Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

"Olen toki kiitollinen siitä mitä minulla on, eli esim raitis puoliso. Kyllä nämä epätyydyttävät puolet elämässä ovat opettaneet etsimään hyvää sieltä missä sitä on. Tarpeellinen taito ihan jokaiselle."

Entäs lapset, pitäisikö heidänkin oppia ajattelemaan noin, että on meillä sentään elossa isä ja äiti, vaikka kaikki onkin muuten ankeeta ja meillä ei tunnu olevan mitään väliä. Ei mitään kivaa. No mennään kavereiden kanssa hengailemaan ja pitämään hauskaa...

Ei missään nimessä, kyllä varsinkin lapsilla on oikeus laatuaikaan vanhempien kanssa. Aikuinen nyt voi yrittää suhteuttaa asioita mittasuhteisiin. Vaikka ei sekään epäkohtia poista.

Ap

Tyydyttääkseen naisen tarpeet miehen on tienattava paljon rahaa poistumatta kuitenkaan kotoa ja olemalla naisen ja perheen käytettävissä 24/7. Silti nainen keksisi varmasti valittamisen aihetta, koska monen naisen perusolotila on tyytymättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Tyydyttääkseen naisen tarpeet miehen on tienattava paljon rahaa poistumatta kuitenkaan kotoa ja olemalla naisen ja perheen käytettävissä 24/7. Silti nainen keksisi varmasti valittamisen aihetta, koska monen naisen perusolotila on tyytymättömyys.

Kehottaisi lähtemään ulos ja palsta taukoa vähintään pari viikkoa. Riippuvuuksista kannattaa itse hankkiutua eroon.

Jotkut työt ovat sellaisia, että on varsin vaikeaa ottaa 100%:sti työstä vapaata. Jos on työpaikallaan ainoa, joka jonkun asian osaa eli kukaan ei pysty "tuuraamaan", sitten se puhelin voi soida lomallakin. Ja tällöin lomaa noin yleensäkin voi pitää vain siten, että omat hommat on ennen lomaa tehty siihen pisteeseen, että ei ole oletettavaa, että loman aikana puheluita pahemmin tulisi. Oma loma on ajoitettava siten, ettei asiakkaat halua juuri sille ajankohdalle mitään palavereita vaan joko ennen lomaa tai vasta loman jälkeen. Tämä monesti riippuu siitä, milloin ne asiakkaat haluavat pitää omat lomansa. Ja jso asiakkaita on useampia, voi olla, ettei yksinkertaisesti ole sellaista ajankohtaa, jolloin he kaikki olisivat samaan aikaan lomalla. Pitkät työpäivät ennen lomaa voi tarkoittaa, että lomalla ei sitten jaksa tehtä yhtään mitään vaan haluaa vaan rentoutua kotona. Kaikki aikataulutetut jutut alkavat tuntua työltä eikä lomalta. 

Joillain työpaikoilla oikeasti odotetaan, että jos olet em kaltaisessa aasemassa työpaikallasi, sitten olet myös aina tarvittaessa käytettävissä. Myös vapaapäivinäsi ja lomillasi. Voit siis pitää lakisääteiset lomasi, mutta jos sinua tarvitaan työasioissa, vähintäänkin vastaat työpuheluihin. Tämä on eräänlainen kirjoittamaton sääntö ja jos et näin toimi, myös uralla etenemisesi tyssää siihen. 

Sekin on mahdollista, että miehesi kuvittelee asioiden olevan em tavalla. Että hän uskoo vahvasti olevansa joko niin korvaamaton, että vain ja ainoastaan hän kykenee hoitamaan hommat x, y ja z, tai sitten - kuten joku jo ketjussa aiemmin kirjoitti - hän pelkää työpaikkansa puolesta, jos ei toimi em tavalla. Pelkää, että sitä hänen paikkaansa tai ainakin seuraavaa, johon hän on urallaan pyrkimässä, havittelee muutkin. 

