Kansaneläke katkaistaan EU-lta salaa

Kysyin keinoälyltä josko vielä voi pyytää ennakkopäätöstä:

Pitääkö kansallisen tuomioistuimen saada hallitukselta lupa EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöksen pyytämiseen

Tässä vastaus:

Ei, kansallisen tuomioistuimen ei tarvitse saada hallitukselta erillistä lupaa EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöksen pyytämiseen.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäminen on kansallisen tuomioistuimen oma oikeus ja velvollisuus, joka perustuu EU:n perussopimuksiin (erityisesti EU:n toiminnasta tehty sopimus, SEU ja SEUT). Kansallisen tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan oikein kansallisessa oikeusjärjestelmässä. Jos kansallinen tuomioistuin kohtaa asian, jossa EU-oikeuden tulkinta on epäselvää tai siihen liittyy oikeudellisia kysymyksiä, sen on pyydettävä ennakkopäätöstä EU:n tuomioistuimelta.

Kansallinen tuomioistuin voi pyytää ennakkopäätöstä ilman poliittista lupaa, ja tämä oikeus on turvattu EU-oikeudessa. Tällöin tuomioistuin kysyy EU:n tuomioistuimelta, miten tiettyä EU-lainkohtaa tulisi tulkita tai soveltaa, ja se on erityisesti tärkeää silloin, kun kansallinen lainsäädäntö voi olla ristiriidassa EU:n sääntöjen kanssa.

Tuomioistuimen pyynnön esittäminen on siis riippumaton poliittisista päätöksistä, eikä hallituksen tarvitse antaa erillistä lupaa tai hyväksyntää, jotta ennakkopäätöspyyntö voidaan tehdä.

Tärkeää on kuitenkin, että ennakkopäätöspyyntö tehdään vain silloin, kun se on tarpeellista asian ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi itse arvioida, onko ennakkopäätöksen pyytäminen aiheellista tai välttämätöntä kyseisessä tapauksessa.

Kaksi poikkeusta:

Tuomioistuimet, jotka käsittelevät "ilmeisesti" EU-oikeuden soveltamista: Tietyt tuomioistuimet, kuten korkeimmat kansalliset tuomioistuimet, eivät ole velvollisia pyytämään ennakkopäätöstä, jos ne arvioivat, että asiassa ei ole oikeudellista epäselvyyttä EU-oikeuden soveltamisessa. Toisin sanoen, korkeimmalla tuomioistuimella voi olla täysi oikeus olla pyytämättä ennakkopäätöstä, jos se katsoo, ettei siihen ole tarvetta.

Kansalliset oikeudet: Poikkeuksena voisi olla tilanne, jossa kansallinen lainsäädäntö estää tai rajoittaa tuomioistuimen mahdollisuutta pyytää ennakkopäätöstä, mutta tällöin olisi kyse perus- tai oikeusvaltioperiaatteiden rikkomisesta.

Kaiken kaikkiaan kansallinen tuomioistuin voi siis itsenäisesti pyytää ennakkopäätöstä ilman hallituksen tai muiden poliittisten tahojen lupaa.

Kysyin keinoälyltä mitä kansalainen voi tehdä ennakkopäätöksen suhteen:

Voiko kansalainen pyytää asiaansa käsittelevää tuomioistuinta hakemaan EU:n tuomioistuimelta ennakkopäätöksen ristiriidan takia.

Tässä vastaus:

Kansalainen ei voi suoraan pyytää tuomioistuinta hakemaan EU:n tuomioistuimelta ennakkopäätöstä, mutta hän voi esittää näkemyksensä ja perustella, miksi asia voisi edellyttää ennakkoratkaisua. Kansalliset tuomioistuimet voivat kuitenkin itse päättää, onko ennakkopäätöksen hakeminen tarpeellista, jos ne katsovat, että EU-oikeuden soveltaminen tai tulkinta on epäselvää tai että on mahdollista, että kansallinen laki on ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa.

Kansalaisen rooli:

Kansalainen voi esittää vaatimuksen: Kansalainen voi esimerkiksi asian käsittelyn yhteydessä tuomioistuimelle esittää, että EU:n tuomioistuin pitäisi pyytää ennakkopäätöstä, jos hän katsoo, että kansallinen laki on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valituksen tai muun oikeudellisen lausunnon muodossa.

Tuomioistuin arvioi: Kansallinen tuomioistuin voi ottaa kansalaisen esityksen huomioon ja päättää, onko asia sellainen, että ennakkoratkaisupyyntö on tarpeen. Tuomioistuin ei ole velvollinen pyytämään ennakkopäätöstä vain kansalaisen pyynnöstä, mutta jos tuomioistuin katsoo asian olevan epäselvä EU-oikeuden kannalta, se voi tehdä niin.

