Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?

"Ei tee mieli" voi tarkoittaa aika montaa asiaa. Jos puhutaan makeasta. Oon hoikka ja pystyn asettaan mieleni tosi pitkiksi ajoiksi tilaan missä mulla on vaan automaattiasetuksena pois kytkettynä kyllä-vastaus tai antautuminen jos herkkuja on näkyvillä tai saatavilla, ja silloin sellaisen näkeminen ei herätä mielihalua, enkä käy mitään sisäistä väittelyä siitä, että otetaanko vai eikö, kun ei vaan oteta. Tämä vaatii sen että sokerikoukku ei ole aktiivisena päällä. Sitten toisinaan on vähemmän jyrkkää, jolloin voin myöntyä mutta lopetan lyhyeen. Loput "herkut" kuten pitsat ja hampurilaiset ja muut mätöt jotka maistuu ihanalta, mutta sisältävät hirveästi energiaa, taas järkeillään tilannekohtaisesti ja yritetään pysyä kohtuudessa ja suhteuttaa liikuntaan ja muuhun syötyyn ruokaan. Vaatii järkeilyä ja itsekuria. Syöminen ei ole myöskään tylsyyden poistaja, silloin tehdään jotain muuta jos on vain tylsistynyt tai kaipaa jotain oloja etc. 

Tähän ei tee mieli / itsehillintäkykyyn makean suhteen totisesti vaikuttaa onko univajetta ja väsymystä, silloin nälän tunteen säätely on tosiaan päin seiniä ja himot voivat olla kovat. Silloinkin täytyy nähdä henkisesti vaivaa että pystyy vastustamaan niitä ja välttämään kiusauksia. Se jos antaudun sille on tosiaan valinta joka kerta ja yleensä sen tyydyttämiseen riittää joku puikkojäätelö, minkä jälkeen oon yleensä lähinnä pettynyt kun ei se ollutkaan kokemuksena niin mieletön kuin himoissani luulin. Himon voi tyydyttää yhtä lailla jokin muu nautinnollinen asia, kuten seksi tai jos vaivautuu tekemään itselleen jotain terveellistä ruokaa. 

Olen ollut sokerikoukussa vuosia sitten mutta ei sen ole pakko antaa hallita elämää jos jaksaa kärvistellä vieroituksen kanssa jonkin tovin. 

Minä olen aina ollut normaalipainoinen ja minulla ei olisi mitään itsehillintää, jos kotona olisi herkkuja. Minä teen jo kaupassa valinnan mitä ostan, niin en joudu stressaamaan kotona. Jos ostan suklaalevyn, niin ostan sen täysin tietoisena siitä että tulen syömään sen päivässä. Joka päivä ei voi syödä suklaalevyjä niin en niitä joka päivälle osta. Ostan sellaista ruokaa mitä on asiallista syödä. En ole niin erikoinen kokki että aina loihtisin aineksista mitään vastustamattoman herkullista. Enkä jaksa leipoa.

No se mielihalujen puute tulee siitä, että itsehillintä riittää laadukkaan ja riittävän kotiruoan valmistamiseen ja hyviin yöuniin, ehkä liikuntaankin. Tällöin on sokeritasapaino kunnossa eikä tule väsymyksen tai nälän takia mielihaluja jatkuvasti herkkuja tai epäterveellistä ruokaa.

Eli kun on itsehillintää laittaa perusasiat kuntoon, ne mielihalut myös katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku sellainen tonnikala-raejuusto-salaatti -tyyppinen ratkaisu olisi lihavalle ihan hyvä. Sipsut, suklaat ja burgerit jättää syömättä tai ainakin korvaa jollain terveellisemmällä ettei tule jatkuvasti syötyä jotain ransua ja dipsua.

Mutta jos tekee purkeria mieli??

Meillä toimitusjohtajamies tarjoilee aina aamupalalla 3mea eri leikkelettä. Bürger lienee köyhien ruokaa...?

Lihavuutta voi aiheuttaa sekin, että miettii joka suupalaa ja miettii vain mitä voi tai saa syödä. Ruoka on mielessä jatkuvasti. Hoikat eivät mieti joten ruoka ei ole pakkomielle.

Mulla tuota samaa, tykkään todellakin hyvästä ruuasta ja olen kuulemma hyvä kokki. 

Aina kun syön niin tulee stoppi  automaattisesti eikä enää tartte/tee mieli syödä, en koskaan syö mahaa ns. täyteen ( joo, tein sen joskus buffetissa ja oli pari päivää paha olo). 

Herkkuja menee vähän, vaikka ois pöytä täynnä,ei vaan tee mieli enempää.

Olen aina ihmetellyt eikö muilla herkutellessakin jotain  ala ällöttään jos  syö kerralla paljon.  

Kyllä se mieliteko monella normaalipainoisella ja hoikalla on, tietenkin. Mutta ovat syystä tai toisesta saaneet luotua mekanismin olla noudattamatta näitä mielitekoja. Itselläni ainakin näin. Mitä pidempään tätäkin taitoa harjoittaa, sen vahvemmaksi se tulee. Ja sitten joskus vuosien tietoisten valintojen jälkeen voi sanoa, että ei tee mieli.

