Te, joilla on syrjäytynyt aikuinen lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä olet kasvattanut tollasen? :DDDD Olisko mamilla ja isukilla peiliinkatsomisen paikka. Huonot geenit, huono/olematon kasvatus = tulos.

Mistäköhän johtuu, jos  perheen muut lapset ovat yhteiskuntakelposia, mutta yksi ei ole?

Siihen on lukuisia syytä. Ei me täällä voida tietää, kuka perheen lapsista on koulukiusattu, isän tai isäpuolen seksuaalisesti hyväksikäyttämä tai narsistiperheen musta lammas. Monesti sitä ei suostu näkemään vanhemmatkaan, helpompaa laittaa kaikki lapsen syyksi.

Jokainen lapsi on omanlaisensa. Toinen herkempi kuin toinen. Myös herkempi särkymään.

Siksi jokaista lasta ei voi kohdella ja kasvattaa samalla tavoin, vaan yksilölliset erot huomioiden.

Silti joku voi jäädä sivuun, eikä löydä paikkaansa maailmassa. Ei siihen tarvita mitään kauheuksia lapsuudessa. Älykkäät ihmiset ovat usein herkkiä. 

Meillä on sellainen. Varastaa ja valehtelee. Joskus on väkivaltainen. Syyttelee muita.

Miksi tehdä mitään, kun kuitenkaan ei ole varaa elää sellaista elämää kun haluaisi? Normaalilla 3000e/kk bruttopalkalla et saa edes omakotitaloa muualta kuin metsästä. Miksi nähdä vaivaa siis turhan takia? Mieluummin istuu kotona koneella, se on sentään mielekästä tekemistä. Ei tarvitse herätä aamuruuhkaan, ei busseja, ei ikkunoiden raappaamista, ei vesisadetta, ei stressiä. Mitä te olette saaneet siitä, että tuhlasitte elämänne töihin? Jonkun 150k talon/asunnon ja ikkunalaudat täyteen Mariskooleja. Ja miehet tietysti 5v välein uusi 20k auto ilman lisävarusteita. Hieno elämä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä mitään, kun kuitenkaan ei ole varaa elää sellaista elämää kun haluaisi? Normaalilla 3000e/kk bruttopalkalla et saa edes omakotitaloa muualta kuin metsästä. Miksi nähdä vaivaa siis turhan takia? Mieluummin istuu kotona koneella, se on sentään mielekästä tekemistä. Ei tarvitse herätä aamuruuhkaan, ei busseja, ei ikkunoiden raappaamista, ei vesisadetta, ei stressiä. Mitä te olette saaneet siitä, että tuhlasitte elämänne töihin? Jonkun 150k talon/asunnon ja ikkunalaudat täyteen Mariskooleja. Ja miehet tietysti 5v välein uusi 20k auto ilman lisävarusteita. Hieno elämä.

Sellaista elämää kuin haluaisi? Pitäisikö sinun laskea rimaa? Mitä vikaa on 150k asunnossa? Sekö ei sinulle riitä/on niin surkeaa, että valitset oikeasti tuhnunhajuisen pieruverkkarielämän koneella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot arvosanat nyt voi johtua vaikka mistä. Ehkä lapsi ei vain ole kovin älykäs. Ei siinä mitään vikaa tarvitse olla. Jotenkin ihmeellistä olettaa, että kaikki ihmiset pystyy saamaan hyviä tai keskinkertaisia arvosanoja aineista.

Kyllä kaikki pystyvät. Mutta jos lapsen jättää kokonaan ilman tukea eikä edes pyri opettamaan lasta jo pienestä pitäen, niin eivät ne menesty koulussa.

Ei se älykkyys aina ole synnynnäistä, vaan usein opittua niin, että se opetus alkaa jo ihan vauvasta lähtien. 

