Listataan lasten kasvatuksen kummallisuuksia

Kummallisuuksia on kun 70 luvun lasta on rankaistu/kuritettu piiskalla. Ja lapsi aikuistuttuaan, vasta vuosikymmeniä myöhemmin vaatii vanhempiaan pyytämään anteeksi saamaansa kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Hmm. Oliko kuritus tällaisissa hyvissä perheissä ennemminkin symbolista, eli vyöllä vähän hipaistiin, vai oliko siinä oikeasti tarkoitus, että lasta sattuu ihan järjettömästi ja vyöllä todellakin piiskattiin voimalla? Vaikea käsittää tuollaista kasvatusta.

Itse kun sain vyöstä, niin se lyönti oli verrattavissa kun raipalla läpsäyttäisi hevosta. Eli tuntui, mutta ei se niin sattunut, että itkettäisi kivusta. "Rikkeen" vakavuudesta riippuen vyöstä  määrällisesti sai 3-5  yhdellä kertaa. Mulle ei ole jäänyt traumoja, koska koen että selkään sai vain oikeasti vakavasta asiasta, yksi kerta oli kun esim. varastin kaupasta. Muistan saaneeni koko lapsuuden aikana vyöstä ehkä 5-6 kertaa, meillä ei siis vyötä jaettu miten sattuu. 

Mutta  tiedän myös sellaisia, jotka sai vyöstä ihan pieksemisen maku suussa mitättömistäkin syistä. En ihmettele, että jäi traumoja.

Okei. Ei kuulostaa niin pahalta kuin olen kuvitellut kurittamisen olleen, mutta silti se, että lasta kohdellaan kuin eläintä, on vähän karua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Hmm. Oliko kuritus tällaisissa hyvissä perheissä ennemminkin symbolista, eli vyöllä vähän hipaistiin, vai oliko siinä oikeasti tarkoitus, että lasta sattuu ihan järjettömästi ja vyöllä todellakin piiskattiin voimalla? Vaikea käsittää tuollaista kasvatusta.

Itse kun sain vyöstä, niin se lyönti oli verrattavissa kun raipalla läpsäyttäisi hevosta. Eli tuntui, mutta ei se niin sattunut, että itkettäisi kivusta. "Rikkeen" vakavuudesta riippuen vyöstä  määrällisesti sai 3-5  yhdellä kertaa. Mulle ei ole jäänyt traumoja, koska

 

Okei. Ei kuulostaa niin pahalta kuin olen kuvitellut kurittamisen olleen, mutta silti se, että lasta kohdellaan kuin eläintä, on vähän karua.

Nykyaikaa leimaa raju periaatteellisen tason moralisointi sen suhteen, että miten lasta saa kohdella.

Samaan aikaan käytännön kasvatustyö on mennyt enemmän ja enemmän aneluksi, missä aikuinen rukoilee lasta käyttäytymään kunnolla, kun ei aikuisella muitakaan keinoja ole käytettävissään.

Kamalinta ja pelottavinta on se että lapsia ei opeteta arvostamaan omia vanhempia ja ylipäätään aikuisia ihmisiä. Tämä on nyt menossa jo toisessa sukupolvessa, jolloin se vaan korostuu. Kuinka monissa eteenkin nuorten vanhempien perheissä lapsi on perheen pää jonka ehdoilla mennään. Lapse ovat kokoajan niin arjen kuin juhlankin keskipisteenä. 

Edes opettajilla on enää harvoihin lapsiin sellaista autoritääristä asemaa kun oli vielä ehkä 20v sitten. 

Tällainen arvostuksen puute (mitään kohtaan) johtaa hyvin narsistiseen ajatteluun ja itseriittoisuuteen. Se johtaa konflikteihin kouluissa ja työelämässä, jolloin se läsähtää pahasti vasten näköä koka siellä ei sitten nää kaikki pyörikään minun ympärilläni, vadtoinkäymisiä ym ongelmia on siedettävä. Sitten masennutaan ja joudutaan jäämään pois työelämästä kun ei kestetä mitään kuormitusta. 

Olen 70 luvun alussa syntynyt ja saanut sen ajan mukaisen ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen. Meitä ei vähätelty mutta ei koskaan myöskään kannustettu, kehuttu tai yritetty positiivisesti zempata kuten nykyisin lapsia "nostatetaan" kokoajan.

Se malli mikä vanhemmilta ja suvulta tuli oli enemmänkin "vaatimattomuus kaunistaa, ylpeys käy lankeemuksen edellä, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa, se kellä onni on se onnen kätkekööt, rikkaat ne rahoillaan pröystäilee, omakehu haisee" jne tyylistä. Usein kehoitettiin myös häpeämään jos oli toiminut jotenkin ei toivotulla tavalla.

