Hyvät miehet eivät mene "kaupaksi"?
Epäuskoisena saa taas lukea miten moititaan miehiä, jotka eivät osaa kokata, huolehtia kodistaan tai taloudestaan, mutta samaan aikaan näissä ja elämässä muutenkin pärjäävä mies saa olla vuodesta toiseen yksin. Onko akateeminen ja kulttuuria harrastava mies naisille liian tylsä ja särmätön? Ei rahaongelmia, ei päihdeongelmia eikä draamaa. En osaa tarjota vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voikohan siinä olla syy?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävänä juuri sellainen akateeminen ja kulttuuria harrastava mies, joka ei ole sössinyt talouttaan eikä harrasta päihteitä. Kyllä nyt on aloittajalla joku muu ongelma. Luultavasti luonteessa tai sosiaalisissa taidoissa, noista se yleensä kanittaa.
Itse pidän sormusta vaikka en edes seurustele. Muuten rupeavat naiset rasittavasti kiehnäämään ympärillä. En ole etsimässä seurustelusuhdetta. Mies voi menestyä ja olla silti tyytyväinen elämäänsä ilman nurkissa pyörivää naista.
Tottakai voi olla. Jokainen saa valita haluaako seurustella kenenkään kanssa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Kokemusta miehistå, jotka ovat heti sitä mieltä että sovitaan todella hyvin yhteen, on yhteiset arvot ja loistava tulevaisuus. Kukkiakin tulee ja esitellään tutuille jopa tulevana vaimona, mutta sitten ei kuitenkaan siedetä kaksinkeskistä aikaa naisen kanssa ollenkaan. Nainen odottaa, että jos tässä nyt miehen kiireiltä päästäisiin tutustumaan, mutta kun miehen mielestä suhde on jo valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?
Näät vaan ne "jännät" naiset ja harmittelet, kun he eivät kiinnostu.
Millaisista naisista itse kiinnostut? Miten se kiinnostus sun käytöksessä näkyy? Huomaisitko, jos joku nainen kiinnostuisi sinusta?
Jotta jotain edistystä voisi tapahtua, pitäisi naisiltakin löytyä edes vähän ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Mutta tuo osuus on näemmä ulkoistettu miehille. "Miehen pitää". Nainen ei jaksa/kykene/osaa/viitsi...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Fiksu ihminen joko kyllästyy tuohn touhuun täysin, tai keksii parempaa ajanvietettä.
Se "Unelmien Prinssi" jää saamatta. Vain siksi, että "ei huvita" tai "miehen pitää..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Kokemusta miehistå, jotka ovat heti sitä mieltä että sovitaan todella hyvin yhteen, on yhteiset arvot ja loistava tulevaisuus. Kukkiakin tulee ja esitellään tutuille jopa tulevana vaimona, mutta sitten ei kuitenkaan siedetä kaksinkeskistä aikaa naisen kanssa ollenkaan. Nainen odottaa, että jos tässä nyt miehen kiireiltä päästäisiin tutustumaan, mutta kun miehen mielestä suhde on jo valmis.
Jep. Ei suhteeseen riitä suhteen ulkoinen muoto. Pitää olla myös henkinen ja fyysinen yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?
Sen lisäksi pitää osata myös aistia viboja. Onko toinen avoin romanttisessa mielessä, vai onko hän vaan kaverillinen ja ystävällinen. Löytyykö molemminpuolista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"SInänsähän he ovat oikeassa, että jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään ja on arvokas ihminen. Siinä on vaan se ongelma, että kenelläkään ei ole velvollisuutta osoittaa tällaista tunnetta kenellekään, joten ei ole ketään, jonka tulisi täyttää tämä sinänsä oikeutettu tarve. No, ehkä suurin velvollisuus on äidillä lapselleen, ja sittähän ne ongelmat syntyvät, kun äiti ei ole sitä aikanaan tehnyt."
Äiti sitä, äiti tätä. Isälläkö ei ole sitä velvollisuutta?
On tietenkin. Itse äitinä kuitenkin allekirjoitan, että äidin osoittama lämpö ja huolenpito on tärkein varhaislapsuudessa. Jälleen, se biologia jonka nykyfeministit haluavat kieltää, mutta minä en- meidän naisten edun vuoksi.
