Poikani ns. tutustui itseensä ja totesi, ettei välitä yhdestäkään ihmisestä. Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvin mennyt pojan sosiaalistuminen jos äiti on läheisin puhekumppani. Tarvii ehkä irtiottoa äidistään nyt. Älä paapo, kerro suoraan että odotat peruskohteliaiauutta. 

Minusta on vasta viime vuosina tullut se keskustelukumppani. Koska ne asiat, joista puhumme, on minunnammattialaani. En avaa tätä enempää. 

En siis tietenkään tiedä, mitä hän keskustelee muiden kanssa. Sen vain tiedän, että isänsä kanssa hän puhuu politiikasta ja veljensä kanssa peleistä.

Pakko todeta, että vaikuttaa omituiselta, että kysyt neuvoja vaikka et avaa itse asiassa mitään. Autismia suvussa? 

Minusta taas olisi huomattavasti omituisempaa, jos hän valuttaisi tänne tunnistettavia yksityiskohtia lapsestaan.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvin mennyt pojan sosiaalistuminen jos äiti on läheisin puhekumppani. Tarvii ehkä irtiottoa äidistään nyt. Älä paapo, kerro suoraan että odotat peruskohteliaiauutta. 

Minusta on vasta viime vuosina tullut se keskustelukumppani. Koska ne asiat, joista puhumme, on minunnammattialaani. En avaa tätä enempää. 

En siis tietenkään tiedä, mitä hän keskustelee muiden kanssa. Sen vain tiedän, että isänsä kanssa hän puhuu politiikasta ja veljensä kanssa peleistä.

Pakko todeta, että vaikuttaa omituiselta, että kysyt neuvoja vaikka et avaa itse asiassa mitään. Autismia suvussa? 

 

:-). Rajaan keskustelua. Muuten tämä lähtee rönsyilemaan hallitsemattomasti. 

Hyvä että rajaat

Joskus voi olla että käytökseen vaikuttaa, että saa vaikutteita ja ajatuksia jostakin ismistä, joka täyttää tyhjyyden tunnetta. Silloin voi ilmetä maailmasta erakoituvaa käytöstä. 

Nämä ovat mystisiä asioita. Eteenpäin hän menee silti vaikka ei ehkä siltä tunnu. Yhteiset syömishetket kuulostaa hyvältä, jos kestää sen että on vain juuri sen verran paikalla siinä kun kokee tarvitsevansa. Kuulostaa että on vaiheessa että ei halua joustaa eikä luovia. Jyrkkä kausi mielessä. Se muuntuu kyllä kun tulee muutos ja elävämpi paikka saa sijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mystisiä asioita. Eteenpäin hän menee silti vaikka ei ehkä siltä tunnu. Yhteiset syömishetket kuulostaa hyvältä, jos kestää sen että on vain juuri sen verran paikalla siinä kun kokee tarvitsevansa. Kuulostaa että on vaiheessa että ei halua joustaa eikä luovia. Jyrkkä kausi mielessä. Se muuntuu kyllä kun tulee muutos ja elävämpi paikka saa sijaa. 

Erityiskiitos sinulle ja muille, jotka luovat uskoa, että tilanteet muuttuvat. Kun se oma usko on koetuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut. Et voi oikein mitään. Maksa hänen terapiansa, jos suostuu menemään,

Sanoo, ettei ole masentunut. Kyse on kuulemma vain siitä, että on oppinut tuntemaan itsensä.

Tota itsensä diagnosoimista ei suositella lääkäreillekään. Asiantuntijan arvio olisi paikallaan.

Oma masennus oli juurikin tuota tunteettomuutta tai tunteet olivat täysin turtuneet. Usein ajatelin, että muistan tämän olleen kivaa aiemmin tai muistan, että aiemmin olen tuntenut niin tai näin. Ja tajusin, että minussa on joku vinksallaan. Unettomuus vei lääkäriin ja tutkittavaksi. Ei asia tuntijoille ollut epäilystäkään siitä, mikä oli diagnoosi.

Kiitos keskustelusta. Paljon hyviä juttuja etenkin nuo omakohtaiset kuvaukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut. Et voi oikein mitään. Maksa hänen terapiansa, jos suostuu menemään,

Sanoo, ettei ole masentunut. Kyse on kuulemma vain siitä, että on oppinut tuntemaan itsensä.

Tota itsensä diagnosoimista ei suositella lääkäreillekään. Asiantuntijan arvio olisi paikallaan.

Oma masennus oli juurikin tuota tunteettomuutta tai tunteet olivat täysin turtuneet. Usein ajatelin, että muistan tämän olleen kivaa aiemmin tai muistan, että aiemmin olen tuntenut niin tai näin. Ja tajusin, että minussa on joku vinksallaan. Unettomuus vei lääkäriin ja tutkittavaksi. Ei asia tuntijoille ollut epäilystäkään siitä, mikä oli diagnoosi.

Mutta kai masentunut ihminenkin noudattaa peruskohteliaisuutta. Voisi ajatella, että loukkaava käytös - minusta on loukkaavaa kävellä ravintolasta ulos toisen vielä syödessä - kuitenkin vie voimia enemmän kuin normaali käytös.

