Oletteko te saaneet läheisenne kuoltua kukkia muilta ihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä joko vienyt surutaloon kukat itse tai lähettänyt kukkakaupan kautta. Kuuluu tapoihin. 

Kannattaa miettiä tilannwttakin, haluaako ne läheiset kukkia, tai ovatko edes kotona.

Isäni kuoli aiemmin tänä vuonna. Sain kauniin kukkakimpun ja osanottokortin työkavereilta, seinänaapurista ja kummitädiltäni. Mielestäni tämä on todella kaunis tapa ja sillä hetkellä tuntui merkitykselliseltä. Läheisimmät ystävät eivät muistaneet millään lailla, mitä kyllä ihmettelen ja pahoitin vähän mieleni.

Sain 10 v sitten niin että maljakot loppui kesken. Olihan ne kauniita ja mukava että ihmiset muisti mutta oli niissä kuolleissa kukissa sitten aika hävittäminen ja maljakoissa melkoinen tiskaaminen.

Itse mykyään lähetän mieluummin kortin ja vien itse jotain ruokaa tms joka oikeesti auttaa arjessa.

Kun isäni kuoli meille tuli kymmenittäin kukkalähetyksiä, osa äidilleni ja osa minulle kotiin. Oli ihanaa huomata kuinka moni Oli mukana surussamme.

Oli maaliskuu ja lähes kaikissa oli iiriksiä, niistä tulee vieläkin karmaiseva olo.

Itse olen saanut kukkia myös kun hevoseni ja koirani kuolivat ja lähetän myös itse kukkia surutaloon. Samoin työpaikaltamme lähetetään kukkakimppu, jos jonkun läheinen kuolee. Luultu mielestäni hyviin tapoihin.

Siskoni kuollessa vanhempiemme kotiin tuotiin kukkia. Siinä tilanteessa nekin tosin tuntui vain merkityksettömiltä vaikka kauniita olivatkin.

Multa ei ole kovin paljon kuollut läheisiä, mutta äiti kuoli toukokuussa. Sain kukkia yhdeltä kaveriltani ja lisäksi exältä.

kyllä,jos et pääse tai halua mennä hautajaisiin.

jos helppoa henkisesti tai matkanvuoksi,myös itse viedyt kukat ovelle. moni ei halua yllätysvieraita,eli riippuu millainen on suhteenne. tai soitto,tulisit tervehtimään. jos tae,että kukkia ei varasteta ja ajoitus sellainen,että kohta isäntäväki tulee kotiin, kosteutta kukille, voisi jättää oventaaksekin. ehkä talolle. tuntuu että kerrostalossa kaikki varastetaan.

kukkakauppa jos puhelulla varmistaa että kotona  ollaan vastaanottamassa lähetystä,sekin ok. itse suosin enemmän asiointia kukkakaupassa,pääsee livenä katsomaan mistä kimppu muodostuisi.

mutta onhan interflooratkin, vakiokimppuja,jotenkin tekemällä tehdyn näköisiä.

Tiedoksi niille, jotka luulevat että kukkien kanssa ilmaannutaan yllätysvierailulle surutaloon; näistä asioista voi sopia ihan normaalisti, kysyä että sopiiko tulla käymään, milloin olette kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka luulevat että kukkien kanssa ilmaannutaan yllätysvierailulle surutaloon; näistä asioista voi sopia ihan normaalisti, kysyä että sopiiko tulla käymään, milloin olette kotona.

Mutta ei kannata loukkaantua jos ei sovi tai jos omaiset ei edes vastaa puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka luulevat että kukkien kanssa ilmaannutaan yllätysvierailulle surutaloon; näistä asioista voi sopia ihan normaalisti, kysyä että sopiiko tulla käymään, milloin olette kotona.

En välttämättä tekisi tätä varsinkaan heti kuoleman jälkeen. Omaiset voi haluta olla ihan keskenään eikä ottaa vastaan vieraita. Osa ei ehkä osaa tai edes tajua sanoa ei, jos joku kysyykin että sopiiko tulla käymään. Sitten ne vierailut voi olla hyvin kiusallisia ja kuormittavia sille läheisensä menettäneelle.

En ole saanut kertaakaan.

En siis ota kantaa siihen, olisiko pitänyt saada, vastaan vain kysymykseen. Tämä tiedoksi teille alapeukuttajat.

