Isovanhempien hyväksikäyttö
Saattaapi mennä poistoon, mutta ei mahda mitään. Olen nyt sellaisessa tilanteessa, että joudun seuraamaan syrjästä, kun omia vanhempiani 70+ käytetään hyväksi nelikymppisen sisarukseni taholta. Mikään järkipuhe ei tehoa kumpaankaan osapuoleen, että syöpäsairaita vanhuksia ei käytetä ilmaisena hoitoapuna melkein 24/7.
Mitä voin enää tehdä? Kaikki *aska kaatuu lopulta aina niskaani ja olen itse Saatana, kun puutun asioihin jotka eivät minulle kuulemma kuulu. Annanko vain hyväksikäyttävän sisarukseni ajaa vanhempani hautaan? Taaperoita en syytä mistään. Mietin vain onko mitään tehtävissä.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen kroonisesti sairas ja joutunut järjestämään elämäni sen mukaan. Tasan ei käy nallekarkit. Mutta asia on tällä selvä. Suomalaisen mentaliteetin mukaan jokainen huolehtikoon itsestään ja haudatkoon itsensä myös. Tunnekylmyys kunniaan! Ja lykkyä kaikille itsekkäille sitten, kun se heikko hetki koittaa. Minä mukaan lukien.
Ap
Sinähän tässä olet se, joka haluaa etteivät isovanhemmat auta sisarustasi. Haloo?
Haloo itsellesi. On ihan oikein yrittää suojella vanhempiaan.
Miltä? Läheisiltä suhteilta lapsenlapsiinsa ennen kuolemaansa?
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä itse et auta sisarustasi, koska?
Olen mt- ja päihdeongelmainen ja voin itsekin huonosti, ei minusta ole auttajaksi. Tarvitsisin itse vanhempieni apua jota en nyt saa koska nämä sisaruksen lapset. T. Ap
Mielestäni AP:lla on ehkä jotain negatiivisia tunteita tätä siskoaansa kohtaan, ehkä jonkinlaista kateutta tai katkeruutta, että on tuollaisen tilanteen luonut ja kuvittanut mielessään, että sisko on täysin hyväksikäyttäjä ja vanhemmat taas ihan totaalisen viattomia ja kykynemättömiä tekemään itse päätöksiä.
Totuus on se, että tuossa iässä jokainen osaa kyllä jo ilmaista mitä haluaa ja mitä tarvitsee, on se sitten omaa aikaa tai halua viettää aikaa lastenlasten kanssa. Vanhempasi eivät ole ikänsä takia yhtäkkiä jotenkin vähä-älyisiä, vaan tuossa iässä on jo opittu monta asiaa ja yksi niistä on myös suoraan puhuminen silloin, kun he niin haluavat toimia.
Luulen, että tässäkin tilanteessa vanhemmat haluavat miellyttää tätä sisarta ja näin myös viettää aikaa tämän lapsenlapsen kanssa. Sinulle he sitten valittavat siitä, että voi voi kun joutuvat hoitamaan, koska pyrkivät manipuloimaan sinua taas auttamaan heitä välittämättä siitä jaksatko sinä.
He todennäköisesti eivät siis arvosta sinua samalla tavalla kuin siskoasi, tai pyri miellyttämään saman verran.
AP suosittelisin ihan ottamaan sellasen ison henkäyksen sisään ja miettimään, että miksi pyrit muuttamaan muiden käyttäytymistä mutta et kuitenkaan omaasi? Sinä voit aina sanoa vanhemmillesi ei ja ettet voi nyt heitä auttaa.
No eipä tuolle oikein mitään voi. Meillä on samanlainen kuvio, isovanhemmat hyysäävät yhtä lokkia. Lapsenlapset olivat juuri isovanhemmilla viikon pötköön vanhempien loman takia, ja sitten 3-vuotias jätettiin sinne vielä viikoksi, kun niin hyvin siellä mummulassa viihtyy. Isovanhemmat ovat hoitaneet myös esimerkiksi neuvolakäynnit. Meille valittelevat, että voi kun ei ehdi itsestä huolehtia. Nii-iiin, mutta onhan se heidän oma vika, kun eivät osaa rajoja vetää.
Ei ole väärin saada apua lasten kanssa, mutta tässä tapauksessa kyllä vanhemmuus on ulkoistettu isovanhemmille. Se ei ole OK, mutta tosiaan, minkäs ulkopuolelta teet.
