Isovanhempien hyväksikäyttö

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena ihan päivittäin isovanhemmillani hoidossa, kun minulle ei päivähoito kelvannut. Ei ollut ongelma kenellekään.

 

        Noi nin, prinsessa / prinssi, oletko  kysynyt sitä isovanhelmiltasi ja pyytänyt nyt rehellistä vastausta ?

Eihän tässä Ap:n sisarus hoida ollenkaan hoitovastuutaan omista lapsistaan, jos lapset isovanhemmilla viitenä päivänä viikossa. Hoitovastuuhan on siirretty sairaille isovanhemmille. Törkeää!!! 

Vierailija kirjoitti:

En ole auttamista vastaan, mutta siinä vaiheessa, kun se alkaa käymään vanhojen terveyden päälle, sitä olisi hyvä rajoittaa. Mikä järki siinä oravanpyörässä on, että he uuvuttavat itsensä ja sitten minä uuvun, kun autan heitä. Ainoat jotka kuviosta hyötyvät ovat hyväksikäyttäjät. Mutta tätä asiaa ja kuviota on selkeästi mahdoton alkaa Vauvalla purkamaan, jos sitä ei ole itse kokenut. Olisin kuvitellut, että kaikkien etu on hyvinvoivat isovanhemmat sairauksistaan huolimatta, mutta nähtävästi olen väärässä. Eikä siinä mitään. Olen usein ollut väärässä. Hyvä puoli on se, että olen raahamassa osapuolia terapiaan kanssani, jotta keskustelu ei menisi riitelyksi ja syyttelyksi. Tämä palaute oli hyväksi, koska nyt tiedän mitä on mahdollisesti odotettavissa. Kiitos mielipiteistänne.

Ap

Tulihan se sieltä: ap ei itse osaa olla "auttamatta" vastentahtoisesti ja omien voimavarojensa yli. Mutta siitä on mukavampi syyttää jotakuta toista, kuin että itse korjaisi omaa toimintaansa lopettamalla "auttamisen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.

Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.

Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vastaa mitään eivätkä ota vastuuta.

En vain

          Vanhemmista myös voi tehdä huoli-ilmoitukseen sosuun

Aloittaja kunnon narsistimarttyyri :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole auttamista vastaan, mutta siinä vaiheessa, kun se alkaa käymään vanhojen terveyden päälle, sitä olisi hyvä rajoittaa. Mikä järki siinä oravanpyörässä on, että he uuvuttavat itsensä ja sitten minä uuvun, kun autan heitä. Ainoat jotka kuviosta hyötyvät ovat hyväksikäyttäjät. Mutta tätä asiaa ja kuviota on selkeästi mahdoton alkaa Vauvalla purkamaan, jos sitä ei ole itse kokenut. Olisin kuvitellut, että kaikkien etu on hyvinvoivat isovanhemmat sairauksistaan huolimatta, mutta nähtävästi olen väärässä. Eikä siinä mitään. Olen usein ollut väärässä. Hyvä puoli on se, että olen raahamassa osapuolia terapiaan kanssani, jotta keskustelu ei menisi riitelyksi ja syyttelyksi. Tämä palaute oli hyväksi, koska nyt tiedän mitä on mahdollisesti odotettavissa. Kiitos mielipiteistänne.

Ap

Tulihan se sieltä: ap ei itse osaa olla "auttamatta" vastentahtoisest

Näinhän se on. AP haluaa, että muut vetävät rajat tilanteelle, ettei hänen itsensä tarvitse vetää rajoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.

Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.

Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vasta

 

En kehtaa tehdä nyt huoli-ilmoitusta vanhemmistani, koska viime viikolla ja sitä edellisellä tein jo sellaisen Helena Koivusta. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et auta sisarustasi? Jonkunhan heitä on pakko auttaa jos perhe tarvitsee apua. Tuskin huvikseen hoidattavat noin paljon.

 V oi kuule, kyllä niitä hyväksikäyttäjiä aina löytyy. Ei  isovanhempien vastuu ole hoitaa  lastenlapsia.  

 Vielä syöpäsairaita, hävetä  saisivat  kunnolla 😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen kroonisesti sairas ja joutunut järjestämään elämäni sen mukaan. Tasan ei käy nallekarkit. Mutta asia on tällä selvä. Suomalaisen mentaliteetin mukaan jokainen huolehtikoon itsestään ja haudatkoon itsensä myös. Tunnekylmyys kunniaan! Ja lykkyä kaikille itsekkäille sitten, kun se heikko hetki koittaa. Minä mukaan lukien.

Ap

Sinähän tässä olet se, joka haluaa etteivät isovanhemmat auta sisarustasi. Haloo?

   Joku raja keneltä apua  pyytää .Ei sairaita saa hyväksikäyttää  😒

Anna ap asian olla. Ei kuulu sulle. Aikuisten pitää osata sanoa ei. Vaikutat siltä että aiheutat vaan riitaa.