Eli kyseessä on minun nähdäkseni masennuksen ohella jonkinlainen tarve koetella läheisiään, mikä tietenkään ei ole lainkaan harvinaista.

ei ole pakko kun ei taho. olen melkein vastaava tosin en käy joulunakaan. sain lapsena jo yli annoksen noista juhlista pelkkää paskanpuhumista ja utelua. hoidan työni ja asiani kiitettävästi se riittää minulle eikä kuulu kenellekkään muulle.

Ainahan on tosiaan ollut erakkoja, jotka vapaaehtoisesti haluavat elää erossa muista ihmisistä ja yhteiskunnasta, ihan vaan omassa olossaan.

apn kannattaa lähettää hertikeen dna näytteensä sieltä voi löytyä sukulaisia joihin voi kohdentaa narsistisia kontrollointi tarpeitaan voi tosin löytyä vielä kovempi narsisti joka vaatii lainan takausta.

Juota se känniin ja juttele

Aikuiset itsenäistyvät ja eriytyvät vanhemmistaan. Äitini ei ole paras ystäväni ja ajattelemme hyvin monesta asiasta täysin eri tavoin.

Äitini ei juurikaan tiedä enää arjestani kovinkaan paljon, koska en halua kuulla hänen mielipidettään... Tiedän sen jo valmiiksi, enkä jaksa niitä loputtomia kasvatuskeskusteluja, joilla hän yrittää vääntää asioita oman näkemyksenä mukaisiksi 😑

Rajattomiin, narsistisia piirteitä omaaviin toimii helpoimmin minimi informaatio ja valkoiset valheet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut. Et voi oikein mitään. Maksa hänen terapiansa, jos suostuu menemään,

Sanoo, ettei ole masentunut. Kyse on kuulemma vain siitä, että on oppinut tuntemaan itsensä.

Kun keskittyy vain päänsä ja napansa sisäpuolelle, alkaa molemmissa lähes aina sirrata, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, eikä hänen tehtävänsä ole "tuntua itseään" koko muun maailman ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut. Et voi oikein mitään. Maksa hänen terapiansa, jos suostuu menemään,

Sanoo, ettei ole masentunut. Kyse on kuulemma vain siitä, että on oppinut tuntemaan itsensä.

Tota itsensä diagnosoimista ei suositella lääkäreillekään. Asiantuntijan arvio olisi paikallaan.

Oma masennus oli juurikin tuota tunteettomuutta tai tunteet olivat täysin turtuneet. Usein ajatelin, että muistan tämän olleen kivaa aiemmin tai muistan, että aiemmin olen tuntenut niin tai näin. Ja tajusin, että minussa on joku vinksallaan. Unettomuus vei lääkäriin ja tutkittavaksi. Ei asia tuntijoille ollut epäilystäkään siitä, mikä oli diagnoosi.

Mutta kai masentunut ihminenkin nouda

En osaa tuohon ottaa kantaa. Masennus ilmenee eri ihmisillä eri tavoin. Toisista tulee vihaisia, toisista apaattisia jne. Se myös voi kyynistää. Ei kai näihin ole mitään yksselitteisiä sääntöjä. 

Toivon, että pojallasi tilanne vielä muuttuu, on syy mikä hyvänsä. Yhteyden pitäminen on mielestäni tärkeää, edes jollakin tasolla. En ymmärrä, miksi yhteyden katkaisu olisi ratkaisu mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

apn kannattaa lähettää hertikeen dna näytteensä sieltä voi löytyä sukulaisia joihin voi kohdentaa narsistisia kontrollointi tarpeitaan voi tosin löytyä vielä kovempi narsisti joka vaatii lainan takausta.

Omituista äitivihaa palstalla. Surullista kyllä, että joillakin huonoja kokemuksia. Mutta tuo tuollainen ei kuitenkaan ole normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset itsenäistyvät ja eriytyvät vanhemmistaan. Äitini ei ole paras ystäväni ja ajattelemme hyvin monesta asiasta täysin eri tavoin.

Äitini ei juurikaan tiedä enää arjestani kovinkaan paljon, koska en halua kuulla hänen mielipidettään... Tiedän sen jo valmiiksi, enkä jaksa niitä loputtomia kasvatuskeskusteluja, joilla hän yrittää vääntää asioita oman näkemyksenä mukaisiksi 😑

Rajattomiin, narsistisia piirteitä omaaviin toimii helpoimmin minimi informaatio ja valkoiset valheet. 

Merkillistä, miten eri tavoin eri perheissä asiat koetaan. Meillä poika nimenomaan haluaa tietää minun mielipiteeni. On ihan itsenäistynyt ja isäksi pian tulossa. Silti haluaa jutella kanssani monista asioista ja kyselee näkemyksiäni. Emme ole kaikesta tietenkään samaa mieltä, mutta kiva näitä erojakin on pohdiskella ja punnita. Siinähän se oma käsitys asioista muodostuu ja vahvistuu, kun niitä puntaroidaan.

Neuvo on se, että jos ei kerran kenestäkään välitä, ja käyttäytyy noin tavattoman törkeästi, ja minkä olette jostain syystä tähän asti sallineet, niin eipä pidä sitten kenenkään myöskään hänestä välittää. Vain siten oppii tajuamaan muiden ihmisten arvon, ja ettei hän yksinään ole kaikkivoipa. Antakaa olla ihan omissa oloissaan. Varmasti yllättyy, kun ei tulekaan lounaskutsuja yms. Lopettakaa ihmeessä nyt jo tuo paapominen.