Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te saaneet läheisenne kuoltua kukkia muilta ihmisiltä?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaikilta ystäviltä. Tuntuu että en halua olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka ei muista edes pahimman surun hetkellä.
Kukistako se on kiinni?
Ei, vaan välittämisestä ja suruun osallistumisesta. Kukat on hyvin helppo tapa ns ulkopuoliselle osallistua toisen suruun.
Itse suuren surun kohdanneena ymmärrän täysin miltä tuntuu, kun osa läheisinä pidetyistä ystävistä käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja jälkeenpäin selittää esim että "oli työkiireitä niin en ehtinyt osallistua suruusi" tms. Kun se osallistuminen olisi ollut se yksi puhelinsoitto surevalle tai vaikka sen kukkakimpun lähetys.
Itse laitoin välit poikki näihin tyyppeihin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähetä kukkia koska kukat on sikakalliita. Lähetän osanottokortin, kirjeen, viestin tai vaikka soitan.
Nykypäivänähän porukat pyytää lähettämään rahaa, siis jopa nekin jotka ei mihinkään elämiseen tai hautajaiskuluun tarvitse rahaa koska sitä on ihan itsellään. Jopa hyväpalkkaisessa ammatissa ja naimisiinkin menneet aikuiset lapset joilla varsin hyvä elintaso pyytävät lähettämään kukkien sijaa "muistamiset" tilille. Ei helvetti on ihmisillä otsaa. Oman perheenjäsenen kuolemasta pyritään hyötymään taloudellisesti vaikka kaikki ovat jo aikuisia ja omillaan asuvia. Ymmärtäisi jos olisi jäänyt esim pikkulapsia joiden perustarpeisiin esim yh äiti tai isä tarvitsee taloudellista apua enemmänkin kuin kukkia.
Joskus lähetin päivää ennen hautajaisia, ison kalliin kimpun, kun en ollut edes kuullut ko henkilön kuolleen. Kellekään ei tullut mieleen kertoa mulle et ko hlö on kuollut vaikka olin tuntenut hänet ja kumppaninsa kakarata saakka. En saanut missään vaiheessa edes kiitos viestiä. Ymmärrän senkin että ehkä unohtu tai ei vaan kyennyt, tosin ei hän kovin shokissa ollut ja pystyi itse järjedtelemään kaikki asiat. Näin ko tuttavani kk hautajaisten jälkeen ja kysyin tulihan kimppuni (kuvailin tarkasti mitä kukkia siinä oli) perille. Kuulin vaan sanat "joo tuli", mut ei edelleenkään kiitä muistamisesta.
Juu mutta ei olisi tarvinnut spurgun takia vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ja itse lähettänyt ihmisille, joiden lähiomainen kuollut. Huomaavainen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus lähetin päivää ennen hautajaisia, ison kalliin kimpun, kun en ollut edes kuullut ko henkilön kuolleen. Kellekään ei tullut mieleen kertoa mulle et ko hlö on kuollut vaikka olin tuntenut hänet ja kumppaninsa kakarata saakka. En saanut missään vaiheessa edes kiitos viestiä. Ymmärrän senkin että ehkä unohtu tai ei vaan kyennyt, tosin ei hän kovin shokissa ollut ja pystyi itse järjedtelemään kaikki asiat. Näin ko tuttavani kk hautajaisten jälkeen ja kysyin tulihan kimppuni (kuvailin tarkasti mitä kukkia siinä oli) perille. Kuulin vaan sanat "joo tuli", mut ei edelleenkään kiitä muistamisesta.
On shokissa tai ei ne hautajaiset on pakko järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään porukat odottaa kaiken materialisen kukkien ja adressien sijaan rahaa läheisen kuoleman johdosta.
Ihan ku jollekin nuorelle parille häälahjaks. En ymmärrä.
No, onhan toikin oiva tapa yrittää kerätä rahaa, siis hyötyä taloudellisesti läheisen kuolemasta. Siis eteenkään jos ei ole pieniä elätettäviä lapsia tai esim leskeksi jäätyä hyvin vähävarainen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään porukat odottaa kaiken materialisen kukkien ja adressien sijaan rahaa läheisen kuoleman johdosta.