Sinuna kysyisin mieheltä, mitä hän pelkää työssään ja urallaan etenemisessä menettävänsä, jos hän viettäisi enemmän aikaansa perheen kanssa ja pitäisi vapaa-ajallaan - edes lomilla - työpuhelimensa äänettömällä. Etenemismahdollisuudet? Asiakkaansa? Työpaikkansa? Ja sitten sulle sellainen kysymys, että no jos lomalla miehesi puhelin soisi pari kertaa ja hän hoitaisi ne puhelut, pilaisisko se kokonaan sun ja lastesi loman? Mä olen töissä pienessä firmassa ja meillä pyritään siihen, että lomalla ei kollegaa häiritä. Valitettavasti joskus tulee tilanteita, jossa lomalaiselle on pakko soittaa, koska lomalainen on ainoa, jolla on riittävä osaaminen ja asiantuntemus jonkin asian yksityiskohtiin. Mä olen kerran vastannut työpuheluun tunti sen jälkeen, kun olin tullut sairaalassa heräämöstä vuodeosastolle. Oli tullut niin äkkilähtö sairaalaan, että jäi out of office -ilmoitus laittamatta sähköpostiin ja kun en ollut vastannut asiakkaan lähettämään meiliin, asiakas päätti soittaa mulle. Eipä siinä mitään, sain hoidettua asian puhelimessa. Mullakin oli aikoinaan työelämässä aika, jolloin lomien suunnitteleminen oli lähes mahdotonta, jos pyrki suunnittelemaan ne niin, että satavarmasti kukaan ei kaipaa lomalla. Kun hyväksyin sen, että lomalla saattaa tulla muutama työpuhelu tai jollekin lomapäivälle osuu parin tunnin Teams-palaveri (jonka voin hoitaa mistä päin mailmaa tahansa), se oli paljon mukavampaa kuin vaihtaa aina osa lomapäivistä rahaksi sen takia, ettei lomaa ollut muka mahdollista pitää. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jotkut työt ovat sellaisia, että on varsin vaikeaa ottaa 100%:sti työstä vapaata. Jos on työpaikallaan ainoa, joka jonkun asian osaa eli kukaan ei pysty "tuuraamaan", sitten se puhelin voi soida lomallakin. Ja tällöin lomaa noin yleensäkin voi pitää vain siten, että omat hommat on ennen lomaa tehty siihen pisteeseen, että ei ole oletettavaa, että loman aikana puheluita pahemmin tulisi. Oma loma on ajoitettava siten, ettei asiakkaat halua juuri sille ajankohdalle mitään palavereita vaan joko ennen lomaa tai vasta loman jälkeen. Tämä monesti riippuu siitä, milloin ne asiakkaat haluavat pitää omat lomansa. Ja jso asiakkaita on useampia, voi olla, ettei yksinkertaisesti ole sellaista ajankohtaa, jolloin he kaikki olisivat samaan aikaan lomalla. Pitkät työpäivät ennen lomaa voi tarkoittaa, että lomalla ei sitten jaksa tehtä yhtään mitään vaan haluaa vaan rentoutua kotona. Kaikki aikataulutetut jutut alkavat tuntua työltä eikä lomalta. 

Joilla

Kiitos kommentista! Kyllä se vähän niin on, että miehen on hiukan pakko seurata tiettyjä asioita lomallakin. Kyllä minä varmasti voisin hyväksyä pienen työnteon vaikka ulkomaanmatkalla. Tietoisen päätöksen se toki minulta vaatii. Mutta se olisi jo parempi kuin nykytilanne, jossa emme koskaan pääse edes liikkeelle.

Ap

Mun ex selitteli jo suhteen alussa sairaalloista työntekoa ja ylimääräisiä vuoroja sillä, että miehen pitää elättää perheensä, meillä pitää olla varaa yhteiseen omakotitaloon ja autoon molemmille kun sen aika tulee, eläköityessämme meillä pitää olla turvattu vanhuus säästöjen puolesta jne. Tässä vaiheessa oli tunnettu pari kuukautta. Onneksi ei sen sitovampiin yhteisiin suunnitelmiin koskaan päästy, koska tuskinpa se työnteko olisi ainakaan helpottanut sitten noiden asioiden ollessa ajankohtaisia. Tutustuminen ja yhteisen elämän rakentaminen jäi sen työnteon jalkoihin, kun katse oli koko ajan tulevaisuudessa.

Nykyisin kyllä hyvä työnantaja arvostaa sitä, että työntekijällä on tasapainossa elämän eri osa-alueet. Vaativassa työssä varsinkin. Muuten tulee uupumus ja oikeasti työn tuottavuus onkin alhainen vaikka olisi tavoitettavissa jatkuvasti. Ap:n miehellä ei ole tasapainossa elämä ja tuo hänen toimintansa voi pikemminkin johtaa siihen, että yt:n tullessa hän on se, joka irtisanotaan. Eli noilla hänen nykyisillä keinoillaan ja tavoillaan mies voikin olla tuhoamassa uraansa. Tämä hänet pitäisi saada ymmärtämään.

