Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?

Millainen hän oli ennen työnarkomaniaa ja eikö hän kaipaa sitä aikaa?

Itse hukutin työhön ongelmat, joita en pystynyt sillä hetkellä käsittelemään. Kun työ loppui, tuli sitten iso romahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.

Nainen valittaa että se sika tekee töitä.

Menestyvät ja hyvätuloiset miehet pitävät lomia ja viettävät aikaa perheen kanssa. Kuulostaa päin vastoin tilanteelta, jossa on pelko menettää työ eikä miltään menestystarinalta. 

Lomat on palkkatöissä ihan pakollinen juttu, samoin työajanseuranta.

Ap myös itse sanoi miehen uran olevan lennossa, toisaalta sinä varmasti tiedät paremmin, miehiä vihaavana mällírännínä.

Voi hohhoijaa, sinun aasin tuntemuksesi työehdoista ulottuu tehtaan rividuunarin tasolle ja vielä tuollaisia törkeyksiä heittelet tuntemattomille.     

Et sinä häntä kiinnosta. Totuus.

Etkö ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.

Nainen valittaa että se sika tekee töitä.

Menestyvät ja hyvätuloiset miehet pitävät lomia ja viettävät aikaa perheen kanssa. Kuulostaa päin vastoin tilanteelta, jossa on pelko menettää työ eikä miltään menestystarinalta. 

Lomat on palkkatöissä ihan pakollinen juttu, samoin työajanseuranta.

Ap myös itse sanoi miehen uran olevan lennossa, toisaalta sinä varmasti tiedät paremmin, miehiä vihaavana mällírännínä.

Voi hohhoijaa, sinun aasin tuntemuksesi työehdoista ulottuu tehtaan rividuunarin tasolle ja vielä tuollaisia törkeyksiä heittelet tuntemattomille.     

Koskee kaikkia, myös ylempitä toimihenkilöitä. Johtajasopimuksella olevat on eri juttu, mutta ap ei kuulosta toimarin vaimolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?

Lapset olisi hyvä sosiaalistaa. Ne pikku penteleet tarvitsevat rakentavia kokemuksia erilaisista tilanteista, ja olisi hirveän hyvä jos kokemuksiin rakentuisi myös malli aikuisten välisestä yhteistyöstä. 

Ulkomailla käynti ei ole välttämätön, mutta jos lapsille on mahdollista tarjota kokemuksia lentämisestä, vieraskielisestä maasta jne. niin totta kai mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi! 

Mihin tuossa tarvitaan miestä?

 

Rahoitus

Ei onneksi nykypäivänä.

Milloin se on "ei nykypäivänä" mi

Lomalle ei voi lähteä jos tienaa vähemmän kuin mies? 

Miten se lomalle lähteminen onnistuu esim. opiskelija tytöiltä mutta harvemmin pojilta?

Minä erosin, mutta se oli helppoa, kun ei ollut lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta nyt ihan ensimmäisenä valittaminen, se on parasta mitä voit itsellesi ja perheesi eteen tehdä. 

Eli... niele kaikki asiat joihin et ole elämässä tyytyväinen ja anna suhteen toisen osapuolen määrittää miten perhe elää, sitäkö tarkoitat?

Ap

Sinä haluat matkustaa, miehesi ei halua matkustaa. Toiset nauttii matkustelusta, toiset ei nauti matkustelusta. Toiset elää arkea odottaen matkoja, toiset elää arkea ilman että odottaa matkoja. Joillekin se matkustelu tuntuu olevan elämän suola, toisille matkustelu ei tuota niin suurta mielihyvää. Harmi että teidän ajatukset matkustelusta eivät ole samanlaisia.

AP ei tunnu kommentoivan parisuhdeajan, vaan perheajan tiimoilta.

Onko lasten tarkoitus kasvaa ns pullossa, kunnes ovat täysi-ikäisiä ja tienaavat omat rahansa? 