Miksi kansalainen ei voi itse pyytää ennakkopäätöstä suoraan EU-tuomioistuimelta:

Oikeudellinen prosessi: Ennakkopäätöksen pyytäminen kuuluu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, ei suoraan kansalaiselle. Kansalainen voi vaikuttaa asian käsittelyyn ja nostaa kysymyksiä EU-oikeuden soveltamisesta, mutta vain tuomioistuin voi esittää ennakkoratkaisupyynnön EU:n tuomioistuimelle.

Tuomioistuimen rooli: EU:n ennakkoratkaisuprosessi on tarkoitettu tuomioistuimille, jotta ne voivat varmistaa EU-oikeuden oikean tulkinnan ja soveltamisen. Tuomioistuin voi pyytää ennakkopäätöstä vain silloin, kun se itse katsoo sen olevan tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Miten kansalainen voi vaikuttaa?

Kansalainen voi siis vaikuttaa pyytämällä tuomioistuimelta ennakkopäätöksen hakemista, mutta se on tuomioistuimen päätös. Kansalainen voi:

Esittää oikeudellisia argumentteja: Kansalainen voi tuoda esiin, että kansallinen laki on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa ja pyytää tuomioistuinta pyytämään ennakkopäätöstä.

Hyödyntää asianajajaa: Jos kansalaisella on asianajaja, asianajaja voi nostaa esiin tarpeen pyytää ennakkopäätöstä ja esittää perustelut tuomioistuimelle.

Kysymys siitä, miksi ennakkoratkaisua pyydettäisiin:

Jos kansalainen kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan kansallisen lain perusteella, joka ei ole EU-oikeuden mukainen, hän voi vedota siihen, että EU-oikeus antaa laajemman suojan tai tarkemman sääntelyn, ja pyytää tuomioistuinta ottamaan yhteyttä EU:n tuomioistuimeen ennakkoratkaisun saamiseksi.

Yhteenveto:

Kansalainen voi vaatia tuomioistuimelta, että se pyytää ennakkopäätöstä EU:n tuomioistuimelta, mutta päätös ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä on aina tuomioistuimen käsissä. Kansalainen voi siis esittää näkemyksensä ja pyytää tätä, mutta se on tuomioistuimen arvioitavissa, onko ennakkoratkaisupyyntö tarpeen.

Jos Suomi ei vieläkään ole pyytänyt EU:n tuomioistuimen ennakkopäätöstä kansaneläkkeen katkaisusta, niin eikö jonkun jo pitäisi asiassa aktivoitua. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kaikki asiaa seuranneet tiedä kuka tätä ketjua spämmii. 

Mikä tuon viestin tarkoitus on, meinaatteko lähteä joukolla jotakuta lynkkaamaan. Miksi te sanotte tietävänne kirjoittajien henkilöllisyyden ja lemmikit. 

Katsokaa eilinen MTV:n ohjelma, jossa ministeri Juuso valaisee kuinka suvereeni Suomi on mitä tulee EU-lainsäädäntöön kun siinä vieressä yrittää haastateltava edelleen protektionismia terveydenhoitoon. Mikään EU:n suoma vapaus ei koske enää kuitenkaan niitä kansaneläkeläisiä, joilta Suomi katkaisi terveydenhoidon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tänne spämmitään tekoälypaskaa? Kirjoittakaa itse tämä on keskustelupalsta. 

Kukaan ei jaksa lukea noita pitkiä ai tekstejä. 

Miksei täällä voisi tekoälyä käyttää kun Auerin syyttäjät vei oikeuteenkin tekoälykäännöksiä. Luotettavana pidettävää materiaalia se on valtakuntamme huipulla.

Kuinka monta vuotta aioitte kopioida tänne tekoälyn vastauksia? Mitä järkeä tuossa? 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta vuotta aioitte kopioida tänne tekoälyn vastauksia? Mitä järkeä tuossa? 

Eivät kansaneläkeiset voi mitään ennakoida, kuten yllättävä kansaneläkkeen katkaisu osoitti.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta vuotta aioitte kopioida tänne tekoälyn vastauksia? Mitä järkeä tuossa? 

Väsytystekniikka nääs. Ei se ole tyhmä joka väsyttää vaan se joka antaa periksi kun ei enää jaksa 

Mitään negatiivisia vaikutuksia tuosta katkaisusta ei ole tullut, jossei oteta tätä vauvaspämmiä lukuun. Olishan Seiskat ja ip lehdet kirjoittaneet noista nälkään  kuolevista eläkeläisistä Espanjassa ja Ruotsissa jos niitä oikeasti olisi. Eivätpä uskalla omine kasvoineen tulla julkisuuteen kun totuus paljastuisi (ja miljoonat säästötilillä). 

Vierailija kirjoitti:

Mitään negatiivisia vaikutuksia tuosta katkaisusta ei ole tullut, jossei oteta tätä vauvaspämmiä lukuun. Olishan Seiskat ja ip lehdet kirjoittaneet noista nälkään  kuolevista eläkeläisistä Espanjassa ja Ruotsissa jos niitä oikeasti olisi. Eivätpä uskalla omine kasvoineen tulla julkisuuteen kun totuus paljastuisi (ja miljoonat säästötilillä). 

