Listataan lasten kasvatuksen kummallisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Outoa on se, kuinka valtavasti kasvatus ja vanhemmille asetetut odotukset muuttuvat - ja vielä suht lyhyessä ajassa. 

Omassa lapsuudessani 1980-luvun loppupuolella esim. harrastukset oli lasten omia juttuja, joihin vanhemmat eivät juuri puuttuneet eikä ketään varsinaisesti kuskattu minnekään. Ruumiillinen kuritus oli ok, monet kavereistani saivat piiskaa ja muistanpa yhden luokkakaverin kotona risunkin oven päällä. 

Lapseni ovat syntyneet -70-luvulla, mutta meillä ei ikinä lapsia ole hakattu millään esineellä, ei risulla ei vyöllä tms.

Minua hakattiin ja paljon ihan pienestä asti, vaikka en tehnyt kenellekään pahaa. Minusta vaan ei tykätty. Kysyin tästä aikuisena kerran äidiltäni ja hän sanoi, että lyötiin, kun sä huusit. Siis miksi huusin, isommat sisarukset kiusasivat, löivät jne. Mutta minua rankaistiin. Yllätys, että vielä nyt vanhoina välimme eivät ole kovin lämpimät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleinen tyyli nykyään:

- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.

Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.

Kieltämällä ei saada kovin hyviä tuloksia. "Kävellen!" toimii paljon paremmin kuin "Älä juokse!"

Pitää paikkansa, kun lapsi ei vielä ymmärrä milloin tätä manipuloidaan eli saadaan käyttäytymään toivotulla tavalla tämän itsensä sitä tiedostamatta. Kiireessä ja sillon tällöin omasta mielestäni on ok mennä sieltä missä aita on matalin, mutta lapsen tulee oppia myös tottelemaan käskyjä ja sitä kautta turhautumista ja sen tunteen käsittelyä. "Kävellen" kertoo sen miten jokin asia tehdään, "ei" tarkoittaa ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.

Mä saatoin kysyä tuota lapsiltani kaupassa kun olivat pieniä ja kysyn vieläkin kun ovat teinejä.

Se oli keskustelua, juttelua. Lapset puhuivat lempiruoistaan, inhokeistaan,  nyt mietitään reseptejä tai todetaan, että nakit ja ranskikset uuniin. Lasten ollessa pieniä samalla tuli nimettyä hedelmät, vihannekset, leivät, pastat ja paputölkit. 

Ihan on tavallista ja suotavaa, että lapsille puhutaan. Olen kysynyt 1-vuotiaalta lapseltani, mitä ruokaa tehdään ja pestäänkö pyykkiä kun mennään kotiin. Juu sain asiantuntevaa neuvontaa reseptiikkaan liittyen ja Marttojen tasolle yltäviä niksejä pyykkämiseen. Tai sitten taaperoni sanoi ehkä nönnöö ja babbabbaa. Mutta molemmilla oli kivaa ja pienikin voi oppia olemaan mukana arkisissa hetkissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.

Mä saatoin kysyä tuota lapsiltani kaupassa kun olivat pieniä ja kysyn vieläkin kun ovat teinejä.

Se oli keskustelua, juttelua. Lapset puhuivat lempiruoistaan, inhokeistaan,  nyt mietitään reseptejä tai todetaan, että nakit ja ranskikset uuniin. Lasten ollessa pieniä samalla tuli nimettyä hedelmät, vihannekset, leivät, pastat ja paputölkit. 

Ihan on tavallista ja suotavaa, että lapsille puhutaan. Olen kysynyt 1-vuotiaalta lapseltani, mitä ruokaa tehdään ja pestäänkö pyykkiä kun mennään kotiin. Juu sain asiantuntevaa neuvontaa reseptiikkaan liittyen ja Marttojen tasolle yltäviä niksejä pyykkämiseen. Tai sitten taaperoni sanoi ehkä nönnöö ja babbabbaa. Mutta molemmilla oli kivaa ja pienikin voi oppia olemaan mukana arkisissa hetkissä.