Olisiko olemassa ketään vähän ulkopuolisempaa, joka pystyisi järkipuheella puuttumaan tähän? Tyyliin vanhempiesi sisarus tai ystävä, joka myös kantaa heistä huolta? Joskus vaan on kysymys siitä kuka sanoo eikä mitä sanotaan. Tämä henkilö voisi kysellä vaan kuulumisia ja johdatella vanhempasi itse oivaltamaan, että kuorma on heille liikaa. Siihen en niinkään usko, että sisaruksesi toimintatapaa on mahdollista muuttaa. Lapset pompottavat vanhempiaan myös aikuisena helposti ihan siihen asti kun vanhemmat laittavat siihen stopin. Ja yrittävät vielä senkin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, miten lapsia kehdataan viedä pitkiksi ajoiksi isovanhemmille. Kun omat lapseni olivat pieniä, kutsuin isovanhemmat meille. He saivat nauttia lasten seurasta, mutta minä ja mies hoidimme ruokailut, ulkoilut, nukuttamiset, vaippojen vaihtamiset ym.

Mutta et sinäkään, ap, voi olla enää vanhempiesi apua vailla. Olet aikuinen ihminen, jota yhteiskunnan pitää auttaa, jos et itse pärjää. 

Yhteiskunnan? Tsiisus. Tuli vähän oksennusta suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko olemassa ketään vähän ulkopuolisempaa, joka pystyisi järkipuheella puuttumaan tähän? Tyyliin vanhempiesi sisarus tai ystävä, joka myös kantaa heistä huolta? Joskus vaan on kysymys siitä kuka sanoo eikä mitä sanotaan. Tämä henkilö voisi kysellä vaan kuulumisia ja johdatella vanhempasi itse oivaltamaan, että kuorma on heille liikaa. Siihen en niinkään usko, että sisaruksesi toimintatapaa on mahdollista muuttaa. Lapset pompottavat vanhempiaan myös aikuisena helposti ihan siihen asti kun vanhemmat laittavat siihen stopin. Ja yrittävät vielä senkin jälkeen. 

Eiköhän jonkun kannattaisi opettaa ne vanhemmat sanoamaan ei jos ja kun he kuormituu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista myös seurannut vieressä. Sairaille isovanhemmille roudataan lapsia lähes jokainen viikonloppu. Syynä festarit, kavereiden synttärit, kavereiden häät jne. Myös matkoille pitää päästä, ilman lapsia tietenkin ja jos lapsenlapsia on muillakin sisaruksilla , rumbaa riittää. Tuttujen isovanhempien oli jopa peruttava oma matkansa, kun "lasten" piti päästä johonkin pippaloihin taas kerran. Toisen osapuolen isovanhemmat ovat terveempiä, mutta osaavat sanoa jämäkämmin ei, toki joskus hoitavat hekin. Mutta näin sivusta seuranneena mietin , koska nämä lapset saavat viettää aikaansa omien vanhempiensa kanssa, kun päivät menee päivähoidossa/koulussa ja viikonloput/lomat isovanhemmilla. Ja miksi niitä lapsia on ylipäätänsä hankittu. Ja mitenkähän sitten kun he ovat itse isovanhempia, jatkavatko samoin.

Ihanaa että lapsilla on läheiset suhteet isovamhempiin!

         Taidat itse olla tuollainen lokkivanhempi..😒

Ja kuten täällä jossakin mainittiin niin tiedän tapauksen, jossa mies (nimenomaan mies) erosi, halusi välttämättä viikko-viikko hoitosopimuksen, ja joka ikisellä omalla hoitoviikollaan  vie lapset vanhemmilleen hoitoon. Sitä pidetään ikäänkuin itsestäänselvyytenä ja nämä työikäiset isovanhemmat  järjestävät sitten omat menonsa, työnsä ja matkansa lapsen "hoitoviikkojen" mukaan. Itse ajattelen että jos olisin noiden lasten äiti, riitauttaisin kyllä hoitosopimuksen jos lapset eivät näe isäänsä muuta kuin lapsen viennissä ja noudoissa. 

Ja luulenpa ettei ole ainoa laatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko olemassa ketään vähän ulkopuolisempaa, joka pystyisi järkipuheella puuttumaan tähän? Tyyliin vanhempiesi sisarus tai ystävä, joka myös kantaa heistä huolta? Joskus vaan on kysymys siitä kuka sanoo eikä mitä sanotaan. Tämä henkilö voisi kysellä vaan kuulumisia ja johdatella vanhempasi itse oivaltamaan, että kuorma on heille liikaa. Siihen en niinkään usko, että sisaruksesi toimintatapaa on mahdollista muuttaa. Lapset pompottavat vanhempiaan myös aikuisena helposti ihan siihen asti kun vanhemmat laittavat siihen stopin. Ja yrittävät vielä senkin jälkeen. 

Terapeutin kautta yritän nyt vielä saada keskustelua aikaiseksi. Äitini sisar on kymmenen vuotta vanhempi ja asuu toisessa pohjoismaassa, niin hän ei ole kauhean perillä asioista. Terapeutti on nyt se viimeinen keinoni. Tämän jälkeen en usko voivani tehdä paljon muuta. 

