Lue keskustelun säännöt.
Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
21.09.2024 |
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Menestyvät ja hyvätuloiset miehet pitävät lomia ja viettävät aikaa perheen kanssa. Kuulostaa päin vastoin tilanteelta, jossa on pelko menettää työ eikä miltään menestystarinalta.
Lomat on palkkatöissä ihan pakollinen juttu, samoin työajanseuranta.
Ap myös itse sanoi miehen uran olevan lennossa, toisaalta sinä varmasti tiedät paremmin, miehiä vihaavana mällírännínä.
Miehen työ ei kuulosta siltä, että olisi työajanseurantavelvollinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskee kaikkia, myös ylempitä toimihenkilöitä. Johtajasopimuksella olevat on eri juttu, mutta ap ei kuulosta toimarin vaimolta.
Riittää ihan, että on yrityksen tai yhteisön itsenäisen osan johdossa eikö niissä mitään johtajasopimuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on työnarkomaani. Kälyni pakottaa hänet pari kertaa vuodessa ulkomaille. Lähtee muuten lasten kanssa, ja ottaa eron. Matkalla veljeni tekee koko ajan töitä, eikä mikään kiinnosta. Asiallinen puhe ei tuohon auta. Ole edes vähän kiitollinen, ettei teillä ole taloudellisia murheita, ja ettei miehesi huume ole vaikka alkoholi.
Jos lähtisimme perheenä matkalle, olen täysin varma että meilläkin mies tekisi töitä... Ei ole mitenkään mahdollista että lähtisi matkaan ilman konetta ja puhelinta. Mutta jos nyt pääsisi edes siihen saakka niin katsotaan sitten...
Olen toki kiitollinen siitä mitä minulla on, eli esim raitis puoliso. Kyllä nämä epätyydyttävät puolet elämässä ovat opettaneet etsimään hyvää sieltä missä sitä on. Tarpeellinen taito ihan jokaiselle.
Ap
Lasi voi tosiaan olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun otsikon ja ajattelin, että tuttu juttu, myös minun puolisoni on työnarkomaani. Jotain ajatuksia on tähän antaa.
Sitten luin ap:n viestin ja siinähän puhuttiin myös minusta. En koe olevani työnarkomaani, mutta loman (esim. pidennetty viikonloppu) pitäminen on oikeasti todella vaikeaa. Yksikin ylimääräinen vapaapäivä tarkoittaa tavallistakin enemmän ylitöitä muille päiville. Itselleni pakollisten lomien pitäminen on erittäin hankalaa ja saldotkin aina tapissaan, kun saldovapaita ei ehdi pitää.
Ei olla vuosiin käyty lomamatkoilla ja harvoin joku yksittäinen viikko (kesä)lomaa samaan aikaan puolison kanssa. Loman piti on molemmille niin hankalaa, että ei haluta lisätä stressiä vielä sillä, että yritetään ajoittaa sitä samaan aikaan. Eli meillä on tehty se valinta, että yhteinen lomailu on niin työlästä, että siihen ei nyt ryhdytä.
Mä kyllä arvostan puolisossa tuota ahkeraa ja sitoutunutta puolta. En v
Mielenkiintoinen tarina, kiitos kun jaoit sen! Ymmärrän aivan täysin että monissa töissä (omissanikin) työt odottavat ja kasaantuvat, jos pidät vapaata. Toivoisin kuitenkin, että edes kerran siinä viidessä vuodessa voisi onnistua vaikka yksi ylimääräinen vapaapäivä... mutta varmaan pitäisi aloittaa siitä, että edes niinä oikeina loma-aikoina saataisiin perhemoodi päälle. Olen todella surullinen siitä, että ei saada. Kyllä mies joskus laittaa lapsille vaikka aamiaisen ja joskus käydään ulkona puistoilemassa, mutta nämä joskus ja jouluna sattuvat hetket eivät ole normiarkea. Useimmiten mies ei jaksa mitään, vaikka olisikin kotona. Työ ei saisi uuvuttaa niin paljon.
Ap
Höh, en saa lainattua kirjoittajaa nro 97. Mutta ihan todella loistavia kysymyksiä ja näkökulmia. Osaa näistä olenkin jo saanut otettua esiin, mutta jotenkin vaan lopputulos on aina se, että ollaan suunnilleen samaa mieltä, mutta tilanne pysyy silti samana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Lapset olisi hyvä sosiaalistaa. Ne pikku penteleet tarvitsevat rakentavia kokemuksia erilaisista tilanteista, ja olisi hirveän hyvä jos kokemuksiin rakentuisi myös malli aikuisten välisestä yhteistyöstä.
Ulkomailla käynti ei ole välttämätön, mutta jos lapsille on mahdollista tarjota kokemuksia lentämisestä, vieraskielisestä maasta jne. niin totta kai mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi!
Mihin tuossa tarvitaan miestä?
Rahoitus
Ei onneksi nykypäivänä.
