Miksi jotkut naiset jatkavat treffailua kusipään kanssa seurusteluun, jopa avioliittoon asti?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä ku..päät on hyviä manipuloimaan naisia.

Harvemmin nämä "manipuloijat" ovat mitään ruudinkeksijöitä, joten kyllä nämä naiset saavat ottaa itse vastuun omista valinnoistaan. Lepertely ja lässyttäminen menee läpi, jos sen haluaa menevän läpi. Tervejärkinen ja kiinnostunut mies ei näitä renttujen "manipulaation" uhreja kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kusipää on tuhat kertaa parempi, kuin joku säälittävä kilttimies.

Naiset

Säälittävä kilttimies näyttää heti, että häneltä olis äiti-mieslapsi-suhdemallia tarjolla. Että tarttis olla huoltaja ja mahdollistaja. Että mitään muita rooleja ei ole. Kilttimies vaatii paijausta ja huomiota antamatta naiselle mitään muuta takaisin.

Kusipää taas osaa esittää, että olis mies-nainen-suhdetta tarjolla, että hänpä on mies joka kohtelee naista kuin kukkaa kämmenellä. Ja niinhän se kohteleekin vähän aikaa. Kun nainen on hormoniensa takia rakkauskoukussa, niin kusipäisyys vasta päästetään näkymään. Ja sittenkin välillä vähän vilautetaan, että jos sinä nainen muuttuisit, niin olisin yhtä ihana kuin alussa...

Ne on laskeneet rimaa, kuten palstaörkit ovat ehdottaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun joku täytyy saada. Ja jos tapailu mies on komeaa sorttia, niin luonteesta viis. Näin käy monelle naiselle loppujen lopuksi tässä maailmassa, kun ajatellaan pelkästään ulkoista olemusta seurustellessa. Kun ikää ja kokemusta karttuu, niin nainen huomaa kyllä virheensä. Tosin loppujen lopuksi sekin kyllä pitää paikkansa, että täytyy osata valita oman tasoisensa puoliso ulkonäöllisesti. Muuten harvoin syntyy mitään harmoniaa suhteeseen. 

Ihan hyvin ne rumiluksetkin voi olla manipuloivia kusipäitä.

Minä olen huomannut, että ne rumilusmiehet ovat pahimpia. Pelkäävät että menettävät naisen jonka ovat saaneet ja yrittävät musertaa naisen itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Kysytään samalla, miksi jotkut miehet tekevät samaa. Tämähän ei ole sukupuolisidonnainen kysymys, ellei ap sitten väitä, että vain naisen kumppani voi olla kusipää, ja miehen ei koskaan. 

Huomasin että miestä kiinnosti aina kun olin hullu sekis ja raivon partaalla tai vääntämässä draamaa tai flirttaamassa muille miehille. Mutta kun olin kauan kiltisti kotona siivoamassa, kokkaamassa ja järjestämässä jotain kivaa eroottisromanttista, niin heti juostaan vieraisiin ja ryhdytään levottomiksi.  

Ymmärättekös ihmettelijämiehet ollenkaan, kuinka harvoin teidän joukostanne tulee noin romanttisissa merkeissä vastaan ei-kusipäitä? Nyt keski-ikäisenä löysin ensimmäisen, taitaa olla viimeinen myös.

Luulevat voivansa muuttaa meitä. Ei auta, vaikka sanoo, että tämä ei onnistu, niin manipuloivat jatkamaan. Uskottelevat, että saan olla oma itseni, mutta kuitenkin taka-ajatuksena haluaa vain omistaa minut. t. kusipää

Syitä on monia, joita onkin ketjussa jo tullut esille. Itselläni suurin yksittäinen syy on, että lapsuudenkodista sai mallin, jonka mukaan kusipäistä käytöstä ja siitä johtuvaa omaa pahaa oloa piti vain sietää ja että se jopa oli osoitus vanhempien välittämisestä, kun kuitenkin sietivät meitä lapsia eivätkä viskanneet hankeen. Parisuhteessa sitä sitten sujahti huomaamatta samaan rooliin, jossa vain jatkuvasti yritti sopeutua yhä huononevaan kumppanin käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia, joita onkin ketjussa jo tullut esille. Itselläni suurin yksittäinen syy on, että lapsuudenkodista sai mallin, jonka mukaan kusipäistä käytöstä ja siitä johtuvaa omaa pahaa oloa piti vain sietää ja että se jopa oli osoitus vanhempien välittämisestä, kun kuitenkin sietivät meitä lapsia eivätkä viskanneet hankeen. Parisuhteessa sitä sitten sujahti huomaamatta samaan rooliin, jossa vain jatkuvasti yritti sopeutua yhä huononevaan kumppanin käytökseen.