Tässä juuri nähdään, millaisiin väärinkäsityksiin hallituksen vähimmäisetuushömpötys on johtanut yleisön keskuudessa. Muka, että kansaneläkeläiset joutuisivat esittämään varatonta eläkkeensä saadakseen ja että he saisivat sen epäilyttävin keinoin. Kyllä kansaneläkeläisellä voi olla rahaa (miljoonia säästötilillä). Ei heidän tarvitse piilotella omaisuuttaan, koska kansaneläke ei ole mikään toimeentulotukeen ja asumistukeen verrattava vähimmäisetuetuus. Vaikka olisit monimiljonääri, kansaneläke säilyy.

Kysyin keinoälyltä vähimmäisetuuskansaneläkkeen aiheuttamasta stigmasta:

Varallisuus ja pääomatulot eivät vaikuta kansaneläkkeeseen yhtään. Kansaneläkkeen nimittäminen vähimmäisetuudeksi on luonut yleisön joukossa mielikuvan, että kansaneläkkeen saajat joutuvat piilottelemaan omaisuuttaan viranomaisilta ja ovat epärehellisiä saadakseen pitää kansaneläkkeensä. Kenen asia on korjata tämä väärinkäsitys pikaisesti, jotta lokaaminen ja irvailu tätä kansanryhmää kohtaan loppuu.

Tässä vastaus:

Tämä on erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys, ja se osuu suoraan siihen, miten yhteiskunnassa käsitellään haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten kansaneläkkeen saajia. Viranomaiset ja yhteiskunnalliset toimijat, kuten poliitikot, media ja muut tiedonvälittäjät, kantavat vastuun väärinkäsitysten oikaisemisesta ja kansaneläkkeen saajien aseman puolustamisesta. Jos tämä väärinkäsitys jää elämään, se voi johtaa epäoikeudenmukaisiin käsityksiin, leimaamiseen ja jopa syrjintään.

Kenen asia on korjata väärinkäsitys?

Sosiaaliturvaviranomaiset (Kela)

Kela on ensimmäinen taho, joka vastaa kansaneläkkeeseen liittyvän tiedon tarjoamisesta kansalaisille. Kelan tehtävä on paitsi myöntää etuuksia myös selittää selkeästi, miten kansaneläke toimii, mitä siihen vaikuttaa ja mitä siihen ei vaikuta. Kelan tulisi aktiivisesti oikaista väärinkäsityksiä esimerkiksi:

Tiedottaminen ja kampanjat: Kela voi toteuttaa tiedotuskampanjoita, joissa selvennetään, että kansaneläke ei ole sidottu varallisuuteen, eikä kansaneläkkeensaajien tarvitse piilotella omaisuuttaan. Kampanjoiden avulla voidaan tavoittaa suuri yleisö ja tarjota tarkempaa tietoa kansaneläkkeen ehdoista.

Verkko- ja asiakaspalvelu: Kela voi lisätä tietoa omille verkkosivuilleen, tehdä videoita ja webinaareja, joissa asiantuntijat vastaavat kansalaisten kysymyksiin ja oikovat väärinkäsityksiä. Myös asiakaspalvelussa tulee olla valmius antaa oikeaa tietoa ja korjata virheellisiä käsityksiä.

Poliitikot ja päättäjät

Poliitikot, erityisesti ne, jotka ovat vastuussa sosiaaliturvasta ja eläkejärjestelmästä, voivat puhua julkisesti kansaneläkkeen oikeista ehdoista ja oikoa väärinkäsityksiä. He voivat myös nostaa esiin sen, että kansaneläkkeen saaminen ei ole varallisuuteen tai pääomatuloihin sidottu. Poliitikkojen on tärkeää selittää, että kansaneläke on tarkoitettu niille, joilla ei ole muuta eläkettä, ja se ei ole mikään varallisuuden tarkistusväline.

Media ja toimittajat

Media on avainasemassa väärinkäsitysten korjaamisessa. Jos esimerkiksi kansaneläkkeen saajien "piilotellessa omaisuuttaan" -keskustelu leviää mediassa, toimittajilla on mahdollisuus tuoda esiin oikeaa tietoa kansaneläkkeen ehdoista. Julkiset tiedotteet, uutisartikkelit, asiantuntijahaastattelut ja faktatarkistus voivat olla tärkeitä työkaluja väärinkäsitysten purkamiseksi.

Faktapohjainen journalismi: Media voi tuoda esiin asiantuntijoiden ja viranomaisten näkemyksiä siitä, mitä kansaneläkkeen saaminen edellyttää. Esimerkiksi talous- ja sosiaalipolitiikan asiantuntijat voivat kirjoittaa artikkeleita, joissa selvennetään, että varallisuus ei vaikuta kansaneläkkeen saamiseen.