Lomalle ei voi lähteä jos tienaa vähemmän kuin mies?
Miten se lomalle lähteminen onnistuu esim. opiskelija tytöiltä mutta harvemmin pojilta?
Et taida osallistua tasapuolisesti arkielämänne rahoitukseen tai sitten miehellä jää hyvin rahaa sivuun.
Ja ap tässä vänisee kun ei mies ole maksamassa parempituloisena pitkiä viikonloppuja kylpylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Menestyvät ja hyvätuloiset miehet pitävät lomia ja viettävät aikaa perheen kanssa. Kuulostaa päin vastoin tilanteelta, jossa on pelko menettää työ eikä miltään menestystarinalta.
Lomat on palkkatöissä ihan pakollinen juttu, samoin työajanseuranta.
Ap myös itse sanoi miehen uran olevan lennossa, toisaalta sinä varmasti tiedät paremmin, miehiä vihaavana mällírännínä.
Miehen työ ei kuulosta siltä, että olisi työajanseurantavelvollinen..
Lain mukaan palkkatöissä olevat ovat aina työajanseurannan piirissä. Johtajasopimus ja yrittäjä on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua vain tarpeidensa tyydyttämiseen.
Ja nainen käyttää miestä mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua vain tarpeidensa tyydyttämiseen.
Ja nainen käyttää miestä mihin?
- Siemennykseen (eli lapset tehtynä)
- rahoittamaan parempi elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua vain tarpeidensa tyydyttämiseen.
Ja nainen käyttää miestä mihin?
Tässä tapauksessa tuskin mihinkään ellei sitten siihen talouden ylläpitoon. Noin yleisesti ihan siihen samaan mihin miehetkin eli kumppanuuteen, tarpeiden tyydyttämiseen Tarpeita on muitakin kuin seksi mutta myös siihen toki käytetään miestä.
Harva aikuisena enää muistaa lapsuuden etelänmatkoja. Lapset muutenkin keskittää huomion erilaisiin asioihin, usein pienempiin yksityiskohtiin. Miksi et lähde vaikka ystävän kanssa välillä reissuun ja jätä miestä lepäämään kotiin? Tai hankkikaa vaikka harrastuksia tai kesämökki niin ei tarvitse olla aina kotinurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen toki kiitollinen siitä mitä minulla on, eli esim raitis puoliso. Kyllä nämä epätyydyttävät puolet elämässä ovat opettaneet etsimään hyvää sieltä missä sitä on. Tarpeellinen taito ihan jokaiselle."
Entäs lapset, pitäisikö heidänkin oppia ajattelemaan noin, että on meillä sentään elossa isä ja äiti, vaikka kaikki onkin muuten ankeeta ja meillä ei tunnu olevan mitään väliä. Ei mitään kivaa. No mennään kavereiden kanssa hengailemaan ja pitämään hauskaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Menestyvät ja hyvätuloiset miehet pitävät lomia ja viettävät aikaa perheen kanssa. Kuulostaa päin vastoin tilanteelta, jossa on pelko menettää työ eikä miltään menestystarinalta.
Lomat on palkkatöissä ihan pakollinen juttu, samoin työajanseuranta.
Ap myös itse sanoi miehen uran olevan lennossa, toisaalta sinä varmasti tiedät paremmin, miehiä vihaavana mällírännínä.
Miehen työ ei kuulosta siltä, että olisi työajanseurantavelvollinen..
Nyt sun kannattaa tutustua työaikalakiin. Sitä ei voi alittaa paikallisella sopimisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli yrittäjä, ja kaikki elämässä pyöri 24/7/365 hänen työnsä ehdoilla. Hän ei ollut yrittäjä kun aloimme seurustella, joten en tiennyt, että valitsin puolisokseni työnarkomaanin.
Vuosien kuluessa tilanne muuttui siltä kantilta, että oma asenteeni muuttui. Pikkuhiljaa en enää edes kysellyt tai odottanut yhteisen ajan järjestämisestä (esim matka, mikä pitää suunnitella ennakkoon). Aloin tehdä asioita itsekseni ja muiden kuin mieheni kanssa (esim konsertissa käyminen oli hänelle mahdoton luvata koska "jos juuri silloin onkin asiakkaita").
20v yrittämisen jälkeen mies myi firmansa. Hän sai elämänsä takaisin, minä mieheni.
Ja elintason tällekin naiselle on mahdollistanut mies, tekemällä niitä asioita mistä nainen häntä moittii.
Vierailija kirjoitti:
Koskee kaikkia, myös ylempitä toimihenkilöitä. Johtajasopimuksella olevat on eri juttu, mutta ap ei kuulosta toimarin vaimolta.
Riittää ihan, että on yrityksen tai yhteisön itsenäisen osan johdossa eikö niissä mitään johtajasopimuksia ole.
Ei riitä. Työaikalaki koskee kaikkia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käyttää sinua vain tarpeidensa tyydyttämiseen.