Eihän ne lapset voi edes tietää, tykkäävätkö olla ulkomailla vai eivät! Se on heille vain kokemus tuossa vaiheessa, ei hyvä eikä huono. Vain kokemus. Mutta eikö ensikosketus ulkomaihin olisi parasta saada nuorempana vanhempien kanssa eikä 18-vuotiaana random nuorisoporukassa? Tai saman ikäisenä, mutta ypöyksin? Eh...

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on oiva esimerkki miten vauva-palsta on muuttunut vuosien saatossa trollien ja tylsistyneiden provoilijoiden pesäksi eikä täällä kannata kysellä normaaleista perhe-elämän asioista, ei täällä ole enää normaalia keskustelua. 

On oikeutettua ja järkevää olla jopa huolissaan puolisosta, joka ei pysty irrottautumaan työstä hetkeksikään. Yleensä tuo kostautuu jossain vaiheessa burnouttina. On tärkeää pitää myös palautumistaukoja töistä vaikka sitä rakastaisikin.

 

On myös lasten kannalta hyvin tärkeää, että isän kanssa voi viettää myös kiireetöntä aikaa ja isä lomailee välillä. Ihan naurettavaa puolustella miestä tai esittää, että tilanne on ok perheen tai edes miehen itsensä kannalta.

Minuakin vähän masentaa palstan tila. Kun joskus kauan sitten nuorempana kirjoitin täällä jostain jälkikäteen ajateltuna ihan höpsöistä parisuhdeongelmista, ilmapiiri oli aina ymmärtäväinen ja kannustava. Muutos on aivan selkeä. Ikävää.

Olen kyllä huolissani miehen terveydestä. Taas toistan sanaa tasapaino: myös terveys vaatii sitä. Mies on oikeasti alallaan menestynyt ja ymmärrettävästi innoissaan työstään, mutta kaikkeen voi tulla stoppi milloin tahansa, jos pääkoppa ei kestä, tai vaikka sydän. Vaikka suren yhteisen ajan puutetta, on taustalla myös isommat murheet terveydestä.

Ap

Ap kysyy otsikossa, miten järjestää yhteistä aikaa työnarkomaanin kanssa. Siis eikö se nyt ole kiinni siitä miehestä, joten siihenhän sitä muutosta odottaisi. Eikä pelkkä aika ole se juttu, vaan millaista aikaa. Kun pso on poissaoleva ja väsynyt, niin minkäs teet, jos pso jatkaa samaa rataa. Jos kyseessä olisi päihderiippuvainen pso, niin hoitoon ohjattaisiin ja laitettaisiin ukaasi, että jos muutosta ei tule, niin se on suhteen loppu. Suututtaa ihan lastenkin puolesta tuollainen meno.

Voi olla, että vuosien perästä mies saa aivoinfarktin ja jää työkyvyttömäksi ja vaimo omaishoitajaksi. Siitä vuosien päästä voi jo lesken eläke juosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ihme jos nykynuoret urvahtavat, jos heillä on malli vain kaikesta yksin suoriutuvasta superäidistä ja kaikesta syrjään vetäytyvästä omituisesta miesvieraasta, joka asuu kotona."

Nainen ei voi mitään sille millainen mies hänen kotonaan asuu? Ja millainen isä hänen lapsillaan on?

Teknisesti ottaen ei. Miehestä tulee isä vasta kun ns vahinko on jo tapahtunut 😅😅😅😅😅 

Ehkäisy on keksitty jo aika kauan sitten ja mikä pakko niitä lapsia on edes yrittää kenen tahansa miehen kanssa? Mutta alan ymmärtää ongelman. Suosittelen että lähdet sieltä kotoa jonnekin. Parasta ehkä olisi muuttaa ihan toisiin ympyröihin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sä olet tyytymätön ihan aiheesta ja toi tilanne on tosi ikävä. Miehesi ei kuitenkaan mikään toimitusjohtaja ja miljonääri ole vaan vaikuttaa tavalliselta menestyneeltä mieheltä ts ihan perus kuitenkin. Tuohan on täysin oma valinta häneltä, kukaan ei vaadi suomalaisilla työpaikoilla mitään ihmesuoritusta tyyliin amerikkalaiset investointipankit vaan hän itse kokee olevansa niin tärkeä että on oltava koko ajan puoliksi töissä. Tuohan on addiktio siinä missä muutkin. 