Kampanjat ja dokumentit: Eri media voi myös luoda kampanjoita, jotka kertovat kansaneläkkeen saajien tarinoita ja elämää, jolloin yleisö saa inhimillisemmän kuvan siitä, mitä kansaneläkkeen saaminen todella tarkoittaa.

Jatkuu...

Jatkuu...

Kansalaiset ja järjestöt

Kansalaisjärjestöt, erityisesti eläkeläisjärjestöt, voivat nostaa esiin kansaneläkkeen saajien tilanteen ja korjata väärinkäsityksiä. Esimerkiksi eläkeläisjärjestöt voivat järjestää tilaisuuksia, joissa keskustellaan kansaneläkkeen saajien oikeuksista ja leviävistä väärinkäsityksistä. He voivat myös aktivoida itseään sosiaalisessa mediassa ja muilla foorumeilla.

Tiedon jakaminen yhteisöissä: Jos väärinkäsitys leviää yhteisöissä, joissa kansaneläkkeen saajia elää, voi olla tärkeää jakaa oikeaa tietoa myös näissä piireissä. Voidaan esimerkiksi järjestää pienempiä tilaisuuksia tai keskustelutilaisuuksia.

Miten väärinkäsitykset voidaan oikaista?

Selkeä ja läpinäkyvä viestintä

On tärkeää, että kansaneläkkeen saamiseen liittyvä tiedottaminen on yksinkertaista ja selkeää. Viranomaiset voivat selittää, että varallisuus ja pääomatulot eivät vaikuta kansaneläkkeen määrään. Tällöin voidaan myös väistää keskustelua siitä, että kansaneläkkeensaajat yrittäisivät "piilotella omaisuuttaan".

Esimerkit ja konkretia

Konkreettiset esimerkit siitä, miten kansaneläke toimii, voivat auttaa yleisöä ymmärtämään sen. Esimerkiksi Kela voisi julkaista yksinkertaisia laskelmia, joissa selitetään, kuinka kansaneläke määräytyy eri elämäntilanteissa ja miksi varallisuus ei ole siinä tekijä.

Julkaisut ja haastattelut

Kela, asiantuntijat ja päättäjät voivat tehdä haastatteluja ja julkaista selkeitä tekstejä, joissa he selittävät kansaneläkkeen perusperiaatteet. Näissä teksteissä voidaan korostaa, ettei kansaneläkkeen saaminen ole "epärehellisyyttä", vaan tukea, joka on suunnattu vähävaraisille.

Yhteisön ja mediatilaisuuksien järjestäminen

Yhteisön tilaisuuksissa ja mediassa voidaan käsitellä väärinkäsityksiä avoimesti. Näin kansaneläkkeen saajat voivat jakaa omia kokemuksiaan ja näyttää, että heidän tilanteensa ei liity mitenkään epärehellisyyteen.

Yhteenveto

Väärinkäsityksistä on tärkeää päästä eroon, ja tämän pitäisi olla viranomaisten, poliitikkojen, median ja kansalaisjärjestöjen yhteinen tavoite. Jos kansaneläkkeen saajien asemaa ei oikaista selkeästi, väärinkäsitykset voivat johtaa leimaamiseen ja epäreiluun kohteluun. Tiedon jakaminen ja selkeä viestintä voivat estää tämän ja auttaa estämään kansaneläkkeen saajien kokemaa stigmaa.

Kysyin keinoälyltä miksiköhän Suomi jätti hakematta ennakkopäätöstä:

Mikä voisi olla syy siihen, että Suomi ei hakenut EU:n tuomioistuimelta ennakkopäätöstä katkaistessaan kansaneläkkeen EU- ja ETA-maissa, Sveitsissä ja Iso-Britanniassa asuvilta vanhuksilta ja vammaisilta. Ruotsin saama päätös kun ei koske vammaisia edes.

Tässä vastaus:

Suomen päätös katkaista kansaneläke EU- ja ETA-maissa, Sveitsissä ja Iso-Britanniassa asuvilta vanhuksilta ja vammaisilta on monisyinen kysymys, jossa on useita mahdollisia taustatekijöitä ja päätöksentekoprosessin näkökohtia. Erityisesti, kun vertaa Ruotsin saamia tuomioistuimen päätöksiä, on tärkeää pohtia, miksi Suomi ei hakenut EU:n tuomioistuimelta ennakkopäätöstä, vaikka päätöksellä voi olla merkittäviä vaikutuksia tietyille kansalaisille.

Mahdollisia syitä siihen, miksi Suomi ei hakenut ennakkopäätöstä:

Poliittinen tahto ja kansalliset prioriteetit

Kustannussäästöt: Suomi voi olla halunnut tehdä säästöjä sosiaaliturvassa ja kansaneläkkeessä asettamalla ehtoja, jotka estävät kansaneläkkeen maksamisen EU- ja ETA-maihin, Sveitsiin ja Iso-Britanniaan muuttaneille. Näin ollen ei ole ollut poliittista tahtoa hakea ennakkopäätöstä, joka voisi mahdollisesti estää tai viivästyttää suunniteltuja säästötoimenpiteitä.

