Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?
Lihavuuskeskusteluissa aina otetaan esiin itsehillintä keinona pysyä normaalipainossa. Käsi sydämellä, kuinka moni normaalipainoisista oikeasti käy kamppailua itsensä kanssa jättääkseen liiat ruoat ja herkut syömättä? Oikeastihan kyse on vain siitä, ettei ole mielitekoa syömiseen. Helppoa!
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisti silmään sarjassa My 600lb life kuinka lihavat eivät näe syy-seuraussuhdetta laihtumattomuutensa ja dieetistä poikkeamisen välillä, vaan alkuun aina yrittävät valehdella syömisistään.
Mikään ei ole niin vahva kuin obeesin ihmisen itsepetos. Eräskin tuttava väitti syövänsä minimaalisesti - säästöliekillä - ja silti painoa oli kymmeniä kiloja liikaa. Kun hän joutui rajoittamaan syömistä sairauden vuoksi, niin painoa lähti valtavasti.
Mutta suurin osa ylipainoisista ei ole sairaalloisen lihavia, vaan painoa on 5-10 kiloa liian paljon. Tuon verran lihoo helposti muutaman vuoden aikana huomaamattaan. Varsinkin jos elämässä on muuta menoa eikä ehdi koko ajan tarkkailla painoaan. Nämä sairaalloisen lihavista kertovat ohjelmat luovat väärän mielikuvan paino-ongelmista väestön enemmistön kohdalla.
Tuo säästöliekki -ilmiö on myös todellinen, etenkin jos pudotettavaa ylipainoa on vain vähän.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi."
Saattaa myös käydä niin, että keho käyttää lihaksia energiaksi ja rasvat jäävät. Kun sitten lihasmassaa on vähemmän, myös kulutus on pienempää.
Ja näin ratkaistiin maailman nälänhätä.
Eiku hei ei sittenkään, edelleen ihminen laihtuu jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Ehdin jo innostua Nobelin palkinnosta av- palstalle...
Vierailija kirjoitti:
Sokeri ja sokerituotteen on siinä jänniä,että kun ne karsii pois ruokavaliosta niitä ei pian tee mieli. Jos on pahasti koukussa voi mennä viikko. Kannattaa sinnitellä, herkut maistuukin paremmin kun syö vaan muutaman kerran vuodessa.
Mulle eivät sokeriset asiat maistu juuri ollenkaan silloin, kun en ole koukussa. Ajatuskin karkin laittamisesta suuhun tuntuu vähän vastenmieliseltä. Sen sijaan silloin, kun olen koukussa, en pysty hillitsemään sokerin syöntiäni, vaan syön sitä niin kauan kuin mahaan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei maistu, eikä juuri koskaan nälkä. Sairaus sekin on.
Minua ei seksi ole ikinä kiinnostunut. Ei kenenkään kanssa. Ennen vanhaan varmaan minua olisi kehuttu hyvästä itsehillinnästä? Sama asia se on suolistohormonien kanssa. Hoikalla ja normaalipainoisella ne toimivat. Ylipainoisella ne eivät välttämättä toimi.
Kun en itse edusta valtavirtaa yhdellä elämäni osa-alueella, osaan luultavasti paremmin asettua muiden tilanteeseen. Minulle ei tuota ongelmia lukea lääketieteellisiä artikkeleita. Siksi en lotkauta korvaani toisten ihmisten painon suhteen tai ala saarnata itsehillinnästä. Jos asiat sattuvat olemaan siten, että halu puuttuu täysin, on Toetenkin helppoa olla sortumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.
Noh, ainakin oman lähipiirin lihavat syövät paljon ja kaikkea. Ja pääosin epäterveellisesti. Ateriat ehkä ovat kutakuinkin ok, mutta se kaikki napostelu aterioiden välillä ei useinkaan ole terveellistä vaan lähinnä sipsejä, leivonnaisia, keksejä jne.
