Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on syrjäytynyt aikuinen lapsi!
17.09.2024 |
Siis sellainen, joka ei kykene elämään yhteiskunnassa. Tai ei halua. Jota ei kiinnosta muut ihmiset.
Miten itse selviät?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä ne alkoi, kun lapsi täytti 18 v. Samana päivänä loppui koulunkäynti.
Luulin myös, että muutto omilleen ja oma kämppä lisää vastuuta. Ei lisännyt. Päinvastoin.
Luulin, että pienillä tuloilla - tuilla - eläminen herättää kiinnostuksen työntekoon. Ei herättänyt. Ei käy parturissa eikä osta uusia vaatteita itse, ja ulkonäkö sen mukainen.
Ei varmasti alkanut sinä päivänä kun täytti 18v. En usko sitten hetkeäkään. Ongelmia selkeästi on ollut sitä ennen, 18v ikäsenä vaan nyt itsenäisesti päättämällä pääsi masentumaan entisestään ja syrjäytymään.
Apua ei selkeästi haettu ajoissa vaan jätettiin juuri tuohon, että vähäinen raha "motivoisi"
Tuossa mainitsee kylä hyvän pointin siitä, kuinka vanhemmat eivät ymmärrä etteivät lapset ole kuin he. Vanhempien arvomaailma on hyvin materialistinen ja pyörii tavaran ympärillä. He eivät voi ymmärtää sitä, miksi lapsi ei halua tavoitella hienoa autoa tai edes autoa. Täydellinen yllätys on se, että lapsi asuu tyytyväisenä yksiössä ja viettää päivänsä nukkuen, pelaten ja sarjoja katsoen (kuten joku omasta lapsestaan kirjoitti). Ei nämä asiat missään tyhjiössä tapahdu eikä ole sattumaa, että seuraava sukupolvi reagoi näin kun kokee vanhemmilta perityn arvomaailman pinnallisena ja hengettömänä eikä osaa itse koostaa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.
Olen pahoillani. Ehkä tuota "tässä on kiitos" - asennetta voisit pohtia ja työstää. Ei lapsen kuulu kiittää sua mistään. ajattelet omaa häpeää ja äitienpäivääsi, vaikka kyse on lapsestasi.
Kyseinen äiti ei varmasti ole odota kiitosta vaan sitä, että oman lapsen elämä sujuisi normaalilla tavalla. Että tullaan aikuiseksi, mennään opiskelemaan tai johonkin työhön. Että nuorella on pari ystävää ja hän tapaa heitä tai käy harrastamassa jotain. Huumeiden käyttöön liittyy myös sellaisia varjopuolia kuin vaarallinen porukka, joka levittää niitä tai jolta käyttäjä on saattanut lainata rahaa. Viime päivinä on kerrottu uudesta huumeesta, joka tekee ihmisestä fyysisesti raunion lyhyessä ajassa. Uutisesta ei selvinnyt voiko siinä kunnossa oleva enää toipua ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa tyttären puolesta. Hän on jo 22, ei mitään ammattia tai koulutusta peruskoulun jälkeen. Pelaa päivät pitkät ja makaa sängyssä. Lihonut varmaan 50kg peruskouluajoista ja painoa jo reippaasti yli 100kg, lähempänä jo 150 kiloa. Mikään ei kiinnosta, ei jaksa käydä edes suihkussa kovin usein. Ulosotossa roskaruokien tilailusta Klarnalle. Ei halua opiskella eikä tehdä mitään työtä, on kuulemma tyytyväinen kun saa pelata ja katsoa sarjoja ja nukkua. Ei suostu syömään masennuslääkkeitä eikä oteta osastolle, koska ei ole itsetuhoinen. Alkaa omat voimat jo loppua. :(
Toisin sanoen yhteiskunta on tässä tapauksessa laiminlyönyt velvollisuuden hoitaa sairasta ihmistä. Ja samaan aikaan päättäjät kauhistelevat ongelmaisten nuorten määrää. Jos käy oikein huonosti, myös lähiomaiset sairastuvat jossain vaiheessa tai menettävät kyvyn olla täysipainoisia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.
Minun äitini oli persettä jakava h.uor.a joka löi ja piti minua nälässä.
Muutin pois 16v...
En enää trikkeröidy jouluisin, olen 58v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hirveämpää ole kohtaloa äidillä kuin kovia aineita piikittävä tuilla loisiva nuori. Hirvittävä häpeä ja syyllisyys kalvaa ja ne tuhannet valvotut yöt. Parhaani teimme pojan isän kanssa kasvatuksessa, mutta tässä on kiitos 18:sta vuodesta. Erittäin surullista. Helpottaako tämä koskaan. En usko. Joulut ja juhlapyhät pahimpia, kun muut kokoontuvat perhekunnan voimin juhlimaan, omani ei äitienpäivänä soita.
