Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on syrjäytynyt aikuinen lapsi!
17.09.2024 |
Siis sellainen, joka ei kykene elämään yhteiskunnassa. Tai ei halua. Jota ei kiinnosta muut ihmiset.
Miten itse selviät?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Jaa...vaikka en ole vanhempi koen olevani syrjäytynyt. Käyn kyllä töissä ja on pari harrastustakin, mutta en ole koskaan tuntenut kuuluvani tähän sairaaseen yhteiskuntaan. Syrjäytyminen alkoi koulukiusaamisesta ja näin päälle kolmekymppisenä se vaikuttaa vieläkin. Toivon että jonain päivänä löydän merkitystä elämääni.
Harrasta! Tee taidetta! Urheile! Ota koira!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni syrjäytyneistä on se, että he näkevät kaiken lävitse, eivätkä pysty teeskentelemään mitään.
Syrjäytyneet siis näkevät että tämä maailma on läpeensä sairas, läpimätä perustuksiaan myöden. He näkevät myös, että ainoa syyllinen on ihminen, joka on maailmansa rakentanut.
He myös ymmärtävät, että maailmaa ei muuteta äänestämällä, töitä tekemällä, kuluttamalla tai sotimalla. He näkevät keisarin alasti ja että ongelma on ihminen itsessään, kaikista tuholaisista pahin.
Toisin sanoen jos joktut niin syrjäytyneet toimivat täsmälleen kuten tällaisessa maailmassa kuuluu toimia: jättää osallistumatta siihen.
Teillä syrjäytyneiden vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka, sillä te yksin olette vastuussa jälkeläistenne tekemisestä.
Olitteko niin tyhmiä ettette nähneet todellisuutta kuten syrjäytyneet vai ettekö vain halunneet nähdä?
Vierailija kirjoitti:
No se on hienoa, että joidenkin lapset ovat robotteja jotka ohjelmoidaan toimimaan halutulla tavalla.
(Mitä te robottilasten vanhemmat muuten teette tässä keskustelussa ylipäänsä?)
On myös herkempiä yksilöitä, jotka haavoittuvat helpommin mm. kiusaamisesta ja muista vastoinkäymisistä. Te voisitte ohjelmoida ne robottinne myös olemaan kiusaamatta.. Valtava määrä älykkäitä, luovia ihmisiä menetetään yhteiskunnasta kiusaamisen takia.
Olisit voinut kasvattaa lapsesi vahvemmaksi, opettaa olla piittaamatta oletusta kiusaamisesta.
Tiedän, ilkeästi syyllistetty mutta sinä aloitit haukkumisen.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni syrjäytyneistä on se, että he näkevät kaiken lävitse, eivätkä pysty teeskentelemään mitään.
Syrjäytyneet siis näkevät että tämä maailma on läpeensä sairas, läpimätä perustuksiaan myöden. He näkevät myös, että ainoa syyllinen on ihminen, joka on maailmansa rakentanut.
He myös ymmärtävät, että maailmaa ei muuteta äänestämällä, töitä tekemällä, kuluttamalla tai sotimalla. He näkevät keisarin alasti ja että ongelma on ihminen itsessään, kaikista tuholaisista pahin.
Toisin sanoen jos joktut niin syrjäytyneet toimivat täsmälleen kuten tällaisessa maailmassa kuuluu toimia: jättää osallistumatta siihen.
Teillä syrjäytyneiden vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka, sillä te yksin olette vastuussa jälkeläistenne tekemisestä.
Olitteko niin tyhmiä ettette nähneet todellisuutta kuten syrjäytyneet vai ettekö vain halunneet nähdä?
ööö - Miten vanhemmat ovat vastuussa siitä, mitä aikuinen lapsi ajattelee? Minä ainakin olen aika lailla erimieltä kaikesta, mitä vanhemani ajattelevat.
ööö - Miten vanhemmat ovat vastuussa siitä, mitä aikuinen lapsi ajattelee? Minä ainakin olen aika lailla erimieltä kaikesta, mitä vanhemani ajattelevat.
Vanhemmat on vastuussa siitä että on tehnyt lapsen tällaiseen paskaan maailmaan.
Sinä olet elävä esimerkki ongelmsta: olet mennyt hankkimaan lapsia, vaikka et ymmärrä edes yksinkertaista lausetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole syrjäytyneitä. Vaikka elävät omaa elämäänsä. Se voi näyttää siltä helposti. Varsinkin jos joku on sinkku tai lapseton. On erilaisia ihmisiä ja kaikilla rajoitteensa, sekä vahvuutensa. Joillekin tulee myöhemmin se mitä tekee. Otetaan rauhallisesti.
Jos elää tuilla, ei tee mitään muuta kuin möllöttää neljän seinän sisällä, niin kyllä minusta se syrjäytymisen kriteerit täyttää.
Todennäköisesti osaa kieliä hyvin. Chattailee ulkomaailman kanssa, kaikista vähiten kotimaassa. Netissä on sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.
Marttyyrin viitta on painava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on hienoa, että joidenkin lapset ovat robotteja jotka ohjelmoidaan toimimaan halutulla tavalla.
(Mitä te robottilasten vanhemmat muuten teette tässä keskustelussa ylipäänsä?)
On myös herkempiä yksilöitä, jotka haavoittuvat helpommin mm. kiusaamisesta ja muista vastoinkäymisistä. Te voisitte ohjelmoida ne robottinne myös olemaan kiusaamatta.. Valtava määrä älykkäitä, luovia ihmisiä menetetään yhteiskunnasta kiusaamisen takia.
Olisit voinut kasvattaa lapsesi vahvemmaksi, opettaa olla piittaamatta oletusta kiusaamisesta.