Ihan ku jollekin nuorelle parille häälahjaks. En ymmärrä.
No, onhan toikin oiva tapa yrittää kerätä rahaa, siis hyötyä taloudellisesti läheisen kuolemasta. Siis eteenkään jos ei ole pieniä elätettäviä lapsia tai esim leskeksi jäätyä hyvin vähävarainen.
Meidän kylässä kukkakauppias laittoi aina rahalistan, johon sai osallistua haluamallaan summalla. Rahat annettiin sitten kuolleen perheelle. En tiedä vieläkö tämä on toiminnassa nykyään. Listaan kirjoitettiin oma nimi ja summa, ja se oli sitten kaikkien nähtävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus lähetin päivää ennen hautajaisia, ison kalliin kimpun, kun en ollut edes kuullut ko henkilön kuolleen. Kellekään ei tullut mieleen kertoa mulle et ko hlö on kuollut vaikka olin tuntenut hänet ja kumppaninsa kakarata saakka. En saanut missään vaiheessa edes kiitos viestiä. Ymmärrän senkin että ehkä unohtu tai ei vaan kyennyt, tosin ei hän kovin shokissa ollut ja pystyi itse järjedtelemään kaikki asiat. Näin ko tuttavani kk hautajaisten jälkeen ja kysyin tulihan kimppuni (kuvailin tarkasti mitä kukkia siinä oli) perille. Kuulin vaan sanat "joo tuli", mut ei edelleenkään kiitä muistamisesta.
Minä sain todella paljon apua vanhemmilta sukulaisilta eikä tarvinnut itse paljon järjestää lopulta. Toisaalta shokissa ei ehkä ajattele mitään juuri vaan tekee ne välttämättömät asiat tehtävälistan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään porukat odottaa kaiken materialisen kukkien ja adressien sijaan rahaa läheisen kuoleman johdosta.
Ihan ku jollekin nuorelle parille häälahjaks. En ymmärrä.
No, onhan toikin oiva tapa yrittää kerätä rahaa, siis hyötyä taloudellisesti läheisen kuolemasta. Siis eteenkään jos ei ole pieniä elätettäviä lapsia tai esim leskeksi jäätyä hyvin vähävarainen.
Meidän kylässä kukkakauppias laittoi aina rahalistan, johon sai osallistua haluamallaan summalla. Rahat annettiin sitten kuolleen perheelle. En tiedä vieläkö tämä on toiminnassa nykyään. Listaan kirjoitettiin oma nimi ja summa, ja se oli sitten kaikkien nähtävillä.
Toivottavasti ei tuollaista enää ole, toki ymmärrän keräyksen ja sen että laittaa nimensä, mutta ei summaa toisten kyylättäväksi, joku pieni tuloinen laittaa vähemmän kuin paremmin toimeentuleva
Poikani teki itsemurhan, ja silloin muutamat sukulaiset lähettivät kukkia tai toivat niitä itse. Se tuntui lohdulliselta ja kunnioittavalta. Siinä kauheuden keskellä mieltä todella lämmitti se että joku osallistui suruun. Ei siltä surevalta kukaan sitä surua poista, mutta tuntui hyvältä että joku ns suri rinnalla ja osoitti konkreettisesti olevansa hengessä mukana.
Kukaan ystävistäni ei lähettänyt kukkia, mikä tuntui kyllä aika pahalta. Jotkut ystävät jopa ignoorasivat koko tapahtuneen. Laitoinkin välit poikki niihin jotka eivät ohittivat koko asian täysin eivätkä seisseet rinnalla elämän pahimmalla hetkellä.
Nyt kun olen itse kokenut kukkien saamisen todella lohdullisena ja merkittävänä välittämisen osoituksena, aion jatkossa itse viedä aina kukkia ja tietysti tarjota muutakin läsnäoloa jos joku läheisistäni kokee suuren menetyksen.