Marttyyrin viitta on painava.
Tuo nainen ei ole marttyyri vaan äiti, joka olisi voinut saada tavallisen lapsen ilman noin pahoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä ne alkoi, kun lapsi täytti 18 v. Samana päivänä loppui koulunkäynti.
Luulin myös, että muutto omilleen ja oma kämppä lisää vastuuta. Ei lisännyt. Päinvastoin.
Luulin, että pienillä tuloilla - tuilla - eläminen herättää kiinnostuksen työntekoon. Ei herättänyt. Ei käy parturissa eikä osta uusia vaatteita itse, ja ulkonäkö sen mukainen.
Ei varmasti alkanut sinä päivänä kun täytti 18v. En usko sitten hetkeäkään. Ongelmia selkeästi on ollut sitä ennen, 18v ikäsenä vaan nyt itsenäisesti päättämällä pääsi masentumaan entisestään ja syrjäytymään.
Apua ei selkeästi haettu ajoissa vaan jätettiin juuri tuohon, että vähäinen raha "motivoisi"
Tuossa mainitsee kylä hyvän pointin
Minun äitini oli h.uor.a joka pahoinpiteli ja piti minua nälässä
Kovalla työllä sain opiskelut loppuun
Kotoa muutin heti 16 vuotiaana.
En lisääntynyt.
Minulla on paljon säästöjä ja hyvä työpaikka.
Pidä tyhmät aivopierusi itselläsi
onhan hänellä kummi täti hänen tehtäviinsä kuuluu opastaa seksin saloihin jos ei siitä syty herää kummin on annettava elämänsä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että oma syrjäytynyt lapseni on lievästi autistinen. Sukurasitetta on. Mutta ei aikuista voi pakottaa lääkärille.
Lääkäri ei voi parantaa autistia, mutta autistin pitäisi pyrkiä neurologisiin tutkimuksiin. Heille on olemassa tukitoimia ja valmennusta elämää varten. Teidän tapauksen, jossa joku sai diagnoosin keski-ikäisenä. On ilmeisesti pärjäillyt melko hyvin, kun asia selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni syrjäytyneistä on se, että he näkevät kaiken lävitse, eivätkä pysty teeskentelemään mitään.
Syrjäytyneet siis näkevät että tämä maailma on läpeensä sairas, läpimätä perustuksiaan myöden. He näkevät myös, että ainoa syyllinen on ihminen, joka on maailmansa rakentanut.
He myös ymmärtävät, että maailmaa ei muuteta äänestämällä, töitä tekemällä, kuluttamalla tai sotimalla. He näkevät keisarin alasti ja että ongelma on ihminen itsessään, kaikista tuholaisista pahin.
Toisin sanoen jos joktut niin syrjäytyneet toimivat täsmälleen kuten tällaisessa maailmassa kuuluu toimia: jättää osallistumatta siihen.
Teillä syrjäytyneiden vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka, sillä te yksin olette vastuussa jälkeläistenne tekemisestä.
Olitteko niin tyhmiä ettette nähneet todellisuutta kuten syrjäytyneet vai ettekö vain halunneet nähdä?
Tuntemani syrjäytyneet ovat
Joko syntyneet slummiin, mikä ei saa ihmistä edes ajattelemaan miten yhteiskunta toimii
Psyykkisesti sairaita, johon voi vaikuttaa pelkkä perimä, mutta ei ne minkään rakenteiden läpi nää..
Alkoholisoituneita...näil on jo aivosolut juotu
Mutta kerro toki lisää:)
Äitinion hu.ora
En silti syrjäytynyt...en siksi ymmärrä tekstiäsi, sori siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole läsnä hänen elämässä. Tilanteita tulee ja menee. Hänellä on syy siihen miksi hän tuntee juuri nyt tuolla tavalla. Älä ainakaan hylkää häntä, tuet vain eteenpäin elämässä. Kaikella on aina tarkoitus. Rakkautta teille elämiinne!
Tämä on hyvin vaikeaa toteuutta. Hän ei halua ketään ihmistä elämäänsä. Ei ketään, ei edes vanhoja kavereita. Lyhyesti voi tavata, jos kutsuu lounaalle, mutta en pysty joka päivä kutsumaan. Tukea hän ei halua. Sanoo, ettei halua apua.
Lääkäriin. Heti. Huom! Asuin monta vuotta aviopuolison kanssa, jolla oli pitkiä puhumattomuuden kausia. Hän ei ollut terve.
Hän asuu kuntoutusasuntolassa. Siellä on myös lääkäri. Psykiatri on tosin on todennut, ettei enää hoida häntä. Eivät he halua pitää siellä ihmistä, jolla ei ole motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä ne alkoi, kun lapsi täytti 18 v. Samana päivänä loppui koulunkäynti.