Tällaista myös seurannut vieressä. Sairaille isovanhemmille roudataan lapsia lähes jokainen viikonloppu. Syynä festarit, kavereiden synttärit, kavereiden häät jne. Myös matkoille pitää päästä, ilman lapsia tietenkin ja jos lapsenlapsia on muillakin sisaruksilla , rumbaa riittää. Tuttujen isovanhempien oli jopa peruttava oma matkansa, kun "lasten" piti päästä johonkin pippaloihin taas kerran. Toisen osapuolen isovanhemmat ovat terveempiä, mutta osaavat sanoa jämäkämmin ei, toki joskus hoitavat hekin. Mutta näin sivusta seuranneena mietin , koska nämä lapset saavat viettää aikaansa omien vanhempiensa kanssa, kun päivät menee päivähoidossa/koulussa ja viikonloput/lomat isovanhemmilla. Ja miksi niitä lapsia on ylipäätänsä hankittu. Ja mitenkähän sitten kun he ovat itse isovanhempia, jatkavatko samoin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyrit laittamaan vanhempiasi lapsen tasolle henkisesti?
Kyllä vanhempasi osaavat sanoa ei. He ovat sinua puolta vanhempia ja jos tuossa iässä ei ole oppinut sanomaan ei, niin se on sitten heidän oma vika.
Ja opettele sinäkin sanomaan välillä ei sille auttamiselle. Kuulostaa siltä, että teille on sellanen koko suvun oleva oravanpyörä opetettu, ettei koskaan saa sanoa ei ja aina vaan pitää auttaa, jos joku pyytää.
Joten sen sijaan että holhoat samalla tavalla vanhempiasi kun vanhempasi siskoasi, niin opettele sanomaan ei.
Eivät he kyllä ihan täysillä enää käy, kun eivät muista tapahtuneita asioita. Osaan myös itse sanoa ei ja siksihän tästä on ongelma muodostunut. Ei myöskään ole turvallista antaa taaperolle lyijykyniä, cocktail-tikkuja ja muita teräviä esineitä joilla voi vaikka silmänsä puhkoa. Pari kertaa ollut lähellä. Ja sitten hyssytelty ettei saa kertoa. Ja, että ei ajatella huonoja asioita. Jos en olisi ollut läsnä vahinkoja olisi tapahtunut. Myöskään en ole maininnut onko kyseessä siskoni vai veljeni, koska tämä mahdollisesti muuttaisi saamaani palautetta suuntaan tai toiseen. Se, että jollekin on kertynyt elinvuosia ei välttämättä tarkoita, että järki olisi enää tallella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhemmat syöpäpotilaita ilman rankkoja hoitoja vaan napsivat lääkkeitä ja tilanne ollut sama jo pari vuotta?
Ap valehtelee
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuolle oikein mitään voi. Meillä on samanlainen kuvio, isovanhemmat hyysäävät yhtä lokkia. Lapsenlapset olivat juuri isovanhemmilla viikon pötköön vanhempien loman takia, ja sitten 3-vuotias jätettiin sinne vielä viikoksi, kun niin hyvin siellä mummulassa viihtyy. Isovanhemmat ovat hoitaneet myös esimerkiksi neuvolakäynnit. Meille valittelevat, että voi kun ei ehdi itsestä huolehtia. Nii-iiin, mutta onhan se heidän oma vika, kun eivät osaa rajoja vetää.
Ei ole väärin saada apua lasten kanssa, mutta tässä tapauksessa kyllä vanhemmuus on ulkoistettu isovanhemmille. Se ei ole OK, mutta tosiaan, minkäs ulkopuolelta teet.
Jos se on ok sekä vanhemmille, että isovanhemmille ja lapsonen viihtyy niin mikä ei ole ok? Se että sinusta ei ole kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyrit laittamaan vanhempiasi lapsen tasolle henkisesti?
Kyllä vanhempasi osaavat sanoa ei. He ovat sinua puolta vanhempia ja jos tuossa iässä ei ole oppinut sanomaan ei, niin se on sitten heidän oma vika.
Ja opettele sinäkin sanomaan välillä ei sille auttamiselle. Kuulostaa siltä, että teille on sellanen koko suvun oleva oravanpyörä opetettu, ettei koskaan saa sanoa ei ja aina vaan pitää auttaa, jos joku pyytää.
Joten sen sijaan että holhoat samalla tavalla vanhempiasi kun vanhempasi siskoasi, niin opettele sanomaan ei.
Eivät he kyllä ihan täysillä enää käy, kun eivät muista tapahtuneita asioita. Osaan myös itse sanoa ei ja siksihän tästä on ongelma muodostunut. Ei myöskään ole turvallista antaa taaperolle lyijykyniä, cocktail-tikkuja ja muita teräviä esineitä joilla voi vaikka silmänsä puhkoa. Pari kertaa ollut lähellä.
Se on ihan sama onko kyseessä veljesi tai siskosi. Vanhempasi voivat omat rajansa vetää tai olla vetämättä. Tosin jos uskot, etteivät vanhempasi kykene enää huolehtimaan toisista tai itsestään, niin sitten hankitte heille edunvalvojat.
