Eron jälkeen silmät avautuneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Roikuin sitkeässä suhteessa 17 vuotta. Näinhän kuuluu tehdä....   En myöskään halunnut uskoa, että mies ei rakasta minua, vaan olin vaan kulissi ja tiskirätti. Äijä ei meinannut antaa periksi kun lopulta kykenin toisella kertaa hänet jättävän lopullisesti. Erosta on n.2 vuotta. Vielä vajaa 2kk sitten laitti jotain inhottavia viestejä, että olenko päästäni sekaisin. En, en ole enää. 

N.48

Sitä helposti jää roikkumaan huonoon parisuhteeseen kun sokaistuu omalle tilanteelle. Ei ymmärrä, että pääsyy omaan pahaan oloon on nimenomaan se puoliso. 

 Itsehän on täydellinen ja aamen. Kuinka niin täydellisenä voikin löytää ihan vastakkaisen pahan.

Se toinen voi imeä kaiken niin että on ihan tyhjä, vaikka se toinen ei olisikaan paha. 

Hyvin sanottu, 64. Ihminen ei välttämättä ole paha mutta hänen käytöksensä on silti toiselle vahingollista. On yhdentekevää, löytyykö käytöksen taustalta ns. pahuus vai pelkkä ymmärtämättömyys. Jos itse on murtumispisteessä eikä toinen osaa tai halua muuttaa käytöstään, on silloin lähdettävä. Omasta itsestä on aina pidettävä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu, 64. Ihminen ei välttämättä ole paha mutta hänen käytöksensä on silti toiselle vahingollista. On yhdentekevää, löytyykö käytöksen taustalta ns. pahuus vai pelkkä ymmärtämättömyys. Jos itse on murtumispisteessä eikä toinen osaa tai halua muuttaa käytöstään, on silloin lähdettävä. Omasta itsestä on aina pidettävä huolta.

Tätä itse mietin pitkään ennen lähtöäni, että puolisoni ei varmasti tarkoituksella ollut paha, mutta hänen käytös sai minut voimaan niin huonosti ettei ollut muuta keinoa enää kun jättää suhde. 

Alkurakkauteen kuuluu huuman tunne, johon liittyy myös rajattomuuden kokemuksia. Siksi silloin ei huomaa niitä merkkejä, että toinen ei olekaan itselle hyväksi. Sitten kun palaa itsekseen, niin huomaa, mikä kaikki on vialla. Fiksuimmat, joilla on oma tunne-elämä tasapainossa ja perustarpeet tunnetasolla tyydytetty, huomaavat jo ennen kuin sitä rakkauden huumaa pääsee syntymään. Mutta monilla meillä on tunnevajeita, joita huonokin rakkaus hetken tyydyttää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millainen ihminen käyttäytyy näin, mutta puolisoni yritti miellyttää niin paljon, että jopa isot päätökset kuten lapsen niin hän sanoi tehdään niin kuin sinä haluat :o Omaa tahtoa ei missään ja aina kun sukulainen/ystävä teki jotain niin sitten hänkin päätti, että näin voisi tehdä. Ikään kuin oma persoona puuttuisi täysin.

Rakastuitko aluksi tähän piirteeseen? Oliko ihanaa tulla peesatuksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millainen ihminen käyttäytyy näin, mutta puolisoni yritti miellyttää niin paljon, että jopa isot päätökset kuten lapsen niin hän sanoi tehdään niin kuin sinä haluat :o Omaa tahtoa ei missään ja aina kun sukulainen/ystävä teki jotain niin sitten hänkin päätti, että näin voisi tehdä. Ikään kuin oma persoona puuttuisi täysin.

Rakastuitko aluksi tähän piirteeseen? Oliko ihanaa tulla peesatuksi? 

En. Vaan aluksi puoliso vaikutti siltä, että seisoo omilla jaloillaan ja tietää mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millainen ihminen käyttäytyy näin, mutta puolisoni yritti miellyttää niin paljon, että jopa isot päätökset kuten lapsen niin hän sanoi tehdään niin kuin sinä haluat :o Omaa tahtoa ei missään ja aina kun sukulainen/ystävä teki jotain niin sitten hänkin päätti, että näin voisi tehdä. Ikään kuin oma persoona puuttuisi täysin.

Rakastuitko aluksi tähän piirteeseen? Oliko ihanaa tulla peesatuksi? 

En. Vaan aluksi puoliso vaikutti siltä, että seisoo omilla jaloillaan ja tietää mitä haluaa. 