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

Olen. Ja äitini sai valtavasti kukkia, kun isä kuoli. Melkein kaikki suruvalittelijat tulivat kukkapuskan kanssa.

Olen saanut kukkia sekä isäni, äitini että siskoni kuoltua. Olen itse lähettänyt tai vienyt kukkia ainakin 10 kertaa, kun joku ystäväni tai sukulaiseni on menettänyt läheisensä. Eihän tuo ole tapana enää nykyisin, mutta minusta siinä on jotain lohduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

He kohteliaasti eivät halunneet tulla häiritsemään teidän surua, mutta kuitenkin olitte heidän mielessään. Minusta oikein hieno ele noin. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli aiemmin tänä vuonna. Sain kauniin kukkakimpun ja osanottokortin työkavereilta, seinänaapurista ja kummitädiltäni. Mielestäni tämä on todella kaunis tapa ja sillä hetkellä tuntui merkitykselliseltä. Läheisimmät ystävät eivät muistaneet millään lailla, mitä kyllä ihmettelen ja pahoitin vähän mieleni.

Eivät muistaneet? Oliko kuolema suunniteltu kun se olisi pitänyt muistaa? 

Miksi? En minä ole kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

He kohteliaasti eivät halunneet tulla häiritsemään teidän surua, mutta kuitenkin olitte heidän mielessään. Minusta oikein hieno ele noin. 

Ei ole. Lähiomaisen yllättäen menettäneet ihmiset kaipaavat, yhteyksiä, halaamista, ruokaa. 

Kukkien lähettäminen on surevan karttamista. Muistan hyvin miten meidän läheisyyttä vältettiin. Yhden läheiset ystävät pyysivät meidät kylään, mutta kun soittivat sitten toiveikkaasti että emme varmaan haluakaan tulla.... Äitini oli jo suostumassa peruuttamiseen, mutta mä pyysin että voitaisiin mennä.

Kuolema jättää tyhjän tilan. Olisi upeaa, jos surevien kanssa oltaisiin, vaikka he itkevät ja ovat huonoa seuraa. Eivätkä välttämättä edes näytä ilahtuvan mistään.

Tuo on hyvin henkilökohtainen asia, miten läheisen menettäneet suhtautuu muiden ihmisten läsnäoloon ja osanottoihin, eikä siihen ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Joku kokee mukavaksi sen että muut ihmiset lähettää kukkia, toisella sille ei ole merkitystä. Joku kokee hyväksi sen että muut ihmiset tulee kylään ja että saa tavata muita ihmisiä, joku toinen taas ei halua tai jaksa nähdäkään ketään oman perheen ulkopuolista ihmistä. Siksi ei voi suoraan sanoa että mikä on oikein. Tähän vaikuttaa varmasti myös kuoleman olosuhteet. Jos kuolema on tapahtunut esimerkiksi pitkän sairauden jälkeen, voi omaisille olla helpottavaa olla muiden ihmisten kanssa. Jos taas kuolema on tapahtunut äkillisesti ja vaikka kotona, esimerkiksi kotona tapahtunut itsemurha, ei tällaisessa tapauksessa omaiset välttämättä heti halua tavata muita ihmisiä ja kertoa tapahtuneesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun isä kuoli, meille lähetettiin kukkia. Se tuntui kauhealta.

Ihmiset asuivat ihan naapurissa. He olisivat voineet tulla käymään. Surevat järkyttyneet ihmiset tarvitsevat ihan muuta kuin leikkokukkia. 

He kohteliaasti eivät halunneet tulla häiritsemään teidän surua, mutta kuitenkin olitte heidän mielessään. Minusta oikein hieno ele noin. 

 

Ei ole. Lähiomaisen yllättäen menettäneet ihmiset kaipaavat, yhteyksiä, halaamista, ruokaa. 

Kukkien lähettäminen on surevan karttamista. Muistan hyvin miten meidän läheisyyttä vältettiin. Yhden läheiset ystävät pyysivät meidät kylään, mutta kun soittivat sitten toiveikkaasti että emme varmaan haluakaan tulla.... Äitini oli jo suostumassa peruuttamiseen, mutta mä pyysin että voitaisiin mennä.

Ku

Kuka kaipaa, kuka ei. Kun isäni teki itsemurhan niin olisi tuntunut oudolta selostaa tuttaville että joo, sieltä se löytyi, kun kaikki kuitenkin oli jo kuulleet huhuja asiasta ja muodostaneet tapahtumista oman käsityksensä.