On joitakin kirurgeja, jotka tulevat lomiltaan leikkaamaan, koska ovat ainoita, jotka osaavat tietyn elinsiirtotekniikan, eikä luovuttajan kuolema katso sitä, onko kirurgi lomalla vai ei. Näin saadaan pelastettua esim lapsen tai aikuisen henki.

Tätä hoitoa sitten kyllä ottavat vastaan 8-16 duunarit, 7 viikkoa kesälomaa pitivät.

Yhteiskunnassa on todella paljon töitä, jotka vaativat pitkiä työviikkoja ja joustoja työajasta. Siksi minua ärsyttävät jotkut ihmiset, jotka eivät voi ikinä joustaa mistään.

Pitkä viikonloppu, miksi tavallinen viikonloppu ei riitä? Aloita matkan suunnittelu tavallisen viikonlopun aikarajan puitteissa. Euroopassa tai vaan toisessa kaupungissa Suomessa pyrähtämiseen se riittää. Ja tosiaan tuollainen lyhyt viikonloppuirtiotto kannattaa tehdä ilman lapsia. 

Lomamatkat tehdään loma-aikaaan. Miehelläsi on varmaan lomaa, jos hän ei ole yksityisyrittäjä. Oletko itse kodin ulkopuolella töissä, kuulostaa siltä, että kaipaat tekemistä omaan arkeesi. Voithan tehdä miniloman ystäväsi/ystäviesi kanssa.

Meillä kotona ollut sama tilanne koko pitkään. Nyt lapset jo teinejä. Lomareissu perheen kesken tehdään loma-aikoina (kesä-ja talvilomat) ja minilomia teen ystävieni kanssa. Puoliso ei rentoudu hektisestä työviikosta kaupunkilomalla. 

"Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?"

Olenko ainoa vai onko muitakin joilla alkaa keittää nämä kyselyt kuten yllä?

Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä ja avuttomia että omaa elämäänsäkään ei pystytä hallitsemaan ja suunnittelemaan?  Miten ihmeessä osaat ostaa kaupasta vaikka perunaa? Pitääkö kirjoittaa Vauva fi palstalle j kysyä minkä kokoinen sen pitää olla?  Mikä lajike?  Montako niitä pitää ostaa?

Tiedän että imisist on tullut ekstreemin uusavuttomia mutta eikö tämä ala olla jo huippu?

Avioliittoneuvoja Vauva fi:ltä.  No joopa joo.....

"Kiitos kommentista! Kyllä se vähän niin on, että miehen on hiukan pakko seurata tiettyjä asioita lomallakin. Kyllä minä varmasti voisin hyväksyä pienen työnteon vaikka ulkomaanmatkalla. Tietoisen päätöksen se toki minulta vaatii. Mutta se olisi jo parempi kuin nykytilanne, jossa emme koskaan pääse edes liikkeelle.

Ap"

Puhukaa asiasta. Mä itse tiesin nykyiseen työpaikkaani tullessani, mikä on homman nimi. Mulla vaan itsellänikin kesti monta vuotta ennenkuin tajusin, ettei mun lomani mene pilalle siitä, jos tulee jokunen työpuhelu tai palaveri. Varsinkaan, kun ne palaveritkin voi hoitaa etänä. Muistan vielä hyvin ajan, kun johonkin väliin sai ujutettua kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäinen viikko meni ennen lomaa tehdyistä ylitöistä toipumiseen ja toinen viikko siihen, että alkoi stressata edessä olevaa työrupeamaa. Eli mä ymmärrän kyllä miehesi väsymyksen lomalla ja haluttomuuden tehdä lomallaan muuta kuin olla kotona. Jotta hän pääsisi tuosta väsymyksestään eroon, se vaatii häneltä itseltäänkin ajattelutavan muutosta. Mulla se muutos tapahtui valitettavasti  vasta sitten, kun jatkuvien ylitöiden ja stressin vuoksi mun verenpaineet paukkuivat niin korkealla, että mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Tuli äkkipysähdys ja sairaalassa laitteissa ja letkuissa maatessani oli aikaa ajatella. Toivottavasti miehesi on fiksumpi kuin minä ja ajattelee asiaa jo nyt.