Luulin myös, että muutto omilleen ja oma kämppä lisää vastuuta. Ei lisännyt. Päinvastoin.
Luulin, että pienillä tuloilla - tuilla - eläminen herättää kiinnostuksen työntekoon. Ei herättänyt. Ei käy parturissa eikä osta uusia vaatteita itse, ja ulkonäkö sen mukainen.
Ei varmasti alkanut sinä päivänä kun täytti 18v. En usko sitten hetkeäkään. Ongelmia selkeästi on ollut sitä ennen, 18v ikäsenä vaan nyt itsenäisesti päättämällä pääsi masentumaan entisestään ja syrjäytymään.
Apua ei selkeästi haettu ajoissa vaan jätettiin juuri tuohon, että vähäinen raha "motivoisi"
Tuossa mainitsee kylä hyvän pointin
No pitäiskö jonkun opettaa, vaikka äidin ja isän?
Älä elä niinkuin minä olen elänyt vaan etsi parempaa. Kotona makaamalla sitä ei löydä joten perse irti penkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on huumeittenkäyttäjä nuori, kuten mulla, otin etäisyyttä kun 10v samaa valittaa että kaikki asiansa aina muiden vika ym muut suunsoitot. Kun ei voi elää heidän puolestaan. Haluaisin että pärjää itse omassa elämässä, kun käy kolmeakymmentä jo.
Meillä oli myös tuota, mutta lopetin sen heti alkuunsa ja sanoin, että KAIKKI 18 ikävuoden jälkeen on sinun vika. Sanoin sen joka kerta kun alkoi mussutus. Tuntuu menneen läpi, kun oikeasti yrittää eroon aineista, on hakenut itsensä hoitoon ja hankki edunvalvojan. Asiaa helpottanut myös se, että kaikki kaverit teki tempun, että olikin hankkinut ammatin ja perheen sekä työn ja lapseni havahtui siihen, että hän oli ainoa kenelle ei ollut annettu memoa siitä, että tässä piti myös aikuistua kaiken sekoilun sivussa. Joten yksin jäi ja alkaa olla liian vanha nuorison seuraan.
Hirveä ihminen olet.
Tämän perusteella voi sanoa, että löytyy vikaa sieltä sinunkin päästä.
PS. Ei omena kauas puusta putoa.
Lapsuus vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen
Yleensä siihen syrjäytymiseen löytyy syy. Itsellä syy siihen on epävakaa lapsuus. Lähisukulaisia kuoli paljon, vanhemmat erosivat. Molemmat vanhemmat alkoholisteja. Asuinpaikkaa vaihdettiin useammin kuin sukkia. Koulussa keskittymisvaikeuksia koska en saanut tarpeeksi unta. Vietin kaupungilla enemmän aikaa kun kotona koska pakenin sitä paskaa todellisuutta. En syytä kaikesta vanhempia koska on heilläkin rankkaa ollut, mutta kieltämättä aika paskat kortit jakoivat. Olen opiskellut ammatinkin ja ollut töissä mutta sitten kun jää taas työttömäksi niin se pahenee päivä päivältä mitä pidemmäksi työttömyysjakso venyy. Tuntuu että vajoat pohjattomaan kuiluun eikä ulospääsyä ole. Mutta päivä kerrallaan... hyvä jos joku jakso lukea loppuun, ainakin vähän helpotti kun sai avautua. Ihmiset pärjäilkää ja pitäkää huolta lähimmäisistänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin sanoen yhteiskunta on tässä tapauksessa laiminlyönyt velvollisuuden hoitaa sairasta ihmistä. Ja samaan aikaan päättäjät kauhistelevat ongelmaisten nuorten määrää. Jos käy oikein huonosti, myös lähiomaiset sairastuvat jossain vaiheessa tai menettävät kyvyn olla täysipainoisia työntekijöitä.
Vanhemmathan tuossa ovat laiminlyöneet kovasti omaa tehtäväänsä. Nuorilla on oppivelvollisuus, mutta 22-vuotias tytär on ilmeisesti jäänyt peruskoulun jälkeen kotiin? Kyllä varmasti on yhteiskunnan puolesta haettu se jatko-opintopaikka, vaikka miten olisi peruskoulun sössinyt ja jättänyt yhteishaussa hakematta. Ei se 16- tai 17-vuotias ole kotiin jumahtanut ja opintojaan keskeyttänyt ilman vanhempien hyväksyntää ja nytkin vanhempi hyväksyy tilanteen ja toteaa että ei itse voi tehdä mitään. Kyllä kuitenkin se yhteiskunta olemme me kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Mistäköhän johtuu, jos perheen muut lapset ovat yhteiskuntakelposia, mutta yksi ei ole?
