Mikä tai mitkä on sinun "syyt" sille miksi et halua lapsia tai et tee lisää lapsia?
Minun syyt ovat:
-ei ole kumppania
-palkka ei ole riittävän hyvä
-en tiedä haluanko lapsia tälläiseen yhteiskuntaan
-vauvan hoito ja lapsiarki ei houkuttele
Kommentit (165)
Lyhyempi lista olisi luetella syyt, minkä vuoksi voisin lapsen tehdä, kuin miksi en tekisi. Kaikista tärkeimmät syyt itselleni ovat:
- en halua olla raskaana tai synnyttää.
- en koe että hermoni ja mielenterveyteni kestäisivät unettomia öitä ja jatkuvaa vauvan kanssa oloa. Teen vuorotyötä ja tiedän, miten reagoin univajeeseen ja jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman kunnon palautumista.
- en koe että voisin selviytyä itse itselleni asettamista vanhemmuuden vaatimuksista. Omaa lastani en voisi kasvattaa kuin pellossa ilman läsnäoloa ja se, miten koen vanhemmuuden, olisi itselleni liian raskasta ja sitovaa.
- en usko, että olen ihan lähivuosina sellaisessa varallisuustilanteessa, missä minulla olisi rahaa toisen ihmisen tarpeisiin ja voisin olettaa että hyvä tilanne kestäisi edes ensimmäiset kymmenen vuotta lapsen elämästä. Olen parisuhteessa, mutta lapsi on kallis otus eikä siitä luovuta sen vuoksi, että äiti ja isä eivät voi enää elää haluamansa elintason mukaisesti. En näe mitään syytä tehdä lasta, jonka vuoksi perhe putoaa köyhyyteen ja lapsi elää sitten köyhyydessä, jonka vanhemmat aiheuttivat kun hänet menivät tekemään.
- nykyinen maailmantilanne, säästöt, koulutuksen laatu, ilmastonmuutos... mikään näistä ei anna olettaa, että lapsen elämä tulisi olemaan jotenkin parempaa kuin omani sitten tulevaisuudessa.
"Sellainen lapsi sinäkin olet ollut. Eikö hävetä että olet pilannut vanhempiesi elämän?"
Aika hyvä. Onnistuit tämän(kin) kääntämään päälaelleen. Kirjaimellisesti syytät lasta syntymästään. Mikä ei siis tämän lapsen päätösvallassa ole ikinä ollut. Taidat olla sellainen ihminen, joka hakee (kuvaannollisesti) 'verta nenästään" niin kauan, että joku kyllästyy jatkuvaan marinaasi ja toteuttaa "toiveesi".
En halua olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista ja elossapysymisestä. Olen iloinen jos jaksan/muistan huolehtia itsestäni.
En halua ottaa niitä riskejä mitä raskauteen ja synnytykseen liittyy. Lähinnä siis se mitä kaikkea voi mennä pieleen alkion/sikiön kehityksen aikana.
En halua sitoutua 20 vuodeksi mihinkään tiettyyn maahan. Ja lapsen kannalta asuinmaan vaihtuminen olisi huono asia, koulu keskeytyisi, kaveripiiri vaihtuisi, pitäisi opetella uusi kieli yms..
En halua niitä huolia ja murheita, jotka väkisinkin tulevat lapsen mukana.
En halua joutua valvomaan öitä tai sairastamaan samoja nuhakuumeita ja vatsatauteja kuin lapsi.
En halua joutua laittamaan ruokaa yhtään useammin tai enempää kuin nyt. En pidä ruoanlaitosta ja saatan elää pari päivää aamupalalla ja leivällä/jogurtilla/hedelmillä/tms jos en saa pakotettua itseäni laittamaan ruokaa. Lapsi kuitenkin tarvitsee riittävästi ja monipuolista ravintoa, eli joka päivä pitäisi olla tarjolla oikeaa ruokaa.
Äitini halusi lapsia. Hankki sen viimeisenkin, vaikka isälläni olisi lapsiluku ollut jo täynnä. Äitini on myös aina kertonut kuinka me lapset ollaan parasta hänen elämässään. Itse toki muistan omasta lapsuudestani jatkuvan rahapulan, huutoitkut, hampaiden kiristelyn ja tylsyyden, kun ei ollut vara tehdä mitään muuta kuin kotitöitä. Itse en halua elää niin.
En siis ole häpeissäni tai pyydä anteeksi äitini omia elämänvalintoja. Minä teen omani.