Muussa tilanteessa ota vähän etäisyyttää vanhempiisi ja keskity omaan elämääsi. Jos jotain sattuu, niin se ei ole sinun vastuullasi.
Holhoat liikaa asioista, mistä ei pitäisi edes holhota.
Jos vanhempasi ovat oikeustoimikelpoisia, heidän asiansa, valintansa tai päätöksensä eivät kuulu sinulle pätkän vertaa.
Eli ongelma on pohjimmiltaan se, että kun vanhempasi väsyvät, he tarvitsevat sinulta apua ja sinun voimavarasi eivät siihen riitä. Eli välillisesti tämä kaikki kaatuu sun niskaan?
Ei tuohon ratkaisu ole se, että sä alat puuttua sisaruksesi ja vanhempiesi keskenään sopimiin hoitokuvioihin. Vaan se, että kieltäydyt itse auttamasta yli voimavarojesi. On inhottavaa ja joudut pahimmillaan ehkä jonkunlaisen syyllistyksen kohteeksikin, mutta se on ainoa asia johon voit oikeasti vaikuttaa.
Voi olla, että tuo lapsenlapsen hoito on vanhemmillesi kaikesta rasittavuudesta huolimatta henkireikä, jotain mikä tuo iloa ja toivoa elämään ja sairauksien keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Tällaista myös seurannut vieressä. Sairaille isovanhemmille roudataan lapsia lähes jokainen viikonloppu. Syynä festarit, kavereiden synttärit, kavereiden häät jne. Myös matkoille pitää päästä, ilman lapsia tietenkin ja jos lapsenlapsia on muillakin sisaruksilla , rumbaa riittää. Tuttujen isovanhempien oli jopa peruttava oma matkansa, kun "lasten" piti päästä johonkin pippaloihin taas kerran. Toisen osapuolen isovanhemmat ovat terveempiä, mutta osaavat sanoa jämäkämmin ei, toki joskus hoitavat hekin. Mutta näin sivusta seuranneena mietin , koska nämä lapset saavat viettää aikaansa omien vanhempiensa kanssa, kun päivät menee päivähoidossa/koulussa ja viikonloput/lomat isovanhemmilla. Ja miksi niitä lapsia on ylipäätänsä hankittu. Ja mitenkähän sitten kun he ovat itse isovanhempia, jatkavatko samoin.
Ihanaa että lapsilla on läheiset suhteet isovamhempiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuolle oikein mitään voi. Meillä on samanlainen kuvio, isovanhemmat hyysäävät yhtä lokkia. Lapsenlapset olivat juuri isovanhemmilla viikon pötköön vanhempien loman takia, ja sitten 3-vuotias jätettiin sinne vielä viikoksi, kun niin hyvin siellä mummulassa viihtyy. Isovanhemmat ovat hoitaneet myös esimerkiksi neuvolakäynnit. Meille valittelevat, että voi kun ei ehdi itsestä huolehtia. Nii-iiin, mutta onhan se heidän oma vika, kun eivät osaa rajoja vetää.
Ei ole väärin saada apua lasten kanssa, mutta tässä tapauksessa kyllä vanhemmuus on ulkoistettu isovanhemmille. Se ei ole OK, mutta tosiaan, minkäs ulkopuolelta teet.
Jos se on ok sekä vanhemmille, että isovanhemmille ja lapsonen viihtyy niin mikä ei ole ok? Se että sinusta ei ole kivaa?
Kirjoitin, että isovanhemmat itse valittavat asiasta. Lisäksi ei kyllä ole OK lapselle, että näkee enemmän isovanhempia kuin omia vanhempiaan. Vanhemman aika ja huomio on tosi tärkeää lapsen ja vanhemman suhteelle ja lapsen itsetunnolle, eikä sitä voi paraskaan mummo korvata.
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelma on pohjimmiltaan se, että kun vanhempasi väsyvät, he tarvitsevat sinulta apua ja sinun voimavarasi eivät siihen riitä. Eli välillisesti tämä kaikki kaatuu sun niskaan?
Ei tuohon ratkaisu ole se, että sä alat puuttua sisaruksesi ja vanhempiesi keskenään sopimiin hoitokuvioihin. Vaan se, että kieltäydyt itse auttamasta yli voimavarojesi. On inhottavaa ja joudut pahimmillaan ehkä jonkunlaisen syyllistyksen kohteeksikin, mutta se on ainoa asia johon voit oikeasti vaikuttaa.
Voi olla, että tuo lapsenlapsen hoito on vanhemmillesi kaikesta rasittavuudesta huolimatta henkireikä, jotain mikä tuo iloa ja toivoa elämään ja sairauksien keskelle.
