Kavereiden puute, koulukiusaaminen, huonosti ohjatut työharjoittelut - siinäpä syitä syrjäytymiseen

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminenkin on sellanen asia minkä tämä itse SYSTEEMI opettaa lapsille jo ihan vauvasta asti omien oppijärjestelmien ja muotijuttujen ja kaiken turhan kautta, jos joku henkilö ei täytä niitä yhteiskunnan "normeja" niin se on samantien kiikarin alla. 

Sen takia se on iso ongelma, koska siihen ei oo mitään yksittäistä selitystä miksi sitä tapahtuu, vaan se syy on koko tämä helvetin systeemi missä me eletään. 

Ei eläimet kiusaa toisiaan tahallaan, ne saattaa härnätä hyvässä mielessä ja leikkiäkseen, mut ei ne kiusaa niiku ihmiset, koska ei niil oo niit samoi oppijärjestelmii aivopestynä niiden kalloon

Tää kaikki muuttuis jos tää systeemi muuttuis terveellisemmäks

systeemi eli me.

Ongelma vain on, että meillä ei ole siihen rahaa. Nykyinen järjestelmä rahoitetaan suurin osin velalla. Mitäs sitten, kun velkarahaa ei enää anneta, kun suomi on maksukyvytön?

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Tavoitteet voi repiä. Mutta onnellinen pitää olla.

Luettelemalla syitä, miksi ei.

Ei etsi mahdollisuuksia.

Revin tavoitteeni. Silti minusta on mukava käydä välillä töissä. Tulen toimeen pienellä rahalla. Työni motivaatio ei ole palkka. Ja kun duunissa nyt sattuu välillä tyyppejä. Jotka päästää vajaina alkavat ns. Kiusaamaan. Lyön nyrkin pöydästä läpi ja karjaisen poistumiskäskyn. Loppuu siihen.

Ehkä syy on myös Koraanin suurat, joita resitoitiin välittämättä koulunkäynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Jokainen ei voi olla se seitsemän L:n ylioppilas jolla on mahdollisuus päästä sisään lääkäri- tai juristikoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Jokainen ei voi olla se seitsemän L:n ylioppilas jolla on mahdollisuus päästä sisään lääkäri- tai juristikoulutukseen.

Sitä varten onkin pääsykokeet

Minäkin syrjäydyin nuorena. Perheessä oli mielenterveys ja päihdeongelmia, sen myötä talous tiukalla ja kaikki tukiverkot sukuun katki. Tilanne johti tietysti siihen että minua alettiin kiusata vaatteista, ujoudesta ja perheestä. Huono lähtökohta elämään, mutta selvisin.

Toivon että sinäkin löydät omat voimasi. Pyri pois toksisten ihmisten läheltä. Itse muutin toiseen kaupunkiin peruskoulun jälkeen. Sitten netissä etsin täysipäisiä ystäviä, alkuun tukinetistä samassa tilanteessa olevia. Harjoitin meditaatiota ja söin vuosikymmenen mieliala ym. lääkkeitä, oli pitkä tie selvitä masennuksesta ja ahdistuksesta.

Hiljalleen oli voimia ja tukea parista ystävästä kulkea pelkoja kohti. Opiskelin ammatin jossa on varma työ. Siellä olen siedättynyt selviämään jopa kuspäiden seurassa. Iso osa onneksi tavan ihmisiä päähänpinttymineen ja vaihdevuosikiukkuineen, muutama helmi seassa. Löytyi kumppani ja muita iloja elämään.

Se on mahdollista vaikka lähtökohdat on huonot. Älä luovuta, vala toivoa ja yritystä itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Jokainen ei voi olla se seitsemän L:n ylioppilas jolla on mahdollisuus päästä sisään lääkäri- tai juristikoulutukseen.

Sitä varten onkin pääsykokeet

Se pääsykoekin on tyyliin "Toista sanasta sanaan mitä pääsykoekirjan sivulla 745 lukee. Jokainen väärin mennyt sana vähentää pisteitä.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa? 

Ja sieltä tuli ensimmäinen kiusaaja mukaan keskusteluun.

Joo, sen sanominen ääneen, että syyllinen olet tietysti oikeasti sinä itse on polttoitsemurha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Jokainen ei voi olla se seitsemän L:n ylioppilas jolla on mahdollisuus päästä sisään lääkäri- tai juristikoulutukseen.

Sitä varten onkin pääsykokeet

Se pääsykoekin on tyyliin "Toista sanasta sanaan mitä pääsykoekirjan sivulla 745 lukee. Jokainen väärin mennyt sana vähentää pisteitä.".

Haha ei ole :DD Kyllä vaatii tiedon jäsentely ja ongelmanratkaisukykyä lääkis- ja oikiskokeet. Mene kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

1990-luku pilasi suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Jokainen ei voi olla se seitsemän L:n ylioppilas jolla on mahdollisuus päästä sisään lääkäri- tai juristikoulutukseen.

Sitä varten onkin pääsykokeet

Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin: jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää. Erilaisten oppilaitosten säilömiskapasiteetille tulee usein nopeasti raja vastaan. Tämä ongelma on ratkaistu eri maissa eri tavoin. Suomen ratkaisu on ollut se, että luodaan pääsykokeita, joiden tarkoituksena ei ole testata soveltuvuutta alalle, vaan yksinkertaisesti karsia pois 85-98% hakijoista. Nämä karsitut sitten yrittävät usein vuosikausia päästä sinne, mistä kuvittelevat taivaan porttien aukeavan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että nuorilla ei ole sisua ja kärsivällisyyttä yhtään. Opiskelemalla hyvän ammatin (esimerkiksi lääkäri tai juristi) voi saada hyvän aseman.

Niihinkin opiskelupaikkoihin otetaan rajallinen määrä opiskelijoita. Moni erittäin motivoitunutkaan ei ole päässyt sisään opiskelemaan useammasta yrityskerrasta huolimatta.

Peruskoulun yläasteella olisi hyvä opettaa vuorovaikututaitoja, erilaisuuden hyväksymistä, omia valintoja ja niiden seurauksia myöhemmässä elämässä. Jokaisella oppilaalla on jokin vahvempi osaamisalue (urheilu, musiikki, jne) ja sitä tukemalla voisi kohentaa oppimista. Oppiaineisiin voisi siis lisätä psykologian kurssit, on siellä turhempaakin kuten uskonto joka kuuluisi kodin tehtäväksi.

Hankkikaa apua ja alkakaa elämään nykyhetkessä.