Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

Voi kuule normaalipainoisetkin joutuu miettimään mitä suuhunsa pistää. Jos tänään ostaa se melkein 20 euroa maksavan kakun kun tekee niin mieli, mistä se 20 euroa on sitten pois, ei auta vaikka töissä käy. Minä voisin elää elämäni täytekakuilla, mieli tekee vaan ei pysty, rahat loppuu äkkiä jos joka päivä kakkuja kantaa 

M60 BMI 22

Ei se tässä itsestään pysy. Säädän heti syömistä pienemmälle, jos tulee vyötärölle tulee tavaraa. Juon paljon vettä, teetä ja kahvia ilman sokeria ja maitoa. Neste täyttää vatsaa.

häpeävät todella isoa läpepeensä pulskilla lihavilla on todella tuntuvat lävet. monia panneen on kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, etten ole koskaan ottanut hoikkana mitään krediittiä hoikkuudestani, koska se on tullut ilmaiseksi. En ole myöskään koskaan kritisoinut ylipainoisia, koska tiedän että heidän kehonsa toimii aivan eri tavalla kuin omani.

MUTTA, olen masentuneena törmännyt moneen ihmiseen, myös ylipainoiseen, joka sitä vastoin pitää masennustani valintana. Eli jos olet ylipainoinen ja koet, että sinut tuomitaan epäreilusti ymmärtämättä mistään mitään, niin tarkastapa samalla asenteesi masentuneita kohtaan. Oletko antanut "niskasta kiinni" neuvoja tai heitellyt "nykynuoret ei kestä mitään" kommentteja?

Ootko kokeillut masennukseen liikuntaa ulkona ? kaks päivää vaikka luonnonpuistossa ilman musiikkia, puhelinta ja nettiä, ihan yksinään. Varmasti masennus lähtee.

No olen kokeillut monta kertaa ja pidempiäkin aikoja. Harrastan myös juoksua, meditointia, joogaa ja luen paljon. Syön terveellisesti, en käytä mitään päihteitä. Otan tarvittavia lisäravinteita. Nukun riittävästi. Teen kaiken siis oikein. Olen silti masentunut. Mutta kiitos kun demonstroit noita kommentteja mitä saa kuulla..

Olen ollut ylipainoinen, alipainoinen ja normaalipainoinen eikä koskaan ole ollut ongelmaa sen kanssa, ettenko olisi voinut olla syömättä. Itse asiassa aina olen ihmetellyt ihmisiä, joiden on omasta mielestään pakko syödä päivittäin. Minulle ihan outo ajatuksenakin, kenen muka pitäisi saada syödä joka päivä täydet ateriat (toki tajuan, että normaalisti ihmiset kokevat, että tarvitsee tehdä noin. Se ei vain ole minun normaalini). Tai että jollekin tulee mielihaluja. Nekin voin siirtää helposti. En edes pidä mistään makeasta. Pitkään luulin olevani autisti, koska on noin oudot syömistavat, mutta johtuu ihan vain siitä, että minulla on erilainen vuorokausirtymi ja siitä, että olen hyvin allerginen. Molemmat vaikuttavat syömisiini. Lisäksi kehotyyppini on sellainen, että oikeasti voin mennä pitkiäkin aikoja syömättä enkä koe mitään heikotuksen tunteita. Tunnen nälkää toki, mutta voin siirtää nälän tunteen helposti syrjään.

Tämä olisi pitkä juttu, enkä aio sitä avata, koska tälläkn palstalla varmaan on joku sisältöraja, mutta eiköhän tuostakin joku tahallinen väärinymmärtäjä vedä jotain övereitä ja väärin tehtyjä johtopäätöksiä. Niitä odotellessa. En ehkä kyllä niihin vaivaudu vastaamaan, kun en tyhjästä öyhöttäjiä jaksa.

Pointtina vain se, että lihavuuden syyt todellakin ovat yksilöllisiä ja kaikkien lihavien taustalla ei suinkaan ole itsekontrollin puute tai tietämättömyys asioista, tai mitä nyt yleisesti lihavia haukutaan. Syyt ovat yksilöllisiä ja jos ihminen itse kokee ettei ole tietyn painoisena omassa normaalissaan, niin hän kyllä tekee sitten muutoksia, jos hänen annetaan ne tehdä eikä solvata ja haukuta ja neuvota asioissa, joissa hän ei neuvoja tarvitse.

Kaikenkaikkiaan lihavuuden hoidossa voisi auttaa aikamoisen paljon se, että lihavan kanssa jutellaan siitä miksi hän tulee saaneeksi liikaa energiaa per päivä. Että opittaisiin tunnistamaan ne lihavat, jotka elävät itsepetoksessa syömistensä suhteen ja ne, jotka eivät elä. Näille sopinee erilainen hoito. Tärkeintä olisi jokaisen varmistaa, että saa ravitsemuksellisesti kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Teidän tämän allergisena miten tärkeää on.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule normaalipainoisetkin joutuu miettimään mitä suuhunsa pistää. Jos tänään ostaa se melkein 20 euroa maksavan kakun kun tekee niin mieli, mistä se 20 euroa on sitten pois, ei auta vaikka töissä käy. Minä voisin elää elämäni täytekakuilla, mieli tekee vaan ei pysty, rahat loppuu äkkiä jos joka päivä kakkuja kantaa 

En kyllä joudu miettimään mitä suuhuni laitan. Se on automaattinen prosessi. Aivot vain ilmoittaa, että nyt riittää, tai jos tänään olen syönyt enemmän kuin pitäisi, niin automaattisesti vain tulee huomenna tunne, että ei tee mieli syödä lounasta tänään, tekee mieli ottaa joku kevyt salaatti. Eikä paino ole juuri vaihdellut suuremmin

Olen hoikka ja käyn joka aamu puntarilla. Jos näyttää enemmän kuin edellisinä päivinä, syön vähemmän. Pyrin liikkumaan 2-4 kertaa viikossa. Herkkuja (sipsit, pitsat, ym) kerran viikossa. Kauhea makeanhimo on iltapäivisin, ja syön silloin pari palaa suklaata. Kyllä sitä joka ikinen päivä joutuu miettimään ja hillitsemään syömisiään. Jossain vaiheessa päästin lipsumaan, tuli huomaamatta 10 kiloa ylimääräistä. En halua siihen enää. 

"Kyllä ihminen laihtuu kun energiaa ei ulkopuolelta vaan tule. Kun ei OLE muuta vaihtoehtoa kuin käyttää läskiä energiaksi."

Saattaa myös käydä niin, että keho käyttää lihaksia energiaksi ja rasvat jäävät. Kun sitten lihasmassaa on vähemmän, myös kulutus on pienempää.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit jo itse ongelmaasi, eli sinun ongelmasi ei ole syöminen vaan ongelma on henkisellä puolella. Hankkikaa apua pakonomaiseen ruuan himoamiseen, koska se ei ole tervettä ja aiheuttaa ongelmia. Useimmiten ongelmasyöjien taustalla on tunnesyöminen, eli ruoka tuo niin valtavaa lohtua ja mielihyvää, että sitä ei voi vastustaa. Siihenkin kannattaa etsiä apua henkisestä puolesta aloittamalla.

Mulla syynä ei ole koskaan ollut tunnesyöminen. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään hoitaa kurjaa oloa syömällä. Syön silloin, kun on nälkä ja lopetan, kun olen kylläinen. Sen jälkeen en syö, ennen kuin on taas uudestaan nälkä eli vatsa kurnii.

Ongelma syömisen kanssa on se, että kroppa kuvittelee tarvitsevansa enemmän kuin todellisuudessa tarvitsee. On siis edelleen nälkä, tai sanotaan niinpäin ettei ole kylläinen olo, vaikka energiaa olisikin jo tullut tarpeeksi. Sillä ei ole mitään tekemistä mielenterveyden kanssa, vaan se on hormonaalista.

Mä voisin elää suklaalla ja siiderillä ja burgereilla, ja niitä tekee aina mieli.

En pysty syömään "vähän", koska heti lähtee lapasesta. Tämän vuoksi en voi syödä yhtään sokeria. Meen muuten heti siihen mässäys ääripäähän.

Oon ollut koko aikuisikäni n. 175cm/60kg. Että suotta haukut laihoja, meillä vaan kroppa ei kerää sitä rasvaa ja sokeria. Tekee todellakin mieli syödä herkkuja ja mun kropassa se ei edes juuri näy jos mätän niitä. Mutta en syö, koska se ei oo terveydelle hyväksi, heti alkaa terveys uhittelemaan kun iltapalana on aina fazerin sininen

N32

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin elää suklaalla ja siiderillä ja burgereilla, ja niitä tekee aina mieli.

En pysty syömään "vähän", koska heti lähtee lapasesta. Tämän vuoksi en voi syödä yhtään sokeria. Meen muuten heti siihen mässäys ääripäähän.

Oon ollut koko aikuisikäni n. 175cm/60kg. Että suotta haukut laihoja, meillä vaan kroppa ei kerää sitä rasvaa ja sokeria. Tekee todellakin mieli syödä herkkuja ja mun kropassa se ei edes juuri näy jos mätän niitä. Mutta en syö, koska se ei oo terveydelle hyväksi, heti alkaa terveys uhittelemaan kun iltapalana on aina fazerin sininen

N32

Muuten sama, mutta kun tuli 35 v. täyteen, niin kropassa alkoi myös näkyä se mätetty ruoka. Ja tekee mieli syödä herkkuja, mutta en voi, koska se näkyy saman tien painossa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei se lihavuusgeeni näy 70-luvun valokuvissa? 

No siksi, ettei ollut tarjontaa! Meillä ainakin oli yleensä ruokana ruskea kastike ja peruna, joskus raastetta keralla. Kaupat olivat auki jotain 9-17, että lähinnä eläkeläiset ehtivät siellä edes käymään.

Ihminen on kuitenkin ohjelmoitu syömään silloin, kun ruokaa on tarjolla. Ennen ei ruokaa saanut 24h kuten nykyään. Enää vain kirkoissa ei tarjoilla/myydä elintarvikkeita, ehtoollisen lisäksi. Kaikkialla muualla on vähintään välipala-automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntymälaiha puhuu itsekurista niin kuin syntymärikas puhuu kovasta työstä ja riskinotosta (jota hänen isoisänsä on tehnyt).

Aika harva on syntyessään lihava.

Kyllä osa vauvoista on pullukoita jo syntyessään. Parempikin niin, kun lapsi tarvitsee paljon energiaa kasvuun.

Vierailija kirjoitti:

Luulet oikeasti, että hoikilla ei tekisi mieli kietasta kitusiinsa kokonaista pitsaa, jälkkäriksi tötsää ben&jerryä ja juomaksi pullo viiniä? 

Tahdonvoima ei kieltäymyksessä ole tosin niin takana, vaan rutiini. Satoja toistoja kun tekee päätöksissä, niin lopulta automatisoituu se että kokkaa herkkujen sijasta tasapainoisen illallisen ja jälkkäriksi ehkä hedelmä. 

Eri lailla söisin jos mikään ei näkyisi. -täti +40 vee <60 kg

Olen hoikka eikä tee mieli. Ei ole koskaan tehnytkään. Syön kun on nälkä ja lopetan kun nälkä on kadonnut. Ruoka ei ole nautinto vaan ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla mieliteot pysyy hallinnassa, kun antaa niille periksi. Jos tekee mieli suklaata, syön suklaata, mutten valtavaa määrää.

Olen kokeillut kaikkea. Herkkujen pois jättämistä, karkkipäivää... Se, että jättää herkut pois kokonaan toimii niin kauan, kunnes tulee joku tilaisuus, jossa tarjotaan tyyliin kakkua, eikä kehtaa kieltäytyä. Siihen kakkupalaan homma sitten leviää.

Karkkipäivä ei toimi minulla ollenkaan. Jos tekee mieli jotain mässyä, mutten salli sitä itselleni ennen kuin karkkipäivänä, vedän siihen mielitekoon aivan kaikkea, mitä kaapista löytyy. Kalorien kannalta ihan sama olisi syödä vaikka pieni suklaapatukka, jolla mieliteko menisi ohi kuin tyyliin puoli purkkia hunajaa tai paketillinen jotain päiväysvanhoja keksejä.

Mulla toimii parhaiten, kun syön herkkuja, jos tekee mieli ja seuraavina päivinä sitten syön vähän kevyemmin. Näin tehden ei tule ahmittua ja herkuista huolimatta paino laskee. 

Sama, tosin minulla on vaikea ruoansulatussairaus, jonka hoitoon parhaiten sopii keton tyylinen ruokavalio. Viljat ja peruna, joista suurin osa roskaruoasta on tehty, eivät sovi kuin hyvin pieninä annoksina, tyyliin kakkupala kerran kuussa. Viljatarpeet täytän kookoksella, kaurattomalla myslillä ja mantelilla, loput vitamiinit otan purkista.

Olen silti vaihtanut ruokavalion myös sokerittomaksi ja siirtynyt jäätelöissä vähäkalorisiin jäätelöihin, joita Suomessa on onneksi hyvin saatavilla. Minun ei tarvitse kieltäytyä jäätelöstä silloin, kun haluan sitä, vaan voin ostaa hyvällä omalla tunnolla paketin hyvää, mutta vähäkalorista jäätelöä (Ketomo, Valio Pro Feel, Nick's, Halo jne.). Tällöin voin ottaa myös ihan tavallista suklaata joskus ongelmitta, eikä päivittäinen energiansaanti nouse siitä kamalasti.

Hieman joudun luovimaan siis, mutta en voi ottaa kunniaa kovasta itsekurista kokonaan, koska ilman tuota ruokarajoitetta söisin pastaa, perunaa, leipää, muussia jne. varmasti ihan liikaa. Onhan ne tosi hyviä, mutta kun niistä tulee lähinnä kuolemaa muistuttava olotila, on helppo pysyä erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku vielä nykyään voi kuvitella, että lihavat söisivät epäterveellisesti? Ei se paino lähde tavallisella terveellisellä syömisellä vaan sitä varten tulee tehdä kunnolla töitä.

No, en mä nyt oikein ymmärrä miten normaali ihminen onnistuu saamaan itsensä tai pysymään ylipainosena tavallisella, terveellisellä syömisellä. Sairaudet ja lääkitykset sitten erikseen.

Terveellistä ruokaa voi myös syödä liian paljon. Annoskoon määrittäminen taas on vaikeaa, jos ei tiedä omaa kulutustasoaan. Pitää vielä tietää lepokulutustaso, jotta tietää, kuinka paljon sen lisäksi pitäisi liikkua suhteessa kalorimäärään. Kalorimäärää puolestaan ei ole helppo aina päätellä edes pakkauksista, joissa ne lasketaan per sata grammaa. Pitäisi olla grammavaaka, jotta tietäisi, kuinka monta grammaa tuli syöneeksi siinä palassa, jonka söi.

Lihominen tapahtuu useimmiten pikkuhiljaa vuosien aikana, siksi sitä prosessia on vaikea hahmottaa. Jos esim. lihoisi puoli kiloa puolessa vuodessa, ei tuollaista muutosta välttämättä huomaa. Ajan myötä huomaakin lihoneensa vaikka viisi kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään sarjassa My 600lb life kuinka lihavat eivät näe syy-seuraussuhdetta laihtumattomuutensa ja dieetistä poikkeamisen välillä, vaan alkuun aina yrittävät valehdella syömisistään.

Mikään ei ole niin vahva kuin obeesin ihmisen itsepetos. Eräskin tuttava väitti syövänsä minimaalisesti - säästöliekillä - ja silti painoa oli kymmeniä kiloja liikaa. Kun hän joutui rajoittamaan syömistä sairauden vuoksi, niin painoa lähti valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, etten ole koskaan ottanut hoikkana mitään krediittiä hoikkuudestani, koska se on tullut ilmaiseksi. En ole myöskään koskaan kritisoinut ylipainoisia, koska tiedän että heidän kehonsa toimii aivan eri tavalla kuin omani.

MUTTA, olen masentuneena törmännyt moneen ihmiseen, myös ylipainoiseen, joka sitä vastoin pitää masennustani valintana. Eli jos olet ylipainoinen ja koet, että sinut tuomitaan epäreilusti ymmärtämättä mistään mitään, niin tarkastapa samalla asenteesi masentuneita kohtaan. Oletko antanut "niskasta kiinni" neuvoja tai heitellyt "nykynuoret ei kestä mitään" kommentteja?

Ootko kokeillut masennukseen liikuntaa ulkona ? kaks päivää vaikka luonnonpuistossa ilman musiikkia, puhelinta ja nettiä, ihan yksinään. Varmasti masennus lähtee.

No olen kokeillut monta kertaa ja p

Höpö höpö, jätä pois gluteeni, maitotuotteet ja kasvisrasvat että porsaanliha.

Sen lisäksi isoja annoksia b3 eli niasiinia, masennus lähtee varmasti pois. Nytkin roikut netissä mikä lisää masennusta.

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Saat kyllä kirjoittaa niin, että menee ruokahalu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Saat kyllä kirjoittaa niin, että menee ruokahalu

*osaat