Ja sillä on menty. 

Mietin joskus että minkälainen minusta olisi tullut ja miten elämä olisi mennyt jos olisin saanut nykpäivän sallivan, kannustavan, keskustelevan, rohkaisevan, rakastavan ja lempeän kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus että minkälainen minusta olisi tullut ja miten elämä olisi mennyt jos olisin saanut nykpäivän sallivan, kannustavan, keskustelevan, rohkaisevan, rakastavan ja lempeän kasvatuksen.

Kun nykylapsia katsoo, niin luultavasti kuriton, itsekeskeinen, erittäin lyhyellä kärsivällisyydellä varustettu ja kyvytön sietämään epämukavuutta.

Totta! Kieli kehittyy käyttämällä. Tein itse samoin. Puhuin ja luin paljon lapselleni, ja hän kehittyi kielellisesti hyvin nopeasti. Toki kaupassa tai ihmisten ilmoilla en tehnyt asiasta numeroa - riitti, että lapsi kuuli minut. Pienelle ei myöskään tarvitse lässyttää. Edelleen juttelemme ja puhumme paljon keskenämme. Joskus tulee oikein puheripuli, kun päivittelemme kuulumisia tai ajatuksia.

Hän on nyt teini-ikäinen poika, joka on aina saanut positiivista palautetta hyvistä äidinkielen ja itseilmaisutaidoista. Itse en ole aikaisemmin ollut puhelias tai hyvä ilmaisemaan itseäni, mutta lapsen saaminen kehitti tätä puolta itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ryyppäsi teininä itsensä useamman kerran sairaalakuntoon ja lastensuojelu astui kuvaan mukaan. Otin mielihyvin avun vastaan. Kolmannen ryyppäyskerran jälkeen laitoin tytön arestiin ja sanoin että arestissa pysyt kunnes loppuu se v*ttus**tana- kiroilu ja rajojen rikkominen. Tyttö tietysti uhkaili soittavansa lastensuojeluun ja poliisille. Kehotin kertomaan terveisiä ja että tänne vaan, josko heilläkin olisi sanottavaa alaikäisen riekkumiseen keskellä yötä ympäri kaupunkia. Kahden viikon arestin jälkeen kysyin että vieläkö tekee mieli p*rseillä eikä kuulemma tehnyt. 

Lastensuojelusta yritettiin lässyttää samaa tuosta sanoittamisesta mutta tyttö oli sen verran vaikea että kiitin neuvoista ja pidin kuria. Vähitellen tyttö oppi olemaan ja vaikka lastensuojelukin auttoi, väitän silti että jos silloin en olisi puuttunut ankaralla kädellä tytön toilailuihin, hänestä olisi voinut tulla vallan muuta kuin ylioppilaslakin saava ahkera

Tämä rakkautta ja rajoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Hmm. Oliko kuritus tällaisissa hyvissä perheissä ennemminkin symbolista, eli vyöllä vähän hipaistiin, vai oliko siinä oikeasti tarkoitus, että lasta sattuu ihan järjettömästi ja vyöllä todellakin piiskattiin voimalla? Vaikea käsittää tuollaista kasvatusta.

Kyllä se oli symbolista. Eräs kaverini kertoi miten isänsä itki kun joutui piiskaamaan vähän häntä pienenä kun oli perseilly kunnolla. Ei jääny traumoja kellekään meidän kaveripiirissä. Me milleniaalit olemmekin viimeinkin järkevä sukupolvi jota edes jotenkin kasvatettiin..

Paitsi että meissä on ihan ennätys määrä mt-ongelmaisia ja niiden takia työkyvyttömiä. Jotain on meitä kasvattaneet tehneet pahasti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?

Hmm. Oliko kuritus tällaisissa hyvissä perheissä ennemminkin symbolista, eli vyöllä vähän hipaistiin, vai oliko siinä oikeasti tarkoitus, että lasta sattuu ihan järjettömästi ja vyöllä todellakin piiskattiin voimalla? Vaikea käsittää tuollaista kasvatusta.

Kyllä se oli symbolista. Eräs kaverini kertoi miten isänsä itki kun joutui piiskaamaan vähän häntä pienenä kun oli perseilly kunnolla. Ei jääny traumoja kellekään meidän kaveripiirissä. Me milleniaalit olemmekin viimeinkin järkevä sukupolvi jota edes jotenkin kasvatettiin..

Paitsi että meissä on ihan ennätys määrä mt-ongelmaisia ja niiden takia työkyvyttömiä. Jotain on meitä kasvattaneet tehneet pahasti väärin.

