"Mies ei saa olla perässä vedettävä lapatossu"

Miehen pitää olla sellainen joka pystyy totuudenmukaisesti kommunikoimaan mitä tuntee ja mitä haluaa.

Miehen pitää aktiivisesti työnnellä.

Vissiin ei pitäisi suostua naisen haluamiin asioihin, joista ei itse pidä? Mutta eikö toisaalta kuitenkin pitäisi jonkin verran tulla vastaankin molemmin puolin, että voi lähteä yhdessä vaikka käymään siellä Ikeassa, tai jopa anoppilassa?

Luulen että jos mies on kovin feminiininen, silloin hän saa tuon tittelin osakseen maskuliiniselta naiselta. Kaiva itsestäsi esiin maskuliinisuus ja vedä puoleesi feminiininen nainen. Vaimosi saattaa ottaa maskuliinisen roolin avioliitossasi, jos itse miehenä et osaa olla se mies. Löydä siis itsesi ensin, sitten vaimosikin pehmeentyy ihanaksi feminiiniseksi naiseksi. Tai jos olet sinkku, vedät naisellisia nsisia puoleesi miekkäänä miehenä. 

Miehellä pitää olla kiinnostuksen kohteita ja intoa tehdä ja kokeilla asioita. Kantaa vastuuta omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Miehellä pitää olla myös omaa tahtoa ettei kaikki ole vain "aivan sama".

Minun mielestäni parisuhteessa pitää olla toimivien arkiasioiden lisäksi myös kivaa yhteistä tekemistä. Ei se mukava yhdessätekeminen saa rajoittua vain seurusteluaikaan ja loppua, kun suhde vakinaistuu. Jos kaikki aloitteet illanviettoihin, matkoihin, yhteiseen kävelyretkeen, elokuvareissuun, kotitöihin, keskusteluihin, hankintoihin jne. joutuu tekemään itse ja mies raahautuu pitkin hampain perässä, elämä on ankeaa. Ihan niinkuin pallopelissäkin saada pallon syöttöjä ja palautuksia takaisinpäin eikä niin, ettei omiin syöttöihin reagoida juuri mitenkään.

Perässävedettävä kuvaa tilannetta hyvin, sitä haluaisi elämässä vertauskuvallisesti juoksennella iloisesti yhteistuumin käsi kädessä paikasta toiseen ja vain hankalimmissa paikoissa vetää toista eteenpäin jonkin aikaa, vastavuoroisesti. Jos koko elämä on vetämistä, en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vissiin ei pitäisi suostua naisen haluamiin asioihin, joista ei itse pidä? Mutta eikö toisaalta kuitenkin pitäisi jonkin verran tulla vastaankin molemmin puolin, että voi lähteä yhdessä vaikka käymään siellä Ikeassa, tai jopa anoppilassa?

Tietenkin, mutta vastaan tuleminen ei tarkoita sitä, että alkaa oman elämänsä joo-mieheksi.

Saa olla kuin on,  mutta pitää itse katsoa onko sopiva puoliso itselle. Ettei tarvitse haukkua ja riidellä. 

Kuten vastauksista näkee, ei ole mitään yhtä määritelmää. Nainen voi koska tahansa syyttää miestä perässä vedettäväksi lapatossuksi, koska lähellä on yksinoikeus määritellä mitkä ne kriteerit ovat. 

Jos halutaan, että "mies on mies", niin turha sitten nillittää jostain tasa-arvosta. Mies nyt on, keskimäärin, parempi johtaja.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että jos mies on kovin feminiininen, silloin hän saa tuon tittelin osakseen maskuliiniselta naiselta. Kaiva itsestäsi esiin maskuliinisuus ja vedä puoleesi feminiininen nainen. Vaimosi saattaa ottaa maskuliinisen roolin avioliitossasi, jos itse miehenä et osaa olla se mies. Löydä siis itsesi ensin, sitten vaimosikin pehmeentyy ihanaksi feminiiniseksi naiseksi. Tai jos olet sinkku, vedät naisellisia nsisia puoleesi miekkäänä miehenä. 

Äärimmilleen vietynä feminiininen mies on mahdoton kumppani lähes kenelle normaalille tahansa. Usein tuohon liittyy myös mielen epävakautta, epäluotettavuutta, epärehellisyyttä ja valheellisuutta.

Omista deittailukokemuksista voin sanoa, että tarkoittaisin tällä niitä miehiä, joilla ei oikein ole mielipidettä mihinkään. Ei ole oikein haaveita, ei intoa tehdä tai kokeilla mitään uutta. Ei kykyä tehdä päätöksiä "en mä tiiä, ihan sama". Ei osata ottaa vastuuta mistään. Jotenkin kai näiden miesten elämä soljuu vaan eteenpäin ilman, että siinä olisi mitään suuntaa tai suunnitelmallisuutta. Yleensä tähän liittyy myös se, ettei haluta panostaa mihinkään ja tyydytään ihan hirveän vähään, kaikessa.

