Oletteko te saaneet läheisenne kuoltua kukkia muilta ihmisiltä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
En saanut. Jotkut kyseenalaistivat, oliko kyseessä edes niin läheinen kaveri ja jotkut katsoivat pois eivätkä sanoneet mitään.
Siis, odotitko saavasi kukkia kun kaverisi kuoli vai siis mitä?
Todellakin, yllättäviltäkin tahoilta. Vainajan työn kautta eri tahoilta. Jouduin lainaamaan tutuilta maljakoita, kun ei omat riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut. Jotkut kyseenalaistivat, oliko kyseessä edes niin läheinen kaveri ja jotkut katsoivat pois eivätkä sanoneet mitään.
Siis, odotitko saavasi kukkia kun kaverisi kuoli vai siis mitä?
Osanotot olisi lämmittäneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, näin on tapana.
En ole kuullut tuosta tavasta.
Adressin olen laittanut.
Kukan olen vienyt arkulle.
Surukukat ovat omaisille tuen osoittamiseksi. Eivät sama asia kuin arkulle vietävät.
Eipä niillä kukilla ole omaisille välttämättä mitään merkitystä.
Millään ei ole välttämättä mitään merkitystä joillekin. Mutta kuten tästäkin ketjusta näkee, moni niitä kukkia kuitenkin arvostaa.
Sain, mutta en ollut silloin kotona. Kun saavuin kotiin, oli ovella rupsahtaneita kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, näin on tapana.
En ole kuullut tuosta tavasta.
Adressin olen laittanut.
Kukan olen vienyt arkulle.
Surukukat ovat omaisille tuen osoittamiseksi. Eivät sama asia kuin arkulle vietävät.
Eipä niillä kukilla ole omaisille välttämättä mitään merkitystä.
Millään ei ole välttämättä mitään merkitystä joillekin. Mutta kuten tästäkin ketjusta näkee, moni niitä kukkia kuitenkin arvostaa.
Läheisen kuollessa ei aina ole kukat mielessä.
Ehkä ei, mutta kyllä se mieltä lämmittää, että muut ajattelevat ja yrittävät lohduttaa. Meille ystävät ja naapurit toivat myös ruokaa suuren surun keskellä.
Olen saanut.
Olen myös itse vienyt kukkia useamman kerran ystäville, jotka ovat menettäneet lähiomaisensa, ja pari kertaa myös näiden toiselle vanhemmalle, jos kyseessä on ollut ystävän toinen vanhempi ja olen heidätkin jossain määrin tuntenut.
Mielestäni se on kaunis ele, joka toivottavasti tuo lohtua surevalle, että ihmiset välittävät.
En kaikilta ystäviltä. Tuntuu että en halua olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka ei muista edes pahimman surun hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
En kaikilta ystäviltä. Tuntuu että en halua olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka ei muista edes pahimman surun hetkellä.
Kukistako se on kiinni?
Olen saanut kukkia mutta en ole lähettänyt.
Sukulaiseni totesi läheisen kuollessa että hän ei sitten halua KENELTÄKÄÄN kukkia, koska tämä ei ole mikään onnittelukukkien aihe! No kukkiahan tuli ihmisiltä kuitenkin valtava määrä ja kyllä hän sen sitten hoksasi, että kukat ovat osanotto suruun. Katseli sitä kukkamerta ja hämmästeli että näin moni ihminen on häntä ja hänen menettämäänsä ihminen muistanut. Lohdutti kuitenkin vaikka alkuun toisin ajatteli.
Olen. Jos on tuttu/läheinen, mutta en ole menossa hautajaisiin, olen muistanut surukimpulla ja kortilla.
Esimerkiksi kälyni isä menehtyi. Tunsin isän, mutta en mitenkään läheisesti. Vein kälylleni kimpun ja kortin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille, jotka luulevat että kukkien kanssa ilmaannutaan yllätysvierailulle surutaloon; näistä asioista voi sopia ihan normaalisti, kysyä että sopiiko tulla käymään, milloin olette kotona.
Vierailulle ilmaantuminen yllättäen tai sopimuksestakin riippuu henkilöistä. Pistäytyminen viemässä kukkatervehdys ovelle, joko niin että ovi avataan tervehdyksen vastaanottamisen ajaksi tai sitten ei, on sen sijaan yleisesti hyväksyttävä osanoton ilmaisu. Vaikka se ei aina lämmittäisi surevan mieltä, siihen pitäisi osata suhtautua kohteliaisuutena, joka kyseisessä poikkeuksellisessa tilanteessa on aivan yhtä asiallinen ele kuin hyvän päivän toivottaminen hyvänpäiväntutulle normiarjessa.
Pari kaveria lähetti kimpun kun läheinen päätti päivänsä. Olivat jättäneet oven ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Pari kaveria lähetti kimpun kun läheinen päätti päivänsä. Olivat jättäneet oven ulkopuolelle.
Enkä tiennyt että on tapana
Olen. Ja kun läheisen ysrävän äiti luoli, vein hänelle kukkia. Sama homma kun lapsen puolison isoäiti kuoli, toimitutin kukkia sekä tälle lapsenlapselle että hänen äitilleen, eli vainajan lapselle. Niin minut on kasvatettu, ihan sama mitä mieltä muut siitä tavasta on.