Jos sinä vähennät työtunteja?

Lähde lasten kanssa lomalle, vaikka kaveriperheen tai avustajan kanssa.

Minä olen itse naisena ollut vastaavassa tilanteessa, sain hienon ylennyksen, reippaasti lisää palkkaa ja vastuuta. Se valitettavasti kuormitti perhe-elämääni liikaa, en "pystynyt" pitämään lomia vuosiin, olin kotona vain väsynyt ja flegmaattinen, en jaksanut mitään ylimääräistä ja kiukuttelin niin puolisolle kuin lapsillekin. Työ stressasi vapaa-aikana ja istuin monesti viikonloppuisin ja iltaisin koneen äärellä, koska tekemätöntä työtä oli niin paljon. Mies puolestaan koki identiteettikriisin (?), koska toin enemmän rahaa talouteen kuin hän, olin vastuullisessa asemassa ja hän "joutui" viettämään enemmän aikaa lastensa kanssa.

Lopputuloksena irtisanouduin tuosta työstä ja siirryin porrasta alemmas, pienemmällä palkalla ja erityisesti pienemmällä vastuulla. Toki ero puolisosta tuli myös, hän alkoi lääkitsemään itsään alkoholilla. Nyt käymme lasten kanssa yhdessä lomamatkoilla ja olen kuin toinen ihminen jaksamisen ja hyvinvointini suhteen. Uskon, että jos olisin jatkanut vanhassa työssä olisin kokenut loppuunpalamisen. Nyt tuntuu siltä, kuin elämään olisivat palanneet värit. 

Ap:lle sanoisin, että tee ja koe asioita lastesi kanssa, mies on omat ratkaisunsa tehnyt ja valinnut työn perheen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

"Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?"

 

Olenko ainoa vai onko muitakin joilla alkaa keittää nämä kyselyt kuten yllä?

Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä ja avuttomia että omaa elämäänsäkään ei pystytä hallitsemaan ja suunnittelemaan?  Miten ihmeessä osaat ostaa kaupasta vaikka perunaa? Pitääkö kirjoittaa Vauva fi palstalle j kysyä minkä kokoinen sen pitää olla?  Mikä lajike?  Montako niitä pitää ostaa?

Tiedän että imisist on tullut ekstreemin uusavuttomia mutta eikö tämä ala olla jo huippu?

Avioliittoneuvoja Vauva fi:ltä.  No joopa joo.....

Ihmissuhteet tuppaavat olemaan monimutkaisempia kuin vihannesten ostaminen. Ja ainahan ihmiset ovat kyselleet neuvoja toisiltaan, ei siinä ole mikään muuttunut? Hyviä ajatuksia olen täältä saanut, eli kaikesta ilkeydestä huolimatta vauvapalstalta saa edelleen ihan kunnollisia avioliittoneuvojakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse naisena ollut vastaavassa tilanteessa, sain hienon ylennyksen, reippaasti lisää palkkaa ja vastuuta. Se valitettavasti kuormitti perhe-elämääni liikaa, en "pystynyt" pitämään lomia vuosiin, olin kotona vain väsynyt ja flegmaattinen, en jaksanut mitään ylimääräistä ja kiukuttelin niin puolisolle kuin lapsillekin. Työ stressasi vapaa-aikana ja istuin monesti viikonloppuisin ja iltaisin koneen äärellä, koska tekemätöntä työtä oli niin paljon. Mies puolestaan koki identiteettikriisin (?), koska toin enemmän rahaa talouteen kuin hän, olin vastuullisessa asemassa ja hän "joutui" viettämään enemmän aikaa lastensa kanssa.

Lopputuloksena irtisanouduin tuosta työstä ja siirryin porrasta alemmas, pienemmällä palkalla ja erityisesti pienemmällä vastuulla. Toki ero puolisosta tuli myös, hän alkoi lääkitsemään itsään alkoholilla. Nyt käymme lasten kanssa yhdessä lomamatkoilla ja olen kuin toinen ihminen jaksamisen ja hyvinvo

Kuvauksesi aiemmasta työtilanteesta kuulostaa ihan meidän elämältä... mahtavaa että tunnistit ongelmat ennen niiden eskaloitumista! On se kyllä paha juttu, että tietynlainen kunnianhimo vaatii yksityiselämän uhraamista ihan täysin. Ei ole tervettä. 

