Mies torkuttaa joka aamu. Hermo menee!

Ap saa olla vain kotona, mutta kehtaa ruikuttaa, että työhön lähtevän kello herättää hänet? 😂

Vierailija kirjoitti:

Meillä torkuttaminen loppui kuin seinään sellaisen herätysvalon/kirkasvalolampun avulla. Valo alkaa himmeästi kirkastua ennen herätystä ja kun se valo iskee kunnolla niin ei siinä torkuttaminen onnistu. Noita malleja on paljon erinlaisia esim https://kodinkone.com/paras-heratysvalo/ jossain on myös perinteinen kello mukana.

Itsekin olen tuollaista herätysvaloa halunnut. Mutta viime aikoina olen huomannut, että nukun siitä huolimatta, että yöpöydällä vieressä palaa valo lampussa ja telkkari huutaa. Vanhuus ja raihnaisuus on vissiin alkanut painaa. Ennen en saanut nukuttua, jos oli ääntä tai valoa.

Milloin eri mieltä olemisesta on tullut toiseen kohdistuvaa epäkunnioitusta?

Elämä on, mutta se ei järjestäydy itsestään.

Onko yhdessä nukkuminen välttämätöntä? Voi läheisyyttä muutenkin ylläpitää kuin  kuorsaamalla vierekkäin.

Millaisessa talossa asut? Taidan nimittäin tietää

Roikun palstalla aina töissä ollessa T. Akateeminen av-mamma

Vain fagotit heräävät pehmeästi

Mä olen tuollainen sairas uniongelmainen torkuttaja :( Mutta asun yksin enkä häiritse onneksi tavallani ketään. En osaa selittää sitä muuten kuin, että olen ihan lapsesta asti ollut aivan surkea heräämään ja olen ollut myös kova uneksimaan. Sekä nukahtaminen että herääminen kestää aina pidempään kuin muilla ja ADHD vaikuttaa tähän varmasti taustalla. Vaikka pidän samasta rytmistä aika hyvin kiinni, olen niin syvässä unessa aamuisin että en tiedosta tai muista niitä ekoja herätyksiä ollenkaan vaan painan unissani ne pois. Teininä vanhemmat tuli aina laittamaan valot päälle ja viemään peiton päältä hyvissä ajoin, että onnistuisi herätä kouluun. Pystyin parikymppisenä nukkumaan kerrostalossa jopa putkiremontin aikana siinä metelissä. :D 

Sitä ei siis kaikki tee tahalleen, vaan välillä keho herää mutta pää ei. En siis sanoisi että kyse on aina kusipäisestä asenteesta, vaan ainakin itselläni tämä on sellainen vähän nolo asia, jonka ilmi tuleminen jännittää jos ikinä löydän uutta kumppania. Exän kanssa nukkuminen samassa huoneessa toimi sen vuoksi, että hänellä oli oikeana aamuvirkkuna tapana herätä muutenkin aina pari tuntia minua aiemmin eli ei ollut koskaan enää unessa siinä vaiheessa kun oma kelloni soi ekan kerran. Torkutan vähintään 30 min. Iltaihmisyys vaikuttaa tähän varmasti myös paljon ja ihan puhtaasti tottumus. Kun alitajunta tottuu heräämään tietyllä tavalla, sitä on hirmu vaikea muuttaa vaikka haluaisi ottaa toiset huomioon. Keskustelkaa hereillä ollessanne asiasta etukäteen, sillä minusta empaattisuutta punnitaan myös enemmän siinä hetkessä, haluaako keksiä yhdessä jonkun kompromissin. 

Sieltä sai myös irtokarkkeja.

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Jos naiset ei nukkuisi liikaa niin tämäkään ei olisi itseaiheutettu ongelma. 4-5 tuntia yössä niin eipä häiritse enää mikään.

Minä muutin toiseen huoneeseen.

Olen köyhä.

Jos tämä on humoristista, olen selvästi jäänyt jostain paitsi.