Olenko lapsellinen, jos vielä nelikymppisenä itsetuntoni on sidottu ulkonäkööni?

Vierailija kirjoitti:

Maailma pärjää hyvin ilman sun ulkonäköä!

Ei ollut kysymys maailman pärjäämisestä vaan mun omasta pärjäämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

 

No esim. kaikki leffastarat. Suurin osa tässä maailmassa menestyneistä ihmisistä. 

 

Ei edes kaikki leffastarat, ja eurooppalaiset ei varsinkaan. Täällä on paljonkin menestyneitä naisnäyttelijöitä, jotka ei todellakaan esim. yritä piilotella ikääntymisen merkkejään tai maksimoida kauneuttaan, ja ovat silti menestyneitä. Ja jopa Hollywoodissa on heräämässä trendi, jossa vastustetaan sitä nuoruuden ja ulkonäön ihannointia. On tähtiä, jotka esim. kieltäytyvät kaikista kauneustoimenpiteistä ja jopa esim. lehtikuviensa editoinneista ja filtteröinneistä ryppyjen ja iho-ongelmien poistamiseksi, hampaiden valkaisemiseksi tms. Esim. Kate Winslet on ollut äänekäs tämän puolesta, että häntä ei saa nuorentaa kuviin tai fil

Kate Winslet 😍

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

Isältähän ne 50% sammakkogeeneistä suomalaiselle naiselle tuli. Ihan niin kuin suomalaiselle miehellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä menestyneet ihmiset ovat yleensä kauniita ainakin naiset. Ainakin nuorena. Ja mitä pidempään pysyvät kauniina, niin sen paremmin menestyvät vielä vanhoinakin. 

Näin tutkijana ehkä katson maailmaa ja menestyjiä vähän eri kulmasta. Ei tiedemaailmassa ainakaan näytä olevan tällaista, että kauniit menestyvät paremmin kuin vähemmän kauniit. Eikä esim. korporaatiomaailmassakaan usein kauneus ratkaise. Tietysti jos menestyjinä pitää jotain sometähtiä tai viihdetaiteilijoita, niin sitten varmaan noin.

 

Mainitsepa joitain rumia, menestyneitä, rikastuneita naistieteilijöitä. 

Tieteen tekemisellä ei rikastu edes kauniina. -eri

Näinpä. Tieteessä parasta on se, että yleensä osaaminen ratkaisee, eikä ulkonäkö. Huvittaa tuo ajatus, että rikastuminen olisi tieteentekijöille tärkeintä.

Unohda koko juttu, keskity ihmeelliseen maailmaan ja asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma pärjää hyvin ilman sun ulkonäköä!

 

Ei ollut kysymys maailman pärjäämisestä vaan mun omasta pärjäämisestä. 

Olet tomuhiukkanen maailmankaikkeudessa!

Minä, minä, minä... Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Suomalaisista naisista ei selvästikään suurin osa, kun ovat sellaisia mörköjä, että ihan pahaa tekee. Olen nainen itsekin, jopa ihan reilusti yli nelikymppinen, ja todellakin yritän jarruttaa rupsahtamista sen minkä voin. Mutta täällä meillähän se tuntuu olevan oikein kunnia-asia olla ruma. 

Ei, vaan luonnollinen. Minulle koko tuollainen ajatus "jarruttaa rupsahtamista" on kummallinen, koska en näe ikää ja ikääntymistä enkä niiden näkymistä millään tapaa negatiivisina asioina. Ajatus olisi yhtä hullut kuin jos olisin vaikka 13-vuotiaana päättänyt, että täytyy yrittää jarruttaa murrosiän muutosten näkymistä, koska uskoisin että ne tekee epäviehättäviksi. Minä en kerta kaikkiaan pidä ikää

Hyvä, että olet tyytyväinen itseesi, mutta monelle suomalaiselle naiselle tekisi hyvää olla vähän vähemmän "luonnollinen". Välillä kun katsoo ihmisiä tuolla kaupungilla, niin mietin, että omistavatkohan he peiliä ollenkaan. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi tälläytyä ihan järjettömästi töihin lähtiessään, mutta kummallista on se, että osaa naisista ei tosiaan näytä pätkääkään kiinnostavan kuinka pahalta he näyttävät. Missä mahtavat olla töissä? Tuskin ainakaan missään asiakaspalveluammatissa

Katsopa huviksesi niitä suomalaisia miehiä välillä. Aila harva on siististi pukeutunut ja hiukset laitettu. Suurin osa menee pieruverkkareissaan tukka pystyssä ja rumat linttaan astutut kengät jalassa.