Ei pysty. Eikä tuki sitä miksikään muuta. Kun ei pysty niin ei pysty. Mutta hirveää henkistä väkivaltaa se on jatkuvasti painostaa ja pakottaa toinen katsomaan sitä omaa epäonnistumistaan ihmisenä. Katso nyt kaikki muut osaa helposti, mutta sinä, sinä et opi et ikinä. Miksi? Mikä sinussa on vikana kun olet t

Sinä kuvaat nyt huonosti tunnettua dyskalkuliaa. Nykyään siitä on alettu sentään puhua. Toivottavasti se tunnistettaisiin jatkossa jo esiopetuksessa ja siitä kärsivät saisivat peruskoulussa tukea edes sen verran kuin dysleksiasta kärsivät. Kyse ei ole tyhmyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee voi hyvin ymmärtää miksi meillä on niin paljon pahoinvoivia nuoria. Aikuiset ihmiset puhuvat jopa omista lapsistaan niin rumalla tavalla, että se on kuvottavaa. 

Juuri tämä. Ja se halveksunta ja jatkuva muihin vertailu on todella raskasta ottaa vastaan omilta vanhemmilta, kun on tahtomattaan, tai tahallisesti pettänyt heidän odotuksensa ja vaatimuksensa elää, kuten he sinun haluavat.

Siinä tulee äkkiä tuplataakka, kun ottaa itsekin omat epäonnistumiset ja vastoinkäymiset jo valmiiksi raskaasti ja sitten siihen päälle vielä lyödään lyötyä. "Miksi sinä et ole sellainen, sen ja sen lapsellakin on hyväpalkkainen työ, miksi sinulla ei ole, sillä ja sillä on jo lapsia ja perhe ja kaikki asiat hyvin, miksi sinulla ei ole?" Se on pidemmän päälle todella raskasta ja kuluttavaa, vaikuttaa todella negatiivisesti omaan jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Tuntuu, ettei moni tässä ketjussa ymmärrä, että niitä traumoja voi tapahtua lapsuuden jälkeenkin, voi vaikka tulla raiskatuksi, tai ahdistelluksi ja kiusatuksi töissä. Tässä yhteiskunnassa ei saa apua, kun sitä hakee. Eikä ole mitään maailman tahoa, joka takaa sen, että saat ns. oikeanlaisen elämän paketin: hyvän vakituisen työpaikan, luottoystävät, avioliiton, lapset, kivan kodin ja harrastukset. Joskus sekin on todella raskasta jäädä vaille, vaikka on kovasti yrittänyt edellämainittuja saada. Sitten omat vanhemmat häpäisee vielä siihen päälle, millainen luuseri oikein ole etkä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä mitään, kun kuitenkaan ei ole varaa elää sellaista elämää kun haluaisi? Normaalilla 3000e/kk bruttopalkalla et saa edes omakotitaloa muualta kuin metsästä. Miksi nähdä vaivaa siis turhan takia? Mieluummin istuu kotona koneella, se on sentään mielekästä tekemistä. Ei tarvitse herätä aamuruuhkaan, ei busseja, ei ikkunoiden raappaamista, ei vesisadetta, ei stressiä. Mitä te olette saaneet siitä, että tuhlasitte elämänne töihin? Jonkun 150k talon/asunnon ja ikkunalaudat täyteen Mariskooleja. Ja miehet tietysti 5v välein uusi 20k auto ilman lisävarusteita. Hieno elämä.

Sellaista elämää kuin haluaisi? Pitäisikö sinun laskea rimaa? Mitä vikaa on 150k asunnossa? Sekö ei sinulle riitä/on niin surkeaa, että valitset oikeasti tuhnunhajuisen pieruverkkarielämän koneella? 

Laskea rimaa? Miten sitä voi edes tuosta laskea? Tuet ovat noin 1400e/kk, palkkatyöstä tulisi nettona noin 600-800e/kk lisää. Aika pieni olisi tuntipalkka.

Pieruverkkarielämä on hienoa. Tänäänkin heräsin kymmeneltä, join parvekkeella auringonvalossa aamukahvit ilman mitään kiirettä, sitten menin tyhjälle salille treenaamaan ja saunomaan. Mites sinun aamusi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä mitään, kun kuitenkaan ei ole varaa elää sellaista elämää kun haluaisi? Normaalilla 3000e/kk bruttopalkalla et saa edes omakotitaloa muualta kuin metsästä. Miksi nähdä vaivaa siis turhan takia? Mieluummin istuu kotona koneella, se on sentään mielekästä tekemistä. Ei tarvitse herätä aamuruuhkaan, ei busseja, ei ikkunoiden raappaamista, ei vesisadetta, ei stressiä. Mitä te olette saaneet siitä, että tuhlasitte elämänne töihin? Jonkun 150k talon/asunnon ja ikkunalaudat täyteen Mariskooleja. Ja miehet tietysti 5v välein uusi 20k auto ilman lisävarusteita. Hieno elämä.

