Nauttiiko joku oikeasti superpuheliaiden ihmisten seurasta?
Mulla on kaks kaveria, jotka ovat ihan superpuheliaita. Puhuvat valehtelematta TAUOTTA, ja kun pääsevät vauhtiin, äänensä kovenee lähestulkoon huutamiseksi, niin että korviini oikeasti välillä vihlaisee kipeästi.
Viime aikoina olen viettänyt eniten aikaa näiden kahden kanssa, ja diagnosoin itselleni jo ihmisvihan ja vahvan introverttiyden, kunnes vietin pitkästä aikaa eilen aikaa erään kolmannen kaverini kanssa. Joka oli välillä luontevasti hiljaa. Juteltiin, mutta ihan sopivalla, normaalilla puheäänellä, ja välillä oli ihan mukavalta tuntuvia muutaman sekunnin taukojakin. Tuntui ihanalta!
Ehkä en olekaan ihmisvihaaja, mun on vaan vaikea kestää pidemmän päälle superpuheliaita "huutajia"?
En tiedä lieneekö yleistäkin, sillä nämä kaksi ovat myös niitä, jotka kertovat kärsivänsä yksinäisyydestä...
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
"Mä oon vaan niin puhelias" tarkoittaa, että olet itsekäs ja epäkohtelias. Keskustelussa myös muille osapuolille annetaan puheenvuoro ja ollaan kiinnostuneita toisen puheen sisällöstä.
Joo. Ja yleensä nämä superpuheliaat myös virheellisesti mainostavat, että heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Eivät tajua, että äänekäs monologin pitäminen päinvastoin kertoo erittäin huonoista sosiaalisista taidoista.
Otetaan käytöntö, että kenenkään puheenvuoro ei kestä yli 3 minuuttia! Muuten olet täysin toisia kunnioittamaton tollo.
Eikä puhe saa kestää yli 5 minuuttia.
Itsellisestä ihmisestä tulee puhelias, kun hän ei viikkoon puhu kenellekään mitään, mutta sitten kun hän tapaa tuttujaan, niin puhetta riittää, valitettavasti!
Puhelias voi olla, jos keskustelu on vuorovaikutteista ja kaikki pystyvät osallistumaan. Pitkät monologit sen sijaan on autistisia, epäsosiaalisia ja usein narsistisuuden ilmenemä. Monologin pitäjä ei pysty kuuntelemaan muita.
Ekstrovertit yleensä luulevat että heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Mutta sosiaalisiin taitoihin kuuluu ehdottomasti myös muiden huomioon ottaminen ja tilanteiden ymmärtäminen. En itse jaksaisi olla tällaisten tyyppien kaveri.
Työpaikan kahvipöytään kun istuu monologipuhuja niin pikku hiljaa kaikki poistuu siitä pöydästä. Kertomus jostain tuntemattoman kummin kaimasta polveilee ja tappaa kaiken elämän ympäriltä. Mä olen eka poistuja, koska en kestä vuodattajia.
Miks oot väkisin niiden kiihkohuutajien seurassa. Mykkäkään ei ole kiva. Ehkä se kolmas on silti parempi tai normaaliääniset. Rauhassa hyvä tulee.
Mun äiti. Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi sen jonkun kerhokaverin tai jonkun naapurin tekemiset, matkat saati sairaudet! Älkää jaaritelko ihmisistä joita toinen ei tunne!
Vierailija kirjoitti:
Miks oot väkisin niiden kiihkohuutajien seurassa. Mykkäkään ei ole kiva. Ehkä se kolmas on silti parempi tai normaaliääniset. Rauhassa hyvä tulee.
Väkisin? Tiedoksesi, että olen yrittänyt ja yritän vältellä seuraansa niin paljon kuin se loukkaamatta on mahdollista.
Ap
lörpöti lörpöti lörpöti päläpälä päläpälä lörpöti lörpöti päläpälä päläpälä lörpöti päläpälä päläpälä papupatapapupatapapattaja lörppis 😄
Aatelkaas kun tämmöinen sattuu samaan toimistohuoneeseen työkaveriksi. Pakoreittiä ei ole, työrauhaa ei ole, pää on aivan hajalla jo yhden päivän jälkeen. Vielä kun lisätään soppaan se et maanantaina annetaan yhdenlaiset ohjeet, tiistaina ne ei käykään jne niin olo on tosi raskas.
Ärsyttävintä ikinä. Kysytään jotain, muttei kuunnella vastausta vaan aletaan puhumaan päälle. Ei jakseta kuunnella lauseita loppuun vaan lopetetaan toisen lauseet arvaamalla ääneen mitä se aikoo sanoa. Puhetta tulee niin nopeasti ettei kuulija kerkeä edes sisäistämään kaikkea. Ja kun puhutaan niin nopeasti, ei puheesta kerkeä edes suodattamaan törkeyksiä pois, vaan töksäytellään asiat ilkeilyn ja vittuilun kera.
Hmm, minusta puhumaton jäykistelijä on kyllä kaikkein hankalinta seuraa. minua ei iloiset pälpättäjät niinkään häiritse.. Hiirimäiset hiljaa olijat paljon enemmän.
Miksihän nämä pälpättäjät eivät hakeudu samankaltaisten seuraan?
Riippuu millainen persoona se puhelias on. Olen aina päätynyt tapailemaan puheliaita miehiä ja heidän seurastaan olen nauttinut, mutta tiedän paljon myös todella rasittavia puheliaita ihmisiä. Itselläni puheliaisuus riippuu seurasta - yleensä puheliaiden seurassa olen hiljainen sillä ei tunnu luontevalta alkaa puhumaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä oon vaan niin puhelias" tarkoittaa, että olet itsekäs ja epäkohtelias. Keskustelussa myös muille osapuolille annetaan puheenvuoro ja ollaan kiinnostuneita toisen puheen sisällöstä.
Joo. Ja yleensä nämä superpuheliaat myös virheellisesti mainostavat, että heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Eivät tajua, että äänekäs monologin pitäminen päinvastoin kertoo erittäin huonoista sosiaalisista taidoista.
Ja jotkut vielä nimittelevät hiljaisempia ihmisiä persreijiksi iltapäivälehdissä.
Täydelliset ihmiset taas lyttäämässä muita. Jokainen saa olla juuri se kuka on. Mua ei ahdista eikä häiritse erilaiset ihmiset.
Omien korvien välissä on ongelma,jos häiritsee.
"Mä oon vaan niin puhelias" tarkoittaa, että olet itsekäs ja epäkohtelias. Keskustelussa myös muille osapuolille annetaan puheenvuoro ja ollaan kiinnostuneita toisen puheen sisällöstä.