Nää on jänniä ilmiöitä, että miten voi tulla jotain piirteitä, jotka on tosi vahvoja, vasta myöhemmin esiin. Osaako ihmiset noin hyvin esittää? Vai muuttuvatko ihmisinä? Vai eikö vaan tajua mitä jonkun asian takana on (esim. luulee että halut on omia kun ei näe mistä ne vaikutteet tulee)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millainen ihminen käyttäytyy näin, mutta puolisoni yritti miellyttää niin paljon, että jopa isot päätökset kuten lapsen niin hän sanoi tehdään niin kuin sinä haluat :o Omaa tahtoa ei missään ja aina kun sukulainen/ystävä teki jotain niin sitten hänkin päätti, että näin voisi tehdä. Ikään kuin oma persoona puuttuisi täysin.

Rakastuitko aluksi tähän piirteeseen? Oliko ihanaa tulla peesatuksi? 

En. Vaan aluksi puoliso vaikutti siltä, että seisoo omilla jaloillaan ja tietää mitä haluaa. 

Nää on jänniä ilmiöitä, että miten voi tulla jotain piirteitä, jotka on tosi vahvoja, vasta myöhemmin esiin. Osaako ihmiset noin hyvin esittää? Vai muuttuvatko ihmisinä? Vai eikö vaan tajua mitä jonkun asian takana on (esim.

Tuntuu, että avauduin ehkä siitä millaista puolisoa haen ja hän sitten osasi esittää juuri sellaista. Yksi piirre mikä aluksi jäi itseltä huomaamatta oli mustasukkaisuus. Siitä olin sanonut etten voi sietää turhaa mustasukkaisuutta ja sellainen on totaali turnoff. Kuulin kuitenkin jälkikäteen kuinka muut oli illanvietoissa huomanneet tämän piirteen, jolle itse olin täysin sokea alkuun. 

LouLou kirjoitti:

Oletko sä AP alkoholisti-isän tytär? Olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison tai muuten vaan idiootin puolison.

Varmasti näinkin  voi olla, mutta itse tulen raittiista perheestä ja ex oli raitis, mutta  kusipää, narsistinen ja  psykopaattisia piirteitä omaava

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla tuollaisessa prosessissa. Pesen pyykit, ostan ja teen ruuat, siivoan ja suunnittelen kaikenlaisen yhteisen tekemisen lomista viikonloppuihin. Mies (ihan keski-ikäinen sellainen) istuu koneella päivät pitkät. Tavallaan herttainen, mutta piikittelee usein epäsuoraan tai suoraan ulkonäöstäni ja älystäni. Ei koskaan taluttanut piikaansa edes alttarille vaikka tiesi miten tärkeää se olisi minulle ollut. 

On kyllä mustasukkainen kuin mikä vaikka panostuksensa suhteeseen on olematon. Ehkä masentavinta on että olen suhteen aikana muuttunut epävarmaksi, ahdistuneeksi ja surulliseksi. Säälittävää, mutta jos televisiossa näkyy joki romanttinen kohtaus, tulen vain tavattoman surulliseksi siitä etten ole kokenut tuollaista ikinä. 

Elämme nyt saman katon alla mutta olen emotionaalisesti jossain muualla ja sulkeutunut.

Miksi? Et? Lähde? Elämäsi ei tuota pahemmaksi ainakaan tule kun kerää kamat ja häivyt. 

Vierailija kirjoitti:

Alkurakkauteen kuuluu huuman tunne, johon liittyy myös rajattomuuden kokemuksia. Siksi silloin ei huomaa niitä merkkejä, että toinen ei olekaan itselle hyväksi. Sitten kun palaa itsekseen, niin huomaa, mikä kaikki on vialla. Fiksuimmat, joilla on oma tunne-elämä tasapainossa ja perustarpeet tunnetasolla tyydytetty, huomaavat jo ennen kuin sitä rakkauden huumaa pääsee syntymään. Mutta monilla meillä on tunnevajeita, joita huonokin rakkaus hetken tyydyttää.

Oma tunne-elämä oli suhteemme alkuaikoina täysin sekaisin kun lähipiirissä oli ollut vakavia sairastumisia ja taisin edelleen käydä läpi eroa, joka oli tapahtunut noin puoli vuotta ennen tämän  suhteen alkua. 

Onko se kolmas silmäkin auennu sieltä alapäästä ?

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan sanoa kertooko tällainen, että puoliso on näytellyt tunteensa. Hän väittää rakastavansa ja koittaa kaikin keinoin, että suhteenne jatkuisi vaikka olet sanonut hänen käytöksistä johtuvista syistä et enää kykene jatkamaan. Kun hän ei enää saakaan tahtoa läpi niin muuttuu hän ilkeäksi ja solvaavaksi. Mielestäni, jos oikeasti rakastat toista ja toinen ei enää halua olla kanssasi niin annat toisen mennä ja olet ehkä surullinen, mutta tuo että muuttuu solvaavaksi? 