Olet. Ei tuossa iässä ulkonäöllä ole enää mitään merkitystä. Jos ripustaudut siihen, sun mielenterveys vaan kärsii, koska tuossa iässä alkaa rapistuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on jo lähtökohtaisesti melko rupu täytettyään 30 vuotta.

Ei se, että isä vastuuttomasti valehteli jo pienestä tytöstä alkaen sinun olevan prinsessa, muuta sitä tosiasiaa että sammakkohan sinä olet. Nyt olet vain vanha rupusammakko. Ei auta vaikka koko maailma suutelisi sinua. 💋 Smack you.

Isältähän ne 50% sammakkogeeneistä suomalaiselle naiselle tuli. Ihan niin kuin suomalaiselle miehellekin.

Se on ihan sama mitä nuo yhdet mussuttaa, olen neljänkympin paremmalla puolella, ja joka tapauksessa on totta että kun laitan itseni kuntoon, niin minua kohdellaan paremmin joka puolella, saan hyvää kohtelua ja kyllä, huomiota kin, alennuksia, kaiken maailman etuja ja etuisuuksia, oma perheen ja sukuni kohtelee minua ystävällisemmin, ihmiset eivät välttele seuraani vaan hakeutuvat siihen... monenlaisia ihan käytännön hyötyjä, ei pelkkää hyvää mieltä hymyistä. Koko maailma ja ovet ovat auki aivan uudella tavalla. Pääsen mukaan juttuihin minua pyydetään mukaan juttuihin. Näin on paljon helpompaa se itsetunnon kartuttaminen muillakin elämänalueilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen pohdiskellut paljon. Tulin lopulta tulokseen, että jos ulkonäköni kerrassaan tuhoutuisi ja minusta tulisi pysyvästi ruma, niin itsetuntoni olisi väkisinkin rakennuttava jonkin muun varaan. Olin väärässä.

Sairastuin ja lääkitys tuhosi ulkonäköni. Tästä on jo viisi vuotta ja olen yhä ulkonäköni vanki, sillä erotuksella että niitä hyviä päiviä ei enää ole. 

Sama kokemus. Lihoin kymmeniä kiloja, mikä tuhosi ulkonäköni aivan täysin.

Ajattelin joskus nuorempana naiivisti että jos menetän hyvän ulkonäköni, niin ei se häiritse minua koska sitten vaan keskityn muihin asioihin elämässä. No paskanmarjat, ei se todellisuudessa noin mene: huono ulkonäköni piinaa ja häiritsee minua merkittävästi, ja nakertaa elämäniloani. 

Itse lihoin sairauden takia 140-kiloiseksi, enkä ole siitä pystynyt laihduttamaan kuin parikymmentä kiloa alaspäin, vaikka sairauteen on nyt hoito. Ulkonäkö on mennyttä, mutta ei haittaa enää mitään. Se toki auttaa, että avioliitto on jo koettu, lapset tehty, ja nyt elelen mielelläni loppuikäni itsekseni, eli ei tarvi miehiä viehättää. 

Vierailija kirjoitti:

Olet. Ei tuossa iässä ulkonäöllä ole enää mitään merkitystä. Jos ripustaudut siihen, sun mielenterveys vaan kärsii, koska tuossa iässä alkaa rapistuminen. 

Vanheneminen on eri asia kuin rumeneminen. Vanhan näköinen nainenkin voi olla kaunis. Ja vanhan näköinen mies voi olla komea. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaus nro 230:lle: 

Hyvä ulkonäkö on oleellinen osa karismaa. 

Paljon on myös rumia ja karismaattisia ihmisiä.

Miksi olisit lapsellinen @AP? ihminen on visuaalinen eläin ja ulkonäön merkitys elämässä ei koskaan lopu, ei edes vanhuksena. Olemme kaikki periaatteessa vankeja omille primitiivisille vaistoillemme, joihin liittyy olennaisena osana evoluutio itsessään. Paremi vain hyväksyä ja jatkaa elämää.

Vain ei-konventionaalisen kauniit ihmiset pitävät sinua pinnallisena tai lapsellisena.

