Oletteko te saaneet läheisenne kuoltua kukkia muilta ihmisiltä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaikilta ystäviltä. Tuntuu että en halua olla tekemisissä sellaisten kanssa jotka ei muista edes pahimman surun hetkellä.
Kukistako se on kiinni?
Ei, vaan välittämisestä ja suruun osallistumisesta. Kukat on hyvin helppo tapa ns ulkopuoliselle osallistua toisen suruun.
Itse suuren surun kohdanneena ymmärrän täysin miltä tuntuu, kun osa läheisinä pidetyistä ystävistä käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja jälkeenpäin selittää esim että "oli työkiireitä niin en ehtinyt osallistua suruusi" tms. Kun se osallistuminen olisi ollut se yksi puhelinsoitto surevalle tai vaikka sen kukkakimpun lähetys.
Itse laitoin välit poikki näihin tyyppeihin.
Eri
En lähetä kukkia koska kukat on sikakalliita. Lähetän osanottokortin, kirjeen, viestin tai vaikka soitan.
Poikani teki itsemurhan, ja silloin muutamat sukulaiset lähettivät kukkia tai toivat niitä itse. Se tuntui lohdulliselta ja kunnioittavalta. Siinä kauheuden keskellä mieltä todella lämmitti se että joku osallistui suruun. Ei siltä surevalta kukaan sitä surua poista, mutta tuntui hyvältä että joku ns suri rinnalla ja osoitti konkreettisesti olevansa hengessä mukana.
Kukaan ystävistäni ei lähettänyt kukkia, mikä tuntui kyllä aika pahalta. Jotkut ystävät jopa ignoorasivat koko tapahtuneen. Laitoinkin välit poikki niihin jotka eivät ohittivat koko asian täysin eivätkä seisseet rinnalla elämän pahimmalla hetkellä.
Nyt kun olen itse kokenut kukkien saamisen todella lohdullisena ja merkittävänä välittämisen osoituksena, aion jatkossa itse viedä aina kukkia ja tietysti tarjota muutakin läsnäoloa jos joku läheisistäni kokee suuren menetyksen.