Onko se teidän mielestä ok jos lapsi joutuu kouluikäisenä joka kesä tekemään töitä perheen maatilalla? Joka päivä

Mitä jos keskustelisit oppilaan ja vanhempien kanssa? Eikö teillä ole mitään vanhempien vartteja? Miksi heti lasu, eikö enää osata keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keskustelisit oppilaan ja vanhempien kanssa? Eikö teillä ole mitään vanhempien vartteja? Miksi heti lasu, eikö enää osata keskustella?

Av:llä on paljon helpompi trollata kuin keskustella ihan oikeiden ihmisten kanssa.

Hyvä kun saa tehdä töitä, kaikille niitä ei ole.

Olin aikanaan noin 12- 16 vuotiaana joka kesälonmat enon maatilalla. Siellä tein mitä pystyin. Paljon traktorihommia, jopa omalla pikku sahalaitoksella sahailtiin. Aika rentoa ja mukavaa oloa se oli. Enon vaimo hoiti karjapuolen, lypsyt ja sikojen ruokinnat ym. Eipä se niin rankkaa elämää näyttänyt olevan. Sunnuntaisin ei tehty melkein mitään, no elukat piti hoitaa ja heinätyöt ilmojen mukaan.  Niin, onhan siinä joku raja, ei nyt joka päivä tarvi töitä paiskia eikä pitkiä päiviä. Joskus kävin kyntämässä toisella traktorilla viikonloppuisin ja siitä sai oikein rahaa ostaa mopoon bensaa.

Ei ole oikein, mutta onko perheellä muuta vaihtoehtoa? Lasun sijaan tarvisivat apukäsiä

Meillä on maatila. Ja on täysin normaalia, että lapset ja nuoret tekevät tilalla kesätöitä. Jos lapsi sanoo, ettei koko kesänä ole ollut vapaapäiviä, niin epäilisin kyllä lapsen puheita. Kuinka todennäköistä on, että tuo olisi totta?

Tavallisin tilanne on, että lapset saavat tehdä tilalla töitä jaksamisensa ja kiinnostuksensa mukaan. Ja palkkaa saa tehtyjen työtuntien mukaan. Vapaapäiviä on joka viikko tietenkin.

Mutta meitä vanhempia on erilaisia. Omassa tuttavapiirissäni on perheitä, joissa lapset eivät ole olleet maanviljelystä kiinnostuneita eivätkä siten ole paljonkaan niitä töitäkään tehneet. On myös perheitä, joissa vanhemmat eivät anna lasten osallistua töihin. Itse en tunne läheisesti yhtään sellaista perhettä, jossa lapset tekisivät aivan armottoman paljon tilan töitä. Meillä yksi lapsista tekee enemmän kuin toiset, mutta hän sitten puhuu koulussakin, miten hienoa on tehdä sellaista työtä mikä on kivaa.

Ap:lle sanoisin vielä, että yllä oli hyvä totuus siitä, että se mistä lapset puhuvat töiden tekemisenä, voi oikeasti olla sitä, että lapsi on töissä mukana "hoidossa". Maalla kun on niin pitkät matkat päiväkoteihin, että lapset ovat usein kotihoidossa eli käytännössä aina jonkin verran töissä mukana. Mutta se ei ole huono juttu. Kun lapsi istuu traktorin turvaistuimessa pari tuntia tuijottamassa miten kyntöaura kääntää maata, niin se on niin meditatiivista, että sille ei mikään jooga vedä vertoja. Meidän lapset ovat tehneet tuota, ja ovat tuon hoidon jälkeen olleet koulussa aivan loistavia keskittymään.

Mutta maanviljelijänä, äitinä ja opettajana olen samaa mieltä yllä olevien kanssa, että keskustele nyt hyvä ihminen ennen lasua vanhempien kanssa ja kerro heille huolesi. Vanhemmilla voi olla asialle jokin ihan järkevä selitys ja halua huomioida huolesi. Jos huolesi ei keskustelujen myötä haihdu, niin saahan sen lasun sittenkin vielä tehtyä. Toki en sitä lasu-stressiä kenellekään perheelle toivo, mutta onhan sinulla velvollisuutesi sen suhteen. Mutta se velvollisuus ei tarkoita, että vanhempien kanssa keskusteleminen ei olisi se ensimmäinen ja fiksuin toimi.

Maatilallinen lisää vielä, että nuo puheet, missä lasten työpanoksella olisi tilaan ja sen talouteen jotain merkitystä, ovat ihan höpöpuhetta. Kouluikäisen lapsen työpanos ja kyvyt tuottavaan työhön ovat niin vähäiset, ettei niillä ole mitään taloudellista merkitystä tilalle. 15-vuotias kykenee traktorikortin myötä jo vähän auttamaan. Mutta suurempi panos tilan hyväksi tulee vasta 16 - 18-vuotiaasta lähtien. Ap puhuu kuitenkin kouluikäisistä, joten nuo taloudelliset ja tilan kannattelun aspektit voidaan unohtaa mahdottomina. Ellei kyse ole jostain kolmen kanan tilasta, jonka talous taas on niin pieni, ettei perheen elanto ole siitä kiinni.