Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostunut toisesta, vaikka olen varattu
26.09.2024 |
Kun tavattiin nykyisen miehen kanssa, ihastuin silmittömästi häneen. Oltiin yhdessä noin pari vuotta, ennen kuin tulin raskaaksi hänelle, sitten lapsen syntymän jälkeen mentiin pian naimisiin. Ekat pari vuotta olikin oikein ihanaa.
Sitten siinä vauvavuoden aikana mies oli alkanut tapailla toista naista, ja lopulta kun jäi kiinni, minä muserruin siitä, minkälaisia valheita hän kykeni suoltamaan. Ei siis koskaan itse tunnustanut, olin salapoliisina ja sain asioita selville ja laskin 1+1. Oli mm. käyttänyt rakkaudentunnustuksia ja kosketusta saadakseen valheet menemään paremmin läpi.
Noh, tästä on jo 8 vuotta aikaa, eikä olla enää pariin vuoteen juuri asiasta tapeltu. En edelleenkään tiedä, miksi mies petti, eikä hänkään tiedä. Enkä tiedä miksi valehteli. Valheista on jäänyt jälkeenkinpäin kiinni, hänestä ne ovat olleet mitättömiä. Minua ne ahdistavat valtavasti.
Olen ottanut ohjat elämästäni ja opiskellut uuden ammatin, keskittynyt harrastuksiin... Elämä vaan tuntuu tyhjältä. Miehen kanssa ei enää jutella muuta kun päivän kuulumisia, ei koskaan mitään syvällisempää. Tosin häntä ei sellainen muutenkaan kiinnosta. On myös tunnustanut sittemmin, ettei oikeasti koskaan ollut ihastunut minuun. Mies on sinällään ihan hyvä mies, että talous on kunnossa (joskin pihi ja on tarkka että kaikki maksetaan puoliksi, mutta tienaan omat rahani ja tämä ok, tosin minun pitää myös huolehtia, että mies maksaa osansa). Tekee paljon kotitöitä ja osallistuu lapsen elämään.
Oikein kelpo mies monelta näkökantila kuitenkin, paheensa on valehtelu. Suhde tuntuu kumminkin ontolta, en luota häneen enkä nauti hänen läheisyydestään.
Nyt olen sitten jutellut sattumalta erään miehen kanssa muutaman kerran harrastuksen merkeissä ja olen tajunnut olevani kiinnostunut hänestä enemmän, kuin pitäisi. Vaikuttaa, että hänkin voisi olla minusta. En ole siis tehnyt tämän miehen kanssa mitään ja nyt käyn sisäistä kamppailua sen kanssa, että ei ole enää edes ok jutella hänelle (siis hakeutua keskusteluihin), koska tunteet on heränneet. Luulin ettei semmosia multa miehiä kohtaan enää edes löydy.
Mietin, että olenko taas kerran vajoamassa johonkin "prinsessaunelmiin", jossa kuvittelen tämä herran olevan jotenkin erityinen. Edellisissä suhteissa on tullut turpaan. Ja haluaisiko hän edes olla minun kanssa, jos olisinkin sinkku. Minulla on lapsi, hänellä ei. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja näistä on sitten juteltu. Olen kuin se mies The Simpsons moviesta, joka ei osannut päättää, haluaako kuvun sisä- vai ulkopuolelle ja jää lopulta sen alle.
Pettämiseen en halua lähteä, sillä niin toimimalla antaisin itsestäni todella huonon kuvan tälle ihastuksellle.
Onko vastaavia kokemuksia, mielipiteitä? Anteeksi pitkä selostus.
Kommentit (99)
Mä erosin alkoholisti narsisti miehestä, vaikka pelotti. Mulla on neljä lasta.
Erosta meni vuosi, kun tapasin nykyisen aviopuolison. En odottanut, että saisin vielä kunnollisen hyvän miehen. Hän rakastaa lapsiani kuin omaansa. Hän on myös kestänyt traumojani, kun olen käynyt läpi elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
On mulla muitakin ihastuksia vuosien varrella ollut, mutta tämä on ensimmäinen, jota en ole vaan sivuuttanut mielen oikkuna. Ja ennenkuin joku mies rientää tänne huutelemaan, että on varmaan enempi statusta ja rahaa tällä uudella niin nykyinen mieheni on johtavassa asemassa oleva tekniikanalan asiantuntija ja tämä ihastus on ihan vaan duunari. Eli rahapussista tässä ei ole kyse. Ulkonäöltäänkin ovat samaa tasoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
Lisään vielä tähän, että kunniallinen ihminen sitoutuu parisuhteeseensa, ja se on aina silloin järjen asia. Järjen avulla vaalitaan niitä hyviä tunteita kuten rakkautta, onnellisuutta ja iloa, kuten myös suitsitaan niitä huonoja tunteita kuten ahdistusta, turhautumista ja vihaa.
