuntuu olevan joillekin naisille kauneus ihan pakkomielle, kuvitellaan että muuta ei ole.

Eniten säälittäviä on juuri ne jotka ovat aina ratsastaneet ulkonäöllään, ja sitten kun alkavat vanheta, tuntuu olevan maailmanloppu kun enää ei ollakaan kauniita. Säälittävimmät ostavat karmeita kauheushoitoja naamavärkkiin, toiset pakkeloivat entistä paksumman maalikerroksen päähänsä.

Todella vanhanaikaista ripustautua ulkonäköön. Z-sukupolven tytöissä on se hyvä puoli, että ne uskaltavat kulkea ilman meikkiä, röyhtäillä ja pieteskellä poikakaveriensa aikana. En usko että heille tuottaa vaikeuksia rupsahtaa vanhemmiten. Toisin kuin joillekin meistä keskki-ikäisistä.

Itselleni ei rupsahtaminen tunnu missään, en ole koskaan ollut kaunis. Nätti kyllä olin nuorena, mutta siitä on aikaa, enkä ole meikannut koskaan paljon, ja vuosiin en enää ollenkaan. Minusta olisi kammottavaa olla seksikäs, niorenakin vain ällötti jos miehet kiinnittivöt huomiota. Aina olen ihaillut enemmän rouheita ja "rumia" naisia kuin eteerisiä nukkenaamaisia kaunottaria, minusta ovat vain helvetin tylsiä.

Ryhdistäydy ap. Ole nainen, älä säälittävä pelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

 

Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen tämä viestisi. Ota adhd-lääkkeesi. Ja katso kuvia vaikkapa 50:stä Salma Hayekista. Ikä ei Ratkaise vaan ulkonäkö. 

Valitettavasti suurin osa suomalaisista naisista ei yllä edes tasolle Miss XL kilpailun. Joten pääsääntöisesti tuon ikäisten suomineitojen ulkonäkö ei varsinaisesti ole mikään kilpailuvaltti jonka varaan voisi itsetuntoaan rakentaa.

Jos katsot esim kauppakeskuksissa ympärillesi niin huomaat miten häpeillen suomalaiset Miehet taluttavat naisiaan käytävillä. Suurin osa miehistä jättäytyy jopa autoon häpeän välttääkseen.

4 kymppiset naiset laskevat siis jopa miestensä itsetunnon lähes olemattomiin.

Parempaa päivän jatkoa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toi vähän säälittävää on. 

Tuntuu olevan joillekin naisille kauneus ihan pakkomielle, kuvitellaan että muuta ei ole.

Eniten säälittäviä on juuri ne jotka ovat aina ratsastaneet ulkonäöllään, ja sitten kun alkavat vanheta, tuntuu olevan maailmanloppu kun enää ei ollakaan kauniita. Säälittävimmät ostavat karmeita kauheushoitoja naamavärkkiin, toiset pakkeloivat entistä paksumman maalikerroksen päähänsä.

Todella vanhanaikaista ripustautua ulkonäköön. Z-sukupolven tytöissä on se hyvä puoli, että ne uskaltavat kulkea ilman meikkiä, röyhtäillä ja pieteskellä poikakaveriensa aikana. En usko että heille tuottaa vaikeuksia rupsahtaa vanhemmiten. Toisin kuin joillekin meistä keskki-ikäisistä.

Itselleni ei rupsahtaminen tunnu missään, en ole koskaan ollut kaunis. Nätti kyllä olin nuorena, mutta siitä on aikaa, enkä ole meikannut koskaan paljon, ja vuosiin en enää ollenkaan. Minusta olisi kam

En ole nähnyt tuollaisia teini-ikäisiä tyttöjä nykyaikana. Kyllä Tuolla koulumaailmassa näyttää asian asiat olevan hyvin samalla tolalla kuin pari kolme vuosikymmentä sittenkin oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

 

Meni nyt kyllä ihan ohi aiheen tämä viestisi. Ota adhd-lääkkeesi. Ja katso kuvia vaikkapa 50:stä Salma Hayekista. Ikä ei Ratkaise vaan ulkonäkö. 

Valitettavasti suurin osa suomalaisista naisista ei yllä edes tasolle Miss XL kilpailun. Joten pääsääntöisesti tuon ikäisten suomineitojen ulkonäkö ei varsinaisesti ole mikään kilpailuvaltti jonka varaan voisi itsetuntoaan rakentaa.

Jos katsot esim kauppakeskuksissa ympärillesi niin huomaat miten häpeillen

Onhan se tosi outoa, ettei tavallinen keskiverto nainen ylety missikisojen tasolle. Miten voi olla. Melkein kuin kauneuskilpailuissa kilpailisivat kaikkein kauneimmat. 

Henkisesti epäkypsä vähintään. Tyttöjen juttuja tuollaiset ulkonäöstä kriisiytymiset, ei aikuisten naisten

"Hyvä, että olet tyytyväinen itseesi, mutta monelle suomalaiselle naiselle tekisi hyvää olla vähän vähemmän "luonnollinen". Välillä kun katsoo ihmisiä tuolla kaupungilla, niin mietin, että omistavatkohan he peiliä ollenkaan. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi tälläytyä ihan järjettömästi töihin lähtiessään, mutta kummallista on se, että osaa naisista ei tosiaan näytä pätkääkään kiinnostavan kuinka pahalta he näyttävät. Missä mahtavat olla töissä? Tuskin ainakaan missään asiakaspalveluammatissa."

Onpa erilainen näkemys. Minä kun katson ihmisiä kaupungilla, näen pääosin oikein mukavan näköisiä ihmisiä, miehiä ja naisia. Silloin tällöin on joku epäsiisti alkoholisti tai sekakäyttäjä tms. toki, mutta pääosin minusta porukka näyttää kivalta ja asialliselta. En ilmeisesti ole ollenkaan yhtä kriittinen kuin sinä ihmisten ulkonäöille ja tyyleille. Asiakaspalveluammatti - olen it-konsultti, eli tavallaan kyllä asiakaspalvelua, mutta ei mun asiakkaita mun ulkonäkö kiinnosta vaan se saanko ratkaistua heidän tekniset ongelmat.

Joku muotialan ihminen (en muista kuka) totesi aikoinaan täällä meillä käydessään, että Suomessa on maailman kauneimmat ihmiset, mutta Suomessa on myös maailman rumimmat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä menestyneet ihmiset ovat yleensä kauniita ainakin naiset. Ainakin nuorena. Ja mitä pidempään pysyvät kauniina, niin sen paremmin menestyvät vielä vanhoinakin. 

Näin tutkijana ehkä katson maailmaa ja menestyjiä vähän eri kulmasta. Ei tiedemaailmassa ainakaan näytä olevan tällaista, että kauniit menestyvät paremmin kuin vähemmän kauniit. Eikä esim. korporaatiomaailmassakaan usein kauneus ratkaise. Tietysti jos menestyjinä pitää jotain sometähtiä tai viihdetaiteilijoita, niin sitten varmaan noin.

 

Mainitsepa joitain rumia, menestyneitä, rikastuneita naistieteilijöitä. 

Rikastuneita? Tieteilemisellä harvemmin rikastuu, eikä sellaista ole tapana useimmilla tavoitellakaan. Enkä nyt viitsi k

Ai sieltä tieteen parista löytyy myös pinnallisia naisia?