Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostunut toisesta, vaikka olen varattu
26.09.2024 |
Kun tavattiin nykyisen miehen kanssa, ihastuin silmittömästi häneen. Oltiin yhdessä noin pari vuotta, ennen kuin tulin raskaaksi hänelle, sitten lapsen syntymän jälkeen mentiin pian naimisiin. Ekat pari vuotta olikin oikein ihanaa.
Sitten siinä vauvavuoden aikana mies oli alkanut tapailla toista naista, ja lopulta kun jäi kiinni, minä muserruin siitä, minkälaisia valheita hän kykeni suoltamaan. Ei siis koskaan itse tunnustanut, olin salapoliisina ja sain asioita selville ja laskin 1+1. Oli mm. käyttänyt rakkaudentunnustuksia ja kosketusta saadakseen valheet menemään paremmin läpi.
Noh, tästä on jo 8 vuotta aikaa, eikä olla enää pariin vuoteen juuri asiasta tapeltu. En edelleenkään tiedä, miksi mies petti, eikä hänkään tiedä. Enkä tiedä miksi valehteli. Valheista on jäänyt jälkeenkinpäin kiinni, hänestä ne ovat olleet mitättömiä. Minua ne ahdistavat valtavasti.
Olen ottanut ohjat elämästäni ja opiskellut uuden ammatin, keskittynyt harrastuksiin... Elämä vaan tuntuu tyhjältä. Miehen kanssa ei enää jutella muuta kun päivän kuulumisia, ei koskaan mitään syvällisempää. Tosin häntä ei sellainen muutenkaan kiinnosta. On myös tunnustanut sittemmin, ettei oikeasti koskaan ollut ihastunut minuun. Mies on sinällään ihan hyvä mies, että talous on kunnossa (joskin pihi ja on tarkka että kaikki maksetaan puoliksi, mutta tienaan omat rahani ja tämä ok, tosin minun pitää myös huolehtia, että mies maksaa osansa). Tekee paljon kotitöitä ja osallistuu lapsen elämään.
Oikein kelpo mies monelta näkökantila kuitenkin, paheensa on valehtelu. Suhde tuntuu kumminkin ontolta, en luota häneen enkä nauti hänen läheisyydestään.
Nyt olen sitten jutellut sattumalta erään miehen kanssa muutaman kerran harrastuksen merkeissä ja olen tajunnut olevani kiinnostunut hänestä enemmän, kuin pitäisi. Vaikuttaa, että hänkin voisi olla minusta. En ole siis tehnyt tämän miehen kanssa mitään ja nyt käyn sisäistä kamppailua sen kanssa, että ei ole enää edes ok jutella hänelle (siis hakeutua keskusteluihin), koska tunteet on heränneet. Luulin ettei semmosia multa miehiä kohtaan enää edes löydy.
Mietin, että olenko taas kerran vajoamassa johonkin "prinsessaunelmiin", jossa kuvittelen tämä herran olevan jotenkin erityinen. Edellisissä suhteissa on tullut turpaan. Ja haluaisiko hän edes olla minun kanssa, jos olisinkin sinkku. Minulla on lapsi, hänellä ei. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja näistä on sitten juteltu. Olen kuin se mies The Simpsons moviesta, joka ei osannut päättää, haluaako kuvun sisä- vai ulkopuolelle ja jää lopulta sen alle.
Pettämiseen en halua lähteä, sillä niin toimimalla antaisin itsestäni todella huonon kuvan tälle ihastuksellle.
Onko vastaavia kokemuksia, mielipiteitä? Anteeksi pitkä selostus.
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on tosi ilkeitä! Älä välitä!
Tää on sitä lukutaidottomuutta.
Miksi et lopeta huonoa suhdettasi ja anna itsellesi mahdollisuus onneen?
Pitkät aloitukset, joissa ei ole kielioppivirheitä. Miksiköhän tällaiset aloitukset ovat yleistyneet, hmm...?
Vierailija kirjoitti:
Pitkät aloitukset, joissa ei ole kielioppivirheitä. Miksiköhän tällaiset aloitukset ovat yleistyneet, hmm...?
En käyttänyt tekoälyä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis olet selkeästi vajoamassa johonkin höttöunelmaan. Mutta onhan tuo nykyinen parisuhteesi selvästi ongelmallinen, ajattelitko oikeasti viettää siinä lopun elämääsi? Vai pitäisikö sinun nyt ensisijaisesti keskittyä tekemään sille jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroat ensin.
Sitten katselet tykästymisiäsi ja tarkkaan ennen haarojen avaamista.
Tämä lapseton mies ei sinua huoli tosissaan kersasi kanssa. Fakta homma.
Eroat. Olet hetken yksin. Sitten tiedät, millaista suhdetta oikeasti kaipaat ja millaista puolisoa tarvitset.