 

Juu, noin pienen kanssahan se on vaan vähän sama kuin puhuisi itselleen, kun ei se lapsi vielä osaa mitään järkevää vastata tai edes kaikkea ymmärrä, mutta siinähän se ymmärrys ja sanavarasto karttuu kun kuulee puhetta. Toki se pitää olla selvää, että vanhemmat on ne jotka päättää. Jos lapselta kysyy mitä se haluaa syödä, voi sitten vastauksesta riippuen joko toteuttaa toiveen tai todeta, että ei käy kun syötiin samaa viime viikolla tai että pelkät maissinaksut tai pulla ei ole oikein sopivia pääruuaksi, mutta voidaan jälkkäriksi harkita. Ja sitten pitää vaan kestää, jos lapsi kiukustuu kun ei saa tahtoaan läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisuuksiin kuuluu myös se, että pieni (1-3v.) lapsi viedään päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona esim. vauvan kanssa tai vauvaa odottaen. Uskotellaan laiskuuksissa itselle, että pieni lapsi tarvitsee päiväkotia kasvaakseen normaaliksi yksilöksi. Luullaan, että 1-3- vuotiaalla lapsella on päiväkodissa tärkeitä kaverisuhteita.

Juuri tämä. Ja tyhmät vanhemmat eivät tajua, että kyllä se pienikin lapsi jollain tavalla ymmärtää ja muistaa, että hänet on sysätty päiväkotiin nuoremman sisaruksen tieltä. Mutta pääasia että vanhempi saa nauttia lattensa rauhassa sen ihanan vauvan kanssa.

Totta. Suomalaisessa kulttuurissa on paljon haasteita ihmisten kiintymyssuhteissa...

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kuskaa isoja ja teini-ikäisiä lapsiaan joka paikkaan. Ja menee itse mukaan myös joka paikkaan. Elää lastensa kautta.

Nimenomaan. "Sä et saatana kaasua nosta, faija seuraa sua katsomosta" Arttu Wiskarin biisi

Meidän lapset on päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, vaikka itse äitinä olen silloin kotona. Viikonloppuisin käyn töissä. Kolmas lapsi syntyy kohta ja saan 5-6h muutamana päivänä viikossa aikaa käydä ruokakaupassa, omilla asioilla, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa omakotitaloa ja levätä. Lasten isä töissä klo 6-22. Hetken hengähdystauon jälkeen lapsetkin saavat taas reippaamman ja iloisemman äidin. Meneekö ne lapset siellä päiväkodissa pilalle? Opettelevat siellä erilaisia ikätasoisiaan taitoja, toimimaan ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Pidän päiväkotia meidän perheen tukipilarina ja kasvattamisen yhtenä osatekijänä. En pysty itse lapsille tarjoamaan (varsinkaan uuden vauvan myötä) kaikkea sitä mitä päiväkoti opettaa.  

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten helppoa joskus oli esim. maataloissa, kun lapset kasvattuivat ihan itsekseen siinä tilan touhujen ohessa, ei tarvinnut sanoittaa tai keksiä kasvatusmenetelmiä.

Mikäs tämän estää nykyisessäkin taloudessa? Samalla tavalla sen lapsen voi, tai mielestäni pitää, pitää talouden hoidossa mukana.

Oma poika on vasta puolitoistavuotias, mutta kyllä hänet tulee otettua mukaan touhuihin ja selvitettyä asioita siinä samalla. Korjattu postilaatikkoa, autoa, elektroniikkaa, taloa, välillä tehty veroilmoitusta ja vuosibudjettia, pesty pyykkiä ja astioita, siivottua jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.

Mitä kummallista tässä on? Olen ennenkin törmännyt samaan hämmästelyyn ja miettinyt sitä jo silloin. Kyllä mä oon kysellyt kaiken ikäisiltä lapsistani, mitä tänään syötäisiin. Ei se silti sitä tarkoita, että lapsi päättää, että mitä tahansa voidaan syödä. Ideoita tuolla haen. Mitä pahaa siinä on, että lapsi ehdottaa vaikka jauhelihakeittoa? Mun mielestä yksi puuduttavin asia arjessa on keksiä joka päivä, mitä syödään. Kiva saada välillä lapsilta ideoita.😊

No jep. Ja mun lapset ainakin ehdottaa vain ihan järkeviä juttuja, kun tietävät ettei karkkeja lounaaksi ole vaihtoehto. En edes tiedä miten olen sen heille opettanut kun en muista että olisivat sellaista koskaan ehdottaneetkaan 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.

