Oletteko te saaneet läheisenne kuoltua kukkia muilta ihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli aiemmin tänä vuonna. Sain kauniin kukkakimpun ja osanottokortin työkavereilta, seinänaapurista ja kummitädiltäni. Mielestäni tämä on todella kaunis tapa ja sillä hetkellä tuntui merkitykselliseltä. Läheisimmät ystävät eivät muistaneet millään lailla, mitä kyllä ihmettelen ja pahoitin vähän mieleni.

 

Eivät muistaneet? Oliko kuolema suunniteltu kun se olisi pitänyt muistaa? 

Joillekuille voi olla hankalaakin ilmaista osanottonsa, ei oikein tiedetä mitä sanoisi tai tekisi. 

Ystävästäni riippuen veisin kukkia, halaisin, sanoisin tai viestittäisin että otan osaa, ja odottaisin, haluaako menetyksen kokenut puhua asiasta. 

Nro 38: "Ei ole. Lähiomaisen yllättäen menettäneet ihmiset kaipaavat, yhteyksiä, halaamista, ruokaa. 

Kukkien lähettäminen on surevan karttamista. Muistan hyvin miten meidän läheisyyttä vältettiin. Yhden läheiset ystävät pyysivät meidät kylään, mutta kun soittivat sitten toiveikkaasti että emme varmaan haluakaan tulla.... Äitini oli jo suostumassa peruuttamiseen, mutta mä pyysin että voitaisiin mennä.

Kuolema jättää tyhjän tilan. Olisi upeaa, jos surevien kanssa oltaisiin, vaikka he itkevät ja ovat huonoa seuraa. Eivätkä välttämättä edes näytä ilahtuvan mistään."

Riippuu ihan yksilöstä ja tilanteesta. Kun äiti kuoli, mulle riitti ihan se, että kävin lohduttamassa isää ja kuuntelin tuntikausia isän muisteluita äidistä. Kun palasin kotiin, halusin olla vaan ihan rauhassa. En todellakaan olisi tykännyt, jos meille olisi tullut muita sukulaisia tai mun ystäviäni silloin. Jos mun olisi silloin pitänyt muistella äitiä, olisin muistanut äidin karkailut öisin ja miten juoksin äidin perään. Tai ne kerrat, kun piti käydä nostelemassa äitiä vessanpöntöltä tai käydä pesemässä se, kun oli kainaloitaan myöten "siinä itsessään". Äidin kuoleman jälkeen mä tarvitsin vain rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa. Oikeastaan vasta nyt, kun äidin kuolemasta on kulunut 4 kuukautta, muistan äidistä taas muitakin asioita kuin mitä oli viimeisen 1,5 vuoden aikana. Jos olisin kaivannut halauksia ja läheisyyttä, olisin voinut viettää aikaa isän luona enemmän. Mun siskoni taas tykkäsi kovastikin, kun ihmisiä kävi hänen luonaan, mutta mun siskollani ei ollutkaan samoja muistoja äidistä, koska hänen ei koskaan tarvinnut äidin kanssa tehdä sellaista. Voi olla, että jos munkaan ei olisi tarvinnut, mulla olisi äidin kuoleman jälkeen ollut ihan erilaisia muistoja. Sellaisia, joita olisi ollut mukavakin muistella. Mutta tosiaan mä olin silloin niin väsynyt, että olisin halunnut vain nukkua. 

Exältä kukat tuli kukkaupan kautta ja siten pakattuna, että olisi voitu jättää oven ulkopuolelle, jos en olisi sattunut olemaan just silloin kotona. Kaverilta  tuli kukat niin, että olin paikallisessa hakemassa ruokaa ja kun hän huomasi mut siellä sapuskoita odottamassa, kipaisi kauppaan ja toi kukkakimpun mulle ravintolaan. 

Joiltain sain

Tämä mitä omaiset tekee tai haluaa tehdä läheisensä kuoleman jälkeen riippuu ihan tilanteestakin, onko vainaja pitkään sairastanut 95v isoäiti vai äkillisesti sairaskohtaukseen tai onnettomuudessa kuollut 36v perheenäiti jolla on pienet lapset.

Sain ja arvostin sitä.

En ole varma.

Tuli heti seuraavana päivänä kauempana asuvalta, sydämelliseltä  ja paljon omassa elämässän kestämään joutuneelta tädiltä kukkalähetin kautta vaatimaton kimppu. Se tuntui sekä kauhealta (kuolema taitaa ollakin totta eikä unta) että lämmitti mieltä kovasti, että henkilö oli tosiaan halunnut tukea surussamme. Tiedän että hänelle kukkien lähettäminen ei ollut yksinkertaista. Muiltakin tuli kukkia myöhemmin, mutta en muista tarkemmin.