Ok. Älkää sitten ihmetelkö kun lastenne isät lähtevät men
Siis onko nyt jotenkin "huono" asia, että on vaikeampi tuottaa lapselleen persoonallisuushäiriö? Olisit huojentunut, ettet vahingossa pilaa toisen elämää. Vai harmittaako "järeiden aseiden"'puuttuminen- ettet pysty olemaan niin toteaalin sadistinen kuin äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta enää. Jääköön naisetkin yksin. Ihan sama minulle.
Ei taida sinun vuoksesi yksikään nainen jäädä yksin. Olen aina ihmetellyt näitä miesoletettujen valituksia siitä, että ei kelpaa. Jos ei kelpaa, niin kyllä sitä syytä täytyy etsiä itsestä.
Kertoo aina kaiken,MIESOLETETTU,voi tsiisus sentään Terveisin MIES.
Vierailija kirjoitti:
Me naiset ei tarvita teitä miehiä yhtään mihinkään.
TÄMÄ SELVÄ,MUTTA KOSKEE VAIN SINUA.MONI AINAKIN KAIPAA;JA MONI ON MYÖS LÖYTÄNYT;MIEHEN.
Vierailija kirjoitti:
Jotta jotain edistystä voisi tapahtua, pitäisi naisiltakin löytyä edes vähän ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Mutta tuo osuus on näemmä ulkoistettu miehille. "Miehen pitää". Nainen ei jaksa/kykene/osaa/viitsi...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Fiksu ihminen joko kyllästyy tuohn touhuun täysin, tai keksii parempaa ajanvietettä.
Se "Unelmien Prinssi" jää saamatta. Vain siksi, että "ei huvita" tai "miehen pitää..."
No, kyllä minusta aikuisen miehen pitää osata huolehtia kodistaan, ruokavaliostaan ja taloudestaan. Eikä se edes tee hänestä unelmien prinssiä, vaan ihan aikuisen vaan.
Ihminen ei ole kaupan. Ei ole esine, ei naiset ei miehet. Miettikää miten sanoitatte vuorovaikutusta.
Vaikka haluaisi hallita kaikkea, se kenet tapaa on sattumaa. (En tarkoita sairaita suhteita jossa esim narsistit löytää jo valmiiksi haavoilla olevat). Ei löydy väkisin etsimällä. Jos on kovat odotukset varmaan pettyy. Mutta, menkää avoimin mielin vailla odotuksia uusiin toimintaympäristöihin. Syksyllä voi aloittaa uuden harrastuksen esim kansalaisopisto.
Vierailija kirjoitti:
Mistä mun 23-v tytär löytäisi fiksun miehen?
Harmi,26 vuotias koulutettu poikanikin on varattu,mutta on niitä,tsemppiä etsimiseen.
Hyvät miehet menee aina kuin kuumille kiville.
Miehet löytövät aina kumppanin, kun näkevät vaivaa sen eteen. Ja ovat aloitteellisia, rohkeita, tietyllä tavalla sosiaalisia, mukavia persoonia.
On paskaista harhaa luulla, että naiset muka aina kattelis pelkkää miehen ulkonäköä, pituutta, painoa, ammattia, autoa ja muuta vastaavaa.
Kysymys on aina ihmisestä, persoonasta.
Tietty voi miettiä, jos on ikänsä ollut pelkän peruskoulun varassa. Ei ole mitään ammattia. Ei käy töissä.
Ei harrasta mitään. Ja pahimmassa tapauksessa asuupi edelleen vanhempiensa kodissa.
Nämä miehet eivät elämänkumppania löydä, se on raaka totuus.
Nainen ei ota elätettäväkseen aikuista lasta.
Pidän itseäni "hyvänä miehenä" ja ei ole valittamista ollut "kaupan käynnissä".
En kyllä yhtään ymmärrä ketjun jankutusta, jokin muu kyllä mättää, kuin pelkästään "hyvä mies".
Ikää jo 57 ja "kauppa kävisi" mutta olen naimisissa ja ei siten ole "myytävää"
Itse asiassa noi termit ovat ihan perseestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?