Ikävää että teille tuli ero :( Vaikeita tilanteita todella. 

Ap

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

"Kiitos kommentista! Kyllä se vähän niin on, että miehen on hiukan pakko seurata tiettyjä asioita lomallakin. Kyllä minä varmasti voisin hyväksyä pienen työnteon vaikka ulkomaanmatkalla. Tietoisen päätöksen se toki minulta vaatii. Mutta se olisi jo parempi kuin nykytilanne, jossa emme koskaan pääse edes liikkeelle.

Ap"

Puhukaa asiasta. Mä itse tiesin nykyiseen työpaikkaani tullessani, mikä on homman nimi. Mulla vaan itsellänikin kesti monta vuotta ennenkuin tajusin, ettei mun lomani mene pilalle siitä, jos tulee jokunen työpuhelu tai palaveri. Varsinkaan, kun ne palaveritkin voi hoitaa etänä. Muistan vielä hyvin ajan, kun johonkin väliin sai ujutettua kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäinen viikko meni ennen lomaa tehdyistä ylitöistä toipumiseen ja toinen viikko siihen, että alkoi stressata edessä olevaa työrupeamaa. Eli mä ymmärrän kyllä miehesi väsymyksen lomalla ja haluttomuuden tehdä lomallaan muuta kuin olla koto

Huh, onneksi selvisit tuosta koettelemuksesta! Verenpaineasiat eivät ole ihan pieni riski monelle suomalaiselle, pitääkin ostaa kotiin mittari! Nyt heti jo ihmettelen, miksei meillä sellaista ole.

Ap

Neuvoja saa mutta hyvin harva niitä neuvoja täällä kaipaa ja vaikka kaipaisi ei pysty niitä vastaanottamaan. Ihan sama tosin tilanne tuntuu olevan soittajan parisuhteessa. Siksi mun suositus olisi vaihtaa näkökulmaa ja välillä vaihtaa maisemaa vauvalta vaikka sinne lomalle (ilman puolisoa jos hän ei kerran lähde). Usein tekee ihan hyvää ottaa asioihin hiukan etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?"

 

Olenko ainoa vai onko muitakin joilla alkaa keittää nämä kyselyt kuten yllä?

Onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä ja avuttomia että omaa elämäänsäkään ei pystytä hallitsemaan ja suunnittelemaan?  Miten ihmeessä osaat ostaa kaupasta vaikka perunaa? Pitääkö kirjoittaa Vauva fi palstalle j kysyä minkä kokoinen sen pitää olla?  Mikä lajike?  Montako niitä pitää ostaa?

Tiedän että imisist on tullut ekstreemin uusavuttomia mutta eikö tämä ala olla jo huippu?

Avioliittoneuvoja Vauva fi:ltä.  No joopa joo.....

Ihmissuhteet tuppaavat olemaan monimutkaisempia kuin vihannesten ostaminen. Ja ainahan ihmiset ovat kyselleet neuvoja toisiltaan, ei siinä ole mikään muuttunut? Hyviä ajatuksia olen täältä saanut, eli kaikesta ilkeydestä huolimatta vauv

Tässä sulle hyvä neuvo. Tapa se sika. Ole oman elämäsi Virpi Butt

Virtsaa sen tietokoneeseen ja lähtekää yhdessä vaikka alabamaan.

Vierailija kirjoitti:

On joitakin kirurgeja, jotka tulevat lomiltaan leikkaamaan, koska ovat ainoita, jotka osaavat tietyn elinsiirtotekniikan, eikä luovuttajan kuolema katso sitä, onko kirurgi lomalla vai ei. Näin saadaan pelastettua esim lapsen tai aikuisen henki.

Tätä hoitoa sitten kyllä ottavat vastaan 8-16 duunarit, 7 viikkoa kesälomaa pitivät.

Yhteiskunnassa on todella paljon töitä, jotka vaativat pitkiä työviikkoja ja joustoja työajasta. Siksi minua ärsyttävät jotkut ihmiset, jotka eivät voi ikinä joustaa mistään.

Ja monen tällaisen kirurgin takana on valittava nainen, joka ei ymmärrä eikä arvosta sitä mitä miehensä tekee. Valittaminen ja tyytymättömyys ovat avioerojen polttoaine.