Perinteisesti mies on ollut perheen pää joka päättää asiat vaimonsa puolesta. Länsimaisen kulttuurin ulkopuolella näin on nykyisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan, että "mies on mies", niin turha sitten nillittää jostain tasa-arvosta. Mies nyt on, keskimäärin, parempi johtaja.

Tasa-arvo tarkoittaa ihmisen arvoa: jokainen ihminen on saman arvoinen sukupuoleen, ihon väriin, seksuaaliseen suuntaitumiseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Kaikilla on yhtälaiset oikeudet kouluttautumiseen, omaisuuteen, äänestämiseen ja politiikkaan. Emme silti voi kieltää biologiaa; sitä että miehillä ja naisilla on erilaiset biologiset tarpeet. Miehet ja naiset ovat kerta kaikkiaan aivan erilaisia. Miehet ovat Marsista, naiset Venukselta. Miehet ovat Yin, naiset Yang. Tietysti jotkut äärifeministit ovat eri mieltä, mutta oletko sinä äärifeministi, vai miksi kuuntelet heitä? Eikö sinulla ole omat aivot, vai adoptoitko mielipiteesi adrogyynisestä tasa-arvosta äärifeministeiltä? Itse olen siis nainen ja tietysi kannatan ihmisten tasa-arvoa, mutta silti tiedostan miesten ja naisten erilaisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä pitää olla kiinnostuksen kohteita ja intoa tehdä ja kokeilla asioita. Kantaa vastuuta omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Miehellä pitää olla myös omaa tahtoa ettei kaikki ole vain "aivan sama".

Tarkoitat kumppanillasi pitää olla. Jos miesoletettu on tyytyväinen elämäänsä ja saa sen sujumaan, ei jollain randomnaisella ole oikeutta tuomita häntä omien kriteeriensä mukaan. Eikä naistakaan. 

Miehen pitää olla luontaista johtajuutta uhkuva alfa, jota nainen voi seurata.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla luontaista johtajuutta uhkuva alfa, jota nainen voi seurata.

No ei hyvältä näytä lännessä...

Vierailija kirjoitti:

Luulen että jos mies on kovin feminiininen, silloin hän saa tuon tittelin osakseen maskuliiniselta naiselta. Kaiva itsestäsi esiin maskuliinisuus ja vedä puoleesi feminiininen nainen. Vaimosi saattaa ottaa maskuliinisen roolin avioliitossasi, jos itse miehenä et osaa olla se mies. Löydä siis itsesi ensin, sitten vaimosikin pehmeentyy ihanaksi feminiiniseksi naiseksi. Tai jos olet sinkku, vedät naisellisia nsisia puoleesi miekkäänä miehenä. 

Tätäkin asiaa voi aina tarkastella myös toisesta näkökulmasta, mitä jos se nainen kaivaisi sen naisellisuutensa esiin ja antaisi miehelle tilaa olla mies, eikä yritä kilpailla siitä kumpi on suhteessa maskuliinisempi? Miksi se toimiva dynamiikka on aina yksin miehen vastuulla, miksei nainen voisi vaikka omalta osaltaan tarpeen vaatiessa tukea sitä miestä kaivamaan sen maskuliinisuutensa, jos se ei heti löydy? Jos miehen feminiinisyys ei naista viehätä, niin ei viehätä naisen maskuliinisuus miestäkään. Se vaatii molempien panosta, ei mitään taisteluasetelmaa, joka miehen on voitettava. 

Vierailija kirjoitti:

Perinteisesti mies on ollut perheen pää joka päättää asiat vaimonsa puolesta. Länsimaisen kulttuurin ulkopuolella näin on nykyisinkin.

Ihmisen geenit ovat muodostuneet aikana jolloin kaikkialla oli noin. Feministinen yhteiskunta on ihmisen perusluonnon vastainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että jos mies on kovin feminiininen, silloin hän saa tuon tittelin osakseen maskuliiniselta naiselta. Kaiva itsestäsi esiin maskuliinisuus ja vedä puoleesi feminiininen nainen. Vaimosi saattaa ottaa maskuliinisen roolin avioliitossasi, jos itse miehenä et osaa olla se mies. Löydä siis itsesi ensin, sitten vaimosikin pehmeentyy ihanaksi feminiiniseksi naiseksi. Tai jos olet sinkku, vedät naisellisia nsisia puoleesi miekkäänä miehenä. 

Tätäkin asiaa voi aina tarkastella myös toisesta näkökulmasta, mitä jos se nainen kaivaisi sen naisellisuutensa esiin ja antaisi miehelle tilaa olla mies, eikä yritä kilpailla siitä kumpi on suhteessa maskuliinisempi? Miksi se toimiva dynamiikka on aina yksin miehen vastuulla, miksei nainen voisi vaikka omalta osaltaan tarpeen vaatiessa tukea sitä miestä kaivamaan sen maskuliinisuutensa, jos se ei heti löydy? Jos miehen feminiinisyys ei naist

Kyllä, olet aivan oikeassa. Naisen feminiinisyys inspiroi miestä ottamaan maskuliinisemman roolin ehkä jopa paremmin kuin toisinpäin. Olen siis tuo jota lainasit.