Pitää 100% kutinsa. On erittäin säälittävää raataa vuosikymmeniä oravanpyörässä em asioiden eteen.

Olin tuollainen poika 90-luvun lamassa. En tiedä häpesikö isäni, kun emme olleet juuri yhteydessä moniin vuosiin silloin. Hänellä oli uusi nainen ja oma elämänsä virkamiehenä toisella puolella maata. Hän oli konservatiivi kokoomuslainen omistusasuja ja minä olin persaukinen pitkäaikaistyötön, ei meillä ollut oikein mitään kosketuspintaa. Hän oli minun ainoa huoltajani aikuiseksi asti, mutsi lähti jo lapsena. Ikävuosien 20-30 välillä taisin kaksi kertaa tavata vanhempani, sitä luokkaa. Silloinkin minä olin aloitteentekijä.

No moni ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta, ei syrjäytymisessä ole mitään vikaa. Serkkuni poika on syrjäytynyt ja tunnen myös useita muita syrjäytyneitä. Eikä siihen tarvita huumeita tai alkoholia.

W t -porukkaa olette?

Miten ihmeessä olette onnistuneet olemaan niin pas koja vanhempia että lapsenne syrjäytyi? Huor asitte ja ryyppäsitte lapsen lapsuusajan. Ja sitten erositte ja sitten sama meno jatkui uusien ukkojen kanssa? Lopputuloksena syrjäytynyt päihteidenkäyttäjä sekä lapsi että vanhemmat?

Kyllä siihen syrjäytymiseen on syy ja se on vanhemmissa. Menkää itseenne. Rorus tekee varmasti kipeää.0

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä mitään, kun kuitenkaan ei ole varaa elää sellaista elämää kun haluaisi? Normaalilla 3000e/kk bruttopalkalla et saa edes omakotitaloa muualta kuin metsästä. Miksi nähdä vaivaa siis turhan takia? Mieluummin istuu kotona koneella, se on sentään mielekästä tekemistä. Ei tarvitse herätä aamuruuhkaan, ei busseja, ei ikkunoiden raappaamista, ei vesisadetta, ei stressiä. Mitä te olette saaneet siitä, että tuhlasitte elämänne töihin? Jonkun 150k talon/asunnon ja ikkunalaudat täyteen Mariskooleja. Ja miehet tietysti 5v välein uusi 20k auto ilman lisävarusteita. Hieno elämä.

Elämä on muutakin kuin palkan suuruus, asunnon hinta tai auton lisävarusteet. 

On myös jonkinlainen arvo, että ihminen elättää itsensä. Samalla vuodet täyttyvät tekemisestä, toisista ihmisistä, arjen jakamisesta ja itsensä kunnioituksesta. 

Työelämä vaatii monia taitoja, jos ei niitä kotona ole opetettu niin miten yht äkkiä pärjäät. Pitää olla ihmissuhdetaitoja, itsensä ilmaisua, itsenäistä ajattelua, uskallusta, itseluottamusta, ulkoisen olemuksen hoitamista, nöyryyttä, oppimiskykyä, rehellisyyttä, luotettavuutta... 

Ei se mikään syrjäytynyt ole, ei vain halua olla sun kanssa tekemisissä.

Lampaiden propagandaa. Itse olen yksineläjä, en kestä muita ihmisiä, enkä halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ainoastaan verkossa olen "sosiaalinen" josta tienaan elantoni. En käytä päihteitä ja harrastan liikuntaa päivittäin, opiskelen monia aineita, kehitän itseäni, olen onnellinen. Älkää kuunnelko lampaiden propagandaa, jotka haluavat, että sinun pitää elää juuri heidän haluamallaan tavalla.

No ei se kyllä läheskään aina ole vanhempien vika. Mun veli on menestynyt ja minä syrjäytynyt (ei päihteitä) - samat vanhemmat ja sama kasvatus. Mulla on ollut jotain vikaa pääkopassa syntymästä lähtien. Niin kuin jotkut ovat ns. pahoja syntyessään, ihan ilman mitään ulkoisten asioiden vaikutusta. Ei kannata olla liian tuomitseva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tilanteen vakavuus selvisi silloin, kun täytti 17 v. Olin toki huomannut, että on välillä omassa huoneessaan, mutta en pitänyt sitä pahana, koska oli välillä ihan normaali ja normaalin puhelias. Kävi koulussa, tosin huonoilla arvosanoilla, kävi ulkona joskus. Verbaališna Osasi selittää asiat parhain päin. 