Vakaat ja tyydyttävät suhteet eivät siis koskaan voi perustua tunteeseen, koska tunteet tulevat ja menevät.
Järki on menestyksellisten tunnetaitojen merkittävin työkalu, joten älä vain harhaudu tunteiden valtaan ilman järjen ohjausta, siitä ei seuraa kuin kärsimystä ennen pitkää.
Järjen valossa tiedät kyllä mitä sinun tulee tehdä. Puhua avoimesti miehesi kanssa hyvistä ja huonoista asioista, että voitte tehdä parhaanne perheenne eteen. Tosin tämä edellyttää tietysti molempien panosta, ja jos toinen ei suostu niin muuta ei voi tehdä kuin erota. Mutta sinä tiedät mitä sinun tulee tehdä avioliittosi kanssa!
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteesi vaikuttaa aika ankealta. Uusperheen perustaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto. Mutta siinäkin on toki haasteensa. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tul
Olisin halunnu mielummin sen frettitarinan, se sykähdyttää enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja jos sen lapsen on saanut vaikka 20 veenä ja sitten ukko paljastuu vieraissa juoksevaksi valepukiksi niin aika nuoresta sitä joutuu elämään "pallo jalassa" etsimässä kumppania jolle kelpaisi lapsesta huolimatta. Jos kumppanin haluaa siis
Ei se lapsi ole mikään este nykypäivänä. Niin monilla on jälkikasvua aiemmista liitoistaan. Sitäpaitsi jos on lapsen saanut 20vuotiaana, on tämä aikuinen kun itse on vasta 38v. Eli nuori vielä! Typerää maalailla uhkakuvia ja pelotella toisia. Jokainen on yksilö, toisia haittaa aiemman suhteen lapset, mutta on valtava määrä myös niitä, joille sillä ei ole merkitystä. Monet ovat lapsirakkaita, eivätkä piittaa siitä, ettei lapsi ole biologisesti oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#14 eihän sun mies edes välitä sinusta tarpeeksi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
On mulla muitakin ihastuksia vuosien varrella ollut, mutta tämä on ensimmäinen, jota en ole vaan sivuuttanut mielen oikkuna. Ja ennenkuin joku mies rientää tänne huutelemaan, että on varmaan enempi statusta ja rahaa tällä uudella n
No sit se on se mulkku lahkeessa tai ylhäällä navassa? 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin liittoihin saapuu jonain päivänä se arki. Tietysti uusi tuntuu aina kiinnostavammalta. Tietystikään se sun omakaan ei todennäköisesti mikään timantti ole, koska hässi toista naista vauvavuotena. Todella rumasti tehty.
Kannattaa miettiä tarkasti haluaako lähteä rakentamaan uusperhettä tai jäädä esim. kaksin lapsen kanssa. Sopivaa pysyvää liittoa ei välttämättä löydy ja saatat joutua asumaan yksinkin. Oletko taloudellisesti valmis siihen, että ei enää olekaan toista jakamassa talouden kuluja? Ei nyt ainakaan kannata lähteä rakentamaan jotain prinsessaunelmia ja olettaa, että päädyt asumaan tämän ihastuksesi kanssa. Olet kirjoituksesi perusteella vasta jutteluasteella etkä ilmeisesti tunne miestä kovinkaan hyvin. Hänellä elämäntilanteensa voi olla ihan mikä tahansa eikä hän välttämättä ole ihastunut sinuun.
Miettisin aika tarkasti, koska näitä ihastuksia tulee ja menee.
Huomioi, että näin miehen näkökulmasta yksinhuoltaja tai ylipäänsä nainen jolla on lapsia, on siellä pahnan pohjimmaisena. Hauskaa voidaan toki pitää ja naida, mutta varsinkaan menestyviä miehiä ei missään nimessä kiinnosta ryhtyä vakavaan suhteeseen sellaiseen naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Se on aivan valtava rasite ja miinus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosta voi tehdä huovan, mutta huovasta ei kannata tehdä vaimoa
- Tavja Halonen
Vierailija kirjoitti:
Huomioi, että näin miehen näkökulmasta yksinhuoltaja tai ylipäänsä nainen jolla on lapsia, on siellä pahnan pohjimmaisena. Hauskaa voidaan toki pitää ja naida, mutta varsinkaan menestyviä miehiä ei missään nimessä kiinnosta ryhtyä vakavaan suhteeseen sellaiseen naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Se on aivan valtava rasite ja miinus.
Niin enhän minä tietysti mikään yksinhuoltaja olisi, lapsella on kyllä isä. Lapsi olisi vähintään puolet ajasta isällä, eikä minulla ole mitään takeita siitä, ettei isää katsottaisi sopivammaksi lähivanhemmaksi, jolloin minusta tulisi "viikonloppuäiti".