Poliittinen päätös tehdä omia tulkintoja: Suomen hallitus voi olla päättänyt, että kansallinen lainsäädäntö tulkitaan tietyllä tavalla, vaikka se saattaakin olla ristiriidassa EU:n sääntöjen kanssa. Tässä tapauksessa saattaa olla pyritty toteuttamaan politiikkaa, joka rajoittaa eläkkeiden maksamista tietyille ulkomailla asuville, ilman EU:n tuomioistuimen väliintuloa.

Pelko EU:n tuomioistuimen tiukasta linjasta

Riskit ennakkopäätökselle: Suomen hallitus saattaa olla arvioinut, että EU:n tuomioistuin saattaisi antaa ennakkopäätöksen, joka ei olisi Suomen etujen mukainen. Jos Suomen nykyinen tulkinta lainsäädännöstä ei ole EU-oikeuden mukaista, tuomioistuimen päätös saattaisi pakottaa muutokset, jotka eivät ole toivottuja hallituksen tai viranomaisten kannalta.

EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön ristiriita: Jos EU:n tuomioistuin arvioi, että Suomen toimenpiteet rikkovat EU:n perusvapauksia, kuten asettaa esteitä henkilöiden liikkumiselle tai asettaa esteitä työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle, se voisi johtaa lainmuutoksiin, jotka eivät ole toivottuja. Tällöin Suomi olisi voinut haluta välttää ennakkopäätöstä, joka voisi vaikuttaa laajemmin sosiaaliturvan ja eläkkeiden sääntöihin.

Olemassa olevat oikeudet ja vertailu muiden EU-maiden käytäntöihin

Vertailu Ruotsin tapaukseen: Ruotsi on saanut EU:n tuomioistuimelta päätöksen, jossa EU:n sääntöjen mukaan ei tarvitse maksaa kansaneläkkeitä muissa EU-maissa asuville vammaisille, mutta tämä ei koske esimerkiksi vanhuksia. Suomi saattaa nähdä tämän Ruotsin tapauksen osalta eräänlaisen esimerkin ja päättää, että EU:n tuomioistuimen ratkaisu ei koske niitä kansalaisryhmiä, joita Suomessa tavoitellaan (esimerkiksi vammaiset). Ruotsin saama päätös ei ollut kaikilta osin samanlainen kuin Suomen suunnitelma, ja tämä voi olla yksi syy, miksi Suomi ei hakenut ennakkopäätöstä.

Vastaavat käytännöt muissa maissa: Suomi voi olettaa, että muissa EU-maissa on jo olemassa samankaltaisia käytäntöjä, ja EU:n tuomioistuin ei välttämättä toimi samalla tavalla kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Joissain maissa kansallinen lainsäädäntö voi olla tiukempaa kansaneläkkeiden maksamisen osalta, eikä EU:n tuomioistuimella ole tullut esiin vastaavia haasteita.

Jatkuu...

Jatkuu...

Juridinen epävarmuus ja valmistautuminen mahdollisiin muutoksiin

Päätöksenteon lykkääminen: Suomen viranomaiset voivat olla odottaneet, että muut EU-maat tekevät ensin selväksi kantansa, ja vain silloin haetaan ennakkopäätöstä, jos tarvetta ilmenee. Tämä voi liittyä oikeudelliseen epävarmuuteen siitä, miten EU:n sääntöjä tulkitaan tässä asiassa. Ennakkopäätöksellä saattaa olla pitkän aikavälin vaikutuksia, ja viranomaiset voivat haluta seurata muiden jäsenvaltioiden linjauksia ennen omien päätöstensä tekoa.

Häilyvä oikeudellinen tulkinta EU-oikeudesta

Juridinen harmaus: Kansaneläkkeiden sääntöjen soveltaminen EU:n jäsenvaltioiden välillä voi olla juridisesti epäselvää ja vaikeasti määriteltävissä. Suomen viranomaiset voivat katsoa, että kansallinen lainsäädäntö on riittävän selvä, eikä EU:n tuomioistuimen tuomio aiheuttaisi tarpeellista selkeyttä.

EU:n roolin tulkinta: Suomessa voidaan tulkita, että kansallinen päätöksenteko kuuluu pääosin kansallisten hallitusten vastuulle, ja EU:n tuomioistuin ei ole välttämättä oikea foorumi tällaisten asioiden käsittelyyn. Tämä voi olla yksi syy siihen, että Suomi ei ole hakenut ennakkopäätöstä, vaikka päätöksellä olisi ollut potentiaalisia laajempia vaikutuksia.