Tiedän, ilkeästi syyllistetty mutta sinä aloitit haukkumisen.
Ei aloittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole syrjäytyneitä. Vaikka elävät omaa elämäänsä. Se voi näyttää siltä helposti. Varsinkin jos joku on sinkku tai lapseton. On erilaisia ihmisiä ja kaikilla rajoitteensa, sekä vahvuutensa. Joillekin tulee myöhemmin se mitä tekee. Otetaan rauhallisesti.
Jos elää tuilla, ei tee mitään muuta kuin möllöttää neljän seinän sisällä, niin kyllä minusta se syrjäytymisen kriteerit täyttää.Todennäköisesti osaa kieliä hyvin. Chattailee ulkomaailman kanssa, kaikista vähiten kotimaassa. Netissä on sosiaalinen.
Minun syrjäytynyt poikani ei enää chattaile kenenkään kanssa eikä ole netissä sosiaalinen. Kielitaito ei ole esteenä. Ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ööö - Miten vanhemmat ovat vastuussa siitä, mitä aikuinen lapsi ajattelee? Minä ainakin olen aika lailla erimieltä kaikesta, mitä vanhemani ajattelevat.
Vanhemmat on vastuussa siitä että on tehnyt lapsen tällaiseen paskaan maailmaan.
Sinä olet elävä esimerkki ongelmsta: olet mennyt hankkimaan lapsia, vaikka et ymmärrä edes yksinkertaista lausetta.
Tällä syyllistämisellä ja tuomitsemisella ainakaan sinä et pysty kasvattamaan kenestäkään lapsesta tasapainoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, kun on kaunis ihminen ja älykäs. Ainoastaan elämänhalu puuttuu. Olen järjestämässä tässä tukea ja koitan auttaa löytämään sen kiinnostumisen elämään.
Rumilla ja tyhmillä ei niin väliä?
Jos ollaan rehellisiä niin ei oikeastaan. Tyhmä ei tajua olevansa ruma eikä tyhmäkään. Näitä olen elämässäni nähnyt riittämiin eikä he kärsi mitenkään tästä maailmasta juuri siksi kun on niin rumia että kukaan ei kadehdi heitä ja riittävän tyhmiä ettei tajua jäävänsä mistään paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kivaa kun on syrjäynyt aikuinen. Miellyttää kotona minua täydellisesti eikä tarvitse hankkia koiraa. Vallasta saa voimaa.
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi piti noilla seteillä lähteä lisääntymään? Voisiko joku vastata?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Ihan kokonaan ex-miehen vika. Piti estää se tapaamasta lasta, koska olisi voinut käydä ihan mitä tahansa. Täysin vastuuton, siellä se lapsi kävi koulua ja koulussa voi myös käydä ihan mitä tahansa. Nuori aikuinen on nyt turvassa kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Mistäköhän johtuu, jos perheen muut lapset ovat yhteiskuntakelposia, mutta yksi ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Miksi piti noilla seteillä lähteä lisääntymään? Voisiko joku vastata?
Kenelle osoitat kysymyksesi? Olen ap. Mikään ei etukäteen varoittanut, että lapsi voi syrjäytyä: lähisuvussa ei ole ketään syrjäytynyttä, eikä edes kauempana sukulaisisissa. Ei ole ketään kouluja käynyttä. Ei ole alkoholismia. Ei ole tunnettuja mt-ongelmiakaan. Mistä tuo olisi pitänyt tietää etukäteen? Miksi perheen muut lapset löytävät motivaationsa elämään? Ei selity vanhempien erilaisella elämäntilanteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.
Sukulainen samassa tilanteessa joka jatkunut vuosia. Kauheaa seurata vierestä. Vanhemmat maksaneet ja hoitaneet poikansa tuhotyön jälkiä ja poika rikollinen huumehörhö. Alle kolmekymmentä ja tälläkin hetkellä istuu vankilassa. Tällä kertaa sentään pitävät lukittuna vuosia eikä mitään muutaman kuukauden lässytuomioita. Saavat vanhemmat vihdoin levähtää.
Jossain vaiheessa vanhempien pitää luovuttaa ja antaa olla. Jos asuvat isossa asunnossa, jossa tuo kykenee tilan puolesta loisimaan, on aika muuttaa niin pieneen, ettei tuo sinne tule. Äitini käytännössä luovutti oman vuokra-asuntonsa pahasti alkoholisoituneelle veljelleni, joka luultavasti kuolee juomiseensa. Äiti meni itse suvun tyhjillään olevaan taloon pakoon. On maksanut veljieni juttuja aina ja joutunut ulosottoon, veljet myös kusettaneet sitä ja vieneet sen rahat. Äitini on myös alkoholisti, kuten myös isäni. En ole tekemisissä, onneksi asun kaukana, mutta siskolta välillä kuulee tilanteista. Yrittävät päästä myös minun rahoihin käsiksi kerjäämällä. Turha toivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...vaikka en ole vanhempi koen olevani syrjäytynyt. Käyn kyllä töissä ja on pari harrastustakin, mutta en ole koskaan tuntenut kuuluvani tähän sairaaseen yhteiskuntaan. Syrjäytyminen alkoi koulukiusaamisesta ja näin päälle kolmekymppisenä se vaikuttaa vieläkin. Toivon että jonain päivänä löydän merkitystä elämääni.
Harrasta! Tee taidetta! Urheile! Ota koira!
Olen tehnyt kaikkea tuota jo yli 10 vuotta, mutta se ei ole auttanut.
aina niitä ollut, mutta maaseudulla on helpompi pärjätä lapionvarressa. Heitä kutsuttiin ennen peräkammarinpojiksi.