Tämähän se on. AP odottaa nyt, että muiden pitäisi muuttaa omaa käyttäytymistään hänen takia, vaikka oikeasti AP on se, jonka kuuluu vetää rajat.
Onkohan AP:lla aina ollut tarvetta kontrollointiin?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin, että isovanhemmat itse valittavat asiasta. Lisäksi ei kyllä ole OK lapselle, että näkee enemmän isovanhempia kuin omia vanhempiaan. Vanhemman aika ja huomio on tosi tärkeää lapsen ja vanhemman suhteelle ja lapsen itsetunnolle, eikä sitä voi paraskaan mummo korvata.
Se lapsien vanhemmat hoitavat nuo asiat, ei sinä.
Puuttuuko AP sulla elämästä merkitys kun sekaannut noin vahvasti muiden elämiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuolle oikein mitään voi. Meillä on samanlainen kuvio, isovanhemmat hyysäävät yhtä lokkia. Lapsenlapset olivat juuri isovanhemmilla viikon pötköön vanhempien loman takia, ja sitten 3-vuotias jätettiin sinne vielä viikoksi, kun niin hyvin siellä mummulassa viihtyy. Isovanhemmat ovat hoitaneet myös esimerkiksi neuvolakäynnit. Meille valittelevat, että voi kun ei ehdi itsestä huolehtia. Nii-iiin, mutta onhan se heidän oma vika, kun eivät osaa rajoja vetää.
Ei ole väärin saada apua lasten kanssa, mutta tässä tapauksessa kyllä vanhemmuus on ulkoistettu isovanhemmille. Se ei ole OK, mutta tosiaan, minkäs ulkopuolelta teet.
Jos se on ok sekä vanhemmille, että isovanhemmille ja lapsonen viihtyy niin mikä ei ole ok? Se että sinusta ei ole kivaa?
Kirjoitin, että isovanhemmat itse valittavat asiasta. Lisäksi ei kyllä ole OK lapselle, että näkee enemmän isovanhempia kuin omia vanhempiaan. Vanhemman aika ja huomio on tosi tärkeää lapsen ja vanhemman suhteelle ja lapsen itsetunnolle, eikä sitä voi paraskaan mummo korvata.
Valittavat, mutta kuitenkin suostuvat, tyypillinen marttyyriasenne. Heillä on kyllä varmasti oikeasti taito kieltäytyä jos haluavat.
Viestistäsi ei löydy mitään syytä olettaa että lapsi viettäisi aikaa enemmän isovanhempiensa kanssa kuin omien vanhempiensa.
Oma äitini oli toisaalta käytännössä mummunsa kasvattama ja ilmeisesti ihan hyvin homma toimi. Itseasiassa maailmalla aika yleistäkin että isovanhemmat kasvattavat lapset ja vanhemmat käyvät töissä
Miksi pikkulapsiperheet ylipäätään tarvitsisi apua? Vanhemmathat ovat vielä korkeintaan keski-ikäisiä. On vanhemmanvapaat ja päivähoidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin, että isovanhemmat itse valittavat asiasta. Lisäksi ei kyllä ole OK lapselle, että näkee enemmän isovanhempia kuin omia vanhempiaan. Vanhemman aika ja huomio on tosi tärkeää lapsen ja vanhemman suhteelle ja lapsen itsetunnolle, eikä sitä voi paraskaan mummo korvata.
Se lapsien vanhemmat hoitavat nuo asiat, ei sinä.
Puuttuuko AP sulla elämästä merkitys kun sekaannut noin vahvasti muiden elämiin?
En ole ap, ja tässä nimenomaan lasten vanhemmat eivät hoida yhtään mitään :D
Olen kyllä yllättynyt tästä vihamielisyyden määrästä tällä palstalla. Ja ei, kyseessä ei ole sisarkateus. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen ympäristö. Siitä se suru ja syytös syntyisi, jos taaperolle jotain kävisi. Jos kuvailemani ei ole hyväksikäyttöä, palvelujen haalimista ilman minkäänlaista haitan aiheuttamista eikä kompensaatiota, niin olen väärässä. Myös mainitsemani ja järjestämäni terapeutti sanoi, että lapsi ei saisi olla ikävuosiaan enempää erossa kodistaan / äidistään, mutta minä en ole ammattilainen enkä tiedä näistä asioista. Siksi etsin apua ammattilaisilta. Olisin toivonut hyviä viimeisiä pitkiä elinvuosia kaikille, mutta ehkä se on utopiaa. Kuten oma sairastumiseni on näyttänyt, elämä menee kulkuaan. Ja ei, kyse ei ole mt-ongelmista, vaikka kyllä pahat kivut mieltä rassaa. Edelleenkin kiitos mielipiteistänne.
Ap
Miksi asia kuuluisi sinulle?