Tai sitten elät elämääsi, perheesi on yhdessä kunnes mies taas pettää tai lapsi on vanhempi ja eroatte syystä tai toisesta kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkät aloitukset, joissa ei ole kielioppivirheitä. Miksiköhän tällaiset aloitukset ovat yleistyneet, hmm...?
En käyttänyt tekoälyä!
ap
Tää ei oo mun kommentti, mutta olet oikeassa, en ole käyttänyt tekoälyä. Ja niitä kielioppivirheitäkin löytyy, yritän parhaani mukaan välttää niitä, koska muuten joku äidinkielinatsi puuttuu niihin heti. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eroat ensin.
Sitten katselet tykästymisiäsi ja tarkkaan ennen haarojen avaamista.
Tämä lapseton mies ei sinua huoli tosissaan kersasi kanssa. Fakta homma.
Höh, miksi seksin harrastamisesta pitäisi pidättäytyä niin kovasti? Aika vanhoillista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No päätä mitä aiot. Mitä se toinen mies haluaa tai ei halua, selvitä. Sitten ajoissa eri asunnot, jos muu kiinnostaa. Lapsen vuoksi varmaan pitää asua lähekkäin, ellei mies ole jotenkin vältettävä. Kaikki riippuu sun kiinnostuksista ja mitä haluat. Ei väkisin voi olla vanhan kanssa, jos ei ole enää kiinnostusta tai ei toimi. Vai haluatko jotain toimimaan, yksin se olisi vaikeaa tehdä enempää, suhteessa toisenkin pitäisi olla kiinnostunut. Onko uusi sopiva vai ei. Yritä saada tolkku, ettei kaikkien aika kulu hukkaan enempää.
Vierailija kirjoitti:
No siis olet selkeästi vajoamassa johonkin höttöunelmaan. Mutta onhan tuo nykyinen parisuhteesi selvästi ongelmallinen, ajattelitko oikeasti viettää siinä lopun elämääsi? Vai pitäisikö sinun nyt ensisijaisesti keskittyä tekemään sille jotain?
Mistä tiedän, mitä minun pitää sille nykyiselle suhteelle tehdä. Tai kun en oikeen itsekään tiedä. Ja onko se edes "ongelmallinen" vai onko kyse vaan niistä ylä- ja alamäistä ja siitä, että pitkään kun on yhdessä oltu niin sitä kuvittelee sen olevan jotenkin huono. Mistä ne sitten erottaa toisistaan, että jahtaako niitä prinsessaunelmia vai eikö vaan osaa tyytyä riittävän hyvään/tavalliseen? Olen tosiaan alkanut kyseenalaistaa ihan kaiken. Millainen on hyvä parisuhde? Millainen sitten on huono? Mihin parisuhdetta ylipäätään tarvitaan? Kannattaako parisuhteessa olla järkisyistä vai pitäisikö mennä tunteiden perässä? Viimeisessä vaarana muuttua tuuliviiriksi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita ap jatko-osa tarinaasi.
En tiedä miten olisin saanut tiivistettyä lyhyemmäksi monimutkaisia asioita.
Ap
Sä jäät ensin yksin lapsesi kanssa.
Ja lopulta kokonaan yksin vanhenevaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sä jäät ensin yksin lapsesi kanssa.
Ja lopulta kokonaan yksin vanhenevaksi.
Onko se välttämättä huono asia?
Onhan tuo aika surullista, että sitten kun on lapsen jonkun kanssa saanut niin ikinä ei voi aloittaa oikeasti alusta. Ne on sellaisia "leikkieroja" missä edelleen tavataan lasten takia. Tiedän "eronneen" pariskunnan, joka tekee jopa ulkomaanmatkoja yhdessä lasten takia. Muuten asuvat omillaan ja on uudet kumppanit.
Suosittelen pidättäytymään tästä ihastuksesta, ja keskittämään huomion kotiin.
Sinuna kertoisin miehellesi, että olet ehkä ihastunut toiseen, mutta et halua pettää ja haluat saada selvyyden onko teidän suhteessa molemminpuolista rakkautta että sen eteen kannattaisi alkaa tekemään työtä, ja jos rakkautta ei tunteen tasolla ole, miten sitä voisi saada lisää ja miten suhteestanne saisi sellaisen että tiedät pohtimatta onko se hyvä vai huono suhde.
Ota tämä ihastus nyt mahdollisuutena tehdä avioliitostasi oikeasti hyvä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ainakin voi erota toista kunnioittavasti ja kaikkensa yrittäneenä.
Ja jos sen lapsen on saanut vaikka 20 veenä ja sitten ukko paljastuu vieraissa juoksevaksi valepukiksi niin aika nuoresta sitä joutuu elämään "pallo jalassa" etsimässä kumppania jolle kelpaisi lapsesta huolimatta. Jos kumppanin haluaa siis.
Ei jaksa lukea, liian pitkä. Next.