Tiedoksi, etten ole koskaan ottanut hoikkana mitään krediittiä hoikkuudestani, koska se on tullut ilmaiseksi. En ole myöskään koskaan kritisoinut ylipainoisia, koska tiedän että heidän kehonsa toimii aivan eri tavalla kuin omani.

MUTTA, olen masentuneena törmännyt moneen ihmiseen, myös ylipainoiseen, joka sitä vastoin pitää masennustani valintana. Eli jos olet ylipainoinen ja koet, että sinut tuomitaan epäreilusti ymmärtämättä mistään mitään, niin tarkastapa samalla asenteesi masentuneita kohtaan. Oletko antanut "niskasta kiinni" neuvoja tai heitellyt "nykynuoret ei kestä mitään" kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

No se mielihalujen puute tulee siitä, että itsehillintä riittää laadukkaan ja riittävän kotiruoan valmistamiseen ja hyviin yöuniin, ehkä liikuntaankin. Tällöin on sokeritasapaino kunnossa eikä tule väsymyksen tai nälän takia mielihaluja jatkuvasti herkkuja tai epäterveellistä ruokaa.

Eli kun on itsehillintää laittaa perusasiat kuntoon, ne mielihalut myös katoavat.

Uniasioissa ihan kaikkeen ei sentään voi vaikuttaa itsehillinnällä. 

Ei kaikki ihmiset tunne yhtä suurta mielitekoa. Aivan samoin kuin vaikka synnytyskipu vaihtelee yksilöittäin. Jonkun hoikan on turha näsäviisastella mielihalujen vastustamisesta jos ei ymmärrä, että toisella ihmisellä se tunne on paljon voimakkaampi. Pätee ylipäätään kaikkeen elämässä, et voi tietää millaista on olla joku muu. T.hoikka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se mielihalujen puute tulee siitä, että itsehillintä riittää laadukkaan ja riittävän kotiruoan valmistamiseen ja hyviin yöuniin, ehkä liikuntaankin. Tällöin on sokeritasapaino kunnossa eikä tule väsymyksen tai nälän takia mielihaluja jatkuvasti herkkuja tai epäterveellistä ruokaa.

Eli kun on itsehillintää laittaa perusasiat kuntoon, ne mielihalut myös katoavat.

Uniasioissa ihan kaikkeen ei sentään voi vaikuttaa itsehillinnällä. 

Univaikeudet hyvin usein (poislukien elimelliset sairaudet) pohjautuvat elämäntapaan ja -valintoihin. Ja näihin taas itsehillintä liittyy hyvin kiinteästi.

Olen ruoalle todella perso. Mutta myös erittäin nirso, aika pihikin ja terveystietoinen. Nykyään on onneksi iso osa "herkuista" sillä lailla halpuutettu, että jäätelöt on ilmaa täynnä ja vetisiä, pullat ja kakut ylisokerisia ja suklaa palmuöljyistä. Kaupassa kun etsii itselleen sitä jotain hyvää, niin aikansa hyllyjä kahlattuaan joko ostaa jotain todella kallista niin, että piheyttään pysyy annoskoko kurissa, tai vielä todennäköisemmin huokaisee vaan turhatumisensa ja kävelee pois.

Kalorit, hinta ja herkullisuus ei vaan kohtaa. Useammin kuin kerran olen makeanhimoissa kävellyt kauppaan vaan huomatakseni, että pitäisi itse leipoa jotta saisi mieleistä ja kun en ole jaksanut ryhtyä, sitten lähtenyt tyhjin käsin pois. 

Sitäköhän se "ei tee mieli" tarkoittaakin? Ei useinkaan tee mieli sitä, mitä olisi tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ihmiset tunne yhtä suurta mielitekoa. Aivan samoin kuin vaikka synnytyskipu vaihtelee yksilöittäin. Jonkun hoikan on turha näsäviisastella mielihalujen vastustamisesta jos ei ymmärrä, että toisella ihmisellä se tunne on paljon voimakkaampi. Pätee ylipäätään kaikkeen elämässä, et voi tietää millaista on olla joku muu. T.hoikka

Aikamoista stereotypiaa olettaa, että hoikat ihmiset ovat joku homogeeninen ryhmä joka kokee tietyn asian tietyllä tavalla. Ilman muuta mitä pidempään koulutat aivojasi esimerkiksi impulsiiviseen tunnesyömiseen, sen kovemmin tekee mieli, jos ei saakaan herkkuja joihin on totuttautunut. Mutta ei se ole missään yhteydessä kehon painoon, vaan aivojen oppimaan automatisoituneeseen toimintamalliin, joka voi olla yhtä voimakas kenellä vain painosta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Opetin lapsillemnekin, että elokuvia katsoessa ei napostella. Kotiin en ole ostanut limsoja tai mehuja. Kermaa en käytä ruoanlaitossa ollenkaan, koska se lihottaa. Joulusuklaata voi jouluna ottaa yhden konvehdin päivässä eikä yhtään enempää. Jos housujen vyötärö yhtään kiristää, alan heti vähentää syömistä tai paastoan. Näin keski-iässä mahdun vielä nuoruuteni vaatteisiin ja käytän yli 20 vuotta vanhoja vaatteitani. En olisi hoikka, jos söisin miten sattuu tai en harrastaisi liikuntaa päivittäin.