Musta sulla on kaksi vaihtoehtoa; ota puheeksi tämä asia ja vaikka riidan kautta koita saada häntä ymmärtämään se että ne lapset on vaan hetken pieniä ja ne yhteiset muistot luodaan nyt. 



Toinen vaihtoehto on hiljaa hyväksyä tilanne (aikuista ihmistä vaikea muuttaa jne jne) ja varata jo hiihtolomalle sinulle ja lapsille Kanarianloma tai muuta mukavaa. Siitä eteenpäin sitten kesällä käytte Kreikassa, syyslomalla Ruotsin risteily ja tal

Voi kuule, hyvinkin vaatii. Ihan tavallista suorastaan korkeamman tason tehtävissä. Heillä ei ole samanlaisia työehtosopimuksia valvomassa jokaista minuuttia kuin duunareilla. 

Silloin moni joutuu tekemään vaikean päätöksen irtisanoutumisesta. Jollain lähtee ensin perhe, joku saa sydärin. Joku lähtee itse työstä ennen noita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ihme jos nykynuoret urvahtavat, jos heillä on malli vain kaikesta yksin suoriutuvasta superäidistä ja kaikesta syrjään vetäytyvästä omituisesta miesvieraasta, joka asuu kotona."

Nainen ei voi mitään sille millainen mies hänen kotonaan asuu? Ja millainen isä hänen lapsillaan on?

Teknisesti ottaen ei. Miehestä tulee isä vasta kun ns vahinko on jo tapahtunut 😅😅😅😅😅 

Iigorin mielestä syntyneet vauvat ovat takuutuote, jonka voi perua jos olosuhteet eivät olleetkaan sopivat 😅

Vierailija kirjoitti:

Millainen hän oli ennen työnarkomaniaa ja eikö hän kaipaa sitä aikaa?

Itse hukutin työhön ongelmat, joita en pystynyt sillä hetkellä käsittelemään. Kun työ loppui, tuli sitten iso romahdus.

Ihan "normaali" oli, matkustelimme jne. Mielellään hän niitä aikoja muistelee, mutta ei jotenkin tajua että samanlaisia muistoja voisi ja pitäisi luoda edelleen... turhautuu ehdotuksistani, kun aina pitää mukamas olla töiden kannalta tavoitettavissa.

Ap

Sen jälkeen kun muutin erilleen lastemme kanssa, alkoi viettää aikaa lastensa kanssa. Sekin väheni, kun lapset eivät pitäneet rutiiniensa sotkemisesta, lupauksien pettämisestä ja huonosta omatunnosta kumpuavasta käytöksestä.

Nykyään valittaa minulle, kun teinit vastaavat en ehdi en ehdi. En tiedä, mistä ovat tuon oppineet. Minulle sanovat suoraan jos ei kiinnosta tai jaksa tai ehdottavat toista ajankohtaa tai muuta tekemistä. Puhutaan myös säännöllisesti siitä, että minkään asian elämässä ei pitäisi viedä ylettömästi aikaa ja jaksamista muulta ja että olisi hyvä olla myös sellaista aikaa, jolloin voi halutessaan olla tekemättä mitään. 

Veljeni on työnarkomaani. Kälyni pakottaa hänet pari kertaa vuodessa ulkomaille. Lähtee muuten lasten kanssa, ja ottaa eron. Matkalla veljeni tekee koko ajan töitä, eikä mikään kiinnosta. Asiallinen puhe ei tuohon auta. Ole edes vähän kiitollinen, ettei teillä ole taloudellisia murheita, ja ettei miehesi huume ole vaikka alkoholi.

