Lue keskustelun säännöt.
Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
21.09.2024 |
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua AP myös minulle, meillä sillä erolla että minä itseasiassa tienaan paremmin ja minulla on itse asiassa isomman tiimin lisäksi ihan erikseen sopimukseen määritellyt päivystysvelvollisuudet säännöllisesti. Siitä huolimatta mies on se, joka ei muka voi olla lomalla katsomatta sähköpostia puolta tuntia ja jolla ei vaan koskaan ole mahdollisuutta tehdä viikonloppuna mitään mukavaa.
Olen todennut, että nyt lasten ollessa vielä pieniä, en harkitse heidän maailmansa hajottamista avioerolla, vaan teen juttuja yksin. Tosi paljon oleskellaan minun vanhempieni kanssa ja käydään yksin pienillä retkillä ja reissuilla. Valitettavasti toista ei voi muuttaa.
Kieltämättä mietin, että mies on vähän harhainen, kun jatkuvasti puhuu mitä kivaa yhdessä puuhailee lasten kanssa sitten, kun ovat vähän isompia. Kun nytkin muutaman tunnin irrottaminen lauantaista on ihan mahdotonta,
Niin no, vaikka sinä et muuttuisikaan, toiset ihmiset muuttuvat. Meilläkään puoliso ei paljoa työnarkannut tavallisena rivityöntekijänä. Annapa tavikselle kaikkien vuosien jälkeen päällikkö -titteli, pari alaista ja pieni palkankorotus, ja ihmisestä paljastuu jotain mielenkiintoista. Aika moni meistä on tämän huomannut työelämässään näiden pikkupomojen alaisina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa kesämökki. Se on tarpeeksi lähellä että mies uskaltaa sinne vaikka tulisikin yllätystöitä. Samalla lapset saa ulkoilla. Ja ehkä se stressaantunut mieskin saa vähän lepoa. Itse taas saat viettää lomat kesämökillä niinkun monet muutkin suomalaiset tekee.
Vierailija kirjoitti:
Usein siihen herättelyyn käy paremmin joku vähemmän tuttu kuin oma puoliso. Joku, jolle ei ole valmiksi puolustukset pystyssä.
Sydäri ehkä. Vakava masennus tms.
Onkohan ap saanut mietittävää vai oliko trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap saanut mietittävää vai oliko trolli?
Lähtökohtaisesti kaikki ketjut miehistä on trollauksia.
Jännä että menit tuollaiselle sit porsimaan. Et tainnut vain saada parempaakaan?