Mies on hyvä isä, enkä keksi mitään syytä, miksi juuri minun tulisi olla lähivanhempi. En ole missään lapsenhoitoon liittyvässä häntä parempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
Lisään vielä tähän, että kunniallinen ihminen sitoutuu parisuhteeseensa, ja se on aina silloin järjen asia. Järjen avulla vaalitaan niitä hyviä tunteita kuten rakkautta, onnellisuutta ja iloa, kuten myös suitsitaan niitä huonoja
Minkälaiset päätökset ovat järkeviä? Siis mitä asioita silloin tarkastellaan, kun pohditaan järkeviä päätöksiä? Rahaa? Arjen helppoutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
On mulla muitakin ihastuksia vuosien varrella ollut, mutta tämä on ensimmäinen, jota en ole vaan sivuuttanut mielen oikkuna. Ja ennenkuin joku mies rientää tänne huutelemaan, että o
No kun en ole pettänyt niin ei ole aavistustakaan onko isompi vai pienempi :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroat ensin.
Sitten katselet tykästymisiäsi ja tarkkaan ennen haarojen avaamista.
Tämä lapseton mies ei sinua huoli tosissaan kersasi kanssa. Fakta homma.
Joo ei hän isäpuoleksi halua ja todellakin pidä ne housusi jalassa.
Vierailija kirjoitti:
#14 eihän sun mies edes välitä sinusta tarpeeksi??
Miten välittämistä mitataan? Jos mies mm. laittaa tiskit, osallistuu kämpän siivoamiseen, pesee auton ja hoitaa lapsen asioita, niin eikö näitä voi katsoa välittämiseksi?
Etkä lue näitä ketjuja? Mies pettää koska haluaa vaihtelua, uusi pillu on paras pillu. Jos miehellä on siihen mahdollisuus niin sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin liittoihin saapuu jonain päivänä se arki. Tietysti uusi tuntuu aina kiinnostavammalta. Tietystikään se sun omakaan ei todennäköisesti mikään timantti ole, koska hässi toista naista vauvavuotena. Todella rumasti tehty.
Kannattaa miettiä tarkasti haluaako lähteä rakentamaan uusperhettä tai jäädä esim. kaksin lapsen kanssa. Sopivaa pysyvää liittoa ei välttämättä löydy ja saatat joutua asumaan yksinkin. Oletko taloudellisesti valmis siihen, että ei enää olekaan toista jakamassa talouden kuluja? Ei nyt ainakaan kannata lähteä rakentamaan jotain prinsessaunelmia ja olettaa, että päädyt asumaan tämän ihastuksesi kanssa. Olet kirjoituksesi perusteella vasta jutteluasteella etkä ilmeisesti tunne miestä kovinkaan hyvin. Hänellä elämäntilanteensa voi olla ihan mikä tahansa eikä hän välttämättä ole ihastunut sinuun.
Miettisin aika tarkasti, koska näitä ihastuksia tulee ja menee.
Nimenomaan miehen salasuhteen jälkeen hakeuduin parempipalkkaisiin töihin, jotta voin tarvittaessa rahoittaa unelmani ihan itse. En siis ole riippuvainen miehestä taloudellisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioi, että näin miehen näkökulmasta yksinhuoltaja tai ylipäänsä nainen jolla on lapsia, on siellä pahnan pohjimmaisena. Hauskaa voidaan toki pitää ja naida, mutta varsinkaan menestyviä miehiä ei missään nimessä kiinnosta ryhtyä vakavaan suhteeseen sellaiseen naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Se on aivan valtava rasite ja miinus.
Niin enhän minä tietysti mikään yksinhuoltaja olisi, lapsella on kyllä isä. Lapsi olisi vähintään puolet ajasta isällä, eikä minulla ole mitään takeita siitä, ettei isää katsottaisi sopivammaksi lähivanhemmaksi, jolloin minusta tulisi "viikonloppuäiti".
Mies on hyvä isä, enkä keksi mitään syytä, miksi juuri minun tulisi olla lähivanhempi. En ole missään lapsenhoitoon liittyvässä häntä parempi.
Ap
Tutkitusti mies on yksi huoltajana parempi.
Vierailija kirjoitti:
Etkä lue näitä ketjuja? Mies pettää koska haluaa vaihtelua, uusi pillu on paras pillu. Jos miehellä on siihen mahdollisuus niin sen tekee.
Luen. Tästä herääkin sitten kysymys, miksi minun pitäisi olla uskollinen ja tyytyä aina samaan? Onko se joku miehen etuoikeus vaatia vaihtelua?
Parisuhteesi vaikuttaa aika ankealta. Uusperheen perustaminen on ihan varteenotettava vaihtoehto. Mutta siinäkin on toki haasteensa. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä saanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.