Muutamia vuosia sitten toinen vanhemmistani kuoli, niin sain kukkakimpun appivanhemmiltani.

Sain kukkia ja kynttilöitä kun isäni kuoli, jokin aika sitten, olin 25. Tuntui tosi hyvältä. Äitini sai surutaloon ihan valtavasti kukkia, niitä oli jokapuolella. Tuntuu hyvältä että niin moni muisti.

Äidin kuoltua sain kukat työtovereiltani. En keneltäkään muulta. Tapa ei siis ole ollut käytössä muussa tuttavapiirissäni eikä suvussani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

He kohteliaasti eivät halunneet tulla häiritsemään teidän surua, mutta kuitenkin olitte heidän mielessään. Minusta oikein hieno ele noin. 

Tämä. Mieheni isän kuollessa sitä väkeä tuli ja tuli surutaloon. Tuli sukua, kyläläisiä ja naapureita. Appi kuoli yöllä ja aamulla heräsin ensimmäisenä ja lähdin kauppaan hakemaan kahvia ja pitkoa, koska tarjottavaakin piti kuulemma olla. No, minulla meni päivä kahvinkeitossa, kun muut itkivät sitten siinä kyläläisten edessä...

Itse olisin arvostanut mieluummin vain sitä kukkakimppua, vaikka oven taa tuotuna tai kukkakaupan tuomana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näin on tapana. 

En ole kuullut tuosta tavasta.

Adressin olen laittanut.

Kukan olen vienyt arkulle.

Vierailija kirjoitti:

Äidin kuoltua sain kukat työtovereiltani. En keneltäkään muulta. Tapa ei siis ole ollut käytössä muussa tuttavapiirissäni eikä suvussani.

 

Meidän suvussa on siis ollut tapana lähettää vain adressi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

He kohteliaasti eivät halunneet tulla häiritsemään teidän surua, mutta kuitenkin olitte heidän mielessään. Minusta oikein hieno ele noin. 

Tämä. Mieheni isän kuollessa sitä väkeä tuli ja tuli surutaloon. Tuli sukua, kyläläisiä ja naapureita. Appi kuoli yöllä ja aamulla heräsin ensimmäisenä ja lähdin kauppaan hakemaan kahvia ja pitkoa, koska tarjottavaakin piti kuulemma olla. No, minulla meni päivä kahvinkeitossa, kun muut itkivät sitten siinä kyläläisten edessä...

Itse olisin arvostanut mieluummin vain sitä kukkakimppua, vaikka oven taa tuotuna tai kukkakaupan tu

Tämä olisi kyllä kauheaa omaisten kannalta. Isä kuoli aikoinaan kotona sydäriin ja löytyi kuolleena olohuoneen lattialta. Samana päivänä muutamia vieraita tuppautui kylään, toivat kyllä kukkiakin, ja siinä olohuoneessa istuessa tuli puheeksi että mitä tapahtui. Yksi vieraista kysyi, että mistä isä löytyi kuolleena, jotenkin olivat ehkä olettaneet että oli kuollut nukkuessaan. Oli kiva sitten sanoa, että no aika tarkalleen siitä kohtaa missä te nyt istutte, siitä sohvan vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mitä omaiset tekee tai haluaa tehdä läheisensä kuoleman jälkeen riippuu ihan tilanteestakin, onko vainaja pitkään sairastanut 95v isoäiti vai äkillisesti sairaskohtaukseen tai onnettomuudessa kuollut 36v perheenäiti jolla on pienet lapset.

Ensimmäisessä tapauksessa toimittaisin kukat, jälkimmäisessä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kuoltua sain kukat työtovereiltani. En keneltäkään muulta. Tapa ei siis ole ollut käytössä muussa tuttavapiirissäni eikä suvussani.

 

Meidän suvussa on siis ollut tapana lähettää vain adressi.

 

Eikö adressi lähetetä vasta sitten jos ei päästä hautajaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näin on tapana. 

En ole kuullut tuosta tavasta.

Adressin olen laittanut.

Kukan olen vienyt arkulle.

Surukukat ovat omaisille tuen osoittamiseksi. Eivät sama asia kuin arkulle vietävät.

Sain paljon kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näin on tapana. 

En ole kuullut tuosta tavasta.

Adressin olen laittanut.

Kukan olen vienyt arkulle.

Surukukat ovat omaisille tuen osoittamiseksi. Eivät sama asia kuin arkulle vietävät.

Eipä niillä kukilla ole omaisille välttämättä mitään merkitystä.

En saanut. Jotkut kyseenalaistivat, oliko kyseessä edes niin läheinen kaveri ja jotkut katsoivat pois eivätkä sanoneet mitään.