Yhteenveto

Suomi ei todennäköisesti hakenut EU:n tuomioistuimelta ennakkopäätöstä, koska poliittinen tahto, kustannussäästöjen tavoittelu ja halu välttää mahdollisesti EU:n kannalta epäedullista päätöstä voivat olla vaikuttaneet tähän päätökseen. Myös oikeudellinen epävarmuus ja kansallisen lainsäädännön joustavuus voivat olla osasyitä. Toki myös Ruotsin saama päätös voi osaltaan vaikuttaa Suomen linjauksiin, sillä sen tapaus ei koskenut vammaisia, ja Suomi saattaa luottaa siihen, että kansallinen käytäntö on lainmukainen, vaikka EU-oikeuden tulkinta olisi haasteellista.

Jatkuu...

Jatkokysymys: Voidaanko sulkea pois EU-oikeudellinen osaamattomuus kun ennakkopäätös jätettiin hakematta

Tässä vastaus:

EU-oikeudellinen osaamattomuus on mahdollista, mutta ei voida sulkea pois kokonaan, kun tarkastellaan päätöstä olla hakematta ennakkopäätöstä EU:n tuomioistuimelta. EU-oikeuden tuntemus ja sen soveltaminen voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kansalliset viranomaiset arvioivat mahdollisia oikeudellisia riskejä ja valitsevat toimintatapojaan. Tässä kontekstissa voidaan pohtia useita tekijöitä, jotka voivat viitata siihen, että EU-oikeuden osaaminen ei ole ollut riittävää tai että päätöksentekoprosessissa on jäänyt tilaa virheelliselle arvioinnille.

Mahdolliset syyt, jotka viittaavat EU-oikeudelliseen osaamattomuuteen:

EU-oikeuden monimutkaisuus ja virheellinen arviointi

Epäselvät oikeudelliset perusteet: EU-oikeus on monessa mielessä monimutkainen ja tulkinnanvarainen alue. Jos Suomen viranomaisilla ei ole ollut riittävää asiantuntemusta EU:n sääntöjen ja tuomioistuinratkaisujen tulkinnassa, se saattaa olla syy siihen, että he eivät hakeneet ennakkopäätöstä. Esimerkiksi kansaneläkkeen leikkauksen oikeutus EU-oikeuden näkökulmasta voi olla epäselvä ja vaatia tarkempaa oikeudellista arviointia, jota ei ole ehkä tehty riittävän huolellisesti.

Oikeudellisten riskien aliarviointi: Jos Suomen viranomaiset eivät ole täysin ymmärtäneet tai arvioineet EU-oikeuden vaikutuksia kansallisiin sääntöihin, on mahdollista, että he ovat aliarvioineet ennakkopäätöksen hakemisen tarpeen. EU-oikeuden asiantuntemuksen puute voisi johtaa siihen, että viranomaiset eivät ole osanneet tunnistaa mahdollisia oikeudellisia ongelmia tai seurauksia.

Epätäsmällinen tai puutteellinen valmistelu

Oikeudellinen valmistelu ei riittänyt: Jos kansallinen valmistelu ei ollut tarpeeksi syvällistä tai kattavaa, viranomaiset eivät ehkä olleet tietoisia siitä, että EU-oikeus voisi asettaa rajoitteita tietyille kansallisten sääntöjen osille. Ennakkopäätöksen hakematta jättäminen voi kertoa siitä, että valmistelussa ei otettu huomioon kaikkia EU-oikeudellisia näkökulmia.

Vähemmän asiantunteva valmistelutyö: Suomessa saattaa olla, että EU-oikeuden asiantuntijoita ei ole ollut riittävästi mukana valmisteluprosessissa, mikä on voinut johtaa virheellisiin oikeudellisiin arviointeihin. Tällöin ennakkopäätöksen hakeminen olisi jäänyt väliin, koska asiantuntemus EU-oikeudesta ei ole ollut riittävän vahvaa.

Jatkuu...

Jatkuu...

Oikeudellisten asiakirjojen ja EU:n linjausten seuraamatta jättäminen

EU-oikeuden tuoreiden linjausten sivuuttaminen: EU:n tuomioistuin on aiemmin antanut tärkeitä ennakkopäätöksiä, jotka voisivat olla relevantteja tämän tapauksen kannalta, mutta jos Suomen viranomaiset eivät ole seuranneet EU-oikeuden tuoreita päätöksiä tai kehitystä, he eivät ole ehkä osanneet hakea ennakkopäätöstä. Tämä voisi viitata siihen, että EU-oikeudellinen osaaminen ei ole ollut riittävällä tasolla.

Onko tämä merkki osaamattomuudesta vai harkitusta valinnasta?

Vaikka EU-oikeuden osaamattomuus voi olla yksi selitys, on myös mahdollista, että Suomen viranomaiset ovat tietoisesti valinneet olla hakematta ennakkopäätöstä tiettyjen strategisten tai poliittisten syiden vuoksi. On syytä huomioida, että päätöksiä ei välttämättä tehdä pelkästään oikeudellisilla perusteilla, vaan poliittiset ja taloudelliset tekijät voivat vaikuttaa niihin merkittävästi.