"Kun hän ei enää saakaan tahtoa läpi niin muuttuu hän ilkeäksi ja solvaavaksi. " - Toivottavasti pääset irti. Ei nää tule muuttumaan. 

Ihanaa, että lapsille opetetaan tunnetaitoja koulussa, että omaa pahaa oloa ei pureta toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan sanoa kertooko tällainen, että puoliso on näytellyt tunteensa. Hän väittää rakastavansa ja koittaa kaikin keinoin, että suhteenne jatkuisi vaikka olet sanonut hänen käytöksistä johtuvista syistä et enää kykene jatkamaan. Kun hän ei enää saakaan tahtoa läpi niin muuttuu hän ilkeäksi ja solvaavaksi. Mielestäni, jos oikeasti rakastat toista ja toinen ei enää halua olla kanssasi niin annat toisen mennä ja olet ehkä surullinen, mutta tuo että muuttuu solvaavaksi? 

"Kun hän ei enää saakaan tahtoa läpi niin muuttuu hän ilkeäksi ja solvaavaksi. " - Toivottavasti pääset irti. Ei nää tule muuttumaan. 

Ihanaa, että lapsille opetetaan tunnetaitoja koulussa, että omaa pahaa oloa ei pureta toisiin.

Olen siis eronnut, mutta mietin teinkö oikean päätöksen..

Unohdit mainita että huomasit exän olevan ihan selvä narsisti.

Tulin jätetyksi yli nelivuotisesta suhteesta viime syksynä. Olin todella rikki monta kuukautta, mutta nyt on jo helpottunut, että suhde saatiin päätökseen. Listasin heti erottua kaikki negatiiviset asiat ja mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän ihmettelin, miten olisin niiden asioiden kanssa voinut elää yhtään pidempään. Ja ymmärsin, kuinka yritin valehdella itselleni ja perustella, kuinka suhteet eivät ole täydellisiä ja on kypsyyttä hyväksyä tietyt epäkohdat. Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja myönnän valikoivani vääriä ihmisiä rinnalleni.

Vierailija kirjoitti:

Tulin jätetyksi yli nelivuotisesta suhteesta viime syksynä. Olin todella rikki monta kuukautta, mutta nyt on jo helpottunut, että suhde saatiin päätökseen. Listasin heti erottua kaikki negatiiviset asiat ja mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän ihmettelin, miten olisin niiden asioiden kanssa voinut elää yhtään pidempään. Ja ymmärsin, kuinka yritin valehdella itselleni ja perustella, kuinka suhteet eivät ole täydellisiä ja on kypsyyttä hyväksyä tietyt epäkohdat. Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja myönnän valikoivani vääriä ihmisiä rinnalleni.

Voitko kertoa hieman tarkemmin mitä nuo listaamasi asiat olivat? 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin jätetyksi yli nelivuotisesta suhteesta viime syksynä. Olin todella rikki monta kuukautta, mutta nyt on jo helpottunut, että suhde saatiin päätökseen. Listasin heti erottua kaikki negatiiviset asiat ja mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän ihmettelin, miten olisin niiden asioiden kanssa voinut elää yhtään pidempään. Ja ymmärsin, kuinka yritin valehdella itselleni ja perustella, kuinka suhteet eivät ole täydellisiä ja on kypsyyttä hyväksyä tietyt epäkohdat. Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja myönnän valikoivani vääriä ihmisiä rinnalleni.

Voitko kertoa hieman tarkemmin mitä nuo listaamasi asiat olivat? 

?

Mun yks miespuolinen työkaveri sanoi mulle kerran suoraan, että sulla on huono itsetunto ja siksi sä oot aina valinnut huonoja miehiä. Voi herranjestas miten suutuinkaan tuosta kommentista tuolloin! Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja katson elämää taaksepäin keski-ikäisen naisen elämänviisaudella, ymmärrän hänen olleen oikeassa.

Olen aina pelännyt hylkäämistä, enkä ole uskaltanut tavoitella niin sanotusti kunnon miehiä, koska olen ajatellut, etten kuitenkaan kelpaisi heille. Siksi olen valinnut miehikseni juoppoja, huonoitsetuntoisia, mustasukkaisia tai muulla tavoin reppanoita miehiä. Nyt olen ollut jo monta vuotta sinkku, enkä enää edes haaveile parisuhteesta. Edelleen ajattelen, että en varmasti saa enää hyvää miestä, tai he kaikki ovat varattuja. Parempi olla yksin, olen riittävän onnellinen.