En ymmärrä, mitä tässä on kummallista. Mä kysyn tämän tästä, mitä lapset haluaisivat ruuaksi. En siis välttämättä sitä ruokaa tee, mutta toiveita ja ehdotuksia saa esittää. Mulla myös lyö monesti tyhjää, eli niistä ehdotuksista on aidosti hyötyä. Ja muutenkin, tottahan lapset nyt saavat toivoa ruokia.

Saavat toki esittää toiveita ennen kauppaanmenoa. Mutta kaupassa minulla on vanhempana vastuu, mitä ostan. Tiedän kotona olevat ruokavarastot, perheen aikataulut, käytettävissä olevat varat yms., enkä tosiaan kysele kaupassa taaperolta ruokavinkkejä, joita en sitten noudata, kuten edellinen kirjoitti.

Mitä hemmetin väliä sillä on, kysyykö ruokatoiveita kaupassa vai ennen sitä? Enemmän kai se on siitä kiinni onko kauppalista tehty valmiiksi vai ei. Ei se vanhemman vastuuta ostoksista poista, vaikka lapselta toiveita kysyisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaran määrä! Se on lastenhuoneissa kasvanut aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Nykyään on ihan normi, että tavallisten perheiden pikkulapsilla on huoneessaan laatikkokaupalla leluja, komerot pullistelevat niitä, lattiaa ei erotu tavaran keskeltä - 5 vuotiaalla voi hyvin olla tuhansia leluja. 

Tässä on tapahtunut ihan valtava muutos 2000-luvun aikana. 

Ja joka reissulta pitää ostaa kamalasti tuliaisia - eli lisää krääsää kotiin. Mummeilta, kummeilta, tädeiltä ja vanhempien kavereilta vängätään lahjoja ja selostetaan lahjalistoja puhelimessa. Ja ihan ilman mitään syytäkin pitää melkein joka kauppareissulta ostaa jotain uusinta muotilelua.

Tavaran määrä on kyllä meilläkin posketon, mutta tästä tavarasta 95% on kirpputoreilta tai ilmaiseksi saatua, kun ikäkausi menee ohi.

Juu, sitä tavaraa ymmärrettävästi tulee: Jos omassa lapsuudessa oli vanhemmat, iso vanhemmat, kymmenen setää ja tätiä ja saman verran serkkuja, niin nyt nuo heidän huomattavasti useammalla lapselle vuosien aikana hankitut ja vielä tallessa olevat lelut jakautuu muutamalle nykysukupolven lapselle ja sitten vielä uutena ostetut joulu ja synttärilahjat päälle.

Pelkästään molempien vanhemmilta ja tädeiltä löytyi jo heti esikoisen syntymän jälkeen pari muovikassillista ikäiselle sopivia leluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

On joo kummallista, vaikkakin hyvin yleistä meidän ikäluokassa. Suomessa ei juuri paljoa lapsista piitattu jonnekin 2000-luvun alkuun asti. Itteksemme me kasvettiin: riehuttiin metsissä päivät pitkät ja kotiin piti tulla pikkukakkosen aikaan. 

Nyt taas on päinvastoin: esim. lapsien kanssa neuvotellaan asioista, jotka eivät heille kuulu: ruoanlaitto, matkakohteen valinta... Ja tietysti mitään kuria (huom ei siis fyysistä kuritusta) ei ole ja kännykkää saa räplätä niin paljon kuin haluaa.

vm. -90

Jännä kyllä, miten erilaista kasvatusta samaan ikäluokkaan kuuluvat on saaneet. Ei minua todellakaan fyysisesti kuritettu, muistan että siitä joskus puhuttiin ja äiti kertoi sen olleen laitonta jo pitkään. Ei myöskään kasvettu mitenkään keskenämme valvomatta, toki ehkä johtuu siitäkin että asuttiin maalla eikä minnekään ilman kyytiä päässyt. Äiti siis kyllä kuskasi sinne sun tänne ja isä taas teki viikonloppuisin paljon kaikkea meidän kanssa (asui viikot muualla), teininä hakivat pois vaikka keskellä yötä jos halusin mennä johonkin bileisiin.  

Toki tajuan että äitini oli keskivertoa valveutuneempi kasvattaja, mutta ei nyt sentään selkäsaunat olleet kavereittenkaan perheissä tavallisia. Kaksi tuttua on sellaisista kertonut. Ja toisen isä oli juoppo joten se ehkä selittää. Toisen perhe on kyllä hyvin normaali ja todellakin vaikea uskoa perheen äidin hakanneen lapsiaan henkarilla. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo harrastusjutut ovat kaikkein kummallisimpia. Kuskataan ja suhataan omalla autolla ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä oman työpäivän jälkeen lapsia harrastuksiin ja sieltä pois. Jos lasta oikeasti kiinnostaa tuo harrastus, olisi yleisten kulkuneuvojen käyttö suotavaa, ainakin yli 10 vuotiaille.