Mitä saat tuollaisesta suhteesta kuin taloudellisen turvan? Kunnioita itseäsi. Jätä hänet, ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on oiva esimerkki miten vauva-palsta on muuttunut vuosien saatossa trollien ja tylsistyneiden provoilijoiden pesäksi eikä täällä kannata kysellä normaaleista perhe-elämän asioista, ei täällä ole enää normaalia keskustelua. 

On oikeutettua ja järkevää olla jopa huolissaan puolisosta, joka ei pysty irrottautumaan työstä hetkeksikään. Yleensä tuo kostautuu jossain vaiheessa burnouttina. On tärkeää pitää myös palautumistaukoja töistä vaikka sitä rakastaisikin.

 

On myös lasten kannalta hyvin tärkeää, että isän kanssa voi viettää myös kiireetöntä aikaa ja isä lomailee välillä. Ihan naurettavaa puolustella miestä tai esittää, että tilanne on ok perheen tai edes miehen itsensä kannalta.

Minuakin vähän masentaa palstan tila. Kun joskus kauan sitten nuorempana kirjoitin täällä jostain jälkikäteen ajateltuna ihan

Ehkä saisit miehen ymmärtämään sanomalla, että olet huomannut hänen muuttuneen. 

Että siedät tilannetta ja kannattelet perhettä yksin vielä vähän aikaa. Mutta näet asian niin, että mies on elänyt vuosia pelkästään itselleen, ja nyt hän näyttää kadottaneen jopa itsensä sinne työhön. Että et ajatellut tällaista, kun haaveilit perhe-elämästä. Mistä lapset saavat miehen mallin, jos isää ei ole? Mistä äiti käy sellaisen hakemassa? Onko miehellä harhaluulo, että sellaisenkin voi hankkia ostopalveluna? Onko mies ihan varma, että hän haluaa olla niin paljon töissä, että hänen läsnäolonsa perheessäkin kuitataan hänen tienaamillaan rahoilla? Meneekö raja siinä, että miehen malli lapsille ostetaan ulkoa vai siinä, että äipällekin ostetaan hänen kaipaamansa seura ja läheisyys ulkopuoliselta? Että töissä käymistä saa jatkaa, senkun! Kotona vaan odottaa joukko yksinäisiä jotka tarvitsee jotain. Mies päättää, millä tavalla yksinäisyys hoidetaan. Ajalla vai rahalla.

Mies käyttää sinua vain tarpeidensa tyydyttämiseen.

Luin ketjun otsikon ja ajattelin, että tuttu juttu, myös minun puolisoni on työnarkomaani. Jotain ajatuksia on tähän antaa.

Sitten luin ap:n viestin ja siinähän puhuttiin myös minusta. En koe olevani työnarkomaani, mutta loman (esim. pidennetty viikonloppu) pitäminen on oikeasti todella vaikeaa. Yksikin ylimääräinen vapaapäivä tarkoittaa tavallistakin enemmän ylitöitä muille päiville. Itselleni pakollisten lomien pitäminen on erittäin hankalaa ja saldotkin aina tapissaan, kun saldovapaita ei ehdi pitää.

Ei olla vuosiin käyty lomamatkoilla ja harvoin joku yksittäinen viikko (kesä)lomaa samaan aikaan puolison kanssa. Loman piti on molemmille niin hankalaa, että ei haluta lisätä stressiä vielä sillä, että yritetään ajoittaa sitä samaan aikaan. Eli meillä on tehty se valinta, että yhteinen lomailu on niin työlästä, että siihen ei nyt ryhdytä.

Mä kyllä arvostan puolisossa tuota ahkeraa ja sitoutunutta puolta. En voisi kuvitella itselleni miestä, jolle työ ei olisi tärkeää.

Kai se mies nyt viikonloppua viettää ja kyllähän se puhelin mukana kulkee? Ja eihän niitä matkoja nyt etukäteen tarvitse miettiä, jos mies tulee perjantaina ajoissa kotiin, niin ehdota silloin, että nyt näyttää olevan hyvä hetki.