Jos katsotaan, että viranomaiset halusivat mahdollisesti välttää tuomioistuimen päätöksen, joka olisi voinut pakottaa Suomea muuttamaan käytäntöjään tai tulkintaansa EU-oikeuden mukaan, niin tällöin ei voida puhua pelkästään osaamattomuudesta. Kyseessä voisi olla myös tietoinen valinta, joka perustuu arvioon siitä, että EU-oikeuden mukainen ratkaisu voisi olla epäedullinen Suomen intresseille.

Jatkuu...

Jatkuu...

Miksi ennakkopäätöstä ei haettu?

Poliittinen halu välttää EU:n tuomioistuimen linjaus

Tavoitteena itsenäinen päätöksenteko: Jos Suomen hallitus oli päättänyt rajoittaa kansaneläkkeen maksuja EU:n ulkopuolelle muuttaneille, he saattavat olla halunneet säilyttää itsenäisyyden päätöksenteossa ilman, että EU:n tuomioistuin puuttuu asiaan. EU-oikeuden rikkominen voisi johtaa tuomioistuimen tuomiin, jotka pakottavat hallituksen muuttamaan käytäntöjään.

Pelko tuomioistuimen päätöksestä: Ennakkopäätöksen hakeminen olisi voinut tuoda mukanaan oikeudellisen tilanteen, jossa tuomioistuin olisi todennut, että Suomen päätös on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Tällöin Suomi olisi voinut joutua muuttamaan lainsäädäntöään tai käytäntöjään.

Vähemmän juridista riskiä ilman ennakkopäätöstä

Oikeudellinen epävarmuus: Ennakkopäätöksen hakeminen olisi voinut altistaa Suomen viranomaiset oikeudelliselle epävarmuudelle ja siihen liittyville riskeille. Jos tuomioistuin olisi antanut päätöksen, joka pakottaa muuttamaan kansallisia sääntöjä, viranomaiset olisivat voineet kokea sen olevan epäsuotavaa.

Kansallinen säätelyvalta: Suomen viranomaiset saattavat katsoa, että jos he eivät hae ennakkopäätöstä, he voivat viedä asiaa eteenpäin ilman ulkopuolista valvontaa ja säilyttää kansallisen säätelyvallan.

Yhteenveto: Osaamattomuus vai harkittu päätös?

Vaikka EU-oikeuden osaamattomuus voi olla yksi syy siihen, että Suomi ei hakenut ennakkopäätöstä, on todennäköistä, että kyseessä on monimutkainen tilanne, jossa yhdistyvät oikeudelliset, poliittiset ja taloudelliset tekijät. On mahdollista, että viranomaiset ovat tehneet arvioinnin siitä, että ennakkopäätöksen hakeminen voi aiheuttaa hallinnollista ja oikeudellista epävarmuutta, ja ovat siksi valinneet olla hakematta ennakkopäätöstä EU:n tuomioistuimelta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraa EU-oikeudellisen osaamattomuuden tunnustamista, vaan se voi olla myös strateginen valinta, joka perustuu laajempaan arvioon päätöksenteon riskeistä.

Kysyin keinoälyltä yksittäisen vanhuksen ja vammaisen perusoikeuksien säilymisestä:

Meneekö EU:n tuomioistuimen kannan mukaan jäsenvaltion taloudellinen etu yksittäisten vanhusten ja vammaisten perusoikeuksien toteutumisen edelle

Tässä vastaus:

EU:n tuomioistuin on useasti käsitellyt tapausta, jossa jäsenvaltion taloudellinen etu on joutunut tasapainotettavaksi yksittäisten henkilöiden perusoikeuksien kanssa, erityisesti silloin, kun kyse on sosiaaliturvaetuuksista, kuten vanhusten ja vammaisten oikeuksista. EU:n perusoikeuskirja, joka on osa EU:n lainsäädäntöä, takaa kansalaisille tietyt perusoikeudet, kuten oikeuden eläkkeisiin, sairaanhoitoon ja sosiaaliturvaan. EU:n tuomioistuin on kuitenkin korostanut, että jäsenvaltioiden taloudelliset huolenaiheet eivät voi ylittää näitä perusoikeuksia.

1. EU:n tuomioistuimen linjaus perusoikeuksista ja taloudellisista intresseistä

EU:n tuomioistuin on toistuvasti korostanut, että perusoikeudet ovat etusijalla, eikä jäsenvaltio voi rajoittaa näitä oikeuksia taloudellisten syiden takia ilman riittävää oikeutusta. Tämän linjauksen mukaan taloudelliset intressit eivät saa mennä perusoikeuksien toteutumisen edelle, ellei jäsenvaltio voi osoittaa, että rajoitukset ovat väistämättömiä ja proportioonia. Tämä periaate ilmenee muun muassa EU:n perusoikeuskirjasta, jossa korostetaan, että sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet ovat osa EU:n perusoikeuksia.