 

Sama juttu ihmetyttää. Mulle sanottiin, että jos haluan aloittaa harrastuksen saan itse mennä sinne pyörällä ja niin minä sitten poljin 10 km kolme kertaa viikossa harrastukseen. Vanhemmat kuitenkin maksoivat kaiken muun harrastukseen liittyvän välineet ja lisenssit.

Aikuisena pyöräilin päivittäin 20km .

Ei ihme, että nuorten peruskunto romahtaa, kun ei liikuta yhtään, vaikka olisikin urheilu harrastus kyseessä.

Kasvatti ainakin itsellä luonnetta kesät talvet säällä kuin säällä mennä nykyjään kuulemma perutaan treenit jo vesisateesta. Huoh mitä pullamössöjä

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkään huolissani siitä että vanhemmat antaa lapsilleen niin ravintoköyhää, energiarikasta hiilarimättöruokaa joka on täynnä lisäaineita, että ei ole ihme että joka toisella on joku adhd tai muu diagnoosi. Kotona ei tehdä emää itse puhdasta ruokaa perus raaka-aineista vaan ostetaan suuri osa valmiina jotkut jopa vain halpoina eineksinä, joiden ravintotiheys on todella huono. Miettikää jotain eines makaronilaatikkoa, se on 95% pastaa eli hiilihydraattia ja hirveesti lisäaineita. Kaikki limut, saati energiajuomat ym lapsillekin suunnatut keinotekoiset juomat on pelkkää lisäainetta. Karkit ym naposteltavat on pelkkää hiilaria ja lisäaineita. Pitkälle prosessoidut ruoat, halvat burgerketjujen annokset on pääasiassa hiilaria, suolaa ja lisäaineita.

Ei oo ihme että pojat ei kasva enää pitkiksi (yli 180cm) vaan jäävät tuonne 170-175 cm, ovat jo kasvuiässä pyöreitä, rinnat kasvaa, tulee leveälantioisia ja paksureisisiä, kuten

Olin ysärin lapsi: silloin elettiin ihan yhtä epäterveellisesti. Syötiin viiliksiä, maissihiutaleita ja einespitsoja. 

Täällä joku ihmetteli, miten ärsyttäviä pienille lapsille juttelevat äidit ovat. Minä olin juuri sellainen äiti, joka höpötteli jo vauvalle.

Kaupassa: "Noniin, mennäänpäs ostamaan perunoita, porkkanoita ja sipulia. Sitten haetaan lohta. Tänään tehdään lohikeittoa kotona..."

Vaunulenkillä: Siinä meni punainen auto ohi. Tuossa pihalla mies leikkaa nurmikkoa. Kylläpä ruohonleikkurista lähtee kova ääni..."

Tämän höpöttelyn lisäksi meillä on luettu paljon lapselle kirjoja. Lapsi on nyt 3 v ja päiväkodissa on moneen otteeseen ihmetelty, miten hyvin lapsi puhuu ja puhe on paljon ikätasoa edellä. Lapsen sanavarasto on laaja ja lapsi käyttää paljon sanoja, joita ikätoverit eivät yleensä käytä. Siitä se johtuu, kun lapselle ja lapsen kanssa on puhuttu paljon ihan alusta asti. Kieli kehittyy ainoastaan käyttämällä. Samaan malliin jatketaan yhä, vaikka se siellä kaupassa tai muualla ärsyttäisi. 

Nykyään on hirveän paljon ääripäitä ja varmasti nämä vielä somessa korostuu. Osa vanhemmista panostaa lapsiin ihan hulluna ja laittaa oman elämänsä sivuun. He lukee kaikki kasvatusoppaat joita noudattavat pilkulleen, tai ainakin yrittävät (ja ovat myös kovia neuvomaan/syyllistämään muita). Toisaalta he saattaa siinä sivussa helikopteroida ja ylisuojella lapsiaan ihan totaalisesti. Tungetaan mukaan nuorten työhaastatteluihinkin ja mennään lankoja pitkin raivokkailla Wilma-viesteillä jos opettaja sanoo poikkipuolisen sanan. Sitten on ne kädettömät, jotka antaa lapsilleen periksi kaiken. Ja ne ne, joilla on tosi tiukka kuri ja tarkkaa kaikki, ei sokeria, ei ruutuja, tiukkaan aikataulutetut päivät jne. Ja toki se kaikkein kurjin porukka joita ei kiinnosta yhtään ja lapset kasvaa kuin pellossa tai vaihtoehtoisesti epävakaata vanhempaansa peläten, tämän sortin vanhempia on toki ollut aina. 