Samalla hetkellä kun tajusin masennuksen soitin psykiatrille. Lähetteen kautta psyk polille. Tästä on nyt aikaa 7 vuotta, ja kaikki vuodet ollet alamäkeä.

Olen mennyt solmuun auttaessani tuota poikaa. Sain hänt pari vuotta sitten ison työn kautta hänet kuntoutusasuntolaan, mutta alamäki jatkuu. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa. 

Niin. Tuossa on jo se varoitusmerkki ollut ettekä siihen puuttuneet: Huonot arvosanat koulusta. 

Ihmettelen miten kukaan kuvittelee lapsen jotenkin yhtäkkiä motivoituvan, jos ei menesty 

koulussa?

Tuossahan voi olla takana vaikka mitä: Oppimisvaikeuksia, ADHD, koulukiusaamista, jne... Mutta ette puuttuneet, annoitte vain olla.

Sitten ihmettelette miksi lapsi syrjäytyy?

Nää lapsien syrjäytymiset on lähes aina siitä perheestä missä ovat joutuneet elämään johtuvaa. 

Karsean tietämätöntä ja ymmärtämätöntä puhetta. Omat kolme lastani elivät turvallisessa ja rakastavassa ydinperheessä, vanhempien ja isovanhempien hyvin hoitamina. Kaikki menestyivät koulussa upeasti ja saivat hyvät opiskelupaikat pahimpien hakupaineiden yliopistoissa. Mutta niinpä vaan yksi heistä masentui ja alkoi tippua yhteiskunnan rattaasta, kahden muun menestyessä yli kaikkien odotusten. Kaikki on tehty, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Eiköhän tuo vanhempien ja kasvuolojen syyllistäminen ole melkoisen turhaa? Meillä ihmisillä on yksilöllisiä kehityskulkija ja -polkuja, aina kukaan ei voi niihin vaikuttaa vaikka kuinka rakastaisi ja kaikkensa yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa...vaikka en ole vanhempi koen olevani syrjäytynyt. Käyn kyllä töissä ja on pari harrastustakin, mutta en ole koskaan tuntenut kuuluvani tähän sairaaseen yhteiskuntaan. Syrjäytyminen alkoi koulukiusaamisesta ja näin päälle kolmekymppisenä se vaikuttaa vieläkin. Toivon että jonain päivänä löydän merkitystä elämääni.

Mulla sama. Olen lähes 40v mies ja tuntuu, että joka paikassa suomalaisessa mielenvikaisessa yhteiskunnassa syrjitään kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka ei ole samanlaista harmaata massaa kuin mitä nämä säälittävät syrjijät itse ovat. Varsinkin jos on ujo, niin ainakin lapsena tulee helposti kiusatuksi ja myöhemmin syrjityksi. Itseäni kiusattiin yläasteella ja lukiossa ei oikeastaan ollut yhtään kaveria. About kaikki kaverit ovat peruskoulusta ja vain yhden toistaiseksi pysyvän ystävän löysin eräästä työpaikasta. Ja eipä noita kavereitakaan paljoa ole. Osa muutenkin on selkäänpuukottajia ja osa alkoholisoituneita tai muuten vaan tuntuu olevan hieman sekaisin. Onneksi olen sentään näppärä ihminen hoitamaan asioita(=vähemmän rahaa palveluihin) itse ja osaan sijoitella suht menestyksekkäästi työstä saamiani rahoja, joten en ole mikään köyhä. Ehkä jonain päivänä minulla on varaa muuttaa tästä sairaasta sosialistisesta maasta pois johonkin parempaan paikkaan ja elää lopun elämäni pelkillä pääoma-tuloilla. Myös typerää muuten on tuo sana "syrjäytynyt". Ihan kuin se ihminen syrjäytyisi itsekseen ilman muiden ihmisten "apua". Ei muuten pidä paikkaansa. "Syrjitty" on ennemminkin oikea sana.