Olen lukenut kaikki vastaukset ketjuun ja huomannut, että se mikä loistaa poissaolollaan on näiden vanhempien mielipiteet, jotka vievät/ jättävät lapsensa pitkiksi ajoiksi isovanhemmilleen. Olisi hyvä kuulla myös tämä näkökanta, koska kuten olen sanonut, sisarukseni perhe ei suostu avaamaan juurisyitä tähän kuvioon. Ja kyllä, ymmärrä senkin ettei se minulle kuulu kuin välillisesti, koska kyseessä on vanhempani. Mikä tähän on johtanut?

Ap

En ymmärrä ap:een kohdistuvaa vihamielisyyttä. Pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteen, jossa sisarus ryöstöviljelee yhteisten vanhempien vähäisiä voimavaroja. Tilanne on itsellenikin tuttu, joskin kevyemmässä mittakaavassa. 

Oma sisarukseni tyrkkää lapsensa äitimme hoitoon täysin itsestäänselvyytenä välittämättä siitä, onko mummi juuri ollut isossa leikkauksessa tai kysymättä, sopiiko ylipäätään hoitaa. Mummi ajattelee aina asiaa lapsenlasten näkökulmasta, eli suostuu hoitamaan, koska muuten lapset olisivat heitteillä (sisarukselleni ei ole ongelma jättää lapsia keskenään kotiin nyt, kun molemmat vihdoin ovat kouluikäisiä, joten se olisi sitten vaihtoehto, toki tilanne on ollut samanlainen koko lasten olemassaolon). 

Lapset ovat pitkälti mummin kasvattamia, hän on käynyt vanhempainilloissa, varmistanut, että molemmilla on säänmukaiset vaatteet jne. Olemme koko muu perhe täysin tietoisia, että jos mummi ei hoitaisi, lapsista pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. 

Koska sisarukseni ei ole paha ihminen eikä tilanteeseen liity esim. päihteitä vaan vain kykenemättömyyttä asettua toisen asemaan ja suoriutua kaikista vanhemmuuteen liittyvistä vaatimuksista, meidän valintamme on ollut ottaa osa vanhemmuuteen liittyvistä tehtävistä yhteisesti hoidettaviksi. Teen itse parhaani ja otan lapsia paljon kylään ja teen heidän kanssaan asioita. Mutta joskus harmittaa, kun on itse sopinut kaksi kuukautta etukäteen mummin kanssa omalle lapselle yökylän, ja sisarus onkin sitten ilman ennakkovaroitusta dumpannut oman jälkikasvunsa jo edellisenä iltana koko viikonlopuksi mummin hoteisiin. Kaikesta näkee, että mummi on jo valmiiksi väsynyt, mutta ei halua perua sovittua hoitoa. Ei siinä sitten ole kovin hyvä mieli itselläkään lähteä kauan odotettuun omaan menoon, kun tietää, että oma lapsi on lisäämässä vanhan ihmisen taakkaa. 

 

Pystyn hyvin kuvittelemaan, ettei sisarukseni osaisi muuttaa toimintaansa, vaikka äitimme sairastuisi vakavasti. Silloin oltaisiin jo lähellä ap:n tilannetta, joskin lapset ovat jo isompia ja minä pystyn ottamaan asiasta koppia myös. Muiden vastaajien tuntuu olevan tosi vaikea ymmärtää, millaista on seurata sivusta sitä, kun itselle tärkeä vanhus väsytetään henkihieveriin oman mukavuudenhalun nimissä. On helppo puhua rajojen asettamisesta, mutta kun kaikki muut paitsi lasten omat vanhemmat ajattelevat asiaa lasten parhaan näkökulmasta, se rajojen vetäminen muodostuu oikeasti vaikeaksi.

Raahaat terapiaan? Ketkä kaikki? Siskon, vanhemmat, taaperon?

Vierailija kirjoitti:

Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vastaa mitään eivätkä ota vastuuta.

 

Vanhempiesi kuuluu ottaa vastuu. Oletko kysynyt vanhemmiltasi, miksi he hoitavat lapsia niin usein? Tiedätkö, ovatko vanhempasi edes yrittäneet kieltäytyä hoitamasta? Ovatko vanhemmat koskaan pyytäneet lapsen vanhemmilta vastavuoroista apua?

On toki hyvin kyseenalaista hoidattaa lapset jatkuvasti mummolassa, varsinkin kun kyse sairaista ihmisistä, mutta hyväksikäyttäjiä ja ajattelemattomia ihmisiä on maailma täynnä, ja niille pärjää yksinkertaisesti sanomalla ei. Sitä ei voi vanhempiesi puolesta kukaan muu tehdä.

 

Vierailija kirjoitti:

Raahaat terapiaan? Ketkä kaikki? Siskon, vanhemmat, taaperon?

Vanhemmat sinne ainakin kannattaisi raahata jos he uuvuttaa itsensä jatkuvalla lastenhoitoavun antamisella. Ehkä heille vihdoin tekisi hyvää opetella sanomaan ei.