Ja nainen käyttää miestä mihin?
Tässä tapauksessa tuskin mihinkään ellei sitten siihen talouden ylläpitoon. Noin yleisesti ihan siihen samaan mihin miehetkin eli kumppanuuteen, tarpeiden tyydyttämiseen Tarpeita on muitakin kuin seksi mutta myös siihen toki käytetään miestä.
Jännä että miehestä sanotaan että se SIKA KÄYTTÄÄ naista (uhria) vain TARPEIDENSA tyydyttämiseen. Ja mällírännít taputtavat käsitään, mahla valuu alakerrassa.
Mutta kas kun nainen tekee samaa niin sepä onkin tosi ok. Luonnollista. Tietysti näin. Fiksu nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli yrittäjä, ja kaikki elämässä pyöri 24/7/365 hänen työnsä ehdoilla. Hän ei ollut yrittäjä kun aloimme seurustella, joten en tiennyt, että valitsin puolisokseni työnarkomaanin.
Vuosien kuluessa tilanne muuttui siltä kantilta, että oma asenteeni muuttui. Pikkuhiljaa en enää edes kysellyt tai odottanut yhteisen ajan järjestämisestä (esim matka, mikä pitää suunnitella ennakkoon). Aloin tehdä asioita itsekseni ja muiden kuin mieheni kanssa (esim konsertissa käyminen oli hänelle mahdoton luvata koska "jos juuri silloin onkin asiakkaita").
20v yrittämisen jälkeen mies myi firmansa. Hän sai elämänsä takaisin, minä mieheni.
Ja elintason tällekin naiselle on mahdollistanut mies, tekemällä niitä asioita mistä nainen häntä moittii.
Tunnen samanlaisen pariskunnan. 20 vuotta yrittämistä, nainen valittaa kun mies ei ole tarpeeksi kotona. Mies rakentaa yritystään, yritys kasvaa, elintaso kohenee, ostetaan isot hienot talot ja kesämökit, naisen elämä on pelkkää helppoa luksusta. Nainen valittaa miehen työnteosta koko ajan. Mies myy yrityksensä ja rahaa on kuin rosvopäälliköllä. Kaikki tavoitteet saavutettu. Nainen jeesustelee että ai että miten ihanaa kun mies tuli järkiinsä ja nyt on perhe taas yhdessä
Naisen rooli tässä kaikessa oli olla valittava statisti.
"Entäs lapset, pitäisikö heidänkin oppia ajattelemaan noin, että on meillä sentään elossa isä ja äiti, vaikka kaikki onkin muuten ankeeta ja meillä ei tunnu olevan mitään väliä. Ei mitään kivaa. No mennään kavereiden kanssa hengailemaan ja pitämään hauskaa..."
Kyllähän lapset aika nopeasti kasvaa siihen että on kivempaa hengailla kavereiden kanssa kuin kotona jossa äiti, isä tai kumpikaan eivät ole tyytyväisiä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies elättää vaivalla pienituloista akkaansa ja perhettään, saa palkaksi haukut nettifoorumilla. Toivottavasti ymmärtää häipyä suhteesta ja etsii uuden rakastavan puolison.
Ihan normi uusfeminististä paskaa. Rahan pitäisi tippua taivaasta, miehen pitäisi olla naisen 24/7 käytettävissä oleva apupoika mutta silti maagisesti tienata kuitenkin samalla hyvin. Been there, done that.
Teet vaan kato vähemmän töitä! Mikä siinä on niin vaikeaa? Pienituloisen logiikalla nää on kato valintakysymyksiä, kunhan vaan maksat ne laskut ja oot perheen käytettävissä.
Maksamme laskuja kyllä yhdessä, ja pienemmätkin tulot mieheltä riittäisi.
Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapse
No onko tuosta mitään tietä ulos? Joutuuko mies pois töistä, jos ei tee tuota? Yritä myös ymmärtää miestä, miten voisitte tehdä. Ymmärrän sinua, mutta ajattlet nyt vain itseäsi. Mietitte yhdessä miehen kanssa, mikä on paras kompromissi niin ettei hän joudu pois töistä ja saatte jonkinnäköisen elintason pidettyä.
Jokin viikonloppureissu kotimaassa ei kyllä ole mitenkään kohtuuton, siitä olen samaa mieltä.
Jos lähtisimme perheenä matkalle, olen täysin varma että meilläkin mies tekisi töitä... Ei ole mitenkään mahdollista että lähtisi matkaan ilman konetta ja puhelinta. Mutta jos nyt pääsisi edes siihen saakka niin katsotaan sitten...
Olen toki kiitollinen siitä mitä minulla on, eli esim raitis puoliso. Kyllä nämä epätyydyttävät puolet elämässä ovat opettaneet etsimään hyvää sieltä missä sitä on. Tarpeellinen taito ihan jokaiselle.
Ap