Te, joilla on syrjäytynyt aikuinen lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olette onnistuneet olemaan niin pas koja vanhempia että lapsenne syrjäytyi? Huor asitte ja ryyppäsitte lapsen lapsuusajan. Ja sitten erositte ja sitten sama meno jatkui uusien ukkojen kanssa? Lopputuloksena syrjäytynyt päihteidenkäyttäjä sekä lapsi että vanhemmat?

Koulukiusaaminen on monen syrjäytymisen taustalla. Lapseni oli iloinen, sosiaalinen, paljon menossa ja tekemässä, kunnes yläkoulun loppupuolella joutui kiusaajien hampaisiin. Siinä jäi kaikki kaverit ja harrastukset. Opiskelut keskeytyi ja hänestä tuli yksi huoneeseen sulkeutuneista nuorista. Kun on haavoitettu teini-iässä oikein pahasti, itsetunnon rippeitä ei ehkä saa koskaan korjattua. Moni koulukiusattu kärsii koko aikuisikänsä ja kiusaaminen jättää ihmiseen elinikäiset jäljet.  

Kielenkäyttösi perusteella olet jonkin kiusaajan vanhempi. Tämä tulee yhteiskunnalle ja veronmaksajille todella kalliiksi. Toivottavasti olet innokas veronmaksaja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen syrjäytymiseen on syy ja se on vanhemmissa. Menkää itseenne. Rorus tekee varmasti kipeää.0

Onko todellakin vieläkin ihmisiä, jotka luulevat näin? Newsflash: kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.

On olemassa kaava, joka menee näin:

- siitä millainen lapsi on, on 60 prosenttisesti vanhemmista johtuvaa

- siitä millainen teini on, 40 prosenttisesti vanhemmista johtuvaa

- aikuisen kohdalla prosenttiosuus on 20. 

Varmaan yli puolet on ihan itse tehtyjä syrjäytyneitä. Suurin vaade äidillään asuvalla lapsella on ollut, että isäsi pitää olla sika. Isää haukkumalla on saatu karkkia ja palvelu on pelannut. Näitä on todella todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.

Häpeä? Kiitos? Siis ajattelet asiaa ihan vain puhtaasti itsesi kautta, huh huh!!!

Oli ihan hirveän raskaita aikoja (n.6v). Huoli toisen mielenterveyden kestämisestä ja itsetunnosta, pelko tulevaisuudesta. Kärsimätönkin olin. 

Lohduttauduin sillä ettei ollut ihan yksinäinen eikä päihdeongelmaa. Ja saimme puheyhteyden pidettyä ainakin jonkinlaisena koko ajan.

Viiminen vuosi oli helpompi kun alkoi pyrkimään opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole syrjäytyneitä. Vaikka elävät omaa elämäänsä. Se voi näyttää siltä helposti. Varsinkin jos joku on sinkku tai lapseton. On erilaisia ihmisiä ja kaikilla rajoitteensa, sekä vahvuutensa. Joillekin tulee myöhemmin se mitä tekee. Otetaan rauhallisesti.

Hienoa, juuri näin👍