Mikä tai mitkä on sinun "syyt" sille miksi et halua lapsia tai et tee lisää lapsia?

Kaksi lasta oli just hyvä. Kolmatta en luultavasti olisi jaksanut silloin kun ekat kaksi oli pieniä, oli just hyvä näin.

Minun syyt ovat:

- en halua lihota

- haluan nukkua yöni hyvin ja aamulla niin pitkään kuin työt sallivat, enkä laitella aamupaloja ja matkustaa päiväkotiin

- haluan matkustella ja deittailla, vapaasti ja huoletta

- haluan käyttää varani ja aikani itseeni ja jos en ole juhlimassa haluan katsoa ohjelmia tai vaikka pelata rauhassa

- inhoan itkun ja rääkymisen ääntä ja ulosteiden hajuja

Ehkä se, että olen 32v ja tähän asti olen elämäni kamppaillut terveyden kanssa ja se on ollut tosi raskasta ja väsyttävää jopa 4pv viikossa ollu aina hoidon piirissä jne 

Nyt kun alkaa terveyden osalta helpottaa, niin kaipaan helppoa kivaa elämää

Hoidan opiskelut loppuun ja menen töihin ja voisin vaikka koiran ottaa

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvattanut yhden lapsen yksin nyt 14 vuotiaaksi, tämä kokemus riittää. 

En pystyisi enää ikinä luottamaan yhteenkään mieheen niin paljoa että hoitaisivat kasvatuksesta oman osansa. 

Naiselle lapsi on suuri uhraus ja kuin pallo jalassa, miehen elämä ei muutu juuri mitenkään jos päättää ettei tämä ollutkaan oma juttu. 

Miksi hoette miten naiset ovat susia vaikka miehet pilaavat kokonaisten perheiden ja lasten elämiä hylkäämisellä? Kuka se on susi? :D Ja miksi te kotiäiditkin aina kiukuttelette muille naisille, mutta kun mies on ahne ja petollinen susi niin länkytätte vain ja hyväksytte kaiken. Luulisi että juoruilu ei haittaisi paljoa jos voi katsoa mieheltä sairaalloista petollisuutta, väkivaltaa ja kaksinaamaisuutta. Palkitsette tohelot nämä viel nimivallalla. Anna kun arvaan, lapsellasi on hylkääjän sukunimi? XD

En ota kenenkään mällejä sisääni.

Koska pidän enemmän koirista kuin lapsista. Olen nähnyt läheltä lapsiperhe-elämää, joten: ei kiitos. 

Mulla on kolme lasta. Muuten hankittaisiin vielä yksi, mutta rahat ei riitä enää neljänteen. Lisäksi pitäisi muuttaa isompaan asuntoon ja ostaa isompi auto.

Lapsiperhe-elämä ja miehet ovat olleet elämäni suurin pettymys.

Kohtu poistettu

Olen niin vanha (43) etten ikimaailmassa vaihtaisi täysiä yöunia mihinkään. Aikansa kutakin. Nyt on ihanaa kun lapset on isoja, toinen jo muuttanut kotoa. On aikaa itselle. Ei tarvitse kenenkään persettä pestä eikä sutata autoa hakiessaan päiväkodista umpikuraista pilttiä. Työpäivän jälkeen saa oikaista sohvalle päiväunille. Ei tarvitse alkaa vääntämään ruokaa yhtään kenellekään tai leikkimään legoilla. 

En tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Siksi en olisi itsekään halunnut syntyä. Jatkuva pelko mahdollisesta helvetistä

Olen jo neljä lasta aikuiseksi kasvattanut. Eiköhän se riitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vanha (43) etten ikimaailmassa vaihtaisi täysiä yöunia mihinkään. Aikansa kutakin. Nyt on ihanaa kun lapset on isoja, toinen jo muuttanut kotoa. On aikaa itselle. Ei tarvitse kenenkään persettä pestä eikä sutata autoa hakiessaan päiväkodista umpikuraista pilttiä. Työpäivän jälkeen saa oikaista sohvalle päiväunille. Ei tarvitse alkaa vääntämään ruokaa yhtään kenellekään tai leikkimään legoilla. 

Lapset ovat siis olleet sinulle liian suuri rasitus, ja kadut heidän olemassaoloaan. Olethan muistanut kertoa sen heille. Mutta kyllä sinä heistä pääset eroon lopullisestikin jos vain haluat.

Enemmän ihmettelen sitä miksi vielä on niitä jotka tekevät lapsia. Eivätkö he tosiaan ymmärrä mitä on tulossa, vai eivätkö he vain välitä?

Vierailija kirjoitti:

Kuka tännä lapsia oikein haluaa tehdä?

Kuka sinutkaan on halunnut tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat niin työläitä, vauva-aika on ihan hirveää, vanhemmuus on raskasta, hyvän vanhemmuuden taso on paljon korkeammalla ja taistelet ihan kaikkea yhteiskunnassa valiitsevaa vastaan. Esimerkkinä pelaaminen ja kouluttavat laitteet sekä lapsen itsenäinen kulkeminen. 

Hirveä duuni kaiken kaikkiaan ja koskaan ei saa vapaata.

Sellainen lapsi sinäkin olet ollut. Eikö hävetä että olet pilannut vanhempiesi elämän?

Neljä lasta, lisäksi oma ikä tulee vastaan. 

Minulla on jo kaksi tervettä lasta ja vaikka toisaalta rakkautta riittäisi ja haluaisin vielä kolmannen, täytyy minun tunnustaa, ettei jaksaminen enää riitä kolmanteen vaativan työn lisäksi. Ikääkin on jo 37, joten ikäriskiä alkaa olla enkä todellakaan jaksaisi enää vakavasti sairasta lasta. Kahteen on siis tyytyminen ja yritän heistä saada kasvatettua tasapainoisia aikuisia.

Toinen lapsi syntyi, kun olin 32v. (nyt 41v). Kolmatta ei koskaan oikein harkittukaan, jaksaminen ei olisi mitenkään riittänyt.

Lapset ovat ihania, mutta vanhemmuus on ihan kamalaa.