Sen lisäksi pitää osata myös aistia viboja. Onko toinen avoin romanttisessa mielessä, vai onko hän vaan kaverillinen ja ystävällinen. Löytyykö molemminpuolista vetovoimaa.
Toki sosiaalinen älykkyys on tuossa plussa, mutta eihän noita nyt voi mitenkään koskaan varmasti tietää. Välillä on vain pakko yrittää, jos haluaa että mistään tulee koskaan mitään, vaikka pakitkin on mahdolliset. Ja sitten jos niin käy niin mitä sitten? Elämä on ja sitä rataa. Monet kaverillisesti käyttäytyvät saattavat olla salaa kiinnostuneita/ihastuneita, ja jonka kaivamiseksi täytyy vain toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miesystävänä juuri sellainen akateeminen ja kulttuuria harrastava mies, joka ei ole sössinyt talouttaan eikä harrasta päihteitä. Kyllä nyt on aloittajalla joku muu ongelma. Luultavasti luonteessa tai sosiaalisissa taidoissa, noista se yleensä kanittaa.
Itse pidän sormusta vaikka en edes seurustele. Muuten rupeavat naiset rasittavasti kiehnäämään ympärillä. En ole etsimässä seurustelusuhdetta. Mies voi menestyä ja olla silti tyytyväinen elämäänsä ilman nurkissa pyörivää naista.
Totta.
Sama itselläni. Olen introvertti omalla tavallaan. Naisten kanssa hengailen päässiassa lomilla. Ja seurustelusuhteita on.
On oma asunto, vakituinen työ, ja mieluinen palkka.
Mutta muutoin, arvostan liikaa omaa itsenäisyyttä ja vapaa- aikaa, että innostuisin yhdessä asumiseen.
Tosin minulla on jo yksi jälkeläinen, suhteesta jolloin 26 vuotias. Huolehdimme hänestä yhdessä, lapsen äidin kanssa.
Jotenka suvun jatkamisenkaan kannalta, en enää tarvitse perheellistä elämää.
Meitä on moneksi, täss maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin se kulttuuri niin kyllä vain hän on liian tylsä ja särmätön.
Ja etenkin, kun se nainen ei kiinnosta persoonana.
Voiko sitä vahvemmin alleviivata, jos menee iskemään kadulla vierasta ihmistä.
Miten muuten voi lähteä ottamaan persoonasta selvää kuin lähestymällä kiinnostavan näköistä ihmistä?
Sen lisäksi pitää osata myös aistia viboja. Onko toinen avoin romanttisessa mielessä, vai onko hän vaan kaverillinen ja ystävällinen. Löytyykö molemminpuolista vetovoimaa.
Toki sosiaalinen älykkyys on tuossa plussa, mutta eihän noita nyt voi mitenkään
Minä en ole jäänyt harmittelemaan niitä salaa kiinnostuneita (muuta kuin siinä tapauksessa, kun ovat myöhemmin paljastaneet tunteensa ja pilanneet kaveruuden). Ajattelen, että koska itse olen luonteeltani tosi suora ja assertiivinen, en sovi kumppaniksi sellaiselle, jonka on vaikeaa ilmaista noitakin tunteita. Eli yleensä samankaltaiset ihmiset löytävät kyllä toisensa, siinä mielessä se käyttäytyminen paljastaa ihan riittävästi. -eri
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni "hyvänä miehenä" ja ei ole valittamista ollut "kaupan käynnissä".
En kyllä yhtään ymmärrä ketjun jankutusta, jokin muu kyllä mättää, kuin pelkästään "hyvä mies".
Ikää jo 57 ja "kauppa kävisi" mutta olen naimisissa ja ei siten ole "myytävää"
Itse asiassa noi termit ovat ihan perseestä!
Oikeasti hyvät miehet todellakin "käyvät kaupaksi". Ne ei-hyvät miehet eivät suostu myöntämään, että ihan syystä ovat sinkkuja. Syyttävät naisia siitä että eivät kelpaa.
Itse pidän sormusta vaikka en edes seurustele. Muuten rupeavat naiset rasittavasti kiehnäämään ympärillä. En ole etsimässä seurustelusuhdetta. Mies voi menestyä ja olla silti tyytyväinen elämäänsä ilman nurkissa pyörivää naista.