Olen kans 40v nainen ja sama ongelma kuin ap:lla. Tunnen itseni usein iloiseksi ja onnelliseksi, kun olen laittautunut ja näytän omasta mielestä kauniilta.

Mutta kun näen peilistä ruman ihmisen, menee fiilikset. En halua silloin käydä kaupassakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Kuka minkään ikäisenä sitoo itsetuntonsa ulkonäköönsä? 

 

No aivan taatusti esim Julia Roberts. Onko hän idiootti? 

Miksi juuri hän tulee mieleen? Olen sinä ihmetellyt sitä. Näen hänessä hevosmaisen ja jotenkin laihan honkkelimaisen ihmisen ja kumimaiset venytetyn näköiset huulet. Näin me nähdään eri tavoin se, mikä on "kaunista". Siksikin se on niin turhaa moisella päätään vaivata. Olet silti jonkun mielestä kaunis tai vähemmän kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka miettii joskus nelikymppisenä kauneutta?

Täällä yksi N44. Mulle tulee itselleni hyvä fiilis ja hymy huulille, kun katson peiliin ja näen siellä (omaan silmään) nätin naisen. Muiden mielipiteistä en enää välitä, mutta itselle oma kiva ulkonäkö tuo iloa. En ole mitenkään klassisen kaunis enkä todellakaan kaikkien mieleen, mutta tässä iässä mulla näköjään riittää se, että itseä miellyttää.

Sama mulla. En ikimaailmassa lähtisi julkisille paikoille likaiset silmälasit vinossa, rasvainen tukka hapsottaen, lapselta lainatut perseestä lököttävät ja virttyneet verkkarit housuina, nuhjaantunut akryylineule ylävartalon peittona ja kuoma-saappaat jalassa. Hyi.

Huh, minuunko viittaat?

Minulle on myös ollut vaikeaa hyväksyä että minusta on tullut tädin näköinen. Tokikaan ei ole vastaavaa legendan kompetenssia, mutta Patti Smithin asenteesta olen saanut inspiraatiota. Aloittaja googlaa hänen kuviaan. 

Vierailija kirjoitti:

No hyvähän siitä olisi yli päästä, koska ulkonäkö tulee rapistumaan vääjäämättä. Itse olen päässyt yli, en enää ole oikeastaan ollenkaan kiinnostunut ulkonäöstäni. Mihin itsetuntoni sitten on sidottu? Olemassaolooni. Jokainen olemassaolevainen on arvokas ja sillä on oikeus elämäänsä. Ei mun tarvi sen enempää ansaita sitä, kuin vaikka pikkulinnun tai ruusun tarvii. Ne vain menevät ja elävät, eivät mieti "kelpaavatko". Niin teen minäkin.

Mutta ei tuo nykyään ilmeisesti mitenkään kovin harvinaista ole, eihän muuten ryppyvoiteet, botoxit, täyteaineet yms. menisi niin hyvin kaupaksi. Monet ihmiset ilmeisesti keski-iässäkin vielä kovasti välittää siitä miltä näyttävät. 

Hienosti kirjoitettu ja hieno ennen kaikkea tuo vertauskuva, kiitos <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä menestyneet ihmiset ovat yleensä kauniita ainakin naiset. Ainakin nuorena. Ja mitä pidempään pysyvät kauniina, niin sen paremmin menestyvät vielä vanhoinakin. 

Näin tutkijana ehkä katson maailmaa ja menestyjiä vähän eri kulmasta. Ei tiedemaailmassa ainakaan näytä olevan tällaista, että kauniit menestyvät paremmin kuin vähemmän kauniit. Eikä esim. korporaatiomaailmassakaan usein kauneus ratkaise. Tietysti jos menestyjinä pitää jotain sometähtiä tai viihdetaiteilijoita, niin sitten varmaan noin.

 

Mainitsepa joitain rumia, menestyneitä, rikastuneita naistieteilijöitä. 

Kyse lienee laittautumisesta. Tiedeyhteisössä on motivaation laittautua fiksun ja huolitellun näköiseksi. Se on vähän niinkuin synonyymi kauneudelle. 

Ei siinä kysytä kasvojen symmetrisyyttä, ripsien pituutta tai huulten muotoa. Huulipunan sävy vaikutelman antajana ja hiusten leikkaus ja asettelu tosin voi olla yllättävän merkittävä seikka ainakin silloin, kun esiinnyt jossakin.