Herkut kuuluvat elämään, mutta niiden määrä on se juttu. Normaalipainoinen tai laiha ihminen ei yleensä syö litran jäätelöä kerralla, 200 g suklaalevyä, jättisipsipussillista jne., mitä moni lihava on saonut tekevänsä.
Kuinka heillä riittää raha siihen?
Vierailija kirjoitti:
Lihavuutta voi aiheuttaa sekin, että miettii joka suupalaa ja miettii vain mitä voi tai saa syödä. Ruoka on mielessä jatkuvasti. Hoikat eivät mieti joten ruoka ei ole pakkomielle.
Jos kylläisyyshormonien tasapaino on pielessä, on koko ajan nälkä. Silloin joko lihoo tai joutuu koko ajan miettimään ruokaa - koska on jatkuvasti nälkä. Jos taas tasapaino on kunnossa, on helppo pysyä hoikkana. Sellaisten ihmisten ei tarvitse ajatella ruokaa, koska heillä on kylläinen olo.
Kyse ei siis ole mistään mielenterveyden häiriöstä, vaan hormoneista.
Tosiaan, täällä yksi ruipelo ilman erityistä itsehillintää ja syön kuten mieli tekee, yrittäen silti elää suht terveellisesti. Liikun runsaasti ulkona, sellaista hyötyliikuntaa, aina liikkunut. Käytän vain vähän alkoa. Ei kehoni kehota minua kiskomaan enempää ruokaa tai vetämään namiähkyjä. En elä dieetillä, kituuta tms. Sympatiani painonsa kanssa taisteleville!
Olen aina ollut hyvin hoikka ja syön ihan kunnolla herkkuja pari kertaa viikossa. Jotkut kuvittelevat, että elän tyyliin salaatilla, mutta olisin sellaisella ruokavaliolla sairaalloisen laiha. Jatkuvasta mässäilystä tulee epäterve, pöhnäinen ja väsynyt olo, enkä ymmärrä kuka sellaista jaksaa joka päivä. Ehkä se on pahan riippuvuuden seurausta.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi."
Saattaa myös käydä niin, että keho käyttää lihaksia energiaksi ja rasvat jäävät. Kun sitten lihasmassaa on vähemmän, myös kulutus on pienempää.
täähän on pääosin täyttä paskaa ja todistettu myytiks. täyspaastossakin keho polttaa lähinnä rasvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi."
Saattaa myös käydä niin, että keho käyttää lihaksia energiaksi ja rasvat jäävät. Kun sitten lihasmassaa on vähemmän, myös kulutus on pienempää.
täähän on pääosin täyttä paskaa ja todistettu myytiks. täyspaastossakin keho polttaa lähinnä rasvaa
Kyllä mulla ainakin lihakset alkavat surkastua samantien, jos en saa tarpeeksi proteiinia. Seuraavana päivänä lihaksia särkee ja ne kramppaavat. Siihen auttaa vain se, että syön enemmän proteiinia.
Kävin kulman takana olevissa pienissä ruokakaupoissa: toisen valikoimiin ei enää kuulunut kuin sokerikorppuja ja toisessa oli vain yhtä lajia täysjyväkorppuja. Olen hoikka keski-ikäinen enkä todellakaan osta sokeroituja korppuja. Pidin molemmille kassoille tiukan puhuttelun heidän vastuustaan kansan lihomisessa. Kansahan on turvonnut jo ennennäkemättömiin mittoihin. Toinen kassa oli huomattavan ylipainoinen. Lienee selvää, että epäterveellisestä valikoimasta on vastuussa joku pullukka.
.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää.
Niin anorektikot selittelee
Vierailija kirjoitti:
Kävin kulman takana olevissa pienissä ruokakaupoissa: toisen valikoimiin ei enää kuulunut kuin sokerikorppuja ja toisessa oli vain yhtä lajia täysjyväkorppuja. Olen hoikka keski-ikäinen enkä todellakaan osta sokeroituja korppuja. Pidin molemmille kassoille tiukan puhuttelun heidän vastuustaan kansan lihomisessa. Kansahan on turvonnut jo ennennäkemättömiin mittoihin. Toinen kassa oli huomattavan ylipainoinen. Lienee selvää, että epäterveellisestä valikoimasta on vastuussa joku pullukka.