On kyllä ihan oma vikasi, jos et aikuisena pysty irrottautumaan lapsuutesi "traumoista". KÄytät nyt lapsuuttasi tekosyynä sille, että teet aikuisuudessa huonoja valintoja etkä haluaisi sitä myöntää. Kuka tahansa tajuaa, jos ja kun kumppani kohtelee huonosti, eikä jää siihen tilanteeseen märehtimään ja toivomaan yllättävää muutosta. 

Nosto

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

Jos eivät ole mt-ongelmaisia, tavallisesti heillä ei riitä äly ymmärtämään, että jonain päivänä se kusipäisyys kohdistuu heihin itseensä. Se miten potentiaalinen kumppani kohtelee tuntemattomia ihmisiä kertoo paljon siitä miten hän tulee kohtelemaan sinua.

Nainen ei luovuta suhteessa niin helpolla, koska geenit ohjaavat siihen, että rakastaa myös sellaista jolta ei saa rakkautta takaisin (muuten naiset esim. hylkäisivät lapsensa jotka käyttäytyvät huonosti). Läheisriippuvuus on toinen tekijä.

Eli halutaan uskoa hyvää miehestä. Ja kannattaa muistaa että mikään suhde ei ole pelkästään hyvä tai paha. Huonoissakin suhteissa on niitä hyviä hetkiä jotka luovat toivoa paremmasta.

Eivät halua tavallista tylsää miestä. Yleensä kusipää on sellainen sosiaalinen suupaltti ja kaveriporukan äänekkäin. Sellaisesta tytöt tykkää jo koulussa. 

Miksi et kysy niiltä naisilta? Hittojako me se tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Eivät halua tavallista tylsää miestä. Yleensä kusipää on sellainen sosiaalinen suupaltti ja kaveriporukan äänekkäin. Sellaisesta tytöt tykkää jo koulussa. 

Minä menin nuorena juuri tuohon lankaan. Eli rakastuin siihen ns. koulukiusaajatyyppiin ja naiivina kuvittelin että sama käytös ei koskaan kohdistuisi minuun. Onneksi sain jossain vaiheessa sen verran itseluottamusta kasattua että onnistuin lähtemään. 15 vuotta meni silti elämästä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä on monia, joita onkin ketjussa jo tullut esille. Itselläni suurin yksittäinen syy on, että lapsuudenkodista sai mallin, jonka mukaan kusipäistä käytöstä ja siitä johtuvaa omaa pahaa oloa piti vain sietää ja että se jopa oli osoitus vanhempien välittämisestä, kun kuitenkin sietivät meitä lapsia eivätkä viskanneet hankeen. Parisuhteessa sitä sitten sujahti huomaamatta samaan rooliin, jossa vain jatkuvasti yritti sopeutua yhä huononevaan kumppanin käytökseen.

On kyllä ihan oma vikasi, jos et aikuisena pysty irrottautumaan lapsuutesi "traumoista". KÄytät nyt lapsuuttasi tekosyynä sille, että teet aikuisuudessa huonoja valintoja etkä haluaisi sitä myöntää. Kuka tahansa tajuaa, jos ja kun kumppani kohtelee huonosti, eikä jää siihen tilanteeseen märehtimään ja toivomaan yllättävää muutosta.

Nyt on kyllä niin lapsellista tekstiä että huhhuh. Luuletko että jos on koko lapsuutensa elänyt esim. tuollaisessa perheessä kuin ylempi kirjoittaja niin jos sattuu nuorena ihastumaan huonoon tyyppiin, niin olisi jotenkin itse kykenevä muuttamaan omia käyttäytymismallejaan ilman mitään ulkopuolista apua? Vähän sama kuin sanoisit syöpää sairastavalle että oma vika kun et parannu ajatuksen voimalla.

Ei muuta kuin omat asunnot ja silleen. Ei kannata odottaa että se pahenee. Jos kaikki on kunnossa, sitten parempi.

Helposti erehtyy myös toiveikkaasti kuvittelemaan, että se toinen siitä kyllä muuttuu, tai vielä hullummin, että sitä toista voi muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Heillä on kusipää isänä, joten ovat tottuneet siihen. 

Hei, tämä voi hyvinkin olla totta! Ap