Nuoremmilla niitä diagnooseja on vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisuuksia on kun 70 luvun lasta on rankaistu/kuritettu piiskalla. Ja lapsi aikuistuttuaan, vasta vuosikymmeniä myöhemmin vaatii vanhempiaan pyytämään anteeksi saamaansa kuritusta.

Mikä tässä oli pointti? Jos on toimittu sen aikaisten käytäntöjen mukaan, miksi siitä pitäisi pyydellä anteeksi jälkeenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Nuo harrastusjutut ovat kaikkein kummallisimpia. Kuskataan ja suhataan omalla autolla ympäri kaupunkia kymmeniä kilometrejä oman työpäivän jälkeen lapsia harrastuksiin ja sieltä pois. Jos lasta oikeasti kiinnostaa tuo harrastus, olisi yleisten kulkuneuvojen käyttö suotavaa, ainakin yli 10 vuotiaille.

 

Riippuu tilanteesta. Omalla lapsella menee treeneihin julkisilla tunti ja autolla 20min. Kulkee autolla. Nyt onneksi seuralla on rakenteilla oma halli, joka tulee lähemmäs ja parempien kulkuyhteyksien päähän. Sitten saa kulkea julkisilla.

Minusta ei ole kohtuullista, että 11-vuotias käyttäisi harrastusmatkoihin neljänä päivänä viikossa 2h (+odottelut takaisin tullessa, kun vuorot ei osu), vaikka harrastus tärkeä ja rakas onkin. 

hmm. me 70-luvun puolivälissä syntyneet taidettiin aloittaa alkoholinkäyttö jo 14-15 -vuotiaana. Omat teinit ovat viikonloput meidän kanssa, puhutaan kaikesta eikä heillä näytä olevan isompaa tarvetta salailla asioita. Itse tein kaiken salaa, olin kännissä, seksiä nuorena, vietin öitäni missä sattuu yms. tosi typeryyksiä, ei onneksi käynyt mitään. En luottanut omiin vanhempiini, että olisivat mun puolella kaikessa. Vanhemmat sulki silmänsä, eikä olleet ainoita kaveripiirissä. Eivät halunneet nähdä. No musta tuli suht normaali kuitenkin, mutta on vaatinut paljon ja pitkät terapiat takana. Ajat ovat tosiaan muuttuneet, eikä välttämättä huonompaan suuntaa, vaikka näin moni haluaa väittää. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tossa on kummallista?

Aina pitää valittaa jostakin lapsiin liittyvästä tai elämästä muutenkin.

Harrastukset eivät 70-luvulla hirveästi maksaneet. Joitain harrastuksia tarjosi esim seurakunta ilmaiseksi. Lasketelua Lapissa, mikroautoilua ja tämmöistä. Optimistijolla oli aika halpa. Me oltiin siihen aikaan jatkuvasti ulkona kartsalla jengin kanssa, se oli se pääharrastus.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70 luvun alussa syntynyt ja saanut sen ajan mukaisen ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen. Meitä ei vähätelty mutta ei koskaan myöskään kannustettu, kehuttu tai yritetty positiivisesti zempata kuten nykyisin lapsia "nostatetaan" kokoajan.

Se malli mikä vanhemmilta ja suvulta tuli oli enemmänkin "vaatimattomuus kaunistaa, ylpeys käy lankeemuksen edellä, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa, se kellä onni on se onnen kätkekööt, rikkaat ne rahoillaan pröystäilee, omakehu haisee" jne tyylistä. Usein kehoitettiin myös häpeämään jos oli toiminut jotenkin ei toivotulla tavalla.

- Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. (extrovertit ovat tyhjäpäitä)

- Ei haukku haavaa tee (älä uhriudu, vaan puolustaudu)

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

 

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Onko kaikki hyvin ?

60-70 -luvulla äidin äänestä tuli lapsen sisäinen ääni eli auktoriteetti eli lapsen pomo. Niin monta kertaa kiellettiin ja neuvottiin, että tasan tarkkaan tiesi, miten toimia. Äidin kanssa ei halunnut huonoihin väleihin, koska sitten jutut tiukentuivat entisestään. Moni vanhempi olisi ollut loistava rottweilerin kasvattaja. Kyllä rotikkakin pysähtyi, kun käskettiin. Se oli tahtotila, mikä kuului äänestä. Ei niinkään kova ääni. 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen tyyli nykyään:

- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.

Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.

Ei tuo kieltäminen ole kasvattamista. Kasvattaminen on sitä, että neuvotaan etukäteen lapselle, miten eri tilanteissa käyttäydytään. Ikinä ei tarvinnut kylässä tai konsertissa tms. kieltää, kun oli etukäteen asia selvitetty. 

Huutamalla ja lasta haukkumalla "kasvattaminen".