.
Se kassa ei päätä mitä myymälässä myydään. Ellei ole poikkeuksellisesti yksityinen myymälä ja kassalla istuu omistaja itse. Ketjuissa valikoima suunnitellaan myynnin perusteella. Jos sinä olet ainoa, joka on ostanut niitä tiettyjä korppuja, niin ei niitä enää myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän ylimääräiset poissa ihan täydellisen itsekurin ansiosta. Herkkuja tekee mieli niin valtavasti välillä, mutta en vaan syö kuin tarkkaan määriteltyinä päivinä. Esim. saatan keskiviikkona himoita aivan tuhottomasti suklaata ja hamppariateriaa, mutta yksinkertaisesti päätän että niiden aika on lauantaina. Kyllä se painonhallinta kuulkaa on ihan pelkkää itsehillintää.
Niin anorektikot selittelee
Missä menee anoreksian raja. Voiko normaalipainoinen olla anorektikko
No minä ainakin olin 2000-luvun alussa lihava (BMI yli 30) siksi, että mättäsin herkkuja aina kun teki mieli. Laihdutin, ja olen vuodesta 2005 pysynyt normaalipainossa (BMI 20,3).
Ainakin minä rakastan makeaa. Tekisi mieli suklaata ja leivonnaisia ja pystyisin syömään sitä jatkuvasti kuten aikoinaan, mutta haluan nykyään pysyä normaalipainossa. Syön epäterveellisesti ehkä kerran vuodessa (jouluna), jolloin syön herkkuja kunnolla!
Toki monia provosoi se, etten syö makeaa vaikka tekisi mieli, mutta minulle päätös on ollut oikea! Tämä vaatii itsehillintää, mutta koska terveellinen ruokavalio ei alenna elämänlaatuani ei se ole minulle ongelma! Ne jotka kokevat, että "kamppailu itsensä kanssa" alentaa elämänlaatua saattavat tehdä toisen valinnan kuin minä, enkä tuomitse heitä siitä.
En ole kuullut koskaan että joku sekoittaisi itsehillinnän ja sen ettei vain tee mieli jotakin.
Mutta onhan se varmasti helpompaa kun on vähemmän niitäå mielitekoja. Kun on päässyt irti sokerikouksuta ja ylensyömisestä muutenkin. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän maha vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi."
Saattaa myös käydä niin, että keho käyttää lihaksia energiaksi ja rasvat jäävät. Kun sitten lihasmassaa on vähemmän, myös kulutus on pienempää.
täähän on pääosin täyttä paskaa ja todistettu myytiks. täyspaastossakin keho polttaa lähinnä rasvaa
Kyllä mulla ainakin lihakset alkavat surkastua samantien, jos en saa tarpeeksi proteiinia. Seuraavana päivänä lihaksia särkee ja ne kramppaavat. Siihen auttaa vain se, että syön enemmän proteiinia.
Mikä on tarpeeks. Ja kuinka isot lihakset sulla oikeen on. ~1g/painokilo tuntuu riittävän itselle ihan hyvin. Toki jos jotain kovempaa voimaharjottelua harrastaa niin hieman enemmän ei oo haitaks. Kramppaamiseen ja lihaskipuihin taitaa vaikuttaa vähän eri jutut
Olen hoikka enkä mieti tuollaisia asioita. Älä siis yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka enkä mieti tuollaisia asioita. Älä siis yleistä.
Sama.
Tämän on moni laihduttaja kokenut, sillä keho pitää kiinni kertyneestä rasvasta. Evolutiivisesti tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä metsästäjä-keräilijä kaudella, kun ruokaa ei ollut aina saatavilla.