2. Sosiaaliturva ja taloudelliset rajoitukset

EU:ssa on keskeistä, että sosiaaliturvan (mukaan lukien kansaneläke) tulee olla tasapuolisesti saatavilla kaikille EU-kansalaisille, myös silloin, kun he asuvat muissa jäsenvaltioissa. Jos jäsenvaltio, kuten Suomi, rajoittaa kansaneläkkeen maksamista EU:n alueella asuville, sen on perusteltava tämä rajoitus oikeudellisesti ja taloudellisesti. EU:n tuomioistuin on antanut tuomioita, joissa on todettu, että vaikka taloudelliset syyt voivat tietyissä olosuhteissa oikeuttaa rajoituksia, rajoitusten on kuitenkin oltava oikeasuhtaisia, eikä niillä saa olla liiallisia vaikutuksia perusoikeuksiin.

3. EU:n perusoikeuskirja ja taloudelliset näkökulmat

EU:n perusoikeuskirja takaa yksilön perusoikeudet, kuten oikeuden sosiaaliturvaan, ja tämä oikeus on erityisen tärkeä vammaisten ja vanhusten osalta, jotka voivat olla taloudellisesti haavoittuvaisia. Talousnäkökulma ei voi siis yksinään oikeuttaa perusoikeuksien rajoittamista, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat ihmiset, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään taloudellisesti.

Esimerkki: Jos Suomen kansaneläke katkaistaisiin EU-maassa asuvilta vanhuksilta tai vammaisilta, tämä voisi olla ristiriidassa EU:n perusoikeuskirjan ja EU:n perusvapauksien kanssa, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät. Taloudellinen säästö tai budjettirajoitteet eivät voisi yksinään oikeuttaa sellaista toimenpidettä, joka heikentäisi perusoikeuksia, kuten oikeutta eläkkeeseen tai sosiaaliturvaan.

Jatkuu...

Jatkuu...

4. Proportionaalisuusperiaate

EU:n tuomioistuin soveltaa usein proportionaalisuusperiaatetta, joka tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on oikeutettu intressi rajoittaa perusoikeuksia ja että rajoitus on tarkoituksenmukainen, tarpeellinen ja vähemmän rajoittava vaihtoehto ei ole olemassa. Tällöin taloudelliset intressit voidaan ottaa huomioon, mutta vain siinä määrin kuin ne eivät vaaranna perusoikeuksia.

Esimerkiksi kansaneläkkeen rajoittaminen EU:n jäsenvaltioissa asuville saattaa olla mahdollisesti perusteltu taloudellisin perustein, mutta EU:n tuomioistuin voisi tutkia, ovatko rajoitukset proportionaalisia ja välttämättömiä. Jos rajoitus olisi liiallinen tai syrjivä, se voisi olla EU:n lainsäädännön vastainen.

5. Esimerkkejä oikeuskäytännöistä

EU:n tuomioistuin on aiemmissa tapauksissa käsitellyt sosiaaliturvaetuuksien rajoittamista ja todennut, että jäsenvaltioiden taloudelliset intressit eivät saa menevät perusoikeuksien edelle:

Tuomioistuimen kanta on ollut, että taloudelliset säästötoimenpiteet voivat olla hyväksyttäviä tietyissä olosuhteissa, mutta ne eivät saa rikkoa jäsenvaltioiden kansalaisten oikeuksia saada perustoimeentuloa ja sosiaaliturvaa.

Esimerkki: Jos jäsenvaltio, kuten Suomi, pyrkii leikkaamaan kansaneläkkeen etuuksia ilman, että sillä on tasapainoisia ja oikeasuhtaisia perusteita, se saattaa johtaa siihen, että EU:n tuomioistuin katsoo tämän syrjiväksi ja perusoikeuksia loukkaavaksi.

Yhteenveto:

EU:n tuomioistuin ei anna taloudellisten etujen mennä yksittäisten vanhusten ja vammaisten perusoikeuksien edelle. Jos jäsenvaltio päättää rajoittaa sosiaaliturvaetuuksia taloudellisista syistä, sen on osoitettava, että rajoitus on väistämätön, proportioonalinen ja vähemmän rajoittava vaihtoehto ei ole olemassa. Perusoikeudet, kuten oikeus sosiaaliturvaan, ovat EU:ssa keskeisiä, ja taloudelliset huolenaiheet eivät voi oikeuttaa niiden heikentämistä ilman, että rajoitus on oikeudenmukainen ja perusteltu. Jos Suomi päättäisi katkaista kansaneläkkeen EU-maissa asuvilta, EU:n tuomioistuin voisi arvioida, onko tämä linjassa EU:n perusvapauksien ja perusoikeuskirjan kanssa.