On tietysti myös niitä suht normaaleita "ihan ok" vanhempia, jotka tekee jotain väärin, mutta kokonaisuus on ihan hyvä ja lapsista tulee semmoisia suht normaaleita, mutta he ovat sitä näkymätöntä porukkaa kun huomio kiinnittyy näihin muihin. 

1) Lapset ovat päivähoidossa, vaikka nuori ja terve vanhempi on 24/7 eli kaikki päivät kotona. Osalla lapset ovat jopa kokopäivähoidossa, vaikka vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Lapsiparkoja yritetään tuupata päivähoitoon jopa kesällä, jotta lapsi ei saisi ollenkaan lomaa päivähoidosta!

2) Lapset ovat usein ja pitkiä aikoja hoidossa sukulaisilla, sisaruksilla, mummoloissa ja naapureilla. Lapsen vanhemmat eli äiti ja isä välttelevät kaikin tavoin lastenhoito- ja kasvatusvastuutaan. Lapsi kuskataan mummolaan, että vanhempi pääsee kaljalle. Nämä vanhemmat siirtävät vastuun lapsistaan sukulaisille ja milloin kenellekin. Surullista!

Kävin neljän alle kouluikäisen kanssa kävellen kaupassa. Ei ollut vaikeuksia, säännöt kerroin jo kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:

"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."

"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."

"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."

"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."

Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.

Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen

"Tulehan nyt Erkki-Eevi sisälle jookos, niin mennään syömään."

"Taaviiiiii...ollaanhan kiltisti, kun siitä tulee kiva mieli kaikille? Katsotaanko Pikku Kakkosta, niin tulee parempi mieli muruseni?"

"Siivoaisitko nämä äidin kanssa?" -En! "Rakas, etkö millään voisi siivota?"

Ai että kun menisi tuollaiseen kasvatustyyliin hermo. Meillä lasta ei maanitella tekemään asioita. Kerran voin jostakin sanoa nätisti, sitten asia hoituu jo napakasti sanomalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ihmetteli, miten ärsyttäviä pienille lapsille juttelevat äidit ovat. Minä olin juuri sellainen äiti, joka höpötteli jo vauvalle.

Kaupassa: "Noniin, mennäänpäs ostamaan perunoita, porkkanoita ja sipulia. Sitten haetaan lohta. Tänään tehdään lohikeittoa kotona..."

Vaunulenkillä: Siinä meni punainen auto ohi. Tuossa pihalla mies leikkaa nurmikkoa. Kylläpä ruohonleikkurista lähtee kova ääni..."

Tämän höpöttelyn lisäksi meillä on luettu paljon lapselle kirjoja. Lapsi on nyt 3 v ja päiväkodissa on moneen otteeseen ihmetelty, miten hyvin lapsi puhuu ja puhe on paljon ikätasoa edellä. Lapsen sanavarasto on laaja ja lapsi käyttää paljon sanoja, joita ikätoverit eivät yleensä käytä. Siitä se johtuu, kun lapselle ja lapsen kanssa on puhuttu paljon ihan alusta asti. Kieli kehittyy ainoastaan käyttämällä. Samaan malliin jatketaan yhä, vaikka se siellä kaupassa tai muualla ärsyttäisi. 

Tämä. Ja jos sille lapselle höpisee, vaikka nyt siellä kaupassa sitä ostoslistaa, se lapsi myös todennäköisemmin malttaa olla paikallaan siinä kärryssä, tai tärkeänä valkkaamassa jugurttipurkkia hyllystä, eikä säntäile ympäriinsä tai ala huutaa. Se se vasta ärsyttävää onkin. Vahvat paheksunnat saa myös, jos antaa lapselle älylaitteen että se malttaisi olla. Tee niin tai näin niin väärin menee jonkun mielestä, mutta itse pitäisin tuota höpinää pienimpänä pahana.