Ei lapset vietä kaikkea aikaansa vain kotona perheen kanssa, eikä perheessäkään kohdella kaikkia sen jäseniä täysin samalla tavalla. Sisarukset viettää hyvin paljon aikaa erillään, eri ihmisten kanssa.
Eikä vanhemmatkaan ole samoja muuttumattomia isä/äiti-koodattuja robotteja esikoisen vauvaiästä kuopuksen täysi-ikään, vaan hekin muuttuvat hyvässä ja pahassa. Se esikoisensa turvallisessa ympäristössä hoivannut nuori vanhempi voi olla tasapainoton juoppo 10-15 vuotta myöhemmin, kun iltatähti syntyy. Minä ainakin pidän ihan absurdina vanhempien sisarusteni kertomuksia hauskasta ja urheilullisesta isästä, joka lohdutti, keksi kivoja leikkejä ja, jolle saatiin vuosisadan taaperoraivarit. Itselleni isä on arvaamaton, etäinen ja ivallinen alkoholisti, jonka seurassa kuuluu kävellä munankuorilla ja, jota ei todellakaan kiinnosta viettää aikaa tylsän ipanan kanssa. Samaten kuuntelen hiukan kateellisena heidän hulvattomia koulumuistojaan ja muistoja heidän sekoiluistaan ystävien kanssa, koska minulla on aina ollut vähän niukasti ystäviä ja yläasteen jälkeen ne vähätkin kaikkosivat.
En ala puhua nyt syrjäytymisestä, enkä valota omaa tilannettani sen enempää, koska en jaksa mitään "Niskasta kiinni ja harrastamaan!" tai "V***n luuseri yhyy mikä ulisija!"-trollailua, eikä tämä palsta ole muutenkaan mikään ideaali paikka tällaisten asioiden jakamiseen. Pointtini oli vain se, että lasten kasvaminen sellaiseksi ja tällaiseksi on kiinni niin monesta asiasta, että nämä teidän kommentit saa jälleen kerran ihmettelemään av-palstalaisten paksukalloisuutta. Toisaalta olisihan se hienoa, jos tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi kasvaminen olisi yhtä yksinkertaista, kuin te. Olen varma, että silloin meillä ei olisi yhtäkään syrjäytynyttä
No pitäiskö jonkun opettaa, vaikka äidin ja isän?
Älä elä niinkuin minä olen elänyt vaan etsi parempaa. Kotona makaamalla sitä ei löydä joten perse irti penkistä!
Hienot kovat arvot teillä, keskustelutaito hukassa ja tunteita ei ainakaan osata sanoittaa jos niitä edes nyt tunnistaa olevan. 😁 Ihanan pinnallista ja passiivis-aggrea. Tuohon kun vielä lisää suppealla kokemusmaailmalla tynnyrissä kasvattamisen, niin ymmärrän oikein hyvin jos herkempää nuorta masentaa ja ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Mistäköhän johtuu, jos perheen muut lapset ovat yhteiskuntakelposia, mutta yksi ei ole?
Siihen on lukuisia syytä. Ei me täällä voida tietää, kuka perheen lapsista on koulukiusattu, isän tai isäpuolen seksuaalisesti hyväksikäyttämä tai narsistiperheen musta lammas. Monesti sitä ei suostu näkemään vanhemmatkaan, helpompaa laittaa kaikki lapsen syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.
Mistäköhän johtuu, jos perheen muut lapset ovat yhteiskuntakelposia, mutta yksi ei ole?Siihen on lukuisia syytä. Ei me täällä voida tietää, kuka perheen lapsista on koulukiusattu, isän tai isäpuolen seksuaalisesti hyväksikäyttämä tai narsistiperheen musta lammas. Monesti sitä ei suostu näkemään vanhemmatkaan, helpompaa laittaa kaikki lapsen syyksi.
Tässä ketjussa ei kukaan vanhemmista ole syyttänyt lastaan eikä ketään muutakaan. En minä ole ainakaan huomannut sellaista.
Tätä ketjua kun lukee voi hyvin ymmärtää miksi meillä on niin paljon pahoinvoivia nuoria. Aikuiset ihmiset puhuvat jopa omista lapsistaan niin rumalla tavalla, että se on kuvottavaa.
Minulla on yksi heikosti menestyvä lapsi ja yksi hyväosainen lapsi. Tämä viimeksimainittu ei ole sitä tyyppiä, joka onnittelisi syntympäivinä tai huomioisi äitienpäivänä. Sille ei vaan voi mitään. Joskus joku sukulainen tai tuttava on kysellyt kävikö hän, minkä lahjan sain tms. On pakko kertoa totuus, että ei nähty silloin ja etten saanut mitään.