Lue keskustelun säännöt.
Listataan lasten kasvatuksen kummallisuuksia
Aloitan:
kun lapsi on pieni, vanhemmat valittaa, että lapsi ei nuku. Kun lapsi on teini, urputetaan siitä, että lapsi nukkuu aamuisin pitkään.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.
Olisi ollut kiinnostavaa kuulla, mitä taapero vastasi.
Meiän äitillä ei ole pimppikalvoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mielenkiintoista, että lapsia ei saa Suomessa rangaista koska sitä pidetään tehottomana ja traumaattisena keinona. Mutta vanhempia kyllä saa ja tulee rangaista jos he ovat rangaisseet lastaan. Kaksinaismoralismia?
Kyllä lapsia saa rangaista, mutta ei ruumiillisesti.
Miksi ketään pitää rangaista?Kyllähän lapsi oppii vanhemmiltaan, miten toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mielenkiintoista, että lapsia ei saa Suomessa rangaista koska sitä pidetään tehottomana ja traumaattisena keinona. Mutta vanhempia kyllä saa ja tulee rangaista jos he ovat rangaisseet lastaan. Kaksinaismoralismia?
Kyllä lapsia saa rangaista, mutta ei ruumiillisesti.
Miksi ketään pitää rangaista?Kyllähän lapsi oppii vanhemmiltaan, miten toimitaan.
Kyllähän ihminen oppii kaikenlaista, mutta ihan eri asia on, että haluaako noudattaa saamiaan opetuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on se, kuinka valtavasti kasvatus ja vanhemmille asetetut odotukset muuttuvat - ja vielä suht lyhyessä ajassa.
Omassa lapsuudessani 1980-luvun loppupuolella esim. harrastukset oli lasten omia juttuja, joihin vanhemmat eivät juuri puuttuneet eikä ketään varsinaisesti kuskattu minnekään. Ruumiillinen kuritus oli ok, monet kavereistani saivat piiskaa ja muistanpa yhden luokkakaverin kotona risunkin oven päällä.
Ei meillä ollut ruumiillista kuritusta edes 70-luvulla. Mutta harrastukset ja leikit ovat kyllä pääasiassa olleet lasten omia juttuja, vanhemmat lähinnä maksajina. Ihan kivaa toisaalta.
Meillä taas oli koko lapsuus täynnä väkivaltaa 90-luvulta 2010-lukuun asti, joista osa oireilee aikuisiälläkin vakavasti, toki kaikkea muutakin sen lisäks. Sukulaisen lapset 12-16-vuotiaat on joutuneet vielä nykyäänkin kestämään kotona väkivaltaa ja vanhemman puolustus asiaan oli että "ei ne tottele muuten", kunnes onneks lastensuojelu vei ne kotoaan laitokseen, eivätkä tule koskaan alaikäisenä ollessaan enää kotonaan asumaan, luojan kiitos! Ei se laitoskaan toisen lapsukaisen mielestä hyvä paikka ole kun on psyykkisesti oireilevia teinejä talossa lukuisia, mutta parempi kuin kotona väkivallan keskellä. Lasten hakkaajille ei edes tuomiota tule koska toinen lapsi ei halua siitä puhua ja toinen ei pysty tuntemattomille puhumaan. Se on vain sana sanaa vastaan, tän tarjoaa Suomen laki, on oltava hys hys.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhempien aito huoli siitä, että lapsi traumatisoituu tai muuten jotenkin menee täysin pilalle, jos ei perhe käy Lapissa laskettelemassa, Thaimaassa, ei ole varaa harrastaa jotakin kallista lajia kuten ratsastus tms.
Tämä on mun mielestä selkeästi viimeisen 10-15 vuoden aikana tullut piirre.
Ylipäätänsä (jotkut) vanhemmat vetää hirveää stressiä siitä että lapsi nyt varmaan saa kamalat traumat tai menee muuten pilalle ties minkä pikkuasioiden vuoksi. Niinkuin vaikka jos käyttää yhtenä talvena Kuomia eikä paljasjalkakenkiä, tai jos vanhempi joskus hermostuu eikä jaksa olla täydellisen lehmänhermoinen tunnekasvattaja tai joutuu olemaan lapsen luota pois kauemmin kuin kiintymyssuhdeteoriassa suositellaan, tai jos mummolassa on eri säännöt, päiväkodissa saa palan suklaata kahdesti vuodessa, on karkkipäivä tai ei ole jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaran määrä! Se on lastenhuoneissa kasvanut aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Nykyään on ihan normi, että tavallisten perheiden pikkulapsilla on huoneessaan laatikkokaupalla leluja, komerot pullistelevat niitä, lattiaa ei erotu tavaran keskeltä - 5 vuotiaalla voi hyvin olla tuhansia leluja.
Tässä on tapahtunut ihan valtava muutos 2000-luvun aikana.
Ja joka reissulta pitää ostaa kamalasti tuliaisia - eli lisää krääsää kotiin. Mummeilta, kummeilta, tädeiltä ja vanhempien kavereilta vängätään lahjoja ja selostetaan lahjalistoja puhelimessa. Ja ihan ilman mitään syytäkin pitää melkein joka kauppareissulta ostaa jotain uusinta muotilelua.
Tavaran määrä on kyllä meilläkin posketon, mutta tästä tavarasta 95% on kirpputoreilta tai ilmaiseksi saatua, kun ikäkausi menee ohi.
Ja samalla tavalla se tavara jatkaa tästä meiltä eteenpäinkin. En todellakaan ostaisi uutena tällaista määrää esimerkiksi tiettyjä pehmoleluja, mutta joku 30 senttiä max. voin maksaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.
Olisi ollut kiinnostavaa kuulla, mitä taapero vastasi.
No jaa, minulla on ollut ihan tapana jutella lapsilleni vaikka siitä viikon ruokalistasta. Taaperona olisi saattanut toivoa vaikka pinaattilettuja. Tietenkin vanhemmat on vastuussa siitä mitä syödään, mutta lapsetkin saa esittää toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen on muoti-ilmiö, jota kuvitellaan lääkkeeksi kaikkeen. Aina jos vastaan tulee ongelma, kyse on tunteista. Ikään kuin ihmisessä ei olisi enää mitään muuta kuin tunteet.
15 vuotta sitten jauhettiin kiintymysvanhemmuudesta, nyt tunteista, ja 15 vuoden päästä on joku uusi trendi.
Vierailija kirjoitti:
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen käyttäytyy ikävästi, jättää kouluhommat/osansa kotitöistä hoitamatta.
Siis kuka noita pitää huonoina kasvatuskeinoina? Kaikki mun tuntemat vanhemmat käyttää tuollaisia. No okei, tuo jälkiruokahomma on sellainen, että toiset on varmoja että lapselle tulee syömishäiriö jos jälkiruuan ehtona on se että syö ruokansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen käyttäytyy ikävästi, jättää kouluhommat/osan
Siis kuka noita pitää huonoina kasvatuskeinoina? Kaikki mun tuntemat vanhemmat käyttää tuollaisia. No okei, tuo jälkiruokahomma on sellainen, että toiset on varmoja että lapselle tulee syömishäiriö jos jälkiruuan ehtona on se että syö ruokansa.
Kaikki ns. viralliset tahot pitävät niitä huonoina. Jos kysyt vaikka perheneuvolasta, niin eivät ne hyväksy uhkailuun, kiristykseen ja lahjontaan perustuvaa kasvatusta, vaan puhuvat positiivisen kasvatuksen ja tunnekasvatuksen puolesta.
Persut propkoivat pentujaankin fas isteiksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen
Kaikki ns. viralliset tahot pitävät niitä huonoina. Jos kysyt vaikka perheneuvolasta, niin eivät ne hyväksy uhkailuun, kiristykseen ja lahjontaan perustuvaa kasvatusta, vaan puhuvat positiivisen kasvatuksen ja tunnekasvatuksen puolesta.
Nuo annetut esimerkit on kyllä kaikki ihan normaalia hyvää kasvatusta kaikkien tahojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri kuskaa isoja ja teini-ikäisiä lapsiaan joka paikkaan. Ja menee itse mukaan myös joka paikkaan. Elää lastensa kautta.
Työkaverin rouva kyytsäsi poikaansa ja tytärtään kahden kilsan päähän ala- asteelle. Ja koulupäivän päätteeksi kotiin. Kaverit käveli tai ajelivat fillareillaan. No yläasteelle ei enää kuskannut, lapsia varmaan olis hävettänyt rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen
Kaikki ns. viralliset tahot pitävät niitä huonoina. Jos kysyt vaikka perheneuvolasta, niin eivät ne hyväksy uhkailuun, kiristykseen ja lahjontaan perustuvaa kasvatusta, vaan puhuvat positiivisen kasvatuksen ja tunnekasvatuksen puolesta.
Eli pitäisi käyttää enemmän lahjontaa ja vähemmän uhkailua ja kiristystä niin kaikki hyvin ja positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mielenkiintoista, että lapsia ei saa Suomessa rangaista koska sitä pidetään tehottomana ja traumaattisena keinona. Mutta vanhempia kyllä saa ja tulee rangaista jos he ovat rangaisseet lastaan. Kaksinaismoralismia?
Kyllä lapsia saa rangaista, mutta ei ruumiillisesti.
Miksi ketään pitää rangaista?Kyllähän lapsi oppii vanhemmiltaan, miten toimitaan.
Kyllähän ihminen oppii kaikenlaista, mutta ihan eri asia on, että haluaako noudattaa saamiaan opetuksia.
Niin, on olemassa se raja. Jos lapsi alkaa esim. käyttäytyä väkivaltaisesti, on ehkä hyvä näyttää miltä se kipu tuntuu, onko kivaa...
Vierailija kirjoitti:
Outoa että haluaa satuttaa sitä joka on rakkain🤔 vähän niin kuin perheväkivalta.
Niin, minunkin rouva huutaa mulle ihan mitättömistä syistä vaikka sanoo rakastavansa. Pian tulee lähtö...
Varmasti kasvatus on muuttunut pehmeämmäksi ja (fyysisen) kurituksen sijaan suositaan erilaisia tapoja asettaa rajat. Mutta kyllä edelleenkin ihan viralliset tahot suosittavat tiukkaa rajojen pitämistä. Mannerheimin lastensuojeluliiton ohjeessakin sanotaan esim. että 1-vuotias on sanallisen kiellon lisäksi napattava syliin vaarallisesta paikasta ja raivoavan leikki-ikäisen joutuu joskus nostamaan rattaisiin ja kuljettamaan huutavana kotiin. Samoin siellä painotetaan rajojen tärkeyttä ja sitä, että lapselle tekee karhunpalveluksen jos niistä ei pidetä kiinni. En siis sanoisi etteikö lapsia nyt mitenkään muuten saa kasvattaa kun sanoittamalla.
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…
Jäähytkin kiellettiin jo joskus lähemmäs 10 vuotta sitten eikä niiden tilalle ole annettu mitään uutta keinoa joka toimisi yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kun ammattikasvattaja ei saa lasta tottelemaan tai käyttäytymään, syy on siinä, että lasta on jo 7 ensimmäisen elinvuoden aikana kasvatettu kotona huonosti tai jätetty kasvattamatta. Huonojen tai väärien toimintamallien poisoppiminen on todella hidasta. Ei ammattikasvattaja mikään taikuri ole.
Olen täysin samaa mieltä. Minusta lapsen pitää osata käyttäytyä, uskoa ja kunnioittaa vanhempien ja muidenkin ohjeita jä käskyjä noin viisivuotiaana. Kasvattaminen on aika yksinkertaista. Oppimisesta ja hyvistä teoista palkitaan joskus ja virheistä saa ja voi oppia ja asiat selitetään, tahallisista väärinkäytöksistä rangaistaan. Kaikenlaista on tullut nähtyä, yleisin kasvatusmoka on varmaan se että kiukuttelemalla ja parkumalla lapsi saa tahtonsa läpi. Meidän isällä oli hyvä tapa. Jos joku uhmaiässä vastusti vaatteiden pukemista ym. kylään lähdettäessä, faija vaan totesi esim. että auto lähtee kello 18, joka haluaa, saa tulla mukaan, joka ei ehdi, jää kotiin. En omasta nuoruudesta muista jäikö kukaan meistä viidestä ikinä kotiin mutta kerran nuorempi tytär oli hankala ja jäi äidin kanssa kotiin kun käytiin mummolassa. Ei jäänyt toista kertaa. Syy ja seuraus. T. isä ja isoisä.
Olisi ollut kiinnostavaa kuulla, mitä taapero vastasi.