Lue keskustelun säännöt.
Poikani ns. tutustui itseensä ja totesi, ettei välitä yhdestäkään ihmisestä. Neuvoja?
04.10.2024 |
Kyse liki kolmikymppisestä miehestä. Hän aloitti itsetutkiskelun muutama vuosi sitten, ja on tämän seurauksena muuttunut epäsosiaaliseksi ja välinpitämättömäksi. Itse sanoo, että huomasi, ettei välitä kenestäkään. Ei vanhemmista, ei sisaruksista, ei kavereista. Sanoo suoraan, ettei välitä minusta, äidistä. Ei ole enää yhteydessä edes kavereihinsa.
Hän tulee lounaalle, jos pyydän. Lähtee syötyään, jättää minut syömään yksinään, ei edes kiitä ruoasta. Jouluna tulee, hakee lahjakasansa, mutta ei itse tuo edes suklaalevyä.
Ennen hän oli erilainen. Kohtelias ainakin. Oli sosiaalinenkin, ja on varmasti edelleenkin hyvä ihmisten kanssa, jos tahtoo.
Miten neuvoisitte, miten hänen kanssaan tulisi toimia?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset itsenäistyvät ja eriytyvät vanhemmistaan. Äitini ei ole paras ystäväni ja ajattelemme hyvin monesta asiasta täysin eri tavoin.
Äitini ei juurikaan tiedä enää arjestani kovinkaan paljon, koska en halua kuulla hänen mielipidettään... Tiedän sen jo valmiiksi, enkä jaksa niitä loputtomia kasvatuskeskusteluja, joilla hän yrittää vääntää asioita oman näkemyksenä mukaisiksi 😑
Rajattomiin, narsistisia piirteitä omaaviin toimii helpoimmin minimi informaatio ja valkoiset valheet.
Merkillistä, miten eri tavoin eri perheissä asiat koetaan. Meillä poika nimenomaan haluaa tietää minun mielipiteeni. On ihan itsenäistynyt ja isäksi pian tulossa. Silti haluaa jutella kanssani monista asioista ja kyselee näkemyksiäni. Emme ole kaikesta tietenkään samaa mieltä, mutta kiva näitä erojakin on pohdiskella ja punnita. Siinähän se oma käsitys asioista
Meillä taas oman puolison kanssa yhdessä mietitään vaihtoehtoja. Kumpikaan ei kysy mitä mieltä äiti tai isä on jostain asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset itsenäistyvät ja eriytyvät vanhemmistaan. Äitini ei ole paras ystäväni ja ajattelemme hyvin monesta asiasta täysin eri tavoin.
Äitini ei juurikaan tiedä enää arjestani kovinkaan paljon, koska en halua kuulla hänen mielipidettään... Tiedän sen jo valmiiksi, enkä jaksa niitä loputtomia kasvatuskeskusteluja, joilla hän yrittää vääntää asioita oman näkemyksenä mukaisiksi 😑
Rajattomiin, narsistisia piirteitä omaaviin toimii helpoimmin minimi informaatio ja valkoiset valheet.
Merkillistä, miten eri tavoin eri perheissä asiat koetaan. Meillä poika nimenomaan haluaa tietää minun mielipiteeni. On ihan itsenäistynyt ja isäksi pian tulossa. Silti haluaa jutella kanssani monista asioista ja kyselee näkemyksiäni. Emme ole kaikesta tietenkään samaa mieltä, mutta kiva näitä erojakin on pohdisk
Ai, et pitää valita vanhempi tai puoliso? Eikö ole normaalia voida puhua useammankin ihmisen kanssa?
Unohda häiriintynyt. Hän on aikuinen ja omillaan. Jatka elämää. Et pysty korjaamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset itsenäistyvät ja eriytyvät vanhemmistaan. Äitini ei ole paras ystäväni ja ajattelemme hyvin monesta asiasta täysin eri tavoin.
Äitini ei juurikaan tiedä enää arjestani kovinkaan paljon, koska en halua kuulla hänen mielipidettään... Tiedän sen jo valmiiksi, enkä jaksa niitä loputtomia kasvatuskeskusteluja, joilla hän yrittää vääntää asioita oman näkemyksenä mukaisiksi 😑
Rajattomiin, narsistisia piirteitä omaaviin toimii helpoimmin minimi informaatio ja valkoiset valheet.
Merkillistä, miten eri tavoin eri perheissä asiat koetaan. Meillä poika nimenomaan haluaa tietää minun mielipiteeni. On ihan itsenäistynyt ja isäksi pian tulossa. Silti haluaa jutella kanssani monista asioista ja kyselee näkemyksiäni. Emme ole kaikesta tietenkään samaa mieltä, mutta kiva näitä erojakin on pohdisk
Miksi ei vanhempien näkemykset kiinnosta? Minulla ainakin äidin kanssa oli kiinnostavia keskusteluja, vaikka hän ehti vanheta ennen poismenoaan. Isäni kanssa oli myös hyvät jutut, hän vaan kuoli suht nuorena. Olen onnekseni saanut älykkäät ja kiinnostavat vanhemmat. Heidän kanssaan saattoi pohtia kaikkia elämän ilmiöitä. Tätä samaa pyrin jatkaa omien lasteni kanssa. Eipä siinä puoliso mitenkään sivuun jää.
Pojalle apua toisi terapia ja lääkkeet. Tähän et itse voi vaikuttaa.
Sinulle ehkä parasta olisi katkaista välit jos et kestä pojan tunteettomuutta. Rankkoja valintoja.
Jos olen rehellinen niin olen havahtunut näin 4-kymppisenä vähän samaan kuin tämä ap.n poika. Luulen, että elämä on väsyttänyt minut haasteineen enkä vain enää löydä iloa ja empatiaa läheisiäni kohtaan. Ainoastaan välitän lapsistani. Tai ainakin minulla on voimakas moraalinen omatunto lapsiani kohtaan.
Tilanne on vielä sellainen, etten pääse läheisiäni pakoon ja olen vastuullinenkin. On sairautta ja muuta vaikeaa lähipiirissäni. Tämä on kuitenkin käymässä sietämättömäksi. Olen pystynyt aiemmin pitämään piilossa negatiiviset tunteet, mutta ne ovat alkaneet vuotaa minusta nyt. Tämä aiheuttaa kyllä syyllisyyttä. Ehkä sieluni ei ole kokonaan kuollut?
Anna pojan olla. Luultavasti vain ärsytät häntä ja on siksi epäkohtelias. Itse jättäisin ns. oven raolleen pojan tulla jos aika on, mutta eläisin omaa elämääni.