 

Kaupassa katson usein lihavien ostoskärryihin ja sieltä se syy ylipainoon on ihan joka kerran löytynyt.

 

Motto: Syömällä ei saa orgasmia. Mielihyvää on haettava muualta.

 

Minä en saa orgasmia yhdynnässä

Runkatessa tulee helpottinut jotenkin likainen olo

Suklaan syönnin jälkeen kaduttaa

Olisikin trollausta, vaan eipä ole:(

Liikun salilla 2krt viikko , olen hoikka

Liikunta väsyttää

Olen 56v.

300g mustikoita maksaa 8eur

Herkuttele nyt niillä:(

Tykkään , mut jää kauppaan.

No siihenhän suureksi osaksi perustuu laihdutuslääkkeen teho että ruokahalu katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ihmiset tunne yhtä suurta mielitekoa. Aivan samoin kuin vaikka synnytyskipu vaihtelee yksilöittäin. Jonkun hoikan on turha näsäviisastella mielihalujen vastustamisesta jos ei ymmärrä, että toisella ihmisellä se tunne on paljon voimakkaampi. Pätee ylipäätään kaikkeen elämässä, et voi tietää millaista on olla joku muu. T.hoikka

Aikamoista stereotypiaa olettaa, että hoikat ihmiset ovat joku homogeeninen ryhmä joka kokee tietyn asian tietyllä tavalla. Ilman muuta mitä pidempään koulutat aivojasi esimerkiksi impulsiiviseen tunnesyömiseen, sen kovemmin tekee mieli, jos ei saakaan herkkuja joihin on totuttautunut. Mutta ei se ole missään yhteydessä kehon painoon, vaan aivojen oppimaan automatisoituneeseen toimintamalliin, joka voi olla yhtä voimakas kenellä vain painosta riippumatta. 

Ei ollut tarkoitus yleistää. Varmasti on sellaisiakin hoikkia jotka todella joutuu taistelemaan, taidan pari tunteakin, heillä raskaampi ruumiinrakenne, mutta syömishäiriöllä pysyvät hoikkina. Tarkoitin siis sellaisia hoikkia, jotka ovat luonnostaan hoikkia. Ovat nuorempana voineet syödä mitä vain lihomatta jne. Toki sokerinhimo voi iskeä jokaiseen, mutta jos sitä pystyy itse hallitsemaan ja toinen ei pysty, niin ei ole välttämättä kyse omasta erinomaisuudesta, vaan siitä että sen toisen himo on voimakkaampi. 

Vaikka lapsi otettaisiin synnäriltä huostaan, niin kyllä se vanhempien luontainen ruumiinrakenne usein puskee sieltä jossain vaiheessa esiin, koska elimistö pyrkii siihen ominaispainoon. Kaikki ei siis ole valinnoista kiinni.

Näläntunne. Tuo tunne jota ylipainoiset poras-valaat eivät ole koskaan tunteneet kahta sekuntia kauempaa kun jo suuhun lennähtää sipsipussi. Kotiin on varustettu useita hätäkätköjä täynnä herkkuja ettei tämä kamala näläntunne pääse yllättämään. Miksi se näläntunne on niin sietämätön, koitappa olla muuten paastolla ensi-alkuun 18 tuntia ja sitten 28 tuntia ja sitten kolme vuorokautta. Opit sietämään sitä nälän tunnetta.

Jos et pysty sietämään nälän tunnetta, et voi myöskään laihtua. Miksi et siedä näläntunnetta?

Vierailija kirjoitti:

300g mustikoita maksaa 8eur

Herkuttele nyt niillä:(

Tykkään , mut jää kauppaan.

 

Missäs kaupassa sinä käyt? 

Pirkka suomalainen mustikka 200 g pakaste

Hinta 1,79/kpl

Vai oliko se tekosyy jonkun muun syömiselle?

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, etten ole koskaan ottanut hoikkana mitään krediittiä hoikkuudestani, koska se on tullut ilmaiseksi. En ole myöskään koskaan kritisoinut ylipainoisia, koska tiedän että heidän kehonsa toimii aivan eri tavalla kuin omani.

MUTTA, olen masentuneena törmännyt moneen ihmiseen, myös ylipainoiseen, joka sitä vastoin pitää masennustani valintana. Eli jos olet ylipainoinen ja koet, että sinut tuomitaan epäreilusti ymmärtämättä mistään mitään, niin tarkastapa samalla asenteesi masentuneita kohtaan. Oletko antanut "niskasta kiinni" neuvoja tai heitellyt "nykynuoret ei kestä mitään" kommentteja?

Ootko kokeillut masennukseen liikuntaa ulkona ? kaks päivää vaikka luonnonpuistossa ilman musiikkia, puhelinta ja nettiä, ihan yksinään. Varmasti masennus lähtee.