Lue keskustelun säännöt.
Listataan lasten kasvatuksen kummallisuuksia
Aloitan:
kun lapsi on pieni, vanhemmat valittaa, että lapsi ei nuku. Kun lapsi on teini, urputetaan siitä, että lapsi nukkuu aamuisin pitkään.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa on se, kuinka valtavasti kasvatus ja vanhemmille asetetut odotukset muuttuvat - ja vielä suht lyhyessä ajassa.
Omassa lapsuudessani 1980-luvun loppupuolella esim. harrastukset oli lasten omia juttuja, joihin vanhemmat eivät juuri puuttuneet eikä ketään varsinaisesti kuskattu minnekään. Ruumiillinen kuritus oli ok, monet kavereistani saivat piiskaa ja muistanpa yhden luokkakaverin kotona risunkin oven päällä.
Ei meillä ollut ruumiillista kuritusta edes 70-luvulla. Mutta harrastukset ja leikit ovat kyllä pääasiassa olleet lasten omia juttuja, vanhemmat lähinnä maksajina. Ihan kivaa toisaalta.
Itse oon syntynyt 1963, enkä ole saanut edes tukkapöllyä, saati mitään ruumiillista kuritusta, eivätkä sisaruksenikaan.
Siihen aikaan 95+ prosenttia sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoitus ja lässytys kuulostaa kyllä minunkin korvaani oudolta. Julkisissa tiloissa vanhempi suorastaan kailottaa pienelle lapselleen jatkuvasti kaikenlaisia selityksiä. Tehdään esim. kauppareissusta ihan hirveä numero.
Tulee mieleen, että vanhemmat haluavat huomiota, että TÄÄLLÄ ME NYT OLEMME KAUPASSA HIENOSTI SANOITTAMASSA joka ikistä pientäkin asiaa. KYLLÄPÄ ME NYT HIENOSTI SELVITTIIN TÄSTÄ KALATISKISTÄ. MITENKÄHÄN MEIDÄN KÄY JUUSTOTISKILLÄ? Kuulihan kaikki?
Minä kannatan lämpimästi tunteiden sanoittamista ja muutakin lässytystä lapsille <3, mutta tunnistan tämän vanhempityypin, joka julkisessa tilassa ikään kuin esittää sitä erinomaista vanhemmuutta ja puhuu siihen tyyliin, että huomaattehan nyt kaikki, tässä me viivivernerin kanssa olemme kalatiskillä, aivan oikein rakas, se on lohi, hienosti rakas tiesit!
Ei ennen sanoitettu mitään 60-70 luvulla, enkä muista moista omienkaan lapsien kanssa 90-luvulla. Ihmeen tavallisia fiksuja, maalaisjärjen omaavia ihan tunne taitoisia ihmisiä minusta ja lapsistani on tullut. Pienenä en juossut lasten kanssa kaupoilla, hain itse sen mitä tarvittiin ja lapset olivat esim isänsä kanssa puistossa leikkimässä silloin. Toimi oikein hienosti ja jännä juttu, he osasivat ihan normaalisti kaupassa hoitaa asiansa sitten, kun sen aika oli. Mä itse olen jotenkin niin kurkkuani myöten täynnä tämän päivän lastenkasvatusta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Ei osata olla vanhempia jota sanovat miten asiat tehdään, ei uskalleta kohdata sitä karjuvaa kolmivuotiasta, hukutetaan lapset tavaroihin eikä jakseta kasvattaa, että no "katsotaan mitä Joulupukki tuo". En jaksaisi olla tämän päivän vanhempi muiden vanhempien joukossa.
lapsu vuorataan "michelinukkeliksi" kun alkaa liikkumaan, ettei satuta itseään ... kuikas ne oppii mitää varomaan kun voi juosta päin nilloin mitäkin ja ei tunnu missään ... näin se saksalaien formulakuskin loukkasi ittensä laskettelurinteessä kun ei ollut pehmustettua autoa suojana
Vanhemmat hoitavat jopa aikuisten lastensa työsuhteisiin liittyviä asioita. Kun tytär alkoi tehdä osa-aikatöitä 14-vuotiaana, sanoin hänelle että kaikki työsuhteeseen liittyvä, kuten esimerkiksi työnantajan kanssa asiointi, on hänen vastuullaan. Neuvon ja ohjaan tarvittaessa mutta en tee asioita hänen puolestaan, mutta tarvittaessa allekirjoitan huoltajan suostumuksia ja katson, että työnantaja toimii lain mukaan. Harrastuksiin lapsi on löytänyt itse, toki hänen ollessaan alle 10-vuotias eräs harrastus oli sen verran kaukana että menin sinne saattamaan ja katselin harjoituksia. Lähiseudulle muutaman kilometrin päähän lapsi on osannut mennä itse ja olen pitänyt taustalla huolen siitä, että lapsi lähtee ajallaan jne.
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen käyttäytyy ikävästi, jättää kouluhommat/osansa kotitöistä hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa pidetään nykyään huonoina kasvatuskeinoina. Kyllä ne on meillä käytössä 3 v uhmaikäisen kanssa:
"Nyt lähdetään leikkipuistosta kotiin. Sitten kotona ruoan jälkeen voidaan lukea sitä uutta kirjaa, jota halusit lukea."
"Jos ei nyt lopu tuo kiukuttelu, niin ei katsota Pikku Kakkosta illalla."
"Jos et syö nyt lämmintä ruokaa nätisti, niin ei tule jälkiruoaksi suklaapalaa."
"Kun ensin siivoat lelut paikoilleen, niin sitten voidaan pelata muistipeliä."
Ei ole lapsi näistä mennyt rikki. Hetken saattaa mutista tai itkeä, mutta sitten tilanne helpottaa. Toki lasta myös lohdutetaan ja syli on aina auki, mutta tietyistä säännöistä ollaan tiukkana.
Samalla linjalla aiotaan jatkaa. Ihan hyvin voi isolta koululaiselta rajoittaa esim. kännykän käyttöä, jos koululainen käyttäytyy ikävästi, jättää kouluhommat/osansa kotitöistä hoitamatta.
En ymmärrä, mitä pahaa näissä on. Kyllähän aikuisellekin töissä sanottaisiin, että jos et hoida töitäsi niin ei tule palkkaa.
Katsoin kerran apteekissa (varmaan suu auki) kun äiti, isä ja 2 tyttölasta n 4-8 vuotiaits keräsivät käsikaupan puolelta kaikkia vitamiinejä, lisäravinteita, terveystuotteita, särkylääkkeitä ym pikkukorin täyteen ja äiti kysyi pieniltä tytöiltä "haluaisittekste vielä jotain" vitamiinihyllyjen kohdalla. Pienin osoitti nallekarkin näköisiä jotain ? monivitamiipillereitä ja se purkkihan lähti tietysti vielä mukaan, vaikkei tuo lapsi taatusti tiennyt mihin niitä tarvittaisi....eikä varmaan äitikään.
No, hetken päästä ymmärsin kun kävelin kauppakeskusta ympäri ja näin tuon perheen mutustelemassa ranskakaisia ja juomassa litran vetoisesta mukista kokista jonkun hamppariketjun pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pitkään huolissani siitä että vanhemmat antaa lapsilleen niin ravintoköyhää, energiarikasta hiilarimättöruokaa joka on täynnä lisäaineita, että ei ole ihme että joka toisella on joku adhd tai muu diagnoosi. Kotona ei tehdä emää itse puhdasta ruokaa perus raaka-aineista vaan ostetaan suuri osa valmiina jotkut jopa vain halpoina eineksinä, joiden ravintotiheys on todella huono. Miettikää jotain eines makaronilaatikkoa, se on 95% pastaa eli hiilihydraattia ja hirveesti lisäaineita. Kaikki limut, saati energiajuomat ym lapsillekin suunnatut keinotekoiset juomat on pelkkää lisäainetta. Karkit ym naposteltavat on pelkkää hiilaria ja lisäaineita. Pitkälle prosessoidut ruoat, halvat burgerketjujen annokset on pääasiassa hiilaria, suolaa ja lisäaineita.
Ei oo ihme että pojat ei kasva enää pitkiksi (yli 180cm) vaan jäävät tuonne 170-175 cm, ovat jo kasvuiässä pyöreitä, rinnat kasvaa, tulee leveälantioisia ja paksureisisiä, kuten tytöistä. Luin just jonkun artikkelin missä tutkijat ovat huolestunita poikien fysiikan kehityksestä naismaiseen suuntaan, tämän artikklin mukaan johtuu nimenomaan vääränlsisesta ravinnosta ja ympäristömyrkyistä.
Kehittyvässä iässä olevien aivot tarvitsevat hyvää rasvaa, vitamiineja ja kivennäisaineita jotta ne voi kehittyä. Odottavan äidin ruokavaliolla on merkitystä siihen miten lapsen aivot ja edim immunologia tulee kehittymään.
Se, että ihmislapselle juotetaan toisenlajisen tissimaitoa. Ihan oikeasti hei! Kun ihmislapsi lopettaa oman äitinsä tissin imemisen tai vieroittuu korvikkeesta, niin miksi pitää tuputtaa sitä lehmän tissiä. Aikuiset ihmisetkin lutkuttaa utareita niin että viikset maidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se kummallista, että vaikka olen modernin ajan tyttölapsi (-89), olen saanut vielä 10v+ vuotiaana ruumiillista kuritusta nahkavyöllä "kasvatusmielessä", vaikka vanhemmat olivat muuten normaaleja ja moderneja?
Riippuu mistä roikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen tyyli nykyään:
- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.
Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.
Kieltämällä ei saada kovin hyviä tuloksia. "Kävellen!" toimii paljon paremmin kuin "Älä juokse!"
Ja vielä paremmin toimii, jos näyttää muutaman askeleen itsekin, yhdessä, ja sen voi tehdä leikinomaisesti tai puoliksi hyväntahtoisella vitsillä: miten se taas menikään, näin, kävellään! Jos lapsi on todella ajatuksiinsa uppoutunut tai esim on adhd piirteisyyttä, voi olla helppo kuitenkin muistaa vaihtaa kävelyaskeliin, kun siinä vieressään näkee äidin ottavan tuollaisia askeleita. Ja jos joku nyt meinaa, että onko kellään aikaa tuollaiseen, niin se säästää tulevaisuudessa monelta rasittavalta hetkeltä, veikkaan. Pari askelta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekisi kansalaisaloitteen kurinpito-oikeuden palautttamisesta?
Jospa ensi selittäisit mitä hyötyä siitä vyöllä hakkaamisesta on?
Se on tehokas ja helposti toteutettava rangaistus. Sen avulla lapsi voidaan saada tottelemaan silloinkin, kun lapsi ei itse haluaisi totella. Arki perheissä ja kouluissa helpottuu todella paljon jos vyötä voidaan käyttää.
Niin että jossain yksittäisessä tilanteessa saadaan lapsi väkisin tottelemaan ja sen hintana on elinikäiset traumat? Ou jee. Olet ehdottomasti vuoden kasvattaja -ainesta.
Komppaan - vaikkei tulisikaan ihan elinikäiset traumat, niin tulee uhmaa. Haluammeko sitten, että lapset alkavat uhmata? Mitä silloin temme? Sitten lydään kovempaa, eikö niin. Sitten lapsi uhmaa kovempaa. Lyödään lasta kovempaa. Lapsi uhmaa kovempaa. Milloin lopetetaan? Koska lyömällä et saa lasta puolellesi, vaan saat lapsesta vastaleirissä olevan vihollisen, joka tekee kohat asioita selän takana ja valehtelee ja pitää sinuun etäisyyttä. Millaisia tunteita sinussa herää? Olisiko sinulla esimerkiksi turvallinen olo, kun lapsi olisi saatu hiljaiseksi, tai millaisia eri tunteita tästä ajatusleikistä herää? Minusta kaikkien aikuisten kannattaisi tutkailla omaa reaktiotaan siihen, mitä tunteita herää, jos lapsi ei tottele. Miksi sinulle on niin tärkeää, että lapsi tottelee? Ja mikä on päätöspiste, johon halutaan sinun mielestäsi päästä?
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.
Mä tein tätä lapsille paljon niiden vauva- ja taaperoaikana. En mitenkään odottanut niiden vastaavan tai päättävän :D Se nyt vaan on sellasta itsekseen ääneen puhumisen tapaista, jolla voi ''keskustella" pienen kanssa ja jolla ne oppii kieltä. Se on hauskaa!
"Pitäskö tehdä tomaattikastiketta?"
Vauva pärskii.
"No sitä mäkin mietin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen ei saa lastansa kaupassa hallintaan, aikuinen ei ota lastansa kauppaan mukaan. Kaupassa ei juosta.
Meinaat että jättää alle kouluikäiset yksin kotiin?
Tilaa ne ruoat nettikaupasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tekisi kansalaisaloitteen kurinpito-oikeuden palautttamisesta?
Jospa ensi selittäisit mitä hyötyä siitä vyöllä hakkaamisesta on?
Se on tehokas ja helposti toteutettava rangaistus. Sen avulla lapsi voidaan saada tottelemaan silloinkin, kun lapsi ei itse haluaisi totella. Arki perheissä ja kouluissa helpottuu todella paljon jos vyötä voidaan käyttää.
Niin että jossain yksittäisessä tilanteessa saadaan lapsi väkisin tottelemaan ja sen hintana on elinikäiset traumat? Ou jee. Olet ehdottomasti vuoden kasvattaja -ainesta.
Komppaan - vaikkei tulisikaan ihan elinikäiset traumat, niin tulee uhmaa. Haluammeko sitten, että lapset alkavat uhmata? Mitä silloin temme? Sitten lydään kovempaa, eikö niin. Sitten lapsi uhmaa kovempaa. Lyödään lasta kovempaa. Lapsi uhmaa kovempaa. Milloin lopetetaan? Koska lyömällä et saa lasta puolellesi, vaan saat lapsesta vastaleirissä olevan vihollisen, joka tekee kohat asioita selän takana ja valehtelee ja pitää sinuun etäisyyttä. Millaisia tunteita sinussa herää? Olisiko sinulla esimerkiksi turvallinen olo, kun lapsi olisi saatu hiljaiseksi, tai millaisia eri tunteita tästä ajatusleikistä herää? Minusta kaikkien aikuisten kannattaisi tutkailla omaa reaktiotaan siihen, mitä tunteita herää, jos lapsi ei tottele. Miksi sinulle on niin tärkeää, että lapsi tottelee? Ja mikä on päätöspiste, johon halutaan sinun mielestäsi päästä?
Juuri tuosta syystä kurin käyttöä ei enää suositella. Koska se asettaa aikuisen ja lapsen eri puolille. Kurin myötä yhteistyökumppanit muuttuvat vihollisiksi.
Muutenkaan toisen ihmisen alistaminen ei ole tervettä.
Ihmetyttää kuinka nykyään monesti elämä pyörii kokonaan lasten halujen ja toiveiden mukaan
mitä haluat tehdä?
mitä haluat syödä?
yms. Meiltä siskon kanssa ei koskaan kysytty moisia kysymyksiä. Me tulimme mukaan vanhempiemme elämään, eikä niin että meistä tuli jotain pomoja. Onnellinen lapsuus silti.
Ennen tyttölapset piiskattiin siveiksi. Vaikka aihetta ei aina ollutkaan, niin piiskattiin pankkiin. Pysyi tyttö kurissa ja nuhteessa ja oppi kohtaloonsa kuuliaisena aviovaimona.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, kun äiti kysyy kaupassa taaperolta, mitä ruokaa tänään tehdään.
Mitä kummallista tässä on? Olen ennenkin törmännyt samaan hämmästelyyn ja miettinyt sitä jo silloin. Kyllä mä oon kysellyt kaiken ikäisiltä lapsistani, mitä tänään syötäisiin. Ei se silti sitä tarkoita, että lapsi päättää, että mitä tahansa voidaan syödä. Ideoita tuolla haen. Mitä pahaa siinä on, että lapsi ehdottaa vaikka jauhelihakeittoa? Mun mielestä yksi puuduttavin asia arjessa on keksiä joka päivä, mitä syödään. Kiva saada välillä lapsilta ideoita.😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen tyyli nykyään:
- Esim. kauppareissulla lapselle sanotaan, että älä juokse ja sanomisen jälkeen lapsi juoksee ja sitten vanhempi ei enää sano tai tee mitään.
Todella usein kuulen ja näen, että lasta kielletään ja kun hän ei tottele, vanhempi antaa asian olla. Ei siis viitsitä kasvattaa lasta.
Jos lapsi ei tottele niin sitten se ei tottele. Vaikea tuollaiseen asiaan on ainakaan julkisella paikalla puuttua ilman, että saa julman vanhemman maineen ja ottaa riskin siitä että joku tekee lasun.
Jos lapsi juoksentelee, riehuu, kirkuu kaupassa, lapsi otetaan syliin ja viedään ulos kaupasta häiritsemästä. Jos lapsi rauhoittuu, voidaan mennä takaisin kauppaan, muuten mennään kotiin opettelemaan käytöstapoja.
Näin vielä 10 vuotta sitten ihan yleisesti.
Leikkip
Niin no joo, mutta jos olisi tarpeen siellä kaupassa kuitenkin käydä, niin ei lapsi saa sitä kiukuttelullaan estääkään.
Itse oon syntynyt 1963, enkä ole saanut edes tukkapöllyä, saati mitään